perjantai 22. huhtikuuta 2016

Museoiden avoimet aineistot opetuskäyttöön


Museoiden avoimien aineistojen avulla voi helposti tutkailla vaikkapa kaupunkikuvan muutoksia omassa lähiympäristössään. Signe Branderin ikuistama näkymä nykyisen Katri Valan puiston portailta on muuttunut merkittävästi sadassa vuodessa. Vasemmalla Itäinen Viertotie 57, 59. Nykyinen Hämeentie 60, 62. Oikealla Itäinen Viertotie 34. Nykyinen Hämeentie 33. Näköala Vilhonvuorelta (nykyinen Katri Valan puisto) pohjoiseen. Kuvattu vuonna 1908. Kuva Signe Brander. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
Hämeentie 31 ja 56, 58. Etualalla Katri Valan puisto. Kuvattu vuonna 1999. Kuv. Sonja Siltala/Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0

Museoilla on jo nyt verkossa runsaasti erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia aineistoja. Museoliiton kokoelmahallintapalveluiden suunnittelija Sampsa Heinonen kirjoittaa aineistojen avaamisessa huomioitavista lähestymisnäkökulmista ja uusista avoimien aineistojen tarjoamista yhteistyömahdollisuuksista.


Olin seuraamassa 4.4.2016 Kansallismuseon auditoriossa järjestettyä Ideoita ja ilmiöitä – Avoimet aineistot opetukseen -tilaisuutta, jossa useat eri museot esittelivät erilaisia verkon välityksellä käytettäviä aineistojaan opettajille. Tilaisuudessa kuultiin lyhyitä esityksiä mm. Valokuvataiteen museon, Museoviraston kuvakokoelmien ja Turun museokeskuksen edustajilta.

Esitykset olivat mielenkiintoisia, mutta jäin kaipaamaan kokoavaa esitystä museoiden avoimista aineistoista. Aineisto täyttää avoimen datan määritelmän mukaiset kriteerit, jos se on kokonaisuudessaan saatavissa verkossa käyttökelpoisessa muodossa ja sen lisenssiehdot eivät rajoita sen käyttöä, muokkausta ja uudelleenjakelua. Jotkin tilaisuudessa esitellyistä aineistoista eivät täyttäneet kaikkia avoimen datan kriteerejä. Kaikki tilaisuudessa esitellyt aineistot ovat toki saatavilla verkossa käyttökelpoisessa muodossa, mutta erilaiset aineistoille asetetut lisenssiehdot tai lisenssin puuttuminen kokonaan estävät viittaamasta niihin avoimina aineistoina.

Esitellyt aineistot olivat valtaosin erilaisia valmiiksi kuratoituja kokonaisuuksia. Esimerkiksi Museoviraston Kuvakokoelmat oli valinnut Flickr-avaukseensa kokoelmistaan noin 700 kuvaa, jotka oli ryhmitelty temaattisesti ja ajallisesti. Tällaiset kokonaisuudet ovat valmiiksi käyttökelpoisia erilaisiin käyttötarkoituksiin: valikoidusta aineistoista voidaan helposti poimia ne aineistot, jotka ovat hyödynnettävissä loppukäyttäjän määrittämää tarkoitusta varten.

Toinen lähestymistapa on jakaa kuratoimattomia aineistoja julkisessa aineistotietokannassa. Tutkija Kari Hintsala esitteli tilaisuudessa tällaisia aineistoja, joita Turun museokeskus oli avannut Finnaan. Kuratoimattomasta aineistomassasta voi tosin olla vaikeaa löytää kiinnostavia aineistokokonaisuuksia suoraan, vaikka hakuominaisuudet olisivatkin toimivat.

Avoimen datan lisensseillä avatun aineiston etuna on se, ettei museon tarvitse olla se toimija, joka kuratoi erilaisia kokonaisuuksia lähtöaineistosta. Periaatteessa kuka tahansa voi siis olla museon näkökulmasta potentiaalinen yhteistyökumppani. Toisaalta on myös huomioitava, että vaikka museo on aina avattujen aineistojen suhteen asiantuntija, museon näkökulma aineistojen mahdollisista käyttötarkoituksista on aina rajattu sen sisäiseen näkökulmaan. Sekä Valokuvataiteen museon yleisötyövastaava Erja Salo että Gallen-Kallelan museon museolehtori Salla Tiainen nostivat esityksissään esiin tämän näkökulman: molempien museoiden avoimilla lisensseillä avaamia aineistoja voi käyttää uudelleen mitä tahansa tarkoitusta varten. Avoin data voi tuottaa avaajilleen monia positiivisia yllätyksiä, sillä vastaan voi tulla sellaisiakin mielenkiintoisia käyttötapoja, joita museon henkilökunta ei olisi edes osannut ajatella. Tai ehkä toteuttamiseen ei ole ollut riittäviä resursseja, mutta datan avaamisen myötä ideoiden toteuttamisesta tulee mahdollista.

Eri organisaatioiden tuottamien aineistojen yhdistäminen tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia. Käytännössä eri aineistojen yhdistämistä rajoittaa aina niiden lisensointi. Jos useita eri aineistoja yhdistellään, niiden yhdistämisen edellytykset määrittää aina valitun aineistokokonaisuuden minkä tahansa yksittäisen aineiston tiukimmin määritelty lisenssi. Jos jonkin mukaan valitun aineiston lisenssi estää aineiston hyödyntämisen halutulla tavalla, loppukäyttäjän on tällöin helpointa jättää aineistot käyttämättä. Esimerkiksi lisenssiehdoissa määritelty kaupallisen ja ei-kaupallisen toiminnan erottaminen toisistaan on usein erittäin vaikeaa. Esimerkkinä tästä voidaan pitää vaikkapa kaupallisen ja ei-kaupallisen välimaastossa liikkuvia puoliammatillisesti ylläpidettyjä blogeja. Blogin pitäjä saattaa hylätä potentiaalisen idean aineistojen hyödyntämiseen, jos ei pysty itse määrittelemään, onko ideassa kyse kaupallisesta vai ei-kaupallisesta käytöstä.

Museoiden aineistojen avaamisesta käydyssä julkisessa keskustelussa on jäänyt syrjään tärkeä demokratiaan ja julkisin varoin ylläpidetyn informaation vapaaseen käyttöön nivoutuva näkökulma. Jos aineistot ovat kenen tahansa avoimesti saatavilla, kuka tahansa on yhtäläisesti oikeutettu hyödyntämään niitä. On hyvä kysyä, miksi museoiden tulisi saada kontrolloida aineistojen käyttöä, jos aineistojen avaamiselle ei ole mitään lainsäädännöllisiä esteitä liittyen esimerkiksi tietojen arkaluontoisuuteen? Toki toiminnan kehittämisen ja tilastoinnin näkökulmasta on tärkeää saada informaatiota eri käyttötavoista, mutta lopulta tämä liittyy vain organisaation sisäisiin kehitys- ja hallinnointitarpeisiin. Tiedon saavuttavuutta, demokraattisuutta ja loppukäyttäjän yksityisyyttä korostava näkökulma on nähdäkseni tullut museokenttää paremmin esiin kirjastoista ja niiden perustehtävistä keskusteltaessa.

Kaiken kaikkiaan museoiden verkkoaineistot tarjoavat laaja-alaisia mahdollisuuksia myös opetuskäyttöön. Esimerkiksi kulttuurihistoriallisten museoiden kuva-aineistot tarjoavat opettajalle mahdollisuuden hyödyntää opetuksessa konkreettisia esimerkkejä vaikkapa paikallisen kulttuuriympäristön muutoksista. Erilaisia vielä hyödyntämättömiä yhteistyömahdollisuuksia on valtavasti. Museoilta niiden hyödyntäminen edellyttää sekä avointa asennetta että avoimia toimintamalleja museon toiminnassa ja ennen kaikkea aineistojen avaamisessa.

Sampsa Heinonen
Kirjoittaja on Museoliiton kokoelmahallintapalveluiden suunnittelija ja KDK- ja ATT-hankkeiden yhteisen Oikeuksien hallintaan liittyvät metatiedot -työryhmän jäsen.

4 kommenttia:

  1. Olin itse samassa Kansallismuseossa järjestetyssä tilaisuudessa ja valitettavasti monien esiteltyjen (ja hienojen!) aineistojen ja oppimateriaalien kohdalla jäi avoimuus-aspekti aika laihaksi. On tärkeää erottaa toisistaan kaksi melko eri asiaa: avoimesti verkossa saatavilla olevat open access -aineistot (ns. julkaistut aineistot) sekä vapaita käyttömahdollisuuksia tarjoavat avoimet aineistot (joita saa siis vapaasti muokata ja jakaa edelleen).

    Opetuksesta puhuttaessa on hyvä muistaa myös se, että ilmiöpohjaista, aktiivista, omaehtoista sekä ”nykyajan lapsia ja nuoria” motivoivaa oppimista vahvasti ajettaessa ei voida paeta sitä tosiasiaa, että ns. virallista ja epävirallista oppimista on vaikeampaa enää erottaa toisistaan. Jos halutaan päivittää koulun käytäntöjä ns. ”nykyaikaan” pitää muistaa, että pelkkään opetuskäyttöön ”avoimet” aineistot eivät välttämättä aina riitä tai motivoi tarpeeksi. Kollegani kertoi, että eräässä hänen pitämässään työpajassa olivat jotkut oppilaat kysyneet, voisivatko he sitten käyttää työpajassa hyödynnettyjä ”avoimia” kuva-aineistoja oman bändinsä musiikkivideon tekemiseen - no eivätpä he lähtökohtaisesti voineet, koska aineistojen käyttöehdot/lisenssit rajoittivat niiden uudelleenkäyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentistasi!

      On tosiaan hyvä huomata, että pääsy (access) aineistoihin ei tee aineistosta avointa. Muodolla (digitaalinen tai fyysinen) ei sinänsä ole mitään merkitystä. Ei myöskään kirjaston hyllyssä olevaa teosta saa jatkokäyttää miten haluaa, ellei sitten sitä ole lisensoitu avoimella lisenssillä.

      Olen samoilla linjoilla myös erilaisten käyttörajoituksen suhteen. Kirjoituksessani viittasin jo siihen miten hankalaa esimerkiksi kaupallisen ja ei-kaupallisen käytön erottaminen on toisistaan. Esimerkissäsi mainitsema opetuskäyttö on yhtä ongelmallinen rajaus: rajataanko se vain koskemaan esimerkiksi oppilaitoksia (esim. oppilaitoksen sisällä tapahtuvaa käyttöä)? Erilaiset käyttörajoitukset ovat varteenotettavia nähdäkseni sen sijaan niissä tapauksissa, kun suoraan lainsäädännön tai perusteellisen eettisen arvioinnin kannalta on syytä rajata aineistoihin pääsyä (esimerkiksi erilaiset arkaluonteiset aineistot jne.). Näissä tapauksissa on syytä arvioida esimerkiksi käyttötarkoitusta (tutkimuskäyttö jne.) ja käyttäjän roolia (tutkija jne.). Lähtökohtaisesti museoiden verkossa jakamat aineistot on kuitenkin tästä näkökulmasta mahdollista avata eikä em. syistä esimerkiksi verkkotunnistautumiseen perustuvia järjestelmiä ole toteutettu.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sampsalle hyvästä tekstistä ja Lauralle mainiosta kommentista.

    Finnan osalta tuon esiin, että ko. palvelussa museon tai kenen tahansa muun kirjautuneen käyttäjän on suosikkilista-toimintojen avulla helppoa koota ja julkaista vaikkapa juuri opetuspaketeiksi soveltuvia kuratoituja kokonaisuuksia. Ks. esim. kokoamani setti Värikuvia Helsingin olympialaisista

    Suosikkilista-toimintoja tullaan kehittämään tämän vuoden kuluessa (mm. tuki RSS-syötteelle), joten toiminnon hyödyntämismahdollisuudet paranevat.

    Avoimista aineistoista: toivottavasti Finnaan osallistuvat museot ja muutkin organisaatiot ovat tietoisia, että Finnan kautta on nykyään mahdollista tuoda saataville myös täysresoluutiokuvia vaikkapa avoimen kulttuurin lisenssein lisensoituina, jos halukkuutta löytyy - ja toivottavasti löytyy!

    VastaaPoista