torstai 21. kesäkuuta 2012

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Kuva: Plugi

Venäjällä suomalaisille museoille avautuu monenlaisia mahdollisuuksia, kirjoittaa Kimmo Levä.

Suomalaisen kulttuuriviennin ja -tuonnin kolme mahdollisuutta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Venäjä on mahdollisuus tuoda Suomeen omaa ja lähialueidemme kulttuuria näytteille. Venäjä on mahdollisuus Suomen museoille saada palveluilleen käyttäjiä. Venäjä on mahdollisuus Suomen museoille viedä osaamistaan, jota tarvitaan erityisesti näyttelyarkkitehtuuriin ja -kerrontaan sekä museopalvelujen tuotteistamiseen. Kumppaneista ei ole pulaa, sillä yksistään Pietarin alueella on saman verran ammatillisesti hoidettuja museoita kuin koko Suomessa.

Ongelmiakin on. Näitä ovat ainakin erilainen toimintakulttuuri ja hallinnon rakenteet, kieli ja keskinäisen luottamuksen puute, mikä näkyy kohtuuttomina vaatimuksina liittyen materiaalien
kuljetukseen, esillepanoon ja vakuuttamiseen. Museoala ei luonnollisesti ole yksin näiden ongelmien kanssa.

Rakennuskonserni SRV:n toimitusjohtaja Jukka Heinonen listasi tilintarkastuksista ja taloudellisista neuvontapalveluista tunnetun KPMG-yhtiön uusimmassa asiakaslehdessä mukavasti Venäjä-yhteistyön menestymisen eväitä. Hänen mukaansa menestyt Venäjällä, jos
  • osaat venäjän kieltä ja kulttuuria
  • kiinnityt kumppanisi paikkakuntaan jollain tavalla, esim. näkymällä katukuvassa ja toimimalla ihmisten arjessa tai  muulla yhteisellä asialla
  • pidät antamasi lupaukset ja palkitset onnistumisista
  • hyödynnät venäläisen nuoremman sukupolven halun oppia uusia asioita ja toimintamalleja 
  • kysyt muilta kokemuksia onnistumisista ja epäonnistumisista
  • tunnet kumppanisi toiminnan
  • pidät kiinni omista arvoistasi
  • et ylläty mistään vaan ole aina valmis ottamaan käyttöön vaihtoehto b tai c
  • huomioit, että asiat tuppaavat menemään aina vaikeimman vaihtoehdon kautta
  • varaudut siihen, että Venäjällä tapahtuu vuodessa se, mikä meillä viikossa, ja kun asiat lähtevät liikkeelle, kuukaudessa tapahtuu enemmän kuin meillä vuodessa.

Minulla oli kuluneen kevään aikana mahdollisuus vierailla Venäjällä ja tutustua museoyhteistyöhön liittyviin käytäntöihin. Edellä olevat Heinosen mainitsemat menestystekijät ovat jo tämän vierailun perusteella helppo allekirjoittaa. Helppoa oli myös nähdä se valtava potentiaali, jota suomalais-venäläisessä museoyhteistyössä on.

Vierailuni yhteydessä sovimme, että kehitämme toimintamalleja, joilla kulttuurin vientiin, tuontiin ja vaihtoon olisi löydettävissä käytäntöjä helpottavia ratkaisuja. Ajatuksena heräsi Memorandum of understanding -tyyppinen sopimus venäläisten ja suomalaisten museotoimijoiden kanssa. Sopimuksessa toteaisimme yhteistyöhön liittyvät tavoitteemme ja mitä näiden tavoitteiden toteuttamiseksi olisi tehtävä. Ensimmäisen askeleen aikatauluksi määrittelimme tulevan syksyn.

Nyt on aika kerätä kokemuksia, määritellä tavoitteita ja löytää yhteiset hyvät eli konsulttikielellä win-winit, joita alamme viedä eteenpäin venäläisten kumppaneidemme kanssa syksyn aikana. Mitä nämä ovat? Kerro sinä.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

SUTAME

Museoiden yhteiskunnalle aiheuttamat menot ovat pisara meressä verrattuna sosiaali- ja terveyspuolen kuluihin, toteaa Kimmo Levä.

Suhteellisuus on suhteellisen vaikea asia. Erityisen vaikeaksi suhteellisuus menee talouskysymyksissä. Miljoona on aina paljon rahaa, mutta jos miljoona on promille kokonaisuudesta, se on vähän. Muistan lukeneeni muutama vuosi sitten, että keskituloinen suomalainen on sen verran vauras, ettei todennäköisesti kumarru kadulta nostamaan 50 senttiä pienempää rahaa. Samassa suhteessa Bill Gates ei näkisi vaivaa 5 miljoonaa euroa pienemmän rahan poimimiseen.

Museoiden taloudesta puhuttaessa suhteellisuuden tajun täydellinen menettäminen on helppo indikoida. Näin on aina, kun puheissa, kirjoituksissa ja muissa esityksissä samaan virkkeeseen tai asiayhteyteen laitetaan rinnakkain sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät tehtävät sekä museoiden tehtävät. Tyypillisimpiä suhteellisuuden tajun menetyksiä eli sutameja ovat:

- Museoiden perustamisen ja ylläpidon sijaan rahat pitäisi laittaa vanhusten ja sairaiden hoitoon
- Museoiden menoista pitää leikata valtion heikon taloudellisen tilanteen vuoksi
- Joudumme sulkemaan museon kunnan heikon taloudellisen tilanteen vuoksi

Valtion budjetti tälle vuodelle on 52 miljardia euroa, josta valtion verovaroista maksamat museomenot ovat 50 miljoonaa eli vajaan promillen (tarkalleen ottaen 0,0096 prosenttia). Valtio ottaa uutta velkaa 7 miljardia euroa eli jos museomäärärahat vedettäisiin nollaan, Suomi ei tarvitsisi uutta lainaa tänä vuonna kuin 362,5 päivänä. 2,5 päivää saisimme hengähtää suljettujen museoiden ovien takana.

Kuntien veromenoja ammatillisesti hoidetut museot lisäävät 66 miljoonaa euroa, kuntien kokonaismenojen ollessa noin 43 miljardia euroa. Museomenojen osuus kuntataloudessa on siten 15 promillea (tarkalleen ottaen 0,153 prosenttia). Vastaavat budjettiluvut sosiaali- ja terveyspuolella ovat valtiolla 15 miljardia euroa (20 % valtion budjetista) ja kuntapuolella 20 miljardia euroa (45 % kuntien budjetista).

Selvää on, että museot eivät ole julkisen talouden ongelman syy eikä ratkaisu. Ongelman aiheuttaja ja ratkaisu on sosiaali- ja terveyspuolella, jossa todella on uusien avausten aika.

Esitän, että aina kun näemme tai kuulemme taloudellisen rinnastuksen sosiaali- ja terveysmenot verrattuna museomenot, huudamme SUTAME. Samalla toteamme viittaavamme uusimpaan japanilaiseen talousoppiin, jossa hänen juuri esittämänsä rinnastus tai väite on osoitettu vääräksi. Tämähän on tietysti vale, mutta ette jää siitä kiinni, sillä ei rinnastuksen tekijä tiedä muistakaan teorioista tai talouden käytännön hoidosta.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto