Visuaalisen sisällön määrä on räjähtänyt — 5 tekniikasta riippumatonta valokuvausvinkkiä

"Ottakaa valokuvia. Käyttäkää niitä viestinnässänne. Osallistakaa museokävijät valokuvaamaan ja hyödyntäkää myös heidän ottamiaan kuvia", kannustaa viestintäpäällikkö Seppo Honkanen.

Lähes jokaisen taskussa on laite, jolla voi jakaa hetki sitten syntyneen kuvan, videon tai ajatuksen kenen tahansa ulottuville, tai vastaanottaa muiden jakamia sisältöjä. Kehitystä kutsutaan medioitumiseksi — arkemme on muuttunut mediavälitteisiksi. Olemme tottuneet elämään keskellä jatkuvaa visuaalisten viestien virtaa ja osallistumaan siihen myös itse.

Blogikirjoitus perustuu Seppo
Honkasen Viestinnän koulutuspolun
valokuvauskursilla pitämään
puheenvuoroon Kuvien käyttö
viestinnän tukena.

Esimerkiksi Facebookiin jaetaan noin 250 000 valokuvaa joka ikinen minuutti. Se tarkoittaa 15 miljoonaa kuvaa tunnissa, 350 miljoonaa kuvaa yhdessä vuorokaudessa ja 127 miljardia kuvaa vuodessa. Kuluvana vuonna koko maailmassa otetaan arvioiden mukaan hämmästyttävät 880 miljardia valokuvaa. 

Suurin osa niistä on mitäänsanomattomia kertakäyttöroiskaisuja, mutta entistä harvemmin se johtuu tekniikasta. Kalliilla järjestelmäkameroilla voi ottaa todella huonoja kuvia, mutta nykyisillä älypuhelimillakin hienoja, monella tapaa käyttökelpoisia valokuvia. Kysymys on siitä, kuinka valokuvaaja laitettaan käyttää.

Viisi tekniikasta riippumatonta kuvausvinkkiä

1. Valokuvaaminen antaa virallisen luvan käyttäytyä omituisesti. Kameran kanssa voit kiivetä katolle tai käydä makaamaan nurmikolle ottamaan makrokuvia koppakuoriaisista. Kukaan ei ihmettele, kunhan kädessäsi on kamera!  

2. Laki ei määrää ottamaan valokuvia "kamera oman pään korkeudella noin kahden metrin päästä kohteesta" — vaikka suuri osa maailman valokuvista näin otetaankin. Vaihda siis perspektiiviä! Mene kameran kanssa aivan lähelle, kauas, kyykisty tai nouse vaikka seisomaan pöydälle. Ellet sitten makaa lattialla.   

3. Ennen laukaisimen painallusta pysähdy hetkeksi. Kiinnitä huomiota valaistuksen suuntaan ja sommitelmaan. Miten kohde asettuu taustaan? Miten varjot asettuvat; paistaako aurinko suoraan kohteen takaa? Näyttääkö kuvassa olevan ihmisen päästä kasvavan esimerkiksi se taustalla oleva lyhtypylväs? Onko horisontti vinossa vahingossa vai mahdollisesti tarkoituksella?

4. Me ihmiset rakastamme katsoa kuvia ihmisistä. Valokuvia, joissa on ihminen — tai ihmisiä! — katsotaan tarkemmin ja kauemmin kuin kuvia, joissa on pelkkä esine tai vaikkapa ulkoa kuvattu museorakennus. Nyrkkisääntö: kasvot ovat kiinnostavin osa ihmistä, pois päin kääntynyt selkä vähiten kiinnostava osa.

5. Kuva näyttää lähes väistämättä paremmalta, jos siinä oleva ihminen ei keskity kameraan, vaan johonkin aivan muuhun. Kannattaakin ottaa aitoja tilannekuvia aina, kun se on mahdollista.  

Usein ihmisiä kuitenkin täytyy pyytää kameran eteen poseeraamaan. Kuvaustilanteen vapautumista voi auttaa, jos pyytää heitä tekemään kameran edessä jotakin. Ovenkarmiin nojailevakin henkilö näyttää vähemmän väkinäiseltä kuin tikkusuorana keskellä lattiaa pönöttävä tyyppi. 

Bonusvinkki: Digikuvien ottaminen ei maksa mitään, joten räpsi kuvia kuin viimeistä päivää. Kuvatulvan joukosta voit seuloa käyttöön yhden, parhaiten onnistuneen otoksen.

Aamulehden kaupunkilehteä varten ottamani valokuva, jossa poseeraa kiekkolegenda Timo Jutila.
Väkinäinen kuvaustilanne rentoutui, kun ojensin hänelle kukkaseppeleen, pyysin istumaan
koivun juurelle ja vilkutin. Jutila vilkutti takaisin — juhannusklassikko oli syntynyt.

Kuvia kannattaa paitsi ottaa, myös käyttää

Lukeminen on entistä useammin pelkkää pikaista silmäilyä. Visuaaliset sisällöt saavat enemmän huomiota ja jäävät paremmin mieleen kuin tekstit. Ne myös auttavat vangitsemaan potentiaalisen lukijan huomion: kuva voi toimia porttina, jonka kautta vastaanottaja päätyy lukemaan pitkänkin asiatekstin.

Facebookissa kuvia sisältävistä viesteistä tykätään 53 % useammin ja niitä kommentoidaan 104% ahkerammin.

Twitterissä kuvia sisältäviä viestejä lisätään suosikkeihin 89 % useammin ja niitä retweetataan (välitetään eteenpäin) 94 % suuremmalla todennäköisyydellä. 

Valokuvia kannattaa paitsi ottaa, myös käyttää. Lisäksi kannattaa muistaa, että kaikkia kuvia ei tarvitse ottaa itse. Lähes jokaisen museokävijän taskussa on kamera. 

Kannattaa pohtia, millaisissa tilanteissa kävijöitä voisi pyytää, kehottaa ja kannustaa räpsimään museokuvia (tietysti tekijänoikeudet ym. huomioiden). Jokainen museossa otettu — tai museoon liittyvä — sosiaalisessa mediassa jaettu kuva on paitsi kävijöiden osallistamista, myös ilmaista viraalinäkyvyyttä museolle.

Esimerkiksi: voisiko kävijöiden ottamia museopotretteja heijastaa museon seinälle? Tai voisiko ihmisiä pyytää valokuvaamaan näyttelyn aihepiiriin liittyviä asioita omassa arjessaan ja jakamaan kuvat Instagramissa, tietyllä hashtagilla merkittyinä. Millaisen gallerian kuvista saisi? Entä miten kävijöiden tuottamaa kuvamateriaalia voisi hyödyntää museon perinteisemmässä viestinnässä? 

Eräs käytännön esimerkki joukkoistetusta kuvien hyödyntämisestä on brittimuseoista lähtenyt MuseumSelfie -päivä, jota vietettiin ensimmäisen kerran 22. tammikuuta. Hashtagilla #museumselfie merkityt kuvat ihmisistä poseeraamassa museoissa levisivät esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä. The Guardiankin kokosi museoissa otetuista omakuvista verkkogallerian.


PÄIVITYS ALKUPERÄISEEN: Museum Selfie -päivä oli kansainvälisen CultureThemes -ryhmän käynnistämä. Helmikuun 26. päivä vietetään #MuseumVideos –päivää. Pitäisiköhän osallistua? 

Seppo Honkanen

Kirjoittaja on Suomen museoliiton viestintäpäällikkö.

Twitterissä @honkanen.