perjantai 20. tammikuuta 2012

Guggenheim ei ole uskon asia

Guggenheim on aikaansaanut alallemme kunnon hypetystä, joka näyttää jatkuvan ja jatkuvan. Hyvä niin. Vain tärkeät asiat puhuttavat, huomauttaa Kimmo Levä.

Keskustelu on pysynyt pääosin tosiasialinjalla, mutta ensimmäisiä merkkejä keskustelun luisumisesta periaatteelliseksi tai uskon asiaksi on nähtävissä. Tämä on harmi, sillä jos tunteet saavat vallan, niin henkilökohtaisilta tappioilta ja mainemenetyksiltä ei voida välttyä kävi hankkeessa niin tai näin.

Tosiasioita ovat:
  • hienoa, että museoalalle investoidaan ja että se nähdään ehdottomasti tulevaisuuden alana
  • hanke ei vaaranna muita toimijoita, jos se toteutuu julkaistujen suunnitelmien mukaiseesti
  • jos hanke toteutuu suunnitelmien mukaan, se muuttaa museoiden toimintaympäristöä myönteiseen suuntaan - yksityinen rahoitus herää viimeinkin huomaamaan museotoiminnan tärkeyden ja mahdollisuudet
  • tavoitteet pääsylippu- ja museokauppamyynnin sekä kumppanuusrahoituksen osuudesta ovat erittäin kunnianhimoiset - investoinnin pitäisi nostaa heti avaamisensa jälkeen tulotason nykyisestä Helsingin taidemuseon noin 370 000 eurosta 7 miljoonaan euroon
  • tuloarvion toteutuminen edellyttää, että Guggenheimia ei mielletä julkiseksi palveluksi, jossa asiakkaiden maksuhalukkuus pääsylipusta on tällä hetkellä keskimäärin 2,5 euroa tavoitellun 12 euron sijaan
  • jos hanke toteutuu, muttei suunnitelmien mukaan, se on riski, jonka museosektori kestää erittäin huonosti

Perustukoot Guggenheim-päätös tosiasioihin. Säästetään tunteilut aikaan, jolloin mahdollisesti saamme niille aiheita näyttelyistä tai muusta toiminnasta.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto

torstai 12. tammikuuta 2012

Artisti maksaa

Englannin valtio-omisteisten museoiden maksuton sisäänpääsy täyttää 10 vuotta. Odotukset kävijämäärien noususta ovat toteutuneet hienosti. Vuosikymmen on tuplannut tai jopa triplannut kävijämäärät pääsymaksuttomiksi muuttuneissa museoissa.

Muilta osin toteutuma ei ole ollut odotusten mukainen. Menetettyjä pääsylipputuloja ei ole pystytty korvaamaan lisääntyneellä museokauppamyynnillä – myynti kävijää kohden on pysynyt samana kuin pääsymaksullisena kautena. Lisääntyneet kävijävirrat ovat sen sijaan lisänneet käyttö- ja korjauskuluja.

Yllättävä tieto on, että museoiden kävijäprofiili ei ole muuttunut. Maksuttomuus ei ole lisännyt esimerkiksi matalatuloisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien kiinnostusta museoihin. Suuri osa kävijämäärän noususta aiheutuu siitä, että ne jotka aikaisemmin kävivät maksavina asiakkaina museoissa vierailevat nyt niissä ilmaisina asiakkaina useammin. Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu myös Suomesta.

Pääsymaksuttomuus herättää juhlavuotenaan englantilaisten museoammattilaisten keskuudessa vilkasta keskustelua. Vastaan argumentoijat vetoavat edellä mainittuihin toteutumattomiin odotuksiin. Maksuttomuus on heikentänyt museoiden taloutta ja vähentänyt muiden museoiden perustoimintojen resursseja, koska pääsymaksuista luopumisesta aikanaan päätettyjä kompensaatioita ei ole sidottu indeksiin.

Painavasti on myös todettu, että pääsymaksuttomuus kohdentuu väärin. Pääsymaksuttomia ovat monet englannin suurimmista ja vetovoimaisimmista museoista, joilla olisi menestymisen mahdollisuuksia myös maksullisina toimijoina. Lisäksi suuri osa näiden kohteiden kävijöistä on Englantiin veroa maksamattomia turisteja. Perustellumpaa olisi lisätä pienten museoiden houkuttelevuutta pääsymaksuttomuudella. Nyt tilanne on päinvastoin. Ilmaisten museoiden on todettu vähentävän maksullisten museoiden kiinnostavuutta.

Pääsymaksuttomuudelle löytyy toki myös puolustajia ja puoltavia argumentteja. Näistä tärkein on se, että halu kulttuuriperinnön säilyttämiseen on kokonaisuudessaan kasvanut, kun museoiden toiminta on tullut tutuksi entistä suuremmalle kävijäkunnalle.

Suomessa kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on pitänyt yllä tavoitetta museoiden maksuttomasta sisäänpääsystä ja tehnyt päätökset suomalaisen museohistorian rajuimmista valtionavustusten leikkaamisesta. Pääsymaksuttomuuspuheilla ei ole haluttu häiritä muiden kulttuurilaitosten palvelujen hinnoittelua, mutta eipä ole myöskään leikkaukset olleet samaa luokkaa. Kummallinen yhtälö, joka lienee syntynyt enempi vahingossa kuin poliittisen tavoiteasetannan seurauksena. Näin ainakin voi toivoa.

Museoiden into pääsymaksuttomuuden lisäämiseen on tällä hetkellä ymmärrettävän vähäinen. Pääsymaksuttomuus ei kuitenkaan ole huono tavoite, mutta muiden kokemuksista on opittava. Taloudellisesti homma toimii, jos museot saavat pääsymaksuttomuuden aiheuttamat avustuskompensaatiot kävijä- ja indeksisidonnaiseksi. Jos tämä ehto ei täyty, niin artisti maksaa ja kohta ovat kamat kanissa.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto