maanantai 24. huhtikuuta 2017

Voiko rakkaudella ylittää uutiskynnyksen?

Rakkauden tiloja -museoiden ensimmäinen yhteinen rakkaustempaus, rakkausviestien jakaminen ohikulkijoille, järjestettiin aamuvarhaisella keskiviikkona 14.9.2016 Helsingin päärautatieaseman tuntumassa. Kuva: Auli Sukuvaara.

Viimeisenä Vuoden museoviestintäteko -finalisteista esittäytyy Rakkauden tiloja – neljän uusmaalaisen museon näyttely- ja tapahtumakokonaisuus.

Eräänä syyskuisena iltana vuonna 2016 MTV3:n Kymmenen uutisten loppukevennyksessä kerrottiin, kuinka Helsingin rautatieasemalla jaettiin lemmenviestejä aamuruuhkassa. Rakkausviestejä tuntemattomille -tempaus oli Rakkauden tiloja -museoiden ensimmäinen yhteinen näkyvä viestintätempaus, joka ylitti uutiskynnyksen.

Rakkauden tiloja sai alkunsa vuonna 2015 neljän avarakatseisen museon halusta puhaltaa yhteen hehkuvaan hiileen. Keskenään erilaisia museoita yhdisti kiinnostus universaaliin teemaan, rakkauteen, sekä uudenlaisen yhteistyön tekemiseen. Ystävänpäivänä 14.2.2017, kaksi vuotta, 129 Instagram-julkaisua, 171 twiittiä, 155 Facebook-julkaisua ja 10 YouTube-videota sekä kymmeniä mediaosumia ja museoiden välisiä kokouksia myöhemmin avautuivat Rakkauden tiloja -näyttelyt. Mukana olevat museot saivat toteuttaa juuri sellaiset näyttelyt kuin olivat suunnitelleetkin. Viestintää, tapahtumia ja näkyvyyttä ideoitiin villisti yhdessä.

Rakkauden tiloja -museoissa sekä rakkaudentiloja.fi-nettisivuilla voi jättää rakkausviestejä ja lämpimiä ajatuksia jaettavaksi eteenpäin tuntemattomille henkilöille.
Museoiden on tavoitettava nykyaikana kohderyhmänsä entistä kekseliäämmin, kun tekstiä, ääntä ja kuvaa tarjotaan joka suunnasta. Pienesti viestivät jäävät valitettavan usein suurten kaupallisten jalkoihin, eikä huomiota tunnu saavan edes sillä, että on liikkeellä hyvän asian puolesta. Yhdessä Rakkauden tiloja -museot ovat ja näkyvät enemmän kuin yksin. Me haluamme saada aikaan jotakin uutta kokeilemalla uudenlaisia ja museoille poikkeavia viestintä- ja toimintatapoja.

Rakkauden tiloja -hankkeessa Facebookit, Twitterit, Instagramit, Hyperlapset, Boomerangit, Collapset, Yammerit, Live-videot ja muut uudenlaiset viestinnälliset kanavat ja sovellukset kulkevat rinta rinnan perinteisten kanavien kanssa. Kaiken tekemisemme tavoitteena on osoittaa, että museot ovat merkittäviä tässä ajassa vaikuttavia toimijoita ja aidossa vuorovaikutuksessa yleisönsä kanssa.

Jotta hankkeen viestintä ei olisi vain säntäilyä paikasta toiseen ilman varsinaista suunnitelmaa siitä mitä tehdään, palkattiin hankkeeseen projektityöntekijä, rakkaudentuottaja, joka pitää rakkauden ohjat käsissään. Tuottajaa tarvitaan muun muassa toiminnan organisointiin, tapahtumien järjestämiseen sekä monenlaisten sisältöjen tuottamiseen eri viestintäkanaviin.

Päivää ennen näyttelyiden avajaisia 13.2.2017 järjestimme pressibussin, joka kierrätti toimittajia, bloggaajia ja vloggaajia Rakkauden tiloja -näyttelyissämme.

Viime syyskuussa rautatieasemalla olimme vasta matkamme alussa. Hanke etenee höyryjunan vauhdilla, ja Rakkausviestejä tuntemattomille -tempauksen jälkeen on muun muassa nähty valotaulumainoksia, pressitilaisuus bussissa, piilotettuja avajaiskutsuyllätyksiä kirjaston kirjojen välissä, ja ihan pian starttaavat ensimmäiset rakkauden bussiajelut. Horisontissa siintävät yhteiset työpajat, luentosarjat ja ennen kaikkea viestintätempaukset!

Rosaliina Munnukka
Kirjoittaja on hankkeen rakkaudentuottaja

--------------------------------------

www.rakkaudentiloja.fi

Katso myös hankkeet tuottamat videot:
Krista Kososen rakkausviesti
Hankkeen mainosvideo
Tunteiden kiitotiellä -näyttelyn rakentaminen

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ei hävetä! Viestintää Artsin tyyliin

This is it! Artsin julkisivu sai 350-neliöisen graffitin kylkiinsä 8 mestarin loihtimana Hävetkää!-kohun päätteeksi.

Vuoden museoviestintäteko -finalistien esittelyt jatkuvat! Toisena finalistina lukijoille esittäytyy Vantaan taidemuseo Artsi.


Tammikuun lopulla 2016 syntyi Artsi, kun julkistimme Vantaan taidemuseon uuden nimen ja erikoistumisemme graffitiin, katutaiteeseen ja performanssitaiteeseen osana kaikkea toimintaamme. Heti julkistamisen jälkeen alkoi Artsin naapurissa Myyrmäen avoimella graffiti- ja katutaideseinällä tapahtua. Hävetkää!-kohu lävähti eteemme kuin etukäteen käsikirjoitetusti, mutta oikeasti täysin spontaanisti ja meidän tietämättämme. Nyt olemme ehdolla Vuoden museoviestintäteko -palkinnon saajaksi Hävetkää!-graffititeokseen liittyvien viestinnällisten vaiheiden ansiosta. Vantaan taidemuseo Artsia ehdotti sekä Vuoden museoksi että Vuoden viestintäteon tekijäksi ulkopuolinen fanimme.

Artsin kokoelmistakin jo entuudestaan tutut graffititaiteilijat Deos ja Hende kritisoivat Hävetkää!-graffitissaan Vantaan kolmen urheilujohtajan epäselvää rahankäyttöä. Graffiti herätti heti ison julkisen keskustelun. Muun muassa Helsingin Sanomat, Voima, Vantaan Sanomat, Metro, Ylen eri kanavat sekä sosiaalinen media reagoivat aktiivisesti noin kuukauden ajan Hävetkää!-prosessin vaiheisiin. Hävetkää!-teoksen synnyttämä kohu ei hävettänyt tai nolottanut meitä, vaan näyttäytyi mahdollisuutena herättää julkista keskustelua graffitista ja myös museoiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Museoissa on perinteisesti totuttu hyvissä ajoin ennakoivaan työhön myös viestinnän osalta. Artsi pitää silmät ja korvat auki, Artsi on valppaana. Tähän strategiseen ajattelutapaan osuu myös se, kuinka Artsissa reagoitiin Hävetkää!-graffitin myötä roihahtaneeseen kohuun.

Puhelimeni kävi kuumana heti Hävetkää!-graffitin päädyttyä julkisuuteen. Annoin kuukauden aikana kymmeniä haastatteluja ja sain vastata myös erittäin kipakoihin palautteisiin. Oli tärkeää oivaltaa taidemuseon perustehtävä – taiteellisen ilmaisunvapauden puolustaminen – ja kommentoida siitä näkökulmasta myös provosoivia kysymyksiä.

Kädenpuristus sovinnon eleeksi Myyrmäen aseman keskustelutilaisuuden päätteeksi. Graffititaiteilijoiden kaupunginjohtajalle lahjoittama lippis kruunasi tilaisuuden myönteisen hengen.

Nopean toiminnan nimissä otin yhteyttä Myyrmäki-liikkeen suuntaan ja järjestimme pikapikaa keskustelutilaisuuden graffitin yhteiskunnallisesta merkityksestä keskelle Myyrmäen asemaa. Tilaisuus keräsi kymmeniä ihmisiä paikalle, ja se taltioitiin myös some-kanaville. Uutisia on nykyajan virrassa valtavasti, ja päivän uutinen voi jo huomenna olla vanha. Nopea reagointi oli tässäkin kohtaa avainasemassa.

Keskustelu oli menestys, ja sen ansiosta saatiin molemmat osapuolet – sekä kaupunginjohtaja, joka oli määrännyt teoksen päällemaalattavaksi, että graffititaiteilijat – hyvään ja rakentavaan dialogiin. Tilaisuuden päätteeksi otin Hävetkää!-teoksen vastaan lahjoituksena Vantaan taidemuseo Artsin kokoelmiin.

Artsin levynkansitaiteen suurnäyttely Eläköön vinyyli veti ihmisiä magneetin lailla puoleensa vuonna 2016.

Artsimainen viestintätyyli edellyttää äärimmäistä valppautta ja nopeutta. Viestintä- ja markkinointibudjettimme on erittäin rajallinen, vain joitakin tuhansia euroja vuodessa, joten viestintämme edellyttää aivan uudenlaista kekseliäisyyttä, somen haltuunottoa ja muidenkin kuin viestintävastaavien aktiivista osallistumista viestintään.

Sekä paikallinen että laajempi yhteiskunnallinen keskustelu kulkevat parhaimmillaan käsi kädessä: tässä tapauksessa paikallinen kohu ja kuntapolitiikka olivat kontekstina laajemmalle keskustelulle taiteen kantaaottavuudesta ja graffitista Suomessa.

Kati Huovinmaa
Kirjoittaja on Artsin pomo

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Naurettavan ajankohtainen kokoelma


Nyt P.S.-blogissa esittäytyvät Vuoden museoviestintäteko -finalistit! Ensimmäisenä vuorossa on Visavuoren museo, joka on kisassa mukana Visavuoren kokoelmat kommentoimassa nykyaikaa somessa -teollaan.

Miten ylläpitää kiinnostusta jotain sellaista kohtaan, joka perustuu kokonaan hetkellisyyteen? Siinäpä kysymys, joka osui kipeästi Visavuoren museoon 2000-luvun mittaan. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen ja hänen piirroksensa olivat yli 40 vuoden ajan jokaisen suomalaisen aamukahvipöytäkeskustelun aiheena, mutta kun kuvat lakkasivat ilmestymästä, ne häipyivät myös ihmisten mielistä. Visavuoren museon noin 10 000 pilapiirroksen kokoelma uhkasi muuttua merkityksettömäksi ennen aikojaan.

Kokoelman parissa työskennellessä kuitenkin huomaa, että itse asiassa hämmentävän moni pilapiirros on edelleen – tai jälleen – ajan hermoilla. Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti päivän tapahtumiin ja edullisen väylän, jota museo voi omin voimin hyödyntää. Siksi Visavuoren museo teki tietoisesti rohkean päätöksen ja lähti kommentoimaan nykyaikaa oman kokoelmansa avulla. Päätöksen mahdollisti sopimus Kari Suomalaisen tekijänoikeuden omistajien kanssa.

Visavuoren museo on valinnut tämänhetkiseksi kanavakseen pääosin Facebookin. Syy tähän on yksinkertainen: Facebookin käyttäjäkunnasta suurin osa on keski-ikäisiä eli juuri niitä, jotka vielä muistavat Karin. Karin kuvat herättävät muistoja, ja tälle pohjalle on ollut helppo rakentaa kuvakampanjaa. Sosiaalisen median hyvä puoli on se, että puolivahingossa kuvat tavoittavat myös nuorempia ja löytävät uusia silmäpareja.

Pilapiirrosten erityislaatuisuus muihin taideteoksiin verrattuna on se, että piirrokset on tarkoitettu ensisijaisesti painettaviksi eivätkä originaaleina katseltaviksi. Siinäkin mielessä nykyinen sosiaalinen media sopii näiden taideteosten julkaisukanavaksi. Museo tavoittelee tietenkin kävijöitä myös paikan päälle, mutta erityisen tärkeää on, että Karin piirrokset elävät ja tavoittavat uusia katsojia. Museon Facebook-sivusto on muuttunut eräänlaiseksi virtuaaliseksi näyttelytilaksi, jolla tavoitamme huomattavasti suuremman yleisön kuin pelkällä perinteisellä näyttelytoiminnalla.


Sosiaalisen median käyttäminen on tietenkin muuttanut kokoelman parissa työskentelyä. Sen sijaan, että voisi keskittyä kartoittamaan jotakin aihealuetta tai suunnittelemaan seuraavaa näyttelyä, täytyy jokaisesta päivästä lohkaista siivu uutisten lukemiselle ja niiden reflektoimiselle kuvakokoelmaan. Ajankohtaisuus vaatii aikaa. Yhteensopivien uutisten ja kuvien löytäminen ei aina käy käden käänteessä, vaikka olisi kuinka hyvät muistikuvat kaikista kokoelman kuvista. Kuvat eivät myöskään ole valmiiksi digitoidussa muodossa, vaan jokainen kuva digitoidaan julkaisemisen yhteydessä.

Sosiaalisen median säännöt ovat muuten hyvin yksinkertaiset: ole aktiivinen, ole kepeä ja ole avoin. Museoiden kokoelmat ovat yhteistä omaisuutta, joten ei siis ole yhtään hyvää syytä, miksi niistä ei voisi nauttia yhdessä muiden kanssa! Parhaimmillaan kokoelmien avoin käyttö lisää tietoutta museoiden toiminnasta ja niistä mahdollisuuksista, joihin yhteistyö museoiden ja niiden kokoelmien parissa voi johtaa.

Kari ennustaa.

Yksi asia on sosiaalisen median käytössä kaikkein tärkeintä: älä pelkää! Karin kuvat eivät aina ehkä ole kaikkien mieleen, mutta rohkeita ja vaikeitakin kuvia pitää pystyä jakamaan. Karin piirroksia kommentoidaan ahkerasti ja niihin reagoidaan herkästi. Kommenteista käy myös ilmi, että halumme nostaa kuvat osaksi tätä päivää toimii hyvin: yleisin kommentti sivuilla on “Miten Kari osasi ennustaa?”. Naurettavan kokoelmamme ajankohtaisuus tulee todistettua viikoittain.

Pälvi Myllylä
Kirjoittaja on Visavuoren museon museonjohtaja

-----------------------------------------------------------
Lue lisää Vuoden museo -palkinnoista täältä.
Visavuoren museo Facebookissa

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Videobloggaus: Digitalisaation uudet mahdollisuudet museoille

 

Museoliiton ensimmäinen videobloggaus on ulkona! Pääsihteeri Kimmo Levä kertoo videolla, miten digitalisaatio muuttaa museoiden toimintaa. 



P.S. Katso myös Museoliiton jäsentiedote, jossa kerrotaan Kuvaston kanssa tehdystä sopimuksesta museoiden näkökulmasta: http://museoliitto.fi/jasentiedotteet.php?aid=12769 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Museot ovat perustarve


Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kannustaa pohtimaan, mikä lopulta on kulttuuripalveluiden rooli yhteiskunnassa.

Usein sanotaan, että yhteiskunnalla ja yhteisöillä on tarve ja mahdollisuudet museoihin, teattereihin, orkestereihin sekä muuhun kulttuuriin liittyvään tekemiseen, kunhan perustarpeet, kuten päiväkodit ja vanhusten ja sairaiden hoito ovat kunnossa ja vähävaraiset ja syrjäytyneet ovat löytäneet tukevampaa maata jalkojensa alle. Näkemykset näyttävät saavan tukea Abraham Maslow’n (1908–1970) tarvehierakiasta, jossa taide ja kulttuuri sijoittuvat tarpeiden ylemmille portaille.

Riippumatta siitä, mihin Maslow taiteen ja kulttuuriin liittyvät tarpeet asettaa, museot, teatterit ja orkesterit sekä muut kulttuuripalvelut edustavat ihmisten perustarpeita ja tarjoavat mahdollisuuksia tarpeiden täyttämiseen. Edellisten sukupolvien ja heidän työnsä kunnioittaminen, sukupolvien välisen viestien välittäminen, kuvien ja veistosten tekeminen, tanssi, soitto tai tarinoiden kertominen ovat olleet keskeinen osa ihmisten elämää ja perustarpeita ihmiskunnan alkuajoista lähtien – jopa ennen kuin keksittiin, että lapset pitää opettaa päiväkodeissa ja kouluissa tai että senioriväestö tarvitsee omat tilansa ja hoitajansa.

Nykyajassa toteutamme kulttuurisia perustarpeitamme monin tavoin. Otamme kuvia ja jaamme niitä eteenpäin, täytämme hyllymme, kaappimme ja varastomme muistoilla arjestamme ja juhlastamme, laulamme yksin ja yhdessä sekä kerromme tarinoita, kun kohtaamme tai olemme yhteydessä jonkin median avulla. Yhdessä ylläpidämme näiden perustarpeiden täyttämiseksi museoita, teattereita ja orkestereita.

Perustarpeita ei pitäisi sekoittaa yhteiskunnan lakisääteisiin tehtäviin, vaikka näin usein tehdään poliittisessa keskustelussa. Ei ole ihan tavatonta, että kunta- ja valtakuntatason poliitikot vertaavat museoiden ja muiden kulttuuripalvelujen resursointitarpeita kouluihin, päivä- ja seniorikoteihin, terveyskeskuksiin, sairaaloihin tai erilaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin, joihin laki pakottaa päättäjiä ottamaan kantaa.

Perustarpeiden toteuttamiseen ei ole loogista pakottaa lakimääräisyydellä. Ne on priorisoitava itseisarvoisina tarpeina ja tehtävinä, joissa keskustelu ja päätöksenteko menevät eri polkuja kuin lakipakotteisten toimintojen yhteydessä. Perustarpeiden toteuttaminen ja tarpeisiin käytetyt yhteiset resurssit eivät haittaa lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Päinvastoin. Kun perustarpeista huolehditaan, lakisääteisten palveluiden käyttö ja resurssitarpeet vähenevät.

Tästä on tehty lukuisia selvityksiä Suomessa ja muualla maailmassa. Norjalaiset ovat todenneet, että museot vähentävät ahdistuneisuutta. Amerikkalaiset ovat todenneet, että museot vähentävät stressiä ja että museot ovat tulevaisuuden kouluja. Englantilaiset ovat todenneet, että museot vähentävät yksinäisyyttä ja parantavat ihmisten hyvinvointia enemmän kuin urheilu. Suomessa tietokirjailija ja dosentti Markku T. Hyyppä on todennut monissa yhteyksissä museoiden ja kulttuurin erittäin myönteiset vaikutukset ihmisten hyvinvointiin. Hän on jopa todennut, että museovierailut pidentävät elinikää.

Saadut tulokset kulttuurin myönteisistä hyvinvointivaikutuksista yllättävät monet, vaikka niiden ei pitäisi. Sillä perustarpeitahan tässä vain täytetään.


Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri