Onko museoala nousussa vai laskussa? Miltä Suomen ja Ruotsin museovuosi 2012 näyttää tilastojen valossa? Kuva: Magnus Fröderberg/norden.org |
Entisenä puulaakitason suunnistajana tiedän kantapään kautta sen, että tavoitteeseen etenemisessä useimmiten on vaikeampaa tietää missä on, kuin se, minne haluaa päästä. Organisaatioissa tilanne on useimmiten sama: tavoitetila on selkeä, mutta nykytila on hämärän peitossa.
Museoviraston blogissa Marianne Koski ja Mirva Mattila (http://blogi.nba.fi/2013/museoiden-tilastoinnin-mahdottomuudesta)
ovat kiinnittäneet huomiota museoalalla nykytilatiedon keräämisen ongelmiin.
Saman teeman ympärillä keskusteltiin myös pohjoismaisten museoliittojen edustajien
vuosittaisessa seminaarissa, joka pidettiin Tukholmassa 16.-17.10.2013.
Ongelmat pohjoismaisella tasolla tuntuivat kovin tutuilta: täytettyjä
kyselylomakkeita saa pyydellä ja vastausten vertailu on vaikeaa.
Tilastot ovat tärkein työkalu, jolla voidaan arvioida, missä
olemme verrattuna aikaisempaan tai verrattuna muihin alan toimijoihin. Tiedon
luotettavuus on ongelma lähinnä jälkimmäisen osalta, koska annettujen tietojen
kriteerit vaihtelevat vastaajittain. Eniten variaatiota tuntuu sekä
kotimaisella että pohjoismaisella tasolla olevan kävijätiedoissa. Kaikkialla
pohditaan, onko kahvilakävijä museokävijä vai ei. Suomessa museoiden
vertailutiedon luotettavuusongelmista seuraavat vaikeudet lisääntyvät, kun opetus-
ja kulttuuriministeriö ottaa käyttöön VOS-järjestelmän kannustavuusosan, joka
perustuu museoiden tilastovertailuun.
Tein museotilastointikeskustelun innoittamana luotettavaa
tasoa olevan vertailun suomalaisen museoalan kehityksestä vuosina 2009-2012
sekä suuntaa antavaa tasoa olevan tilastovertailun Suomen ja Ruotsin museoiden
tilasta vuonna 2012.
Kasvava museoala
Suomalainen museotoiminta on tunnuslukujen perusteella
mukavassa myötätuulessa. Käytännössä kaikki tunnusluvut ovat kasvussa. Jokaisena
vuonna välillä 2009–2012 henkilöstö, kokonaisrahoitus, kokonaismenot,
ilmaiskävijät ja kokoelmat ovat kasvaneet.
Henkilöstö on lisääntynyt neljässä vuodessa 5 % eli 131
henkilötyövuotta. Kokonaisrahoitus on kasvanut 13 %, noin 18 miljoonaa euroa.
Samalla aikavälillä kokonaismenot ovat kasvaneet tosin vieläkin enemmän eli 23
miljoonalla eurolla (12 %). Kiinteistömenojen kasvu oli 12 % ja palkkamenojen
13 %. Muut toimintamenot ovat kasvaneet samaa luokkaa. Ainoastaan kokoelmamenot
ovat olleet laskussa. Vuosina 2009-2012 ne vähenivät 7 % eli 196 000 eurolla.
Tämä oli mitä ilmeisemmin poissa museoiden taidehankinnoita.
Ilmaiskävijät lisääntyivät 219 000 kävijällä eli 9 %. Kokonaiskävijämääräkin
on ollut viimeiset kolme vuotta kasvussa. Vuonna 2012 ylitimme jälleen 5
miljoonan kävijän rajan. Edellisen kerran näin kävi vuonna 2009.
Näyttelytoiminnan osalta merkittävää on myös se, että
ilmaiskävijöiden kasvun rinnalla museoiden pääsylipun hinta on noussut
nopeasti. Vuonna 2012 pääsylipun keskimääräinen hinta oli 5,15 euroa. Nousua
vuoteen 2010 verrattuna oli reilut 20 %. Myydyn lipun keskihinnan nousu ei suoraan
kerro näyttelytoiminnan aikaisempaa paremmasta taloudellisesta menestyksestä,
sillä näyttelyjen määrä on kasvanut suhteellisesti enemmän kuin kävijöiden
määrä. Näyttelyä kohden kävijöitä oli esimerkiksi vuonna 2012 noin 200 vähemmän
kuin vuonna 2011.
Kokoelmista nopeimmassa kasvussa on esineet, joiden määrä
lisääntyi neljässä vuodessa 632 000 kappaleella. Kasvuprosentti oli 12.
Valokuvien määrä kasvoi 2,1 miljoonalla (9 %). Vaikka teoshankintarahat ovat
laskusuunnassa, teosten määrä on kuitenkin kasvanut huomattavasti. Vuosina 2009-2012
teosten määrä museoiden kokoelmissa lisääntyi 33 000:lla eli 10 %.
Suomi-Ruotsi 2012
Suomen (http://www.museotilasto.fi/index.php?id=17) ja Ruotsin (http://www.kulturanalys.se/statistik/museer/)
museotilastot valmistuivat tänä vuonna suurin piirtein yhtä aikaa. Tilastojen laadussa
Suomi vetää pitemmän korren. Suomessa vastausprosentiksi saatiin käytännössä
100, kun se Ruotsissa oli vajaat 80 %. Tosin määrällisesti Ruotsin
museotilastossa on useamman museon tiedot, koska he pyrkivät saamaan
tilastoihin kaikki museot, jotka täyttävät ICOM:in museomääritelmän. Suomessa
tilastoitavan museon pitää täyttää ammattimaisen toiminnan mitat. Suomessa
tilastotiedot on saatavissa 154 museosta, Ruotsissa 179:stä.
Ruotsalaiset kirjasivat vuonna 2012 tilastoihinsa 17,4
miljoonaa kävijää. Keskimäärin kävijöitä oli museoita kohden 97 000, kun
vastaava luku Suomessa on 34 000.
Näyttelyitä ruotsalaiset rakensivat jopa enemmän kuin suomalaiset eli
siellä jokaisessa museossa oli keskimäärin 10 näyttelyä vuonna 2012. Suomessa
vastaava luku oli kahdeksan.
Talouden rakenteen osalta ruotsalaisten museoiden tilanne on
hieman parempi kuin Suomessa. Ensinnäkin Ruotsissa museot ovat suurempia.
Keskimääräinen budjetti naapurissa on 2,4 miljoonaa euroa, kun se Suomessa on 1,4
miljoonaa. Molemmissa maissa henkilöstömenojen osuus kokonaisbudjetista on noin
50 %. Kiinteistömenojen osuus Ruotsissa on 21 % kokonaismenoista, kun Suomessa
vastaava osuus on 30 %. Kokoelmamenojen
osuus Ruotsissa on 6 %. Suomessa kokoelmamenot ovat vain 1 % kokonaismenoista.
Muiden kulujen osuus, mikä useimmiten tarkoittaa toimintaan käytettyjä rahoja,
Ruotsissa on 22 % ja Suomessa 20.
Tulojen osalta avustukset ovat Ruotsissakin museoiden
talouden perusta. Siellä avustuksilla katetaan 66 % museoiden menoista.
Avustusten osalta merkittävin ero on siinä, että Ruotsissa maakunnat avustavat
museoita merkittävästi ja niiden osuus museorahoituksesta on suurempi kuin
kuntien. Myös valtion avustusten osuus Ruotsissa on hieman Suomea suurempi
(Ruotsi 40 % tuloista, Suomi 37 % tuloista).
Museoiden omatoimisen tulon osuus on Ruotsissa suurempi.
Niillä katetaan menoista noin 30 %, kun vastaava luku Suomessa on 10 %
pienempi. Pääsymaksuilla katetaan Suomessa 8 % museomenoista, kun niiden osuus
on Ruotsissa 11 %. Myös museokauppatulojen osuus on Ruotsissa pari prosenttia
Suomen suurempi (Ruotsi 8 %, Suomi 6 %). Palvelutulojen (6 %) ja sponsoritulojen
(1 %) osuus on molemmissa maissa samaa tasoa . Yllättävänä voi pitää sitä, että
myös Ruotsissa sponsoroinnin merkitys museoiden taloudessa on marginaalista.
Odotettavissa lisää tilastotyötä
Tilastotietoja kerätään niiden vertailukelpoisuuden vuoksi.
Kehittämiselle tämä asettaa melkoisen haasteen. Jos tilastointia uudistetaan
huomattavasti, vertailu vaarantuu. Toisaalta jos tilastointia ei uudisteta,
toiminta ja tilastointi saattavat lähteä eri teille.
Ainoa ratkaisu lienee, että tilastoinnissa pidetään vanhat
ja otetaan uusia mittareita mukaan niiden tarpeen ilmennyttyä. Vastaajille tämä
tulee näkymään pitenevinä kyselylomakkeina. Kun tiedoilta odotetaan toimijoiden
välisessä vertailussa luotettavuutta, seurauksena on pitenevät täyttöohjeet.
Vuonna 2014 tilastotietojen täyttämiseen on hyvä varata jo erillinen kohta
vuosikalenteriin.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri