tiistai 20. marraskuuta 2012

Miten työllistyä kulttuurialalle?

Tuuli Rajavuori listaa taitoja, joista on hyötyä kulttuurialalle työllistymisessä.

Museoliitto on mukana yhdessä seitsemän eurooppalaisen partnerin kanssa CREA.M-hankkeessa, jonka aikana kehitetään mentorointimalli, jolla edistetään kulttuurialalle aikovien työllistymistä. Hankkeen kohderyhmää ovat kulttuurialan koulutuksen saaneet, jotka eivät vielä ole löytäneet pysyvää jalansijaa kulttuurialan töissä.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin koulutusta, osaamista ja henkilökohtaisia piirteitä, jotka edistävät työllistymistä kulttuurialalle. Haastattelemalla työtä etsiviä, jo muutaman vuoden kulttuurialan työssä olleita sekä rekrytoivassa asemassa olevia työantajan edustajia selvitettiin osaamisalueita, joita tarvitaan kulttuurialan tehtävissä. Jokaisessa hankkeeseen osallistuvassa maassa tehtiin noin 15 haastattelua. Haastateltavat edustavat kulttuuriperintöalaa, esittäviä sekä visuaalisia taiteita kulttuurin tuottajan näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset olivat yllättävän samankaltaisia eri maissa. Projektinhallintataidot, verkostoitumiskyky, talousosaaminen, laaja kielitaito,  järjestelmällisyys, uteliaisuus, oppimishalu ja innostus toistuivat useassa haastattelussa. Suomessa korostettiin erityisesti virallista koulutusta, joka on pohja muulle osaamiselle. Pelkällä sopivalla koulutuksella työtä kuitenkin harvemmin saatiin, vaan lisäksi mainittiin pitkä lista taitoja, osaamisalueita ja henkilökohtaisia piirteitä, jotka edistävät työllistymistä.

Kulttuurialan koulutusta on tarjolla runsaasti suhteessa vapaisiin työpaikkoihin. Ala kiinnostaa monia ja työnhakijoita riittää – ehkä johtajanpaikkoja lukuun ottamatta. Ongelmana on myös, että varsinkaan lyhyitä työpätkiä ei ilmoiteta julkisesti, vaan työntekijät etsitään verkostojen kanssa. Siksi sosiaaliset taidot ja kyky verkostoitua korostuvat työn etsimisessä.

Hankkeessa ei pyritä listaamaan täydellisen työnhakijan henkilökuvaa. Sen sijaan pyritään kartoittamaan tekijöitä, joita kehittämällä työllistymistä voidaan edistää. Alle on koottu muutama haastatteluissa usein esille tullut asia, joita haastatellut työntekijät korostivat omaa työllistymistään edistävinä tekijöinä ja joita mainittiin myös työnantajien haastatteluissa.
  1. Hanki kulttuurialalle sopiva koulutus. Erityisesti Suomessa kerätyssä aineistossa korostuu, että korkeakoulututkinto on perusta, jolle muu osaaminen rakennetaan. Perinteisten kulttuuriaineiden lisäksi myös kulttuurituottajan tutkinto sekä muut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot ovat yleistymässä.
  2. Tule toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot ja ryhmätyöskentely korostuvat kulttuurialalla ja pienissä työyhteisöissä.
  3. Ole valmis tekemään monenlaisia työtehtäviä. Vain harvalla työpaikalla on varaa palkata innovatiivisia ajattelijoita, vaan työntekijältä odotetaan kiinnostusta myös käytännönläheisiin tehtäviin. Kulttuurialan organisaatiot ovat usein pieniä ja työtehtävät monipuolisia. 
  4. Valitse työharjoittelupaikka huolella. Työharjoittelun aikana ei ainoastaan opita työelämässä tarvittavia käytännön taitoja, vaan luodaan työelämässä tarvittavia suhteita. Huomattaman moni suomalaisista haastateltavista mainitsi saaneensa työpaikkansa joko harjoittelupaikan tai harjoittelun aikana solmittujen kontaktien kautta.
  5. Kehitä kirjoittamisen taitoa ja tyyliä.  Myös viestinnän osaamista tarvitaan lähes kaikissa työtehtävissä.
  6. Kaksikielisyys tai muu lähes äidinkielen tasoinen kielitaito on suuri etu. Erityiset taide- tai kulttuuripedagogiikan alalta työtä etsivät mainitsivat sujuvan suullisen kielitaidon puutteen työllistymistä haittaavaksi tekijäksi.
  7. Erikoistu jollakin alalla. Yleisen kulttuurialan tuntemisen lisäksi saattaa olla tarpeen koulutuksen tai työkokemuksen kautta erikoistua esimerkiksi taloushallintoon, viestintään tai graafiseen suunnitteluun. Erikoisosaamisella voi erottautua hakijoiden joukosta.
  8. Pidä yllä ja kehitä tietoteknisiä taitojasi. Yllättävän moni työnantaja piti suomalaisten työnhakijoiden tietoteknisiä taitoja vain kohtuullisina.
  9.  Kirjoita ansioluettelo ja työhakemus huolella ja räätälöi se sopivaksi hakemaasi tehtävään. Tarvittaessa pyydä ammattilaista arvioimaan työnhakupapereistasi.
  10.  Ole avoin uusien asioiden opettelemiselle!
Vastaako lista omia kokemuksiasi kulttuurialalle työllistymisessä?
 
Projektisuunnittelija Tuuli Rajavuori, Suomen museoliitto

maanantai 5. marraskuuta 2012

Elämyksiä museosta

Miten syntyy elämyksellinen museovierailu? Leena Tokila kertoo vierailustaan mielisairaalamuseossa Hollannissa.

Keittiön pöydällä kotona pyöri viimeisin Veikkaaja-lehden numero. Lehdessä HJK:n väistyvä valmentaja Antti Muurinen arvioi uraansa ja sen tähänastisia tähtihetkiä. Muurinen on saavuttanut mm. seitsemän Suomen mestaruutta, kolme Suomen Cupin voittoa sekä valmentanut miesten A-maajoukkuetta viisi vuotta.  Näistä hetkistä hän kertoo muistavansa parhaiten ensimmäisen Suomen mestaruuden sekä pääsyn Mestareiden liigaan.

Näihin voiton ja onnistumisen hetkiin on varmasti liittynyt paljon suuria tunteita, jotka varmistavat, että yhdessä koettu painuu mieleen vahvasti. Hetki on ollut pelaajille, valmentajalle ja faneille valtava elämys.

Elämyksen anatomiaa on mietitty paljon myös museoalalla, viimeksi Lahdessa lokakuun lopulla, kun Museoliiton ja Lahden museoiden yhteistyönä järjestämässä Näyttelycaféssa tarkasteltiin elämysten rakentumista näyttelyissä.  Yksi kouluttajista, Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski, tiivisti elämyksen moniaistiseksi, innostavaksi ja mieleenpainuvaksi oppimiskokemukseksi.

Eräs merkityksellinen museoelämykseni on syyskuun puolivälistä Hollannista. Vierailin Haarlemin kaupungissa sijaitsevassa Het Dolhuys –museossa. Tämän mielisairaalamuseon historia alkaa keskiajalta, jolloin Haarlemin kaupunginmuurin ulkopuolelle rakennettiin talo lepraa ja muita kulkutauteja sairastaville sekä mieleltään sairastuneille. Paikka haluttiin pois kaupunkilaisten tieltä. Kaupunkilaiset tulivat kuitenkin katsomaan hullujenhuoneen (dolhuys) asukkaita ja maksoivat tästä huvista pienen summan, jolla rahoitettiin paikan toimintaa. Rakennuksia lisättiin aina tarpeen mukaan ja ne tarjosivat paikan myös köyhien sairaalalle, jossa asukkaat hoitivat toinen toisiaan.

Nykyään paikka on museo, jonka henkilökunnasta on aina osa mielenterveyskuntoutujia. He työskentelevät muun muasssa ravintolassa ja oppaina. Ryhmämme opas oli erittäin hyvä. Hän johdatteli ryhmämme läpi museon ja mielisairauksien sekä niiden hoidon historian osaavasti ja vuorovaikutuksessa ryhmämme kanssa. Hän esitteli asiantuntevasti museota ja nosti samalla yhteiseen keskusteluumme kysymyksiä: Miten määritellään kuka on normaali ja kuka sairas? Oppaan mukaan neljäsosa hollantilaisista sairastuu mieleltään jossakin elämänsä vaiheessa. Kuinka monta se olisi omasta ryhmästämme? Katselimme toisiamme. Opas pääsi kysymyksillään lähelle meitä ja omassa mielessäni tunteet kierroksen aikana kulkivat sitä kuuluisaa vuoristorataa eli vaihtelivat vahvasta epämiellyttävyyden kokemuksesta kiinnostukseen ja jopa oivalluksiin asti.

Oppaamme oli helppo toimia hyvin suunnitellussa näyttelyssä. Näyttelyn tekijöinä olivat olleet myös kokemusasiantuntijat ja tämä näkyi toteutuksessa ja opastuksessa kunnioittavana otteena näitä ihmisiä kohtaan. Yllätyksellisen näyttelysuunnittelun elementteinä olivat visuaalisuus (suuret kuvat, vahvat värit, videoiden käyttö), tilan autenttisuuden hyödyntäminen sekä esineiden ja kuvien onnistunut ja erilainen esillepano. Seinällä roikkuvia stetoskooppeja sai lainata, jos halusi kuulla tarkempaa tietoa jostakin näyttelyn yksityiskohdasta.

Elämyksiä voi kokea monissa erilaisissa tilanteissa ja paikoissa tai kohtaamisissa, yksin, kaksin tai yhdessä muiden kanssa, tekemällä, katsomalla, haistamalla, maistamalla, kuuntelemalla, osallistumalla, keskustelemalla tai vain olemalla ihan hiljaa. Kannattaa kokeilla museossakin.

Vierailu Het Dolhuysissa oli osa kansainvälisen museoneuvoston ICOM:n museoalan koulutuksen komitea ICTOP:n (International Committee for the Training of Personnel) konferenssiohjelmaa.

Koulutuspäällikkö Leena Tokila, Suomen museoliitto