keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Museoliiton vuosi 2016

Jälleen on yksi vuosi lopuillaan, ja on aika perinteisen vuosikatsauksen. Museoliitossa tapahtui paljon myös vuonna 2016, mutta edellisistä vuosista poiketen pääsette nyt minuutin ja 35 sekunnin mittaiselle matkalle menneisyyteen tekstimuotoisen päivityksen sijasta. Näistä tunnelmista on mukava jatkaa kohti Suomen satavuotisjuhlavuotta.

Olkaa hyvät, ja hyvää uutta vuotta kaikille!



Tanja Salonen
Kuvakollaasin tekijä on Suomen museoliiton tiedottaja

tiistai 20. joulukuuta 2016

P.S.-blogin 10 luetuinta postausta vuonna 2016


Mikä puhutti vuonna 2016 Museoliiton P.S.-blogissa ja mikä kiinnosti lukijoita? Tässä on vuoden luetuimpien blogipostausten kymmenen kärki.


Lista on koottu 19.12.2016 Bloggerin omasta tilastosta, joka mittaa tekstien näyttökertoja. Tämän vuoden suosituin postaus on kerännyt jo lähes 9000 näyttökertaa.


1. Kuka voittaa ja mitä, jos Guggenheim ei toteudu? 8.11.2016
Ei kukaan. Ei mitään. Näin vastaa kysymykseen Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/11/kuka-voittaa-ja-mita-jos-guggenheim-ei.html

2. Oikeus tulla muistetuksi 1.3.2016
EU:n tietosuojauudistus parantaa yksityishenkilön tietosuojaa, mutta tuhoaako se samalla hänen oikeutensa tulla muistetuksi? Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä toivoo malttia ja järkeä tietosuoja-asiantuntijoille, jotka lakia tulkitsevat.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/03/oikeus-tulla-muistetuksi.html

3. Kilpailukykysopimus – puutteita osaamisessa, etiikassa vai molemmissa? 22.8.2016
Valtiovarainministeriön 12.8.2016 julkistama budjettiesitys perustuu koulutus- ja kulttuurirahoituksen osalta kilpailukykysopimuksen virheelliselle tulkinnalle. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä vaatii virheen korjaamista.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/08/kilpailukykysopimus-puutteita.html

4. Guggenheim Helsinki, kyllä vai ei? 19.2.2016
(Teksti on julkaistu osittain Museo-lehdessä 1/2016.)
Guggenheim Helsinki -hanke puhuttaa. Toistaiseksi julkisuudessa ovat olleet esillä lähinnä matkailualan ja elinkeinoelämän edustajat, eivät niinkään museoalan ammattilaiset. Museo-lehti selvitti verkkokyselyllä, mitä museoalalla työskentelevät ajattelevat suunnitellusta uudesta taidemuseosta.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/02/guggenheim-helsinki-kylla-vai-ei.html

5. Museokahvilat testissä 23.11.2016
(Teksti on julkaistu Museo-lehdessä 3/2016)
Onnistunut museovierailu päättyy usein kahvikupin äärelle. Museoliiton henkilökunnasta koottu testiryhmä tutustui museokahviloiden runsaaseen valikoimaan. Kesälomaretkien varrelle osui monia persoonallisia kohteita, joissa museoelämyksiä sulateltiin herkullisten tarjoilujen parissa.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/11/museokahvilat-testissa.html

6. Mikä museo on? 7.10.2016
Museo on määriteltävä uudelleen, sillä sen rooli yhteiskunnassa on laajentunut. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoittaa nyt museon määritelmästä.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/10/mika-museo-on.html

7. Asiantuntijaa johtamassa 1.7.2016
Asiantuntijoiden johtamiseen liittyy kimurantteja ongelmia myös museoissa. Nyt Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tarttuu ongelmien tunnistamiseen ja esittelee myös keinoja, joilla ongelmia voi lähteä purkamaan.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/07/asiantuntijaa-johtamassa.html

8. Verellä veistetty museo 9.9.2016

Syyskuun 11. päivän terrori-iskuista on tänä sunnuntaina kulunut 15 vuotta. Tapahtumapaikalla on nykyisin muun muassa museo. Epäonnistunut museo. Museoliiton tiedottaja Tanja Salonen paneutuu museoon ja sen synkkään tarinaan.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/09/verella-veistetty-museo.html

9. Oodi perinteisille yleisopastuksille 26.7.2016
Arvostetaanko yleisopastuksia tarpeeksi? Museopedagogi Leena Tornberg pohtii blogikirjoituksessaan yleisopastusten nykytilaa ja miettii, voisiko opastuksia tuotteistaa jämäkämmin suurelle yleisölle.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/07/oodi-perinteisille-yleisopastuksille.html

10. Eikö sotahistoriassamme ole mitään tallentamisen ja kertomisen arvoista? 8.6.2016
Suomea ei puolusteta eikä ole ennenkään puolustettu vain tulivoimalla. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä muistuttaa, että myös sotahistorian tallentaminen ja tunteminen ovat osa puolustusta.
http://museoliitto.blogspot.fi/2016/06/eiko-sotahistoriassamme-ole-mitaan.html


Blogiin on vielä tämän vuoden puolella tulossa kuvakooste Museoliiton vuodesta. Ensi vuonna jatkamme ajankohtaisten aiheiden parissa.

Tanja Salonen
Listan kokoaja on Suomen museoliiton tiedottaja

torstai 15. joulukuuta 2016

Museot totuuden tuolla puolen



Museoiden on perinteisesti nähty pyrkivän puolueettomaan totuuden esittämiseen. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä onkin huolestunut museoiden pärjäämisestä nykymaailmassa, jossa mielipide on uusi totuus.


Viimeaikaiset vaalit ovat järjestelmällisesti kuohauttaneet kansaa. Ensin tuli jytky, sitten brexit, sitten Trump. Nyt odotellaan sydän syrjällään seuraavia vaaleja Ranskassa, Saksassa sekä Italiassa.

Yhteistä voitollisille vaalituloksille on ollut populismi, joka pohjautuu siihen, että totuutta yksinkertaistetaan. Pahimmillaan totuudesta ei välitetä mitään. Populistien asialistalla ovat olleet erityisesti maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät kysymykset. Lisäksi poliittisessa keskustelussa yhteisymmärrys on saanut väistyä jyrkän vastakkainasettelun tieltä.

Asialistan lisäksi yhteisiä ovat olleet toteutunutta kehitystä selittäneet syyt. Vaalitulosten on kerrottu olevan seurausta perusduunareiden kapinasta, joka kohdistuu elitistisiksi ja kansasta vieraantuneiksi koettuihin politiikkoihin ja taloudellisen vallan käyttäjiin. Filosofisissa pohdinnoissa ollaan nähty jopa siirtyminen totuuden jälkeiseen aikaan, jossa tietoon pohjautuvaa totuutta tärkeämpää on mielipiteeseen ja tunteeseen perustuva totuus. Siirtymisen uuteen aikaan on mahdollistanut ennen muuta sosiaalinen media, joka totuuden häviöksi tekee kaikista kirjoituksista, uutisista ja viestijöistä tasa-arvoisia.

Totuuden jälkeisen ajan huipentumaksi nousee Yhdysvaltain tämänvuotinen presidentinvaalitaistelu. Valetta ja valeuutisia tehtailtiin järjestelmällisesti sekä ulko- ja sisäpoliittisten että taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Uutta ja erityisen huolestuttavaa arvojen näkökulmasta oli se, että valheesta kiinni jääminen ei enää vienyt ehdokkailta suosiota. Totuutta puoltavat vastaiskut ovat toistaiseksi jääneet lähinnä ihmettelyn asteelle, mutta jykevämpääkin on tulossa. Näin voi päätellä Tšekin valtion juuri avaamasta keskuksesta, jonka tehtävänä on puuttua aktiivistesti valeuutisten levittämiseen.

Museot menestyvät yleensä erinomaisesti, kun arvioidaan yhteiskunnan luotettavimpia medioita. Museoiden uskotaan välittävän kulttuureista ja historiasta niin objektiivista tietoa kuin mahdollista. Tältä osin totuuden jälkeiseen aikaan siirtyminen näyttää meidän kannaltamme huolestuttavalta. Uhkaava tulevaisuus toteutuu, jos välipitämättömyys totuutta kohtaan edelleen syvenee. Tässä toimintaympäristössä museoilla ei ole sijaa. Populistien agendalla museotoiminta on viimeisenä, ja silloinkin museoiden tehtävänä on ainoastaan toimia kuvitteellisen vanhan hyvän ajan todistajina.

Museoiden on kuitenkin mahdollista selvitä myös totuuden jälkeisessä ajassa. Niiden on otettava entistä suurempi rooli totuuden gallupsuosion kasvattamisessa. Tarve tämän suuntaiseen toimintaan on lisääntymässä. Viime viikkoina lehtien yleisönosastokirjoituksissa on nostettu esiin lähes päivittäin uusien museoiden tarve. Poliittinen liikehdintä ja koetut yllätykset nostavat väistämättä mieliin kysymyksiä, joihin on löydettävissä vastauksia vain kulttuurien ja poliittisen historian tuntemisen kautta.

Yllättävää ei ole, että uusia museoita on esitetty erityisesti etnografian ja poliittisen historian sektoreille. Samalla on osoittautumassa, että museoiden ja erityisesti Museoviraston ja Kansallismuseon rahoituksen ja toiminnan leikkaukset ovat olleet vakava virhe. Kulttuurien museo ajettiin alas juuri, kun sen yhteiskunnallinen tarve alkoi kasvaa. Itsenäisyyden juhlavuosi puolestaan olisi ollut ajoituksellisesti otollista aikaa vahvistaa Kansallismuseon roolia valtiollisen ja poliittisen historian museona. Molempien toteutuneiden virheiden välttäminen olisi ollut mahdollista, jos siihen olisi ollut poliittista tahtoa.

Tehdyt virheet ovat luonnollisesti korjattavissa, mutta Guggenheim-museohankkeen kaltaiseen soutamiseen ja huopaamiseen ei nyt ole varaa. Erityisen tärkeää on, että sivistystä tukevat poliittiset puolueet löytävät yhteisen tahdon yli puoluerajojen. Jos näin ei käy, se on häviö sekä museoille että totuudelle.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

maanantai 5. joulukuuta 2016

Merkkivuodet vauhdittamaan suomalais-venäläistä yhteistyötä

Kuva: Kirsi Muurama

Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä osallistui viime viikolla Venäjän museoliiton vuosikokoukseen. Kokouksesta jäi tuliaisiksi yhteistyösopimus ja katsaus Venäjän museoiden nykytilaan.

Osallistuin viime viikon lopulla Venäjän museoliiton (The Union of Museums of Russia) vuosikokoukseen, joka järjestettiin Pietarissa vuosittaisen kulttuurifoorumin yhteydessä. Museoliiton vuosikokoukseen osallistui reilut 200 museonjohtajaa. Kulttuurifoorumissa oli osallistujia yli 8000 kaikilta kulttuurin lohkoilta, ja sen pääteema oli tänä vuonna elokuva.

Venäjän museoliitto on perustettu vuonna 2002, ja siinä on jäseninä noin 400 museota. Uudet jäsenet hyväksytään vuosikokouksessa äänestyksellä. Tänäkin vuonna kokouksessa hyväksyttiin yli 10 uutta jäsenmuseota, joista monet Krimin alueelta. Keskustelua aiheutti vain erään rahakokoelmaa ylläpitävän ja esittävän museon jäsenyys. Selvitysten jälkeen voitiin kuitenkin todeta, että sekin täyttää museon ja siten jäsenyyden kriteerit.

Toiminnassaan Venäjän museoliitto keskittyy viranomaisiin ja poliitikoihin kohdistuvaan edunvalvontaan paikallisella ja alueellisella sekä liittovaltion tasolla. Koulutustoimintaa ja viestintää on vähän. Venäjän museoliiton puheenjohtaja on Eremitaasin pääjohtaja Mikhail Piotrovsky. Liiton pääsihteerinä työskentelee aikaisemmasta uskontojen museon johtajan toimesta jo eläkkeellä oleva Boris Arakcheev.

Kuten tavallista, museoiden mahdollisuudet ja uhat näyttävät monilta osin samankaltaisilta molemmin puolin rajaa. Kasvava kulttuurimatkailu ja digitalisaatio ovat muuttamassa museotyötä ja museoiden yhteiskunnallista roolia. Venäjän museoissa vierailee vuositasolla n. 100 miljoonaa kävijää. Digitalisaation edistämiseen liitolla on melko varauksellinen kanta, ja puheenjohtaja painotti puheessaan työn priorisointia fyysisten materiaalien säilymisen varmistamiseen. Kokoelmatyön kehittämisessä nousi esiin meillekin tuttu tavoite eli kokoelmien liikkuvuuden lisääminen.

Sekä Suomessa että Venäjällä yhteisenä uhkana näyttäytyy talouden kehitys. Rahoitus ei ole Venäjällä kasvanut vuosiin, ja tällä hetkellä budjettivarat riittävät lähinnä palkkojen maksuun. Esiin nousi myös ongelma museoalan matalasta palkkatasosta. Museoammattilaisen keskipalkan kerrottiin olevan 15 000 ruplaa kuukaudessa, mikä nykyisellä kurssilla tarkoittaa noin 240 euroa. Käydyissä keskusteluissa tulikin esiin, että alhainen palkkataso on merkittävästi vaikeuttamassa henkilöstön saatavuutta ja nuorten hakeutumista museotyöhön.

Taloudellisia kysymyksiä enemmän Venäjän museoliiton kokouksessa puhutti kuitenkin painostus, jota koetaan tulevan sekä poliittiselta taholta että erilaisilta aktivistiryhmiltä. Aktivistien tekemät tihutyöt museoissa ovat lisääntyneet huomattavasti, ja esimerkiksi näyttelyissä olevia taideteoksia on sotkettu. Poliittinen painostus tai ohjaus on ilmeistä, sillä vuosikokouksessakin puhunut Venäjän liittovaltion varakulttuuriministeri totesi suoraan, ettei valtion rahoitusta tule käyttää yhteiskuntakriittisen toiminnan tukemiseen. Tästä esimerkkinä hän nosti esiin Pussy Riotin.

Venäjän museoiden toiminnassa ongelmaksi nostettiin myös korruptio, joskin näkökulma oli se, että korruption vähentämiseen tähtäävät toimet ovat vaikeuttaneet museoiden toimintaa. Korruptiota ei esitettyjen näkökulmien ja esitetyn korruption määritelmän perusteella esiinny museoissa. Erityisen kriittisesti suhtauduttiin juuri voimaan tulleeseen lakiin, joka kieltää sukulaisten palkkaamisen museoihin. Museotyötä verrattiin sirkukseen, jossa sukudynastioiden olemassaolo ja muodostuminen on elinehto. Tässä suomalaiselle museosektorille hieman oudossa keskustelussa kritisoitiin vahvoin sanankääntein Venäjän museoliittoa selkeästä vaikuttamistyön epäonnistumisesta. Kysyttiin jopa sitä, mitä pitäisi tehdä, kun museon työntekijöitä menee keskenään naimisiin. Onko potkujen paikka?

Oma tähtihetkeni vuosikokouksessa oli Suomen museoliiton ja Venäjän museoliiton välisen yhteistyösopimuksen jatkokauden allekirjoittaminen. Nyt yhteistyötämme raamittava sopimus jatkuu Vuoden 2019 loppuun.

Sopimuksen keskeinen tavoite on lisätä museoiden välistä kommunikointia. Tässä onnistuaksemme meidän on lisättävä keskinäistä luottamusta ja madallettava kynnyksiä käytännön yhteistyössä, kuten kokoelmien liikkuvuuden osalta. Kynnyksiä on erityisesti Venäjän puolella Suomea byrokraattisempien ja muodollisempien toimintatapojen vuoksi.

Yhteistyösopimus velvoittaa meitä

- Suomalais-venäläisten museopäivien järjestämiseen joka kolmas vuosi,
- verkostoitumiseen ja asiantuntijavaihtoon museoiden välillä,
- parhaista käytännöistä tiedottamiseen,
- yhteisten seminaarien ja kokousten järjestämiseen,
- kestävän kehityksen edistämiseen museoalalla,
- aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilymisen edistämiseen,
- yksittäisten museoiden välisen yhteistyön edistämiseen ja
- yhteistyön lisäämiseen kansainvälisissä kysymyksissä.

Yhteistyösopimus Suomen museoliiton ja Venäjän museoliiton välillä on tärkeä, mutta sen merkityksen määrittelee toteutuminen. Tähän vuoteen päättyvän ensimmäisen sopimuskauden tuloksia emme voi juhlia, mutta yhteydenpitomme oli tiiviimpää kuin olisi ollut ilman sopimusta. Vuoden 2017 alusta alkavalla toisella sopimusjaksolla on edeltäjäänsä paremmat mahdollisuudet onnistua.

Olemme jo tuttuja keskenämme, ja vuodet 2017 ja 2018 nostavat poikkeuksellisella tavalla esiin yhteisen historiamme käännekohdat sekä tarpeet niihin liittyville keskusteluille, hankkeille ja esiintymisille. Venäjällä saamani käsityksen mukaan Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Jos tämä tulkinta ei kelpaa, yhteistyön tiivistämisellä on jo kiire.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri