tiistai 4. elokuuta 2015

Museo ei ole museo

Museo voi kutsua itseään myös "The Museumiksi". Kuva: Tuuli Rajavuori/SML

"Joutaisit jo museoon!" Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohtii, miksi museo-sanaan liitetään negatiivisia mielikuvia.


Kaikki tietävät, että museoalalla on imago-ongelma, joka liittyy sanaan ”museo”. Ongelma syntyy siitä, että sanaa käytetään väärin tai ainakin epäjohdonmukaisesti. Kesän lehdet ovat olleet näitä väärinkäytöksiä pullollaan.

Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi totesi Hämeen Sanomissa (21.7.) julkaistussa 50-vuotisjuhlahaastattelussaan, että ”Kansallisooppera ei saa olla museo”. Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten mielipideosastolla (25.7.) opetusneuvos Ulla Turpeinen puolestaan valitteli, että Ahveniston maauimala kunnostettiin toimimattomaksi eli museoksi. 

Jonkinlaisena sokerina pohjalla Sotahistoriakeskuksen johtajaksi valittu Tapio Honkamaa totesi Helsingin Sanomissa (24.7.), että hän haluaa kehittää Mikkeliin laitoksen, joka ”ei ole museo perinteisessä mielessä. Emme esittele talvipukuja vitriineissä vaan yhdistämme tutkimustietoa digitaalisuuteen ja kokemuksellisuuteen".

Nämä eivät ole ainoita esimerkkejä, joissa museo-sanaa viittaa ei-toivottuun tulokseen tai kehitykseen. Myös museoalalla museo-sana tuntuu olevan enemmän rasite kuin vahvuus. Niin voi päätellä ainakin siitä innosta, jolla olemme viime vuosina hävittäneet museo-sanaa toiminimistämme.

Tuorein esimerkki on Helsingin taidemuseo, joka on brändäytymässä HAMiksi. Muita esimerkkeijä on roppakaupalla: Kiasma, Mobilia, Vapriikki, Werstas, EMMA, KAMU, Luomus, Kumbukumbu, Lusto, Siida, Sinkka, Forum Marinum, Wellamo, Gösta, Gustaf... Pidämme jopa sanaa ”keskus” houkuttavampana kuin sanaa ”museo”. Tähän on siis Mikkelissäkin päädytty.

Onko museo-sanan poistaminen kutsumanimestä tie menestykseen? Epäilen. Useimmiten brändi- tai tuotenimen valinneet museot joutuvat käyttämään huomattavan osan viestintäresursseistaan kertoakseen, että he ovat museo – ainakin ulkomaiselle kohderyhmälle. 

Museo-sanan käyttäminen ei sen sijaan näytä olevan menestyksen este. Jonotin viime viikolla Ruotsissa kahteen kohteeseen, josta toinen jopa korosti museomaisuuttaan laittamalla sen eteen sanan ”the”. Kohteet olivat Vasamuseet ja Abba The Museum.

Onko niin, että museo-sanaa pysähtyneisyyden kielikuvana käyttävät eivät yhdistä sanaa museotoimintaan? Vai onko niin, että heillä on väärä mielikuva museotoiminnasta, joka ainakaan alan sisältä katsottuna ei näytä hiljaiselta, pysähtyneeltä tai epätoiminnalliselta? Vai onko tosiaankin niin, että museomielikuva vastaa museokielikuvaa?

Oli niin tai näin, on selvää, että tapahtumamme, hyvät kahvilamme, korkeatasoiset pedagogiset ohjelmamme, hyvä asiakaspalautteemme, siistit toimitilamme, arvokkaat kokoelmamme, laadukas tutkimustyömme ja huomattavat kävijämäärämme (yli kymmenkertainen oopperaan verrattuna) eivät museomielikuvassa painotu ainakaan liikaa.

Vähäinen kävijämäärämielikuva on erityisen hämmentävä. Hyvä esimerkki on se, että viimeisintä blogitekstiäni seuranneessa keskustelussa museoita pidettiin epäsuosittuina jopa jalkapallo-otteluihin verrattuna. Mitä?!

Jotain tarttis siis tehdä. Selvää on, että viestintäämme ei ole ainakaan syytä vähentää. Olisi hienoa, jos museot eivät vuonna 2016 julkaisisi ainoatakaan viestintä- ja markkinointikuvaa, jossa ei ole ihmisiä. Sama koskee myös verkkosivuja.

Lilli Paasikivi haluaa edellä mainitun haastattelun perusteella välttää sen, että Kansallisoopperan muuttumisen museoksi. Se tapahtuu siten, että tutun perusohjelmiston rinnalla toteutetaan uusia avauksia. Kansallisoopperassa esitetään syksyllä ensimmäistä kertaa Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -musikaali. Lisäksi Apocalyptica-sellistien Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen säveltämä Indigo tuo heavy metallia oopperaan. Paasikivi toivoo, että näiden jälkeen ”uusien asiakkaiden kynnys tulla oopperaan on matalampi”.

Näiden ideoiden pohjalta minulla ei ole Paasikivelle kuin yksi ehdotus: toivottavasti ehtisit käydä myös museoissa. Niistä saattaa saada parempia ja tuoreempia ideoita.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

3 kommenttia:

  1. Voisi kuvitella, että moni käyttää museo-sanaa negatiivisissa yhteyksissä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Negatiivinen käyttö kun on ilmeisen vakiintunutta, löytyy jopa Kielitoimiston sanakirjasta museo-sanan alta: "Halv. Se on jo museoon joutavaa [= aikansa elänyttä, vanhentunutta] tavaraa." Sääli toki museoiden kannalta.

    Tänä kesänä museo-sana on onneksi ollut Museokortin ansiosta paljon esillä positiivisessakin mielessä.

    VastaaPoista
  2. Helsingin yliopiston museologia- kurssit ovat täynnä nuorisoa ja kiinnostuneita opiskelijoita, museo- nimityksen huonosta kaiusta huolimatta.

    Museossa kävijät ovat harvassa, mutta ne jotka siellä käyvät, haluavat oikeasti museoon.

    VastaaPoista
  3. Olen taipuvainen uskomaan, että "museokielikuvaa" -käyttävät eivät aidosti ajattele museotoimintaa. Toisaalta on suomalaisille museoille imagollinen haaste, että ilmeisesti museota pysähtyneisyyden kielikuvana ei käytetä monessakaan muussa maassa (tai ainakin näin minulle on kerrottu). Englantilaiset käyttävät samassa yhteydessä kielikuvaa "dinosaur".

    VastaaPoista