Vieraskynä: Jotain tuttua, jotain erilaista - museo-opetusta Venäjällä

Kosmonautiikan museo. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Miten koulumaailma ja museot tekevät yhteistyötä Venäjällä? Mitä voisimme oppia venäläisestä museopedagogiikasta ja mitä vietävää meillä olisi heille, pohtii museolehtori Sanna Valoranta-Saltikoff seminaarimatkansa jälkeen.


Lokakuinen lauantaiaamupäivä. Kahden päivän seminaari on osaltani ohi ja edessä on aamupäivä aikaa moskovalaisissa museoissa. Katson kartasta kohteen sijainnin, hyppään metroon ja jään oikealla pysäkillä pois. Perille päästyäni museoalueen aidassa lukee kissan kokoisin kirjaimin ”museo”.

Museo kuin museo, huomaan ajattelevani. Väliäkö sillä, mitä teemaa se edustaa. Ohikulkijoille kerrotaan olennainen. Tässä on museo, täällä on kulttuuria.

Kadulla kulkeva ei voi ohittaa tietoa, että täällä on museo. The New Tretyakov Galleryn sisäänkäynnin luona seisoo kissankokoisin kirjaimin "museo". Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Haahuilen läpi museon näyttelyiden. Ohitan vaivihkaa opastuksella olevan ryhmän. Ryhmä kuuntelee intensiivisesti oppaan tarinaa akvarellimaalauksista. Yleisö kysyy kiinnostuneena lisää. Havahdun. Opastuksella on ryhmä alakouluikäisiä lapsia muutaman aikuisen kanssa. Kaikki seisovat kiltisti paikoillaan, kuuntelevat opasta ja tekevät lisäkysymyksiä.

On lauantaiaamupäivä. Mitä lapset tekevät opastuksella tähän aikaan vapaapäivänä, ihmettelen.

Pari päivää aiemmin törmäsin samaan ilmiöön The State Historical Museumissa arki-iltana viiden maissa. Ryhmä pieniä lapsia seuraa opastusta parin aikuisen kanssa koulupäivän ulkopuolella. Mistä on kysymys?

***

Moskovassa järjestettiin koulumaailmaa ja museoita yhdistävä seminaari Informal Approach to Formal Education: a Teacher as an Object and a Subject of Museum Education kolmannen kerran 25.–27.10.2018. Sain pyynnön keynote-puhujaksi seminaariin osana ICOM Russian ja Suomen museoliiton alkavaa yhteistyötä. Esitelmässäni avasin Suomessa läpikäytävää uutta perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja sen tuomia mahdollisuuksia ja haasteita museomaailmalle sekä esittelin ajankohtaisia koulu- ja museomaailman yhteistyöhankkeita.

Seminaarin ensimmäinen päivä pidettiin Kosmonautiikan museon auditoriossa. Kuva: Mosgortur

Seminaarin muut esitelmät käsittelivät museomaailman ja koulumaailman kohtaamisia eri näkökulmista ja esittelevät venäläisiä hankkeita ja kokeiluja, joissa yhdistettiin koulu- ja museomaailmaa.

State Darwin museon työpajassa pääsimme tutustumaan hands-on-esineisiin. Kuvassa ihmetellään Moskovan alueen sieniä. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Yllättävintä ulkomaisilla seminaarimatkoilla on ollut huomata, että haasteet museoiden yleisötyössä ovat samankaltaisia maasta, kulttuurista ja museosta riippumatta. Moskovan seminaari ei ollut poikkeus tässä tapauksessa. Yhtäläisyyksistä huolimatta vastaan tuli myös eroja. Suomalaisissa museoissa koululaiset ovat tuttu ja vakiintunut kohderyhmä ja yhteistyötä opettajien kanssa on usein tehty jo vuosia.

Venäjällä yksi iso haaste on saada peruskoulun opettajat ja museohenkilökunta puhumaan niin sanotusti samaa kieltä. Ehkäpä yksi syy erilaisiin puheentapoihin voi olla se, että museoaineita ja kasvatustiedettä opetetaan ainakin Moskovan alueella eri yliopistoissa. Monitieteisyys ja -alaisuus tai oikeus valita sivuaineita eri tiedekunnista ei ole yhtä laajaa Venäjällä kuin suomalaisissa yliopistoissa.

Huomaan omassa työssäni, että on helpompi tehdä yhteistyötä sellaisten ammattilaisten kesken, joiden koulutustaustan tuntee ja joiden kanssa on mahdollisesti joskus istunut samoilla luennoilla.

Toinen suuri haaste tuntui olevan se, että Venäjällä opettajille ei ole esimerkiksi suomalaisen veso-koulutusjärjestelmän kaltaista koulutusjärjestelmää eivätkä museot ole tällaisten koulutusten tarjoajia. Suomessa moni museo järjestää hyvin vakiintuneita opettajien iltapäiviä joko osana veso-järjestelmää tai muuten vain, ja museot tulevat tutuiksi opettajille muutoinkin kuin oppilasryhmien kanssa vieraillessa.

Kolmas haaste yhteistyössä tuntui olevan tiedon puute – yksistään Moskovassa on kymmenittäin museoita ja opettajilla rajallinen aika valmistella museokäyntejä. Miten ja mistä opettaja löytäisi helposti ja nopeasti tiedon museon pedagogisista palveluista, jotka tukevat hänen tekemäänsä kouluopetusta?

Venäjällä oppilaat ovat yhteistyön haasteista huolimatta tuttu kävijäryhmä museoissa. Museovierailut koetaan sivistävinä ja kulttuuriin kuuluvina. Museoissa vieraillaan kuitenkin usein kerhomaisesti ja myös koulupäivän jälkeen. Lauantaisin monessa museossa on tarjolla kouluikäisille suunnattuja rastiratoja ja työpajoja, jonne vanhemmat tuovat jälkikasvunsa oppimaan ja sivistymään.

Törmäsin tällaiseen toimintaan lauantain museokierroksellani The Moscow Archeology Museumissa. Tehtävät olivat kysymys–vastaus-tyyppisiä, ja vastaukset vaadittiin kirjallisina. Vanhemmat vahtivat lastensa tehtävien tekoa, eivätkä lapset näyttäneet pääsevän helpolla ennen kuin oikeat vastaukset oli löydetty. Suomalaisissa museoissa viikonlopun työpajat ovat ennemminkin koko perheen viihtymistä ja viihdettä tai toisinaan jopa lapsiparkin kaltainen paikka, jonne vanhemmat voivat jättää lapsensa.

The New Tretyakov Galleryn aulasta oli näkymä museon taidepajaan, jossa järjestettiin tilaisuuksia muun muassa lapsille. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Museot Moskovassa ovat suuria ja niitä on paljon. Aukioloajat ovat laajat, ja lapsiperheitä sekä koululaisia näkyy museoiden näyttelytiloissa tiuhaan. Jos toisin yhden asian venäläisestä museokulttuurista Suomeen, olisi se ylpeys oman maan museoista, pitkästä historiasta ja monimuotoisesta kulttuurista sekä arvostus museoita kohtaan sivistävinä vapaa-ajanviettopaikkoina. Suomesta puolestaan veisin Venäjälle rennompaa otetta museo-oppimiseen ja enemmän yhteistyön foorumeita museopedagogeille ja opettajille.

Venäjän historian museo sijaitsee keskellä suosituinta turistialuetta Punaisella torilla. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Sanna Valoranta-Saltikoff
Kirjoittaja työskentelee museolehtorina Espoon kaupunginmuseossa ja on opettanut ja ohjannut erilaisia ryhmiä museoissa yli 15 vuoden ajan.