torstai 27. joulukuuta 2018

P.S.-blogin 10 luetuinta postausta vuonna 2018


Mikä puhutti vuonna 2018 Museoliiton P.S.-blogissa ja mikä kiinnosti lukijoita? Tässä on vuoden luetuimpien blogipostausten kymmenen kärki.


Lista on koottu 27.12.2018 Bloggerin omasta tilastosta, joka mittaa tekstien näyttökertoja. Blogiin tänä vuonna mukaan tulleet Vieraskynä-tekstit ovat menestyneet hyvin lukijoidemme keskuudessa. Samoin tuoreiden Museo-lehtien juttumaistiaiset kiinnostivat.


1. Oman kehittämisensä yhteistyökumppani (16.10.2018)
Miksi museoiden on ryhdyttävä yhteistyökumppaneiksi itselleen, jos niiden pitää kehittää itseään? Tätä kummastelee Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä nyt, kun suunnitellaan Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhdistämistä.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/10/oman-kehittamisensa-yhteistyokumppani.html

2. Vieraskynä: Pako museosta (30.8.2018)
Pakopelit ovat jo pitkään olleet suosittuja maailmalla ja Suomessakin. Mutta voiko pakopelejä ja museoita sovittaa yhteen? Kirjastopedagogi Joona Koiranen kertoo nyt, mitä pakopelikonsepti voi tarjota museoille.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/08/vieraskyna-pako-museosta.html

3. Sisällissota tuli pulpetille (12.3.2018)
Espoon kaupunginmuseon arkistojen avulla lukiolaiset ovat saaneet uusia ulottuvuuksia niin opintoihinsa kuin kotiseutuunsakin.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/03/sisallissota-tuli-pulpetille.html

4. Vieraskynä: Museokaupat syynissä Euro enemmän -hankkeessa (9.5.2018)
Suomen museoliitto on käynnistänyt museokauppojen kehittämishankkeen Euro enemmän. Mutta kuinka lähdetään liikkeelle hankkeessa, jonka tavoitteena on noin 7 miljoonan euron lisätulo museoille vuoteen 2022 mennessä? Simigroup Oy:n Mikko Tapanainen kertoo tarkemmin.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/05/vieraskyna-museokaupat-syynissa-euro.html

5. Puhemies konservaattorina (3.9.2018)
Museo-lehden 3/2018 ennakkojutussa vieraillaan EMMAssa, jossa eduskunnan puhemies Paula Risikko kävi konservaattorin opissa poliitikkojen museotyöviikolla.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/09/puhemies-konservaattorina.html

6. Historiapolitiikkaa ja kulttuurista omimista (1.6.2018)
Historialla politikoidaan ja kulttuuria omitaan. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mielestä nyt tarvitaan museoiden ydinosaamista.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/06/historiapolitiikkaa-ja-kulttuurista.html

7. Vieraskynä: Museoväen Me Too (17.9.2018)
Seksuaalista häirintää museoalalla selvitettiin nyt ensimmäisen kerran. Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio kertoo Museoväki-kyselyn tuloksista perjantaihin jatkuvan Museoväki ’18 -blogisarjan aloitusosassa.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/09/vieraskyna-museovaen-me-too.html

8. Museovuosi 2018 (7.2.2018)
Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä luo katsauksen museovuoteen 2018. Luvassa on jälleen yksi merkkivuosi, mutta myös haasteita.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/02/museovuosi-2018.html

9. Vieraskynä: Hyvän työyhteisön tunnusmerkkejä (20.9.2018)
Tavallisesti museot ovat kivoja työpaikkoja. Kalle Kallio esittelee blogisarjan neljännessä osassa, mitä Museoväki ’18 -tutkimus voi kertoa työhyvinvoinnin ailahteluista museoalalla.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/09/vieraskyna-hyvan-tyoyhteison.html

10. Pelejä museoväelle (3.8.2018)
Kuinka museoille tyypillisiä tietovarantoja voisi käyttää hyväksi peleissä? Miten peleissä on käytetty tällaisia sisältöjä? Tarinat peliin -blogisarjan neljännessä osassa hankesuunnittelija Tanja Salonen esittelee joukon viihde- ja hyötypelejä, joista museo kuin museo voi inspiroitua.
http://museoliitto.blogspot.com/2018/08/peleja-museovaelle.html

Tanja Salonen
Listan kokoaja on Suomen museoliiton tiedottaja

torstai 20. joulukuuta 2018

Hinta on mielikuva arvosta


Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä puhuu hinnoista. Kuinka museoita voi ja pitäisi hinnoitella?


Museokortin lokakuussa tekemän kyselyn mukaan museot nostavat vuonna 2019 pääsylipun hintoja poikkeuksellisen paljon. Tehdyn arvion mukaan Museokortilla maksetaan vuonna 2019 keskimäärin 16 % hinnaltaan korkeampi pääsylippu kuin vuonna 2018.

Hinnankorotusten syyt ovat varmasti moninaiset. Toivottavasti kuitenkin useimmat niistä perustuvat aikaisemmissa blogeissani Hintansa väärti ja Hinnat kohdilleen esiin nostamaani hinnoittelun kuningaslajiin eli arvopohjaiseen hinnoitteluun. Jos näin on, hintojen muutosten perusteella olemme entistä vakuuttuneempia siitä, että tuotamme asiakkaillemme aikaisempaa enemmän arvoa tieto-, tekemis-, kauneus- tai kokemuselämysten sekä brändimme ja hyvän palvelumme kautta.

Arvopohjaisen hinnoittelun lähtökohta on, että tunnemme asiakkaamme ja tiedämme, kuinka korkealle hän saamansa hyödyn euroina arvottaa. Onnistuneen hinnoittelun osalta ongelmallista on, että asiakkaat ovat heterogeeninen ryhmä, jossa käsitys saadun hyödyn arvosta vaihtelee huomattavasti. Lisäongelmia onnistuneen hinnoittelun tavoitteelle asettaa se, että asiakkaan mielessä hinnan ja saadun arvon arviointiin vaikuttavat hintamielikuva edellisestä ostoksesta ja referenssihinta, johon hän esim. ostamansa pääsylipun hintaa vertaa.

Hintamielikuvaan vaikuttavat sekä museon perimä aikaisempi hinta että yleinen mielikuva museon pääsylipun hintatasosta halpa–kallis-asteikolla. Pääkaupunkiseudulla ja sen ulkopuolella asuvilla tämä mielikuva ja samalla ns. hinnan kipuraja on huomattavan erilainen. Referenssihintaan voivat vaikuttaa myös muut samaan tarpeeseen vastaavien palveluiden hinnat. Voisi kuvitella, että monet vertaavat museon pääsymaksua esim. teatteri- tai elokuvalippuun – jotkut varmasti myös kirjastoon.

Eniten referenssihintaan kuitenkin vaikuttaa mainostamamme hinta. Tämä on pidettävä mielessä erityisesti silloin, kun pääsylippuja ja muita palveluja myydään alennuksella. Alehintaa ei kannata laittaa esille ilman, että kerromme, mikä normaalihinta on. Referenssiin voi vaikuttaa numeroiden lisäksi sanoilla. Asiakkaat luottavat myyjään. Jos myyjä kertoo, että tuote on edullinen, niin sen useimmat asiakkaamme uskovat, etenkin jos viittaamme asiantuntijan näkemykseen tavalla tai toisella.

Hinnoittelusta ja erityisesti hinnoitteluun liittyvän mielikuvan muodostamisesta on tänä vuonna julkaistu Outi Somervuoren kirjoittama kirja Mitä maksaa? Hinnoittelun psykologiaa (Docendo, 2018). Kaikkien niiden, jotka museoissa miettivät taloutta ja erityisesti siihen kiinteästi liittyvää hinnoittelua, kannattaa ottaa kirja ammattikirjallisuuden lukulistalle.

***

Vaikka museoiden pääsylippujen hinnat nousevat ensi vuonna poikkeuksellisen vahvasti, hintojen nostaminen ei sinällään ole poikkeuksellista. Pääsylippujen hinnat ovat nousseet 2010-luvulla 33 %. Vuonna 2009 museoasiakas maksoi pääsylipusta keskimäärin 4,62 euroa. Viime vuonna museoasiakas arvotti museoelämystä keskimäärin 6,13 euron verran.

Samaan aikaan, kun museon pääsymaksujen hinnat ovat nousseet, on huomattava, että ilmaisten kävijöiden määrä on kasvanut huomattavasti eli reilusti yli miljoonalla kävijällä (43 %). Vuoden 2017 lopulla museoiden kävijöistä puolet maksoi pääsylipun ja toinen puoli oli ilmaiskävijöitä. Museokortin vaikutuksesta ilmaiskävijöiden suhteellinen osuus museovieraista on absoluuttisen määrän kasvusta huolimatta laskenut vuodesta 2015 alkaen.

2010-luvulla Suomessa on toteutunut kehitys, jossa ne, jotka maksavat, maksavat enemmän, ja niitä, jotka eivät maksa, on vuosi vuodelta enemmän. Ottaen huomioon tyypillisimmän museovierailusta maksavan asiakkaan sosioekonomisen taustan voisi todeta, että kehitys on tältä osin Suomessa ollut tasapainossa. Ainakin olemme välttäneet ruotsalaisen soutaa-huopaa-kehityksen, jossa ei ole pystytty päättämään, onko museoiden oltava maksullisia vai ei (HS 15.12.2018).

Lienee niin, että museoiden talouden, perustehtävän ja sosiaalipoliittisen vaikuttavuuden näkökulmasta on hyvä, että ne, jotka voivat maksaa, maksavat hieman enemmän, ja niille, jotka eivät voi, museon taloudellista kynnystä madalletaan. Tässä viitekehyksessä Museokortilla on huomattavia mahdollisuuksia myös tulevina vuosina.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

torstai 13. joulukuuta 2018

Vieraskynä: Jotain tuttua, jotain erilaista - museo-opetusta Venäjällä

Kosmonautiikan museo. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Miten koulumaailma ja museot tekevät yhteistyötä Venäjällä? Mitä voisimme oppia venäläisestä museopedagogiikasta ja mitä vietävää meillä olisi heille, pohtii museolehtori Sanna Valoranta-Saltikoff seminaarimatkansa jälkeen.


Lokakuinen lauantaiaamupäivä. Kahden päivän seminaari on osaltani ohi ja edessä on aamupäivä aikaa moskovalaisissa museoissa. Katson kartasta kohteen sijainnin, hyppään metroon ja jään oikealla pysäkillä pois. Perille päästyäni museoalueen aidassa lukee kissan kokoisin kirjaimin ”museo”.

Museo kuin museo, huomaan ajattelevani. Väliäkö sillä, mitä teemaa se edustaa. Ohikulkijoille kerrotaan olennainen. Tässä on museo, täällä on kulttuuria.

Kadulla kulkeva ei voi ohittaa tietoa, että täällä on museo. The New Tretyakov Galleryn sisäänkäynnin luona seisoo kissankokoisin kirjaimin "museo". Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Haahuilen läpi museon näyttelyiden. Ohitan vaivihkaa opastuksella olevan ryhmän. Ryhmä kuuntelee intensiivisesti oppaan tarinaa akvarellimaalauksista. Yleisö kysyy kiinnostuneena lisää. Havahdun. Opastuksella on ryhmä alakouluikäisiä lapsia muutaman aikuisen kanssa. Kaikki seisovat kiltisti paikoillaan, kuuntelevat opasta ja tekevät lisäkysymyksiä.

On lauantaiaamupäivä. Mitä lapset tekevät opastuksella tähän aikaan vapaapäivänä, ihmettelen.

Pari päivää aiemmin törmäsin samaan ilmiöön The State Historical Museumissa arki-iltana viiden maissa. Ryhmä pieniä lapsia seuraa opastusta parin aikuisen kanssa koulupäivän ulkopuolella. Mistä on kysymys?

***

Moskovassa järjestettiin koulumaailmaa ja museoita yhdistävä seminaari Informal Approach to Formal Education: a Teacher as an Object and a Subject of Museum Education kolmannen kerran 25.–27.10.2018. Sain pyynnön keynote-puhujaksi seminaariin osana ICOM Russian ja Suomen museoliiton alkavaa yhteistyötä. Esitelmässäni avasin Suomessa läpikäytävää uutta perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja sen tuomia mahdollisuuksia ja haasteita museomaailmalle sekä esittelin ajankohtaisia koulu- ja museomaailman yhteistyöhankkeita.

Seminaarin ensimmäinen päivä pidettiin Kosmonautiikan museon auditoriossa. Kuva: Mosgortur

Seminaarin muut esitelmät käsittelivät museomaailman ja koulumaailman kohtaamisia eri näkökulmista ja esittelevät venäläisiä hankkeita ja kokeiluja, joissa yhdistettiin koulu- ja museomaailmaa.

State Darwin museon työpajassa pääsimme tutustumaan hands-on-esineisiin. Kuvassa ihmetellään Moskovan alueen sieniä. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff



Yllättävintä ulkomaisilla seminaarimatkoilla on ollut huomata, että haasteet museoiden yleisötyössä ovat samankaltaisia maasta, kulttuurista ja museosta riippumatta. Moskovan seminaari ei ollut poikkeus tässä tapauksessa. Yhtäläisyyksistä huolimatta vastaan tuli myös eroja. Suomalaisissa museoissa koululaiset ovat tuttu ja vakiintunut kohderyhmä ja yhteistyötä opettajien kanssa on usein tehty jo vuosia.

Venäjällä yksi iso haaste on saada peruskoulun opettajat ja museohenkilökunta puhumaan niin sanotusti samaa kieltä. Ehkäpä yksi syy erilaisiin puheentapoihin voi olla se, että museoaineita ja kasvatustiedettä opetetaan ainakin Moskovan alueella eri yliopistoissa. Monitieteisyys ja -alaisuus tai oikeus valita sivuaineita eri tiedekunnista ei ole yhtä laajaa Venäjällä kuin suomalaisissa yliopistoissa.

Huomaan omassa työssäni, että on helpompi tehdä yhteistyötä sellaisten ammattilaisten kesken, joiden koulutustaustan tuntee ja joiden kanssa on mahdollisesti joskus istunut samoilla luennoilla.

Toinen suuri haaste tuntui olevan se, että Venäjällä opettajille ei ole esimerkiksi suomalaisen veso-koulutusjärjestelmän kaltaista koulutusjärjestelmää eivätkä museot ole tällaisten koulutusten tarjoajia. Suomessa moni museo järjestää hyvin vakiintuneita opettajien iltapäiviä joko osana veso-järjestelmää tai muuten vain, ja museot tulevat tutuiksi opettajille muutoinkin kuin oppilasryhmien kanssa vieraillessa.

Kolmas haaste yhteistyössä tuntui olevan tiedon puute – yksistään Moskovassa on kymmenittäin museoita ja opettajilla rajallinen aika valmistella museokäyntejä. Miten ja mistä opettaja löytäisi helposti ja nopeasti tiedon museon pedagogisista palveluista, jotka tukevat hänen tekemäänsä kouluopetusta?

Venäjällä oppilaat ovat yhteistyön haasteista huolimatta tuttu kävijäryhmä museoissa. Museovierailut koetaan sivistävinä ja kulttuuriin kuuluvina. Museoissa vieraillaan kuitenkin usein kerhomaisesti ja myös koulupäivän jälkeen. Lauantaisin monessa museossa on tarjolla kouluikäisille suunnattuja rastiratoja ja työpajoja, jonne vanhemmat tuovat jälkikasvunsa oppimaan ja sivistymään.

Törmäsin tällaiseen toimintaan lauantain museokierroksellani The Moscow Archeology Museumissa. Tehtävät olivat kysymys–vastaus-tyyppisiä, ja vastaukset vaadittiin kirjallisina. Vanhemmat vahtivat lastensa tehtävien tekoa, eivätkä lapset näyttäneet pääsevän helpolla ennen kuin oikeat vastaukset oli löydetty. Suomalaisissa museoissa viikonlopun työpajat ovat ennemminkin koko perheen viihtymistä ja viihdettä tai toisinaan jopa lapsiparkin kaltainen paikka, jonne vanhemmat voivat jättää lapsensa.

The New Tretyakov Galleryn aulasta oli näkymä museon taidepajaan, jossa järjestettiin tilaisuuksia muun muassa lapsille. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Museot Moskovassa ovat suuria ja niitä on paljon. Aukioloajat ovat laajat, ja lapsiperheitä sekä koululaisia näkyy museoiden näyttelytiloissa tiuhaan. Jos toisin yhden asian venäläisestä museokulttuurista Suomeen, olisi se ylpeys oman maan museoista, pitkästä historiasta ja monimuotoisesta kulttuurista sekä arvostus museoita kohtaan sivistävinä vapaa-ajanviettopaikkoina. Suomesta puolestaan veisin Venäjälle rennompaa otetta museo-oppimiseen ja enemmän yhteistyön foorumeita museopedagogeille ja opettajille.

Venäjän historian museo sijaitsee keskellä suosituinta turistialuetta Punaisella torilla. Kuva: Sanna Valoranta-Saltikoff

Sanna Valoranta-Saltikoff
Kirjoittaja työskentelee museolehtorina Espoon kaupunginmuseossa ja on opettanut ja ohjannut erilaisia ryhmiä museoissa yli 15 vuoden ajan.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Vieraskynä: Museokauppakonsepti hahmottuu - pilotointi on käynnistetty

Turun taidemuseon museokauppa toimii yhteisissä tiloissa kahvilan kanssa. Kuva: Mikko Tapanainen

Neljännessä Euro enemmän -hanketta käsittelevässä blogissaan Simigroup Oy:n Mikko Tapanainen kertoo hankkeen pilotointivaiheen valmisteluista, työn aloittamisesta museoiden kanssa sekä museokauppakonseptin kehittymisestä.


Pilotointivaiheen museot ovat selvillä

Euro enemmän -hankkeen seuraava vaihe eli pilotointi on käynnistetty lokakuussa 2018. Sen edetessä testataan valmisteilla olevan museokauppakonseptin elementtejä neljässä museossa: Arkkitehtuurimuseossa, Tekniikan Museossa, Museokeskus Vapriikissa ja Turun taidemuseossa.

Valitut museot ja niiden lähtötilanteet ovat kaikki hieman erilaisia. Vapriikin museokauppa on laaja, kymmenen museon valikoiman yhteinen kokonaisuus, jossa keskitymme muun muassa kaupan markkinointiin. Arkkitehtuurimuseon museokauppa vaihtaa sijaintia, ja samalla aulan toiminnallisuutta parannetaan. Tekniikan museolle rakentuu puolestaan pilotoinnin yhteydessä kokonaan uusi kauppa. Turun taidemuseon museokaupassa pohdimme muun muassa tuotteiden esillepanoa.


Mitä pilotoidaan, miten ja millaisella aikataululla?

Roolit ja työnjako on pilotoinnissa määritelty siten, että museot vastaavat mahdollisista investoinneista ja Euro enemmän -hanke tuo panoksenaan osaamisen, kontaktit ja joiltain osin myös ihan fyysisen tekemisen (esimerkiksi esillepanovaiheessa). Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä museoiden kanssa, sillä hyvä vuorovaikutus tuo aina esille parhaat ideat. Jokaisella pilottimuseolla on oma sisäinen projektiryhmänsä, joiden työtä pyrimme Euro enemmän -hankkeen tiimin – Aino-Marja Miettinen (Museokortti), Janne Tielinen (Suomen museoliitto) ja Mikko Tapanainen (Simigroup Oy) – osaamisella täydentämään, tukemaan ja ohjaamaan.

Olemme käyneet aloituskeskustelut jokaisen neljän museon kanssa. Arkkitehtuurimuseon ja Tekniikan museon kanssa olemme edenneet jo seuraavaan vaiheeseen, jossa suunnitellaan museokaupan tiloja ja niiden toteutusta museossa.

Pilotoitavat asiat olemme jakaneet neljään kokonaisuuteen 1) Tila ja kalusteet, 2) Tuotevalikoima ja hankinta, 3) Esillepano ja toteutus, 4) Markkinointi, koulutus ja lanseeraus. Nämä kokonaisuudet käydään läpi pilottimuseoiden kanssa, vaikkakin museoiden tarpeet vaihtelevat nykytilanteesta riippuen. Kokonaisuudet käydään läpi ylläkirjatussa järjestyksessä, koska esimerkiksi tilan ja kalusteiden osalta suunnittelu- ja toteutusaikaa tarvitaan enemmän kuin vaikkapa esillepanon osalta.

Pilotoinnin kokonaisaikataulu on seuraava:

Suunnitteluvaihe: lokakuu 2018 – tammikuu 2019
Toteutusvaihe: tammikuu 2019 – huhtikuu 2019
Pilotointi- ja seurantavaihe: toukokuu 2019 – syyskuu 2019
Analysointivaihe: elokuu 2019 – syyskuu 2019

Täydellisessä maailmassa etenisimme täsmälleen edellä kuvatun aikataulun mukaisesti. Koska jokainen museokauppa vaatii erilaisia toimenpiteitä, jotka tulee sovittaa myös museon omaan vuosikalenteriin, on jokaisen projektin edetessä varmasti tehtävä kompromisseja ja arvioitava tarpeita sekä tekemisiä uudelleen.


Tavoitteet vuodelle 2019 ja siitä eteenpäin

Päätavoitteena on, että varsinaisen huippusesongin alkuun mennessä (1.5.2019) kaikki neljä museokauppaa olisi viritetty niin hyvin, että pilotointi käynnistyy yhtäaikaisesti ja tuottaa tuloksia ja onnistumisia. Meidän pitäisi myös onnistua selvittämään parhaat toiminnallisuudet sekä keskeiset kehitettävät asiat. Pilotoinnissa saatujen kokemusten avulla voimme paremmin arvioida, millaiset ratkaisut museokaupoissa toimivat ja millaiset eivät. Optimoitavaa varmasti riittää, jotta opit ovat myös kaikkien museokauppojen käytettävissä viimeistään vuoden 2020 alusta alkaen.

Työn etenemisestä tiedotetaan koko pilotointijakson ajan. Parhaita käytäntöjä jaetaan kaikille museoille, jotta ne saadaan käyttöön niin pian kuin mahdollista. Jos museoilla on tarve uudistaa museokauppaansa hankkeen ollessa vielä käynnissä, ei pilottikauden päättymistä tarvitse odottaa, vaan oman prosessinsa voi käynnistää heti. Onhan tavoitteenamme lisätä myyntiä euro enemmän per kävijä jo vuoden 2021 loppuun mennessä. Sinne on yllättävän lyhyt aika.


Tulossa: Käsikirja ja koulutuksia

Hankkeessa tuotetaan käsikirja museokauppakonseptista. Sen ensimmäinen versio lanseerataan alkuvuonna 2019. Käsikirja on hankkeen keskeinen museokauppa-brändin laatu- ja ohjausdokumentti.

Käsikirjan laatiminen on vaatinut syventymistä, sillä kaikki museokaupat ovat erilaisia, eikä yhdenmukainen toteutus sovi kaikille. Museokauppojen toiminnassa on kuitenkin paljon yhteisiä elementtejä, joita virtaviivaistamalla voidaan parantaa muun muassa museokauppojen kannattavuutta, kehittää parhaita käytäntöjä ja työntekijöiden osaamista sekä saavuttaa kaupan eri osa-alueilla esimerkiksi hankinnallisia etuja. Julkaisun jälkeen käsikirjaa päivitetään muun muassa pilotoinnin tulosten arvioinnin mukaan ensi vuoden aikana. Konseptia pidetään siten myös jatkuvasti ajan tasalla.

Muistutuksena vielä, että hankkeen ensimmäisen, Tampereella 3.10.2018 järjestetyn seminaarin puheenvuoroihin voi palata vielä Suomen museoliiton Youtube-kanavalla. Saadun palautteen perusteella museokaupan kehittämisen foorumeille on ollut tilausta. Hankkeen järjestämät seminaarit saavat jatkoa vuoden 2019 helmikuussa. Olkaa kuulolla!


Mikko Tapanainen, KTM
Kirjoittaja on kaupan ja palveluiden kehittämisen asiantuntija ja työskentelee kaupan kehittäjänä Simigroup Oy:ssä.