tiistai 1. lokakuuta 2013

Ensin vastustamme, lopuksi kiitämme


”Suuruudenhullua tuhlausta! Nekin rahat voitaisiin käyttää vaikka vanhusten vaippoihin", totesi rouva toiselle rouvalle bussissa. "Kuka siellä edes käy?"

"Minä!", vastasi penkkiriviä taaempana istunut siskoni. Hän oli 5-vuotias.

Rouva ei puhunut Guggenheim-museosta. Hän puhui Pohjoismaiden suurimmasta konsertti- ja konferenssikeskuksesta, Tampere-talosta. Elettiin vuotta 1988, jolloin sitä vasta rakennettiin. Ja jolloin sitä vielä vastustettiin.

Siskostani kasvoi ammattimuusikko, joka on pitänyt lupauksensa. Hänen lisäkseen Tampere-talossa vierailee vuosittain neljännesmiljoona kulttuuria janoavaa ihmistä, jotka jättävät kaupunkiin huomattavan määrän riihikuivaa rahaa.

Kongresseista, konserteista, messuista ja muista tapahtumista on tullut merkittävä osa Tampereen elämää – sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti. Tuskin kukaan tamperelainen enää ajattelee, että Tampere-talo olisi pitänyt jättää rakentamatta.

Rouvien käymästä kriittisestä keskustelusta tulee kuluneeksi neljännesvuosisata, kun tasavallan kerma kokoontuu juhlimaan Suomen itsenäisyyttä Tampere-taloon 6. joulukuuta. Ei niitäkään juhlia Tampereella järjestettäisi, jos 1980-luvun kunnallispäättäjät olisivat ajatelleet ainoastaan seuraavaa vaalikautta.



Guggenheimin museosta käydyssä julkisessa debatissa on esitetty valtavasti hyviä argumentteja. Siksi tyydyn toteamaan, että jos Etelärannassa on 2040-luvulla upea kansainvälinen kulttuuri- ja matkailukohde – Guggenheimin museo – harva haikailee merenrantatontilla nykyisin sijaitsevan parkkipaikan perään.

Väitetään, että kauas näkee paremmin kuin lähelle. Joten vilkaistaanpa vielä Australiaan.

Tanskalaisarkkitehti Jørn Utzonin futuristinen näkemys Sydneyn oopperatalosta oli vaikea toteuttaa. Kaupunkilaiset vastustivat hanketta, jonka kustannukset karkasivat käsistä. Loukkaantunut Utzon löi hanskat tiskiin ja lähti kaupungista. Hän ei koskaan enää astunut jalallaan Australiaan.

Mutta niin siinä kävi, että vuonna 1973 valmistuneesta oopperatalosta muodostui maamerkki koko Australialle. Sen symboliarvo Sydneylle on mittaamaton, eivätkä matkailutulot liene pahitteeksi edes vanhainkotien vaippahankinnoille.

Sydneyn oopperatalo (Kuva: Wikimedia Commons)

Seppo Honkanen
Twitterissä @honkanen.


Kirjoittaja on Suomen museoliiton viestintäpäällikkö, mutta Suomen
museoliitolla ei ole virallista kantaa Guggenheimin museohankkeeseen.

5 kommenttia:

  1. Ateneumkin saatiin rakennettua aikana, jolloin kaikesta oli puutetta.

    VastaaPoista
  2. Eli kaikki suunnitellut kulttuurilaitokset ovat aina tarpeellisia?

    VastaaPoista
  3. No Tampere-talo on kyllä hillittömän ruma rakennus näin arkkitehdin silmin katsottuna, eli tuollaisenaan olisi saanut jäädä rakentamatta. Käyttöä sillä kait on ollut mukavasti.

    VastaaPoista
  4. Tuntuu siltä, että Guggenheimia voimakkaasti haluavien on vaikea ymmärtää vastustuksen todellisia syitä.

    Ensinnäkin on kyse luottamuksesta. Suomessa on suunniteltu monta rakennusta havainnekuvissa hienoiksi, mutta niistä on tehty loppujen lopuksi mitäänsanomattomia. Itse hyväksyn rakennuksena Guggenheimin, jos siinä todella saavutetaan jotakin samaa kuin Bilbaon vastaavassa. Ei välttämättä samaa muotoa, mutta sama WAU arkkitehtuurin asenne. Silloin Guggenheim täyttää tarjotun tontin minua tyydyttävällä tavalla.

    Toinen on talous. Vastustuksen ydin on ollut juuri se epäluottamus, joka liittyy rahoitukseen. Jos asioista ei ole tarkkaa tietoa ja kokemus sanoo että puhuttu ei pidä paikkaansa, niin mitä voi odottaa? Esim. Mäntyniemestä puhuttiin aluksi 15 miljoonan markan projektina ja lopputulos oli 45 miljoonaa markkaa.

    Vastustus laskee, kun tietoiihn ja lupauksiin voi luottaa. Kyse ei ole siis suoraan asioiden mittakaavoista, vaan siitä tunteesta että nyt yritetään vetää nenästä. Itse olen epäilevällä kannalla tällä hetekellä, mutta jos näihin mainittuihin asioihin tulee luotettavaa tietoa, niin olen täysillä kannattamassa.

    VastaaPoista
  5. Tervrtuloa Guggenheim, mutta ehdottomasti EI veronmaksajien varoilla! Elämme markkinataloudessa ja silti yksityiset yritykset pyrkivät valtion ja kaupunghin kukkarolle. Sijoittajien puuttuminen tai vähäisyys kertoo, että hanke on kannattamaton.

    VastaaPoista