maanantai 18. marraskuuta 2013

Kulttuurialojen koulutus – mitä taitoja työelämässä tarvitaan?

Omia kiinnostuksen kohteita, vahvuuksia ja verkostoja voi kartoittaa esimerkiksi mind mapin avulla. Kuva: Inkeri Hakamies

Miten omaa työllistymistä voisi edistää? CREA.M-hankkeeen mentorointiohjelman pilottitestaajiin kuuluva Inkeri Hakamies kertoo, minkälaisia ajatuksia mentorointi ja hankkeen Antwerpenissä järjestetty päätösseminaari herättivät.

ENCATC:n (European Network of Cultural Administration Training Centres) vuotuisessa konferenssissa pohdittiin, miten kulttuurialojen koulutusta tulisi nykypäivänä uudistaa. Kulttuurintuottajien toimenkuvat muuttuvat, mutta miten hyvin heidän koulutuksensa vastaa todellisuutta?

Hiljattain valmistuneena ja työelämään siirtyneenä kiinnitin konferenssissa huomiota siihen, miten omassa tilanteessani oleva henkilö voisi parantaa asemaansa työmarkkinoilla. Vinkkejä tähän olen saanut myös osallistumalla Museoliiton mentorointiprojektiin, joka toteutettiin osana eurooppalaista CREA.M -verkostoa. CREA.M–ohjelman lopputuloksia esiteltiin myös edellä mainitussa konferenssissa.

Opi sanomaan kaikkeen kyllä – ja myöhemmin ei

Oman lyhyen työurani aikana omaksumani motto (”Sano kaikkeen kyllä”) sai vahvistusta mentoroinnin aikana. Työnhakijana kannattaa olla aktiivinen ja tarttua jokaiseen tarjottuun mahdollisuuteen. Näin saa lisää kokemusta ja tekee itseään tunnetuksi yhä useammalle mahdolliselle työn tarjoajalle. Konferenssin eri puheenvuoroissa ja keskusteluissa kävi kuitenkin ilmi, että kaikkeen suostuminen voi jossain vaiheessa johtaa kohtuuttomaan työtaakkaan. Kulttuurintuottajien pitää ehkä nykyisin olla tuhattaitureita, mutta kukaan ihminen ei pysty kannattelemaan koko maapalloa harteillaan. Kulttuurialan toimijan keskeisiin kykyihin kuuluu siis mielestäni priorisointi. Uusi mottoni ei ole ehkä yhtä iskevä kuin entinen, mutta aiempaa tarkempi: ”Kun on ensin oppinut vastaamaan kaikkeen ’kyllä’, pitää oppia sanomaan joihinkin pyyntöihin tai tarjouksiin harkinnanvaraisesti myös ’ei’.

Tietääkö kukaan?

”Taidot” ja ”kompetenssit” toistuivat lähes kaikkien konferenssin esitelmien ja työryhmien otsikoissa, mutta suoria ehdotuksia kulttuurialalle tarvittavista taidoista oli kuitenkin vaikea poimia. Antwerpenin kaupungin Kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja opetushallinnon johtaja Bruno Verbergtin mielestä kulttuurialan toimijan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat argumentaatiotaidot sekä kyky luoda uusia visioita – eikä vain olemassaolevaa visiota uudelleen. Päätöspäivän yhteisessä sessiossa nostettiin esiin myös joitakin konkreettisia taitoja, kuten kriittinen ajattelu, atk-taidot, suunnitelmallisuus ja ilmaisutaito. Toisaalta voi pohtia, rajoittuuko tämänkaltaisten ominaisuuksien tarve vain kulttuurialoihin, vai onko kyseessä paremminkin yleiset työelämätaidot.

Mitkä sitten olisivat erityisesti kulttuurialalla tarvittavia taitoja tai kykyjä? Kysymys on aina yhtä vaikea, ja se, että edes monisatapäinen, kansainvälinen konferenssiväki ei löytänyt siihen yksimielistä vastausta, on laiha lohtu. Ehkä kulttuurialojen erityisyys liittyykin sisältöihin ja tietoihin enemmän kuin taitoihin.

CREA.M-mentorointi

Yksi yhteinen ongelmakohta kulttuurialoilla on opiskelijoiden mutkikas siirtyminen työelämään. Ratkaisuksi tähän ehdotettiin, että koulutuksesta pitäisi tehdä käytännönläheisempää ja opetusta pitäisi järjestää luokkahuoneiden ulkopuolella, ehkäpä yhteistyöprojekteina mahdollisten työnantajien kanssa. Siirtymävaiheeseen voisi saada hyödyllistä tukea myös mentorilta.

Oman mentorointikokeiluni aikana tapasin mentoriani kasvokkain kuusi kertaa. Tapaamisissa keskusteltiin jo hankkimastani työkokemuksesta, verkostoistani, tavoitteistani ja toisaalta
siitä, miten mentorini ura oli edennyt. Keskustelun apuvälineenä toimi CREA.M–verkoston tarjoama työkalupakki.

Onnistunut mentorointi vaatii paljon työtä myös mentoroitavalta. Mentorin ei ole tarkoitus olla terapeutti tai psykiatri, joka antaa diagnoosin ja tarvittavan lääkekuurin. Valmiita vastauksia ei ole, ja suunnitelmat ja tulevaisuuden tavoitteet voivat jäädä mentoroinnin aikana vielä melko abstrakteiksi. Parhaimmillaan mentorointi antaa uusia ideoita tai kannustaa toteuttamaan vanhoja. Projektin tärkein anti itselleni – ja loppupuheenvuorojen perusteella ilmeisesti myös monille muille mentoroitaville – olikin mentoroinnin yleinen voimaannuttava vaikutus ja tunne siitä, että voi itse vaikuttaa kohtaloonsa. Ärsyttävä totuus on, Viima Games -peliyrityksen toimitusjohtajaa Jussi Autiota lainaten (Helsingin Sanomat 3.11.2013): ”Humanistisen koulutuksen paras ja huonoin puoli on se, että pitää tehdä itse itsensä hyödylliseksi."

FM Inkeri Hakamies
Kirjoittaja osallistui CREA.M-hankkeen mentorointiohjelman suomalaiseen testiryhmään mentoroitavan roolissa

1 kommentti:

  1. Kiinnostava ja hyvä kirjoitus! Voisin heittää tähän hyvän pohdinnan lisäksi yhden ajatuksen siitä, mitä ovat humanistien tai kulttuurialan ihmisten taidot, joita työelämässä tarvitaan. Ehkä kulttuurialalla sisällöt ovat keskeisiä, mutta kulttuurialan ihminen voi monilla muillakin aloilla toimiessaan hyötyä siitä, että osaa asettua kuuntelemaan ihmisiä, analysoimaan heidän näkökulmaansa asioista, pystyy löytämään näistä näkökulmista abstraktimpia tasoja, pystyy ilmaisemaan ne ja osaa ottaa nämä ihmiset tosissaan elämänpiireineen. Ihan jo koulutuksenkin puolesta, ei vain mahdollisten yksilöllisten ominaisuuksiensa kautta. Tämä on monessa paikassa arvokas taito. Olen kuullut esimerkiksi pankkialalla toimineelta humanistilta tällaista puhetta oman kokemuksensa perusteella.

    VastaaPoista