tiistai 23. lokakuuta 2012

Henkilökunta markkinointiviestinä

Museomme arvo on iloinen ja reipas asiakaspalvelu. Kuva: Plugi

Mikä on henkilökunnan rooli markkinoinnissa? Kimmo Levä pohtii, miten henkilökunta voi vaikuttaa museon brändiin.

Museot pitävät yhtenä keskeisimmistä menestymisen esteistä tai haasteista sitä, että markkinointiresurssit ovat liian vähäiset. Mainostoimistoalan etujärjestölehti Markkinointi & Mainonta nosti uusimmassa numerossaan (17/2012) esiin yritysten ja yhteisöjen henkilökunnan keskeisen roolin markkinoinnissa sekä erityisesti brändin rakentamisessa.

Puheenvuorossaan ”Henkilöstö on paras kampanja” markkinoinnin asiantuntija Jukka Hakala toteaa vetovoimaisen brändin rakentamisen siirtyvän yhä selkeämmin ulkoisesta viestinnästä ja kampanjoinnista yhteisön sisäisiin toimenpiteisiin.

”Yrityksen henkilöstö on paras mahdollinen kuviteltavissa oleva kampanja. Yrityksen jokainen henkilö on osaltaan rakentamassa tai tuhoamassa brändiä. Jotta työntekijät voivat toimia yrityksensä innostuneina brändilähettiläinä, heidän on ymmärrettävä mikä on yrityksen suurempi tarkoitus, miksi työtä tehdään ja miten juuri heidän työnsä palvelee tätä kokonaisuutta”, toteaa Hakala ja jatkaa modernin viestintäjohtajan ensisijaisen tehtävän olevan luoda työntekijöille suotuisat edellytykset viestiä itse.

Jos museoiden markkinoinnissa lähdetään siitä, että henkilöstö on keskeisin markkinointiresurssi, emme voi valittaa markkinointirahojemme vähyyttä. Museot käyttävät melko tarkkaan puolet rahoistaan palkkoihin ja muihin henkilöstömenoihin. Keskeinen kysymys on, millaista markkinointia henkilöstöresursseillamme saamme. Mitä henkilöstö ja johto museostaan viestivät? Miten museo ja sen palvelut näyttäytyvät heidän kauttaan?

Selvää on, että tyytymätön henkilöstö ja johto ovat negatiivinen viesti, joka tekee tyhjäksi muut markkinointitoimenpiteet. Jos henkilöstömedia viestii, että museomme on mätä, ei sitä muilla medioilla korjata - ei ainakaan siten, että sillä olisi pitkäjänteistä kestoa. Jos henkilöstömedian viesti on positiivinen mutta moniääninen, teho on olematon, joskaan ei kovin vahingollinen. Jos henkilöstömedia viestii sekä sanoillaan että kehollaan yhteisistä tavoitteista ja arvoista, ääni on vaikuttava ja tulosta syntyy.

Henkilöstömedian markkinointiviestiä voi testata seuraavilla kysymyksillä:
  1. Mitä museomme pitää saada aikaan ja mikä on minun tehtäväni tässä kokonaisuudessa?
  2. Millaisen kuvan minä annan organisaatiostamme ja palveluistamme?
  3. Parantaako antamani kuva mahdollisuuksiamme menestyä asiakastyössä, myynnissä ja muussa markkinoinnissa?
  4. Onko antamani kuva samanlainen kuin muilla?
  5. Onko antamani kuva yhtenevä tavoitteidemme ja arvojemme kanssa?
  6. Onko antamani kuva yhtenevä markkinointi- ja viestintämateriaaleissa kerrotun kanssa?
Jos vastauksia oli vaikea löytää tai vastasitte vähintään kerran ”Ei” kysymyksiin 3–6, löysitte tärkeän kohteen, joihin markkinointinne kehittämistä kannattaa seuraavaksi kohdentaa. Tämä kehittäminen ei ainakaan ole rahasta kiinni.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto

maanantai 8. lokakuuta 2012

Luxury of silence

Kuva: Plugi
Satu Savia pohtii, miten museot voisivat lähetyä hidastamisen kulttuuria.

Matkailutalous on jo tuotteistanut hiljaisuuden. Majoitusliikkeet tarjoavat luxury of silenceä, hiljaisuuden luksusta, johon ei esimerkiksi kuulu huoneessa toimiva langaton verkkoyhteys. Ovatko museot tässä mukana?

Kun museoihmiset kokoontuvat keskustellaan usein, onko museoiden pysyttävä hiljaisuuden paikkoina vai onko niiden lähennyttävä vauhtia ja viihdettä tarjoavia kilpailijoitaan: teemapuistoja ja televisiota. ”Tässä kaikenlaisten landioiden luvatussa maassa vaatii museolta hyvää itsetuntoa ja rohkeuttakin tunnistaa omat vahvuutensa ja luottaa niihin museovieraita tavoiteltaessa", toteaa Lusto – Suomen metsämuseon johtaja Helkamari Knaapi uusimmassa Museo-lehdessä.

Museoliiton ajankohtaispäivässä 25.9.2012 päästiin pääsihteeri Kimmo Levän johdattelun jälkeen pienryhmissä pohtimaan mm. miten museot voisivat toimintasuunnitelmissaan ennakoida tulevia trendejä. Näyttely- ja yleisötyön osuutta toimintakertomuksen osana työstäneessä ryhmässä syntyi paljon puhetta palveluiden segmentoimisesta, venäläisasiakkaiden tarpeista ja kanta-asiakkaiden hyvänä pitämisestä. Ja tietysti myös hiljaisuuden ja hauskanpidon suhteesta.

Amerikkalaisen Center for the Future of Museumsin vuonna 2008 tekemässä keskustelunaloitteessa Museums & Society 2034: Trends and Potential Futures nousee esiin museoiden merkitys aitojen asioiden, hiljaisuuden ja mietiskelyn paikkoina. ”In an increasingly atomized and digitized world, people still have a core desire for human engagement and authenticity. Museums will be oases of the real in an increasingly virtual world. Along with the outdoors and places of worship, museums represent the best opportunities for getting away from it all.”

Suomessa puhutaan leppoistamisesta, kotoilusta ja downsiftauksesta. Kaikki tarkoittavat hiljaisuuden ja rauhoittumisen etsimistä. Vapaa-aika on suhteellisen uusi käsite. Tuntuu, että sen tarkoitus on kadonnut nykyihmiseltä. Etenkin kaupungeissa asuvat, työorientoituneet ja ruuhkavuosiaan elävät suorittavat usein myös vapaa-aikaa. Museoilla on omat valttikorttinsa: taito jalostaa tietoa tarinoiksi. Elämyksiä etsivät voisi houkutella museoihin löytämään jotain, jota eivät tiedä edes kaipaavansa: rauhaa.

Tarinoiden voiman voi kokea Tankavaaran kultamuseossa, kun innostunut museo-opas kertoo uskomattomia tarinoita persoonallisista kullanhuuhtojista, jotka uskoivat löytävänsä onnensa rikastumisesta. Hiljaisuuteen on lupa ja tilaa upota museoissa. Se onnistuu Ateneumin Schjerfbeck –näyttelyssä suurenkin ihmisjoukon ympäröimänä. Aitojen taideteosten voima on valtava, niiden eteen voi jumiutua ja vaipua ajatuksiin, sisäiseen rauhaan. Taiteen voimaannuttavasta vaikutuksesta on kirjoitettu paljon. Hiljaisuuden merkityksestä saamme lisää tietoa ensi vuonna, kun Suomalainen hiljaisuus –keruukilpailun aineistoon pohjautuva FT Outi Ampujan tutkimus julkaistaan.

Osa kirjastoista on ottanut käyttöön nimen Mediateekki. Mediateekki ei kuulosta rauhoittumisen paikalta. Museo kuulostaa.

Projektipäällikkö Satu Savia, Museo 2015 -hanke