torstai 17. syyskuuta 2015

Yritysrahoitus - piruko meidät perii?


Saako museota rahoittava yritys ideoida näyttelyitä museon kanssa? Ilmeisesti ei, mikäli kuunnellaan parhaillaan käynnissä olevaa keskustelua aiheesta. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mielestä koko keskustelu on suorastaan absurdi.


Vuonna 2014 museoiden toimintamenoista katettiin sponsori- tai yritysrahoituksella keskimäärin 0,58 %. Luku on 2010-luvun pohja. Edellisenä vuonna vastaavalla rahoituksella kuitattiin 0,69 % museoiden laskuja, ja suurimmillaan yritykset ovat osallistuneet museotalouteen 0,71 % osuudella, mikä tarkoitti 1,47 miljoonaa euroa. Tämä saavutettiin vuonna 2011.

Tällä hetkellä käydään Otso Kantokorven masinoimaa keskustelua, jossa ollaan erittäin huolissaan yritysrahoituksen vaikutuksesta museoiden toimintaan. Keskusteluun on ohjannut Sinebrychoffin taidemuseon Coca Cola -aiheinen näyttely. Toisin kuin voisi päätellä, keskustelussa ei olla huolissaan yritysrahoituksen vähentymisestä ja pienestä roolista vaan lisääntymisestä ja sen kasvavasta vaikutuksesta museoiden toimintaan.

Uusin Taide-lehti (4/2015) summaa jo keskustelua todeten, että ”talouden ja yleisöpaineiden pakottama museotyön sisältöjen muutos lienee suomalaisen museotoiminnan tulevaisuuden kuva”. Saman lehden kolumnissa Annamari Vänskä pelkää, että Sinebrychoffin taidemuseo on ”ottamassa tehtäväkseen amerikkalaisen bisnesnationalismin edistämisen. ” Käydyn keskustelun perusteella erityisen raskauttavaa näyttää olevan se, että idea museon näyttelyn toteuttamiseen tuli tuotemerkin oikeuksia hallinnoivalta yritykseltä.

Meneillään oleva keskustelu nimienkeruuadresseineen ja boikottihankkeineen aiheuttaa myötähäpeää, ja on vaikeaa olla loukkaantumatta sekä museoalan että museoiden yritysasiakkaiden puolesta. Keskustelun lähtökohta on metsässä sekä yritysrahoituksen määrän että kehityksen suhteen. Tätä pahempaa kuitenkin on, että keskustelu kyseenalaistaa museoiden ammattitaidon ja etiikan sekä yrityskumppaneiden älyn.

Keskustelun perusteella Suomessa on yli 200 vaikutusvaltaista ja tavallisesti korkealaatuiseen keskusteluun kykenevää ihmistä, joiden mielestä museoiden tuottamiin sisältöihin vaikuttaa se, kuinka hanke on saanut alkunsa tai millainen rahoitus hankkeella on. Näkemyksensä he ovat tuoneet julki allekirjoittamalla vetoomuksen Kansallisgalleria ei saa mainostaa Coca Colaa verorahoillamme (HS verkkojulkaisu 15.9.2015).

Vetoomuksen allekirjoittajat eivät luota museoiden työntekijöihin. He olettavat näiden toimivan ammatissaan eri tavalla silloin, kun näyttelyn aihe tulee muualta kuin silloin, kun aihe tulee museon sisältä tai taiteilijoilta.  Museon oletetaan myös tuottavan näyttelyitä eri tavoin riippuen siitä, tuleeko rahoitus yrityksiltä, apurahojen myöntäjiltä vai toiminta-avustuksina kunnilta tai valtiolta.

Keskustelijat näkyvät olettavan, että kuraattorit ja muut museoiden näyttelyistä vastaavat unohtavat yritysyhteistyössä koko ammattitaitonsa ja sen takana olevat opit. Rahoitus ja yritys saa heidät toimimaan jonkin muun metodin varassa – metodin, jota ei ole opittu sen enempää koulun kuin työn kauttakaan.

Rahoittajayrityksissä työskentelevien äly ja osaaminen kyseenalaistetaan olettamalla, että museoiden hankkeita rahoittaessaan yritykset tavoittelevat jotakin muuta kuin museoiden osaamisen tuottamaa tulosta. Ilmeisesti kyseenalaistajat eivät tiedä, että mainostaminen ei kuitenkaan kuulu museoiden osaamiseen ja palveluportfolioon.

Museoiden ja niiden näyttelyjen boikotoiminen sen perusteella, mistä rahoitus tulee, on järjetöntä, mutta tietenkin luvallista. Tällä perusteella boikotoinnit eivät museoiden tulevaisuutta mustenna. Huolestuttavampaa olisi, jos kävijät alkaisivat boikotoida museoita, joiden rahoitukseen yritykset eivät osallistu.

Olisi sääli, jos meneillään oleva keskustelu johtaisi siihen, että vain taiteilijoilla ja museoilla itsellään on oikeus näyttelyjä ja teoksia koskeviin ideoihin. Tällöin piru meidät perisi ja ainoa positiivinen asia olisi ettei paljoa perimistä jäisi.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

12 kommenttia:

  1. Olen itse ihan perus museovierailija, joten näkemykseni eivät ole museokentältä eikä myöskään taidekentältä. Kirjoitan työkseni blogia, jossa sisältö on hyvin mainosmaista ja olen tehnyt yhteistyötä myös Cocacolan kanssa, en siis ole edes mainoksia ja cokista vastaan.

    Elän kuitenkin yhteiskunnassa, joka toimii suurelta osalta myös mainosvaroin. Kun olen kotona, törmään mainoksiin ja maksettuihin yritysyhteistöihin: vaikka ovessa lukee "ei mainoksia", tippuu eteiseen silloin tällöin mainoksia, lehdissä on mainoksia, tv:ssä on mainoksia, tv-ohjelmissa on tuotesijoittelua ja sama jatkuu kun menen ylos, ymmärrätte pointin.

    Minusta on hienoa, että museot ja yritykset ovat löytäneet toisensa ja esimerkiksi HOK hyödyntää hyvin Ateneumia tarjoten asiakkailleen ilmaisia sisäänpääsyjä. Pointti on kuitenkin tähän saakka ollut se, ettei yrityksellä ole sijaa osallistua näyttelyn sisällön suunnitteluun tai jopa ostaa sille yrityskuvaan sopivaa teemaa. Uskon itse kyllä museohenkilökunnan ammattitaitoon, kuraattorien kokemukseen ja niin edespäin, mutta kävijänä minä haluan nimenomaan ei-kaupallista sisältöä museoissa, koska olen mainospommituksen kohteena ihan tarpeeksi jo muutenkin ammatissani ja vapaa-ajallani.

    Cokisnäyttely ei siis jää itselläni väliin siksi, etteikö teoksia olisi ammattitaidolla valittu, vaan koska näyttelyn teema on liian mainosmainen. Esimerkiksi amerikkalaiset brändit nykytaiteessa-teema olisi kiinnostavampi kuin yksittäinen merkki maksetusti edustettuna.

    Museovierailijana haastaisinkin sekä museot että yritykset miettimään uusia innovatiivisia tapoja tehdä yhteistyötä. Sellaiseksi en laske mainosmaista näyttelyteemaa ja yhden brändin ympärille kasattua näyttelyä. Se on liian helppoa! Ja se on meidän museovieraiden aliarvioimista.

    VastaaPoista
  2. Mutta onhan yrtyksilläkin historiansa ja monet yritykset ovat myös sen museoineet. Kannattaa tutustua vaikka Coca-Colan arkistoon ja historiaan virtuaalisesti http://www.theverybestofcocacola.com/home/?lang=fi
    Monet yritykset myös tukevat taiteilijoita ostamalla taidetta kokoelmiinsa ja lainaavat kokoelmistaan taideteoksia museoiden näyttelyihin. Eikö olisi oikein muistaa myös nämä asiat?

    VastaaPoista
  3. Hyvin blogattu hankalasta aiheesta! Aihe ei tietenkään ole musta-valkoinen, ja siksi aiheesta on tärkeää keskustella. Itse aion käydä katsomassa Coca-cola näyttelyn, koska se kiinnostaa minua. En koe näyttelyä liian kaupallisena, ja minusta on vain hyvä asia, jos museot saavat toimintaansa yritysraoitusta. Siitä voidaan, ja täytyykin, tietysti keskustella, kuinka paljon ne saavat vaikuttaa museon toimintaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että harva yritys tekee sponsorointia ja yhteistyötä ilmaiseksi. Ajatus siitä, että yritys kaataa euroja museolle odottamatta mitään vastineeksi on absurdi. Tottakai yritykset haluavat myös positiivista näkyvyyttä - tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa mainostamista sinänsä, vaan esimerkiksi mielikuvamarkkinointia ja muita erilaisia yhteistyön muotoja. Oma mielipiteeni on, että museoiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on myös historian opetus, jonka näkökulmasta itse katson coca-cola näyttelyä. Minua kiinnostaa nähdä miten yksi aikamme suurimmista (ellei suurin) brändi on kehittynyt vuosien varrella. Jos kaupallisuutta aletaan syynätä niin voidaan samalle syntilistalle nostaa mielestäni myös designmuseo ja Kiasma, jossa on esillä Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu, jossa on myös laajasti eri brändejä esillä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos näistä näkökulmaa laventavista kommenteista.

    Selvää on, että yritys tai mikään mukaan yhteistyökumppani ei lähde museoyhteistyöhön siltä pohjalta ettei saa mitään vastikkeeksi. Keskeistä mielestäni on se, että kumppanimme haluavat vastineeksi museopalveluja eli asioita mitä ei saa muualta kuin museoista. Museoiden tuottamien palvelujen ehdoton vahvuus kumppaneille on, että museoiden välittämään kuvaan ja tietoon luotetaan.

    VastaaPoista
  5. Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että yhteistyökumppani sai vähän liikaa vastikkeeksi, mutta kukaan ei suakalla tunnustaa sitä pehmeän sensuurin takia. Kommenttini tähän typerään ja älyllisesti epärehelliseen kolumniin: http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2015/09/voisiko-olla-elamaa-ilman-cokista.html

    VastaaPoista
  6. Kiitos tarkasta blogini lukemisesta ja perusteellisesta vastineesta. Eri näkökulmaa tosiaan edustamme.

    Nostinkin pari huomiota vastineblogisi kommenttikenttään, mutta laitan ne tähänkin eli Kansallisgallerian henkilöstöllä ei ole mitää tekemistä blogin aiheenvalinnan tai sisällön kanssa. Blogini ei myöskään koske yksistään sinun asiassa tekemiä kirjoituksia ja aloitteita vaan myös siitä seurannutta keskustelua mm. uusimmassa Taide -lehdessä. CV -tietojani täydennän siltä osin, että olen Suomen Lada -kerhon perustajajäsen ja pitkäaikainen rahastonhoitaja, joten BMW/Lada valinta on minun osaltani helppo.

    VastaaPoista
  7. Tottakai rahoittajalla on väliä ja se heijastuu toiminnassa. Tämä ei välttämättä ole ongelma kunhan vaikutus osataan huomioida. Vain vaikutuksen huomioimalla voi säilyttää työssään objektiivisuutta. Pidin Kantokorven boikottia liiotteluna (muitakin roistoja kuten verovälttelyfirma KPMG on näyttelyitä sponsoroinut) mutta nyt vaikuttaa että boikotti on nostanut pintaan syvempiä ongelmia ja arvoristiriitoja. Museoliittoa ei näemmä kiinnosta mistä ja mitä varten rahaa heille tulee.. Eihän tältä pohjalta voi varjella kulttuuriomaisuutta! Sponsorit tukee näyttelyitä vain liittääkseen brändinsä ylevänä miellettyyn museoympäristöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä julkisen että yksityisen rahoittajan vaikutus toimintaan on aina se, että toimintaa joko on tai ei ole. Se että rahoituslähde vaikuttaisi työntekemisen tapaan, ei ole sen enempää rahoittajan kuin rahoituksen kohteenkaan intresseissä. Edelleenkin hieman ihmettelen sitä lähtökohtaa, että museotyöntekijöiden oletetaan unohtavan ammattitaintonsa, kun rahoitus tulee muista kuin julkisista lähteistä. Samaan hengenvetoon ihmettelen, että tätä oletetaan rahoittajapuolen vaativan. Näin ei ole sen enempää museo- kuin muidenkaan muidenkaan palvelujen osalta.

      Toisin kuin oletat Suomen museoliitto on erittäin kiinnostunut, mistä rahoitus museoille tulee ja mitä varten. Erityisen huolissaan Museoliitto on julkisen rahoituksen leikkauksista ja siitä, että yksityinen sektori ei näytä kantavan riittävää vastuuta toiminnan rahoittamisesta. Yhtenä esimerkkinä blogin alussa esitetty yritysrahoituksen kehitys.

      Kaikkineen PS-blogin perusteella ei voi voi tehdä päätelmiä, mikä on Suomen museoliiton kanta eri asioihin. PS-blogi on aina tekijänsä näkemys kirjoittamastaan teemasta. Suomen museoliiton kannat julkaistaan lausuntoina, ohjelmina ja strategioina. Näihin voi tutustua Suomen museoliiton verkkosivuilla.

      Hyödyllistä tämän keskustelun osalta on tutustua Suomen museoliiton strategiaan ja sen taustalla olevaan Museoalan toimintaympäristöanalyysiin. Ne löytyvät linkistä http://www.museoliitto.fi/strategia.

      Julkisenrahoituksen leikkauksiin liittyvä Suomen museoliiton kannanotto jätettiin Opetus- ja kulttuuriministeriölle perjantaina 18.9.2015 ja se tulee luettavaksi verkkosivuillamme ensiviikon aikana. Ennakkotietona voin jo todeta, että jos julkisen rahoituksen leikkaukset toteutuvat protestoinnistamma huolimatta, ilman yksityisen sektorin rahoitusta museotoiminnan kokonaivolyymi tulee laskemaan jyrkästi. Tämä kehitys ei liene kenenkään toiveissa.

      Poista
  8. Miksi mulla on semmonen olo, että Alastomalla kriitikolla ei mene nyt aivan putkeen. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta hei, joku taso aikuisten ihmisten keskustelussa kumminkin.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Kimmo Levä sivistyneestä kirjoituksesta - olinkin jo väsynyt Kantokorven alatyyliin. Kävin syntyneen kohun innostamana katsomassa tämän näyttelyn, joka oli pettymyksekseni pieni - vain muutamia teoksia. Sen nähtyäni en ymmärrä, mikä taidepiirejä hiertää näissä teoksissa? Kamala älämölö siitä, että ne ovat peräisin Coca-Colan taidekokoelmasta. Silti jokainen työ on kunkin taiteilijan itsenäisesti tekemä taideteos, ei mikään tilaustyö tai mainos. Tekeekö aihe - taiteilijan tulkinta Coca-Colasta - niistä jotenkin vähemmän taidetta? Taidenäyttelyn boikotoiminen taiteilijan valitseman aiheen perusteella kyseenalaistaa taiteilijan vapauden ja esittää tiettyjä teemoja sensuroitavaksi. Toisin sanoen, onko taide huonoa, epätaidetta, jos aihe - ei toteutustapa- koetaan vääräksi? Keskiajalla käytiin tllaista keskustelua...Suosittelen, että epäilijät käyvät itse katsomassa näyttelyn teokset eivätkä vain huutele luulojaan totuutena.

    VastaaPoista
  10. No hyvä, että jotain keskustelua syntyy, vaikka sen kiertyminen nyt juuri Coca-Colan ympärille on tyypillisen pikkusieluista. Näyttelyn sisällöstä tai merkityksistä kukaan ei puhu mitään ja suuri ja paha Kokis rinnastetaan kaikkeen maailman pahuuteen. On suurilla yrityksillä varmaankin ne kääntöpuolensa, muttei kukaan edelleenkään kai sitä juomaa pakota kurkusta alas?

    Otso Kantokorpi puhuu jotain eettisyydestä. Tärkeä pointti varmastikin, mutta kysymyksessä on niin iso yritys, että sen historiaan ja vaikutukseen populaarikulttuurissa taatusti löytyy yhtenemiskohtia hiukka jokaisen ihmisen elämään.

    Kysymys siitä, onko jonkin yrityksen sponsorirahalla jokin negatiivinen vaikutus vaikkapa integriteettiin, on tietysti oleellinen. Jos Otso näkee tälläistä tapahtuneen, niin hän varmaan mielellään osoittaa sen/ne tapahtumat, joissa museohenkilökunta tai muu näyttelyistä vastannut on korruptoinut sielunsa. Ainakin omasta mielestäni Suomessa on aika osaavaa porukkaa ja monimuotoisia näkökulmia. Rahaa tai rahoitusta sen sijaan niukanlaisesti joidenkin vähemmän raflaavien näyttelyiden tuomiseen.

    En ole tätä näyttelyä nähnyt eikä se juurikaan herätä intohimoja puoleen tai toiseen, mutta hyvähän se on, että jopa 200+ henkilöä on saanut kokispullosta kuplia nenäänsä. Osoittaa, että Suomessa ja kulttuurialalla ei ole suuria ongelmia.

    VastaaPoista
  11. Kiitos näistä kommenteista. Hyvä luonnollisesti on, että keskustelua käydään. Sivistynyt ja faktapohjalta käyty keskustelu on yleensä tuloksekkainta. Kannattaa siis käydä katsomassa Sinebrychoffissa tämäkin näyttely ja rakentaa oma mielipide siitä, tuliko tunne siitä, että kyseessä on mainos vai että kyseessä on näyttely näyttelyiden joukossa. Näyttelyn kokoon nähden sen saama julkisuus on tosin ylivertainen, mikä kannattaa ennakko-odotuksissa huomioida.

    VastaaPoista