tiistai 29. syyskuuta 2015

Joulupukilta lahjaksi Museokortti: kampanja käynnistyy 21. lokakuuta


Millaisella kampanjalla, tempauksella tai tapahtumalla Museokortti saadaan mahdollisimman monen suomalaisen joululahjapakettiin? 

 

Museokortti on saanut hienon vastaanoton. Yli 22 000 myytyä Museokorttia neljässä ja puolessa kuukaudessa on huima suoritus. Teillä ja meillä on hyvä syy taputella toisiamme selkään. Koko museoalan näkökulmasta Museokortin menestys on merkittävä asia.

Mukavia blogi- ja lehtikirjoituksia tipahtelee jatkuvasti. "Museoliiton runsaat neljä kuukautta sitten lanseeraama Museokortti on osoittanut valtaisaksi hitiksi", kehui Helsingin Sanomat 23. syyskuuta. 

Olemme silti vasta taipaleen alussa.  Tekemistä riittää järjestelmien hiomisessa ja niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Moni asia on edelleen keskeneräinen, eikä pulaa ole ainakaan suunnitelmista ja uusista kehitysmahdollisuuksista. Onneksi pahimmat käynnistysvaiheen lapsukset on saatu korjattua.

Lähitulevaisuudessa rakennamme Museokortin älypuhelinapplikaation ja tuomme tarjolle mahdollisuuden ostaa — museoiden näkökulmasta myydä! — personoituja Museokortteja. Yritys voi siis jatkossa antaa lahjaksi esimeriksi logollaan varustettuja kortteja. Lahjakortti-  ja yritysmyynti avaavat kokonaan uusia mahdollisuuksia asiakaskunnan laajentamiseen.


Joulukampanjan avaus 21. lokakuuta


Museokortin joulukampanja käynnistyy lokakuun lopussa. Järjestämme keskiviikkona 21. lokakuuta webinaarin, jossa kerromme Museokortin kuulumisista ja joulukampanjasta, kutsuttakoon sitä nimellä Propagandaprojekti, osa 2

Tässä suuressa museoiden välisessä, ehdottoman vakamielisessä kisassa mitataan myyntimäärien sijaan kekseliäisyyttä. Aiheesta tiedotetaan tarkemmin lähempänä aloituspäivää. 

Mutta alitajunnan voi laittaa raksuttamaan: millaisella kampanjalla, tempauksella tai tapahtumalla Museokortti saadaan mahdollisimman monen suomalaisen joululahjapakettiin? 


Ennen marraskuun alkua kaikille Museokortti-museoille toimitetaan uusia markkinointimateriaaleja. 

1. Tiskille kiinnitettävä hyllypuhuja nostaa helposti ja vaivattomasti nostaa Museokortin asiakkaan tietoisuuteen.  
2. Anna lahjaksi Museokortti –rintamerkkejä kiinnitetään henkilökunnan rintapieleen.  
3. Lahjakirjekuori suljetaan Hyvää joulua ja vuoden mittaista kulttuurimatkaa! -tarralla.

Eikä sovi unohtaa isiä! Kyllä kai isänpäivänä pitäisi Museokortti antaa, koska eihän sankari voi äitiä vähemmälle jäädä.


Viinipulloa pitkäkestoisempi lahja


Hienoa on huomata,
miten aktiivisesti monet museot ovat Museokorttia tuoneet esille.
Kyseessä on aidosti kiinnostava vaihtoehto lähes jokaiselle museokävijälle, joten sen tarjoaminen on hyvää asiakaspalvelua.

Ostopäätös on helpompi tehdä, jos sen suuntaan kevyesti tönäistään. Siksi olisi tärkeää, että kassahenkilöt muistavat tarjota asiakkaalle Museokorttia oma-aloitteisesti ja sen näkyvyysmateriaalit ovat selkeästi esillä.  

Museokortin tarjoamat kokemukset ovat noin vuoden verran pitkäkestoisempia kuin lahjaksi saatavasta viinipullosta irtoavat. Jälkimakukin on selvästi parempi. Kortti on ekologinen ja tarjoaa varmasti jotain uutta (vanhaa!) myös ihmiselle, jolla on jo kaikkea. 

Loistava lahjaidea, väitän minä: vuoden mittainen kulttuurimatka 54 eurolla.


Seppo Honkanen
Museokortin kehityspäällikkö


torstai 17. syyskuuta 2015

Yritysrahoitus - piruko meidät perii?


Saako museota rahoittava yritys ideoida näyttelyitä museon kanssa? Ilmeisesti ei, mikäli kuunnellaan parhaillaan käynnissä olevaa keskustelua aiheesta. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mielestä koko keskustelu on suorastaan absurdi.


Vuonna 2014 museoiden toimintamenoista katettiin sponsori- tai yritysrahoituksella keskimäärin 0,58 %. Luku on 2010-luvun pohja. Edellisenä vuonna vastaavalla rahoituksella kuitattiin 0,69 % museoiden laskuja, ja suurimmillaan yritykset ovat osallistuneet museotalouteen 0,71 % osuudella, mikä tarkoitti 1,47 miljoonaa euroa. Tämä saavutettiin vuonna 2011.

Tällä hetkellä käydään Otso Kantokorven masinoimaa keskustelua, jossa ollaan erittäin huolissaan yritysrahoituksen vaikutuksesta museoiden toimintaan. Keskusteluun on ohjannut Sinebrychoffin taidemuseon Coca Cola -aiheinen näyttely. Toisin kuin voisi päätellä, keskustelussa ei olla huolissaan yritysrahoituksen vähentymisestä ja pienestä roolista vaan lisääntymisestä ja sen kasvavasta vaikutuksesta museoiden toimintaan.

Uusin Taide-lehti (4/2015) summaa jo keskustelua todeten, että ”talouden ja yleisöpaineiden pakottama museotyön sisältöjen muutos lienee suomalaisen museotoiminnan tulevaisuuden kuva”. Saman lehden kolumnissa Annamari Vänskä pelkää, että Sinebrychoffin taidemuseo on ”ottamassa tehtäväkseen amerikkalaisen bisnesnationalismin edistämisen. ” Käydyn keskustelun perusteella erityisen raskauttavaa näyttää olevan se, että idea museon näyttelyn toteuttamiseen tuli tuotemerkin oikeuksia hallinnoivalta yritykseltä.

Meneillään oleva keskustelu nimienkeruuadresseineen ja boikottihankkeineen aiheuttaa myötähäpeää, ja on vaikeaa olla loukkaantumatta sekä museoalan että museoiden yritysasiakkaiden puolesta. Keskustelun lähtökohta on metsässä sekä yritysrahoituksen määrän että kehityksen suhteen. Tätä pahempaa kuitenkin on, että keskustelu kyseenalaistaa museoiden ammattitaidon ja etiikan sekä yrityskumppaneiden älyn.

Keskustelun perusteella Suomessa on yli 200 vaikutusvaltaista ja tavallisesti korkealaatuiseen keskusteluun kykenevää ihmistä, joiden mielestä museoiden tuottamiin sisältöihin vaikuttaa se, kuinka hanke on saanut alkunsa tai millainen rahoitus hankkeella on. Näkemyksensä he ovat tuoneet julki allekirjoittamalla vetoomuksen Kansallisgalleria ei saa mainostaa Coca Colaa verorahoillamme (HS verkkojulkaisu 15.9.2015).

Vetoomuksen allekirjoittajat eivät luota museoiden työntekijöihin. He olettavat näiden toimivan ammatissaan eri tavalla silloin, kun näyttelyn aihe tulee muualta kuin silloin, kun aihe tulee museon sisältä tai taiteilijoilta.  Museon oletetaan myös tuottavan näyttelyitä eri tavoin riippuen siitä, tuleeko rahoitus yrityksiltä, apurahojen myöntäjiltä vai toiminta-avustuksina kunnilta tai valtiolta.

Keskustelijat näkyvät olettavan, että kuraattorit ja muut museoiden näyttelyistä vastaavat unohtavat yritysyhteistyössä koko ammattitaitonsa ja sen takana olevat opit. Rahoitus ja yritys saa heidät toimimaan jonkin muun metodin varassa – metodin, jota ei ole opittu sen enempää koulun kuin työn kauttakaan.

Rahoittajayrityksissä työskentelevien äly ja osaaminen kyseenalaistetaan olettamalla, että museoiden hankkeita rahoittaessaan yritykset tavoittelevat jotakin muuta kuin museoiden osaamisen tuottamaa tulosta. Ilmeisesti kyseenalaistajat eivät tiedä, että mainostaminen ei kuitenkaan kuulu museoiden osaamiseen ja palveluportfolioon.

Museoiden ja niiden näyttelyjen boikotoiminen sen perusteella, mistä rahoitus tulee, on järjetöntä, mutta tietenkin luvallista. Tällä perusteella boikotoinnit eivät museoiden tulevaisuutta mustenna. Huolestuttavampaa olisi, jos kävijät alkaisivat boikotoida museoita, joiden rahoitukseen yritykset eivät osallistu.

Olisi sääli, jos meneillään oleva keskustelu johtaisi siihen, että vain taiteilijoilla ja museoilla itsellään on oikeus näyttelyjä ja teoksia koskeviin ideoihin. Tällöin piru meidät perisi ja ainoa positiivinen asia olisi ettei paljoa perimistä jäisi.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

perjantai 11. syyskuuta 2015

Rikastuuko köyhä säästämällä?


Taloudellinen ahdinko puree myös museoalaan, ja monet museot joutuvat kipeiden päätösten eteen selvitäkseen kurimuksesta. Aina ensimmäinen mieleen tuleva ratkaisu ongelmiin ei kuitenkaan ole se paras, miettii Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.


Ei liene uutinen yhdellekään museolle, että taloudellinen toimintaympäristömme on muuttumassa. Julkinen sektori toitottaa päivittäin, että leikkauksia on tulossa. Ainoa positiivinen viesti on, että tulevana vuonna leikkaukset ovat pienempiä kuin sitä seuraavana.

Erilaisessa toimintaympäristössä menestyminen edellyttää erilaisia tuloksia kuin ennen, ja erilaisia tuloksia saavutetaan erilaisella tekemisellä.

Organisaation menestys riippuu siitä, kuinka ilmoitettuihin tai tuleviin leikkauksiin reagoidaan. Vaihtoehtoina on, että kokoonnumme:

1) ideoimaan keinoja, joilla leikkaamme kuluja ja toimintaa

tai

2) ideoimaan keinoja, joilla kehitämme uusia tuloja ja toimintaa.


Vaihtoehdon 1 valinneiden museoiden elämä muuttuu pian varsin tuskalliseksi. Kehitys vie kohti tilannetta, jossa kuolee juuri kun on oppinut olemaan syömättä.  Hyvänä puolena tässä vaihtoehdossa on se, että voi tehdä kaiken niin kuin ennenkin, ja mikä parasta, tarvitsee myös tehdä vuosi vuodelta vähemmän. Jatkuva kiire helpottaa.

Toinen vaihtoehto edellyttää muutoksia toimintaan, mutta palkintona oleva tulos miellyttää todennäköisesti useampia kuin vaihtoehdossa 1. Epämukavia yllätyksiä tällä tiellä kyllä riittää, muun muassa mahdollisuus epäonnistumiseen.

Se, kumpi vaihtoehto museoissa valitaan, on alan tulevaisuudelle ensisijaisen tärkeää. Käytyjen keskustelujen ja sivukorvalla kuultujen päätösten perusteella näyttää siltä, että useimmiten kriisipalaverien asialistalla on ollut vain vaihtoehto 1. Perusteita tälle itsetuhoiselle valinnalle ei ole juuri kuulunut, eivätkä taloudellista menestystä tarkastelevien tutkimusten tulokset tämän vaihtoehdon valintaa suosittele.

Taloudellisesti hyvin menestyvät keskittyvät säästämisen sijasta rahan tienaamiseen. Historia ei käytännössä tunne ainoatakaan tapausta, jossa köyhä on noussut vauraiden joukkoon keskittymällä vain säästämiseen.

Pysäyttävä tulos, eikö totta?


Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

torstai 3. syyskuuta 2015

Museo messuilla - flyereita ja kompakteja paketteja


Kilpailu modernien humanistien huomiosta on kovaa. Tärkeintä on, että museon verkkosivut ja yhteystiedot ovat ajan tasalla ja helposti löydettävissä. Myös erilaiset messut ovat museoille mahdollinen, ja monen ulkomaalaisen museon mielestä myös jo suotava ja kannattava, foorumi näkyä kulttuurimatkailukohteen statuksen omaaville museoille.

Museot ovat tiedon esittämisen rautaisia ammattilaisia. Esilläolo rajoittuu usein kuitenkin ainoastaan näyttelyihin museon seinien sisällä. Laajimmillaan ollaan aktiivisia ja näkyviä päivittyvillä verkkosivuilla, vuorovaikutteisessa sosiaalisessa mediassa tai ehkä paikallislehden aukeamilla. Museoiden ammattitaidolla tuotetut, mielenkiintoiset ja monipuoliset sisällöt ja ohjelmat mahdollistaisivat enemmänkin ja kaipaisivat myös laajempia areenoja!

Erilaiset messut ovat mahdollinen, ja monen ulkomaalaisen museon mielestä myös jo suotava ja kannattava, foorumi näkyä kulttuurimatkailukohteen statuksen omaaville museoille. Messuille halajavan museon ei kuitenkaan kannata lähteä näytteilleasettajaksi ilman suunnittelua ja ennen kuin muutama perusasia on laitettu kuntoon. Esilläolo tuo varmasti uusia tuttavuuksia, kiinnostuneita ja museosta verkon kautta tietoa etsiviä, joten museon verkkosivujen ja yhteystietojen on oltava ajan tasalla ja helposti löydettävissä. Nämä tiedot on toki hyvä olla reilassa, vaikka messuille ei osallistuisikaan.

On hyvä päättää valmiiksi, mitä messuille osallistumisella tavoitellaan. Onko tarkoituksena saada näkyvyyttä ja lisätä kävijämääriä? Halutaanko houkutella yksittäisiä museovieraita, kokonaisia ryhmiä vai ovatko kohteena kenties ulkomaiset matkailijat? Tavoitteet auttavat itselle sopivien ja oikeiden messujen löytämisessä ja oikeanlaisen markkinointi- ja jakomateriaalin valinnassa ja suunnittelussa. Tavoite määrittää myös messujen luonteen. Ulkomaalaisia tavoitteleva ei esittele toimintaansa kirjamessuilla.

Yhteistyössä on voimaa! Messuille kannattaa kulujen jakamiseksi mennä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Suomen museoliitto on perinteisesti osallistunut Turun Kirjamessuille paikallisten museoiden kanssa. Tänä vuonna liiton löytää osastolta A5. Museo voi osallistua tapahtumiin yhdessä myös kotipaikkakuntansa kanssa. Erityisesti matkamessuilla tälläinen yhteistyö voi olla hedelmällistä. Kotimaisilla messuilla museo tavoittaa erityisesti kotimaiset kävijät.

Visit Finlandin asiakaslehti Matkailusilmä 02/15 kertoo kansainvälisen matkailun kasvun jatkuvan vahvana. Ulkomaalaiset matkailijat ovatkin suuri potentiaalinen asiakasryhmä ja heitä tavoittelevan museon olisikin hyvä suunnata messuille ulkomaille. Museot kulttuurimatkailun kärkeen –hanke vieraili Milanossa järjestettävässä Benordic-Milano tapahtumassa yhdessä Serlachius Museoiden ja Aboa Vetus & Ars Novan kanssa. Paikalla olivat näkyvästi myös läntisen naapurimme ABBA The Museum ja Skansen. Skansenin edustaja kertoikin museon kiertävän kansainväliset messut aina Saksasta Kiinaan saakka. Markkinointiin varattu budjetti museolla taitaa tosin olla moninkertainen suomalaisten museoiden vastaaviin. Toivottavasti markkinointi on huomioitu jokaisen suomalaisen museon budjetissa edes jollain summalla. 

Mahtavia mahdollisuuksia ovat workshopit, joissa matkailupalveluiden ja -tuotteiden ostajat ja myyjät kohtaavat kasvokkain ennalta sovittujen tapaamisten merkeissä. Tilaisuudet ovat hyvin suunniteltuina tehokkaita suuremman kävijävirran kartuttamiseen. Workshopit eroavat normaalista messuosallistumisesta siinä, että museon edustajia näihin tapaamaan tulevat tahot ovat kiinnostuneet valmiista paketoiduista kokonaisuuksista. Museolla on siis oltava valmiina tuotteistettu ja helposti myytävä tuote. Yleisömessuilla flyereiden jaolla pääsee pitkälle, mutta ammattilaisia tavatessa kompaktit paketit ovat must. 


Elina Björkqvist
Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeessa