torstai 19. joulukuuta 2013

Museoliiton vuosi 2013 projektikoordinaattorin linssin takaa

Museoliiton projektikoordinaattori/tiedottaja Tuuli Rajavuori tutki tietokoneensa kuvakansioita ja palautti mieleen vuoden 2013 tapahtumia.

Vuoden lähestyessä loppua jokaisessa itseään kunnioittavassa blogissa luodaan katsaus menneeseen vuoteen ja sen huippuhetkiin. P.S.-blogi ei halua olla muita blogeja huonompi ja siksi blogi siirtää katseen hetkeksi kohti kulunutta vuotta. Arkisessa työntouhussa vuosikin tuntuu pitkältä ajalta, joka unohtuu nopeasti. Kalenteria selaamalla ja kuvakansioita tutkimalla olen kirjannut muistiin, minkälaisia omakohtaisia muistoja työvuoteen 2013 kuului. Kiitokset työtovereille kuluneesta vuodesta! Yhdessä tekemällä olemme saaneet monta asiaa valmiiksi.

Kuvia etsiessä päätin, mikä on ensi vuoden uudenvuoden lupaukseni: Aion vihdoin opetella Museoliiton kameran käyttöä ja yleensäkin kuvata enemmän. Jos ei kirjoittamiseen tunnu olevan aikaa, jäisi edes kuvajälkiä. Myös toinen lupaukseni liittyy kuviin. Ensi vuonna aion tallentaa kaikki työhön liittyvät valokuvat ajoissa loogisesti nimettyihin kansioihin ja laitan mukaan myös kuvailutietoja. Ehkä tähän tarvittaisiin ohjeita museoammattilaisilta?

Tältä näytti projektikoordinaattorin vuosi 2013:

Tammikuu

Kuva: Andréa Högberg
Vuoden alussa Museoliitto osallistui Matka 2013 –messuille Helsingin messukeskuksessa. Messuilla julkistettiin museoiden mobiilihakupalvelu m.museot.fi. Palvelua viimeisteltiin ja testattiin julkistamishetkeen asti.

Helmikuu

Kuva: Tuuli Rajavuori
Helmikuussa CREA.M-hankkeen projektiväki ja osa mentoreista kokoontui Turkkiin Denizliin. Projektikokouksen lisäksi opettelimme käyttämään hankkeen aikana kehitettyjä mentoroinnin työkaluja. Vierailukohteisiin kuului muun muassa Unescon maailmanperintökohde Pamukkale.

Maaliskuu

Kuva: Tuuli Rajavuori
CREA.M-hankkeessa päästiin tositoimiin, kun mentoroinnin pilottitestausvaihe aloitettiin. Suomalaiset mentorit kokoontuivat Museoliittoon koulutuspäivää varten.

Huhtikuu

Kuva: Seppo Honkanen
Museoliitto aloitti uutena koulutusmuotona koulutuspolut, joihin sisältyy useita lähiopetusjaksoja. Viestinnän koulutuspolun ensimmäisen moduulin aikana vierailtiin YLE:ssä ja kuultiin vinkkejä museoiden tiedotukseen.

Toukokuu

Kuva: Tuuli Rajavuori
90-vuotiasta Museoliittoa juhlittiin Museopäivillä Kouvolassa. Itselleni jäi parhaiten mieleen retkipäivän upea lounas Nuumaniemessä, Verlan vesistöillä. 

Kesäkuu

Kuva: Tuuli Rajavuori
Museoliiton toimistoa remontoitiin ja uudistettiin heinäkuussa. Koko toimisto pakattiin ja siirrettiin varastoon remontin alta kesäkuun lopussa.

Heinäkuu

Kuva: Marek Snapka
Heinäkuussa vietettiin kesälomia. Kuvan kesäaktiviteetteihin tosin virittäydyttiin jo juhannusviikolla, kun CREA.M-porukka saapui Museoliiton vieraaksi Helsinkiin ja Espooseen. Uimaan päästiin Pitkäjärvellä Nuuksiossa.

Elokuu


Elokuun viimeisten viikkojen aikana kirjoitimme Linkki-hankkeen projektisuunnitelmaa, joka ehti ajoissa opetus- ja kulttuuriministeriöön kuukauden lopussa. 

Syyskuu

Kuva: Tuuli Rajavuori
Syyskuussa Museoliiton uudistunut toimisto "vihittiin" virallisesti käyttöön, kun tiloissa toimitettiin avioparin siviilivihkiminen. Tilaisuus lienee ensimmäinen kerta, kun Museoliiton kirjasto on toiminut vihkitilana.

Lokakuu
Kuva: Tuuli Rajavuori
Museoliitto osallistui yhdessä Rauman merimuseon ja Forum Marinumin kanssa Turun kirjamessuille. Museoliiton julkaisujen lisäksi myytävänä oli keväällä lanseerattuja I love museums –tuotteita.

Marraskuu

Kuva: Tuuli Rajavuori
CREA.M-hankkeen päätösseminaari järjestettiin Antwerpenissä. Kaksivuotinen hanke päättyi hiukan haikeissa merkeissä, kun maailman parhaat projektivetäjät Antonia ja Giulia esittelivät hankkeen lopputuloksia. Seminaari pidettiin yliopistorakennukseen kuuluvassa kappelissa, joka oli otettu seminaarikäyttöön.

Joulukuu

Vuonna 2013 Museoliitto lisäsi osallistumistaan sosiaalisessa mediassa. Facebook-sivu ja Twitter-tili ovat tuoneet Museoliiton viestintään nopeutta ja uutta näkyvyyttä. Tänään Museoliitolla on 1202 tykkääjää.

Vuosikatsauksen myötä toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta P.S.-blogin lukijoille! Lämpimät kiitokset vuoden aikana saapuneista kommenteista. Toivottavasti tapaamme blogin sekä museoaiheisten keskustelujen merkeissä ensi vuoden puolella!
Tuuli Rajavuori
Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliitossa projektikoordinaattorina ja tiedottajana

torstai 5. joulukuuta 2013

Vain makuasioista voi kiistellä


 "Jos haluaa herättää kiinnostusta, pitää uskaltaa esittää subjektiivinen mielipide",  kirjoittaa pääsihteeri Kimmo Levä.


Forssan museon uuden perusnäyttelyn avajaispaneelia vetänyt museonjohtaja Kati Kivimäki heitti minulle kysymyksen: ”Onko subjektiivinen kiinnostavampaa kuin objektiivinen?” Kysymys oli hyvä. Vastaukseni jäi hieman vaillinaiseksi, joten jatkan sitä nyt blogikirjoituksen muodossa.

Historian tutkijan tai museologian koulutuksen saaneet ovat saaneet rokotuksen subjektiivisuutta vastaan. Heidän tavoitteensa on kertoa ja esittää vain totuus.  Sen kertomiseen ei liity adjektiiveja, koska ne ovat väistämättä subjektiivisia näkemyksiä. Ruma ei ole kaikkien mielestä ruma ja kauneus on katsojan silmässä.

Objektiivisuus edellyttää myös sitä, että katsomme asioita monelta kannalta ja olemme lähdekriittisiä. Asioita esitetään toisaalta ja toisaalta. Ilman viitettä olevat väittämät eivät riitä tiedoksi. Näyttelyiden ja muiden tuotostemme nimet noudattavat objektiivisuuden kaavaa:

Ilmiö ojasta allikkoon vuosina 18XX-19XX

Epäilemättä Kati Kivimäen kysymys liittyi siihen, että myös museoalalla esiintyy entistä enemmän tarvetta subjektiivisemmalle lähestymistavalle. Museoilta odotetaan mielipiteitä ja kannanottoja ajankohtaisiin asioihin – jopa asioiden nostamista yhteiseen keskusteluun. Englantilaisten mielestä museoiden tehtävä on ”change lives”. Museoita myös kritisoidaan näennäisobjektiivisuudesta: vaikka asiat esitetään objektiivisesti, valitaan esitettävät asiat väistämättä subjektiivisesti.

Jos pitää ottaa kantaa, muuttu objektiivinen ote hankalaksi. Kantaaottaessa ei voi olla liikkeellä toisaalta ja toisaalta –asenteella. Asioita on hankala nostaa julkiseen keskusteluun, jos pitää välittömästi ottaa kaikki näkökulmat huomioon ja ymmärtää jokaista osapuolta. Tässä pätee samat säännöt kuin markkinoinnissa: kaikille kaikkea tarkoittaa, että ei oikeastaan kenellekään mitään. Objektiivisuudesta seuraa usein hiljaisuus.

Historian tutkimuksen nimissä julkaistaan muistelmia, elämänkertoja, tarinoita, kronikoita, historiikkeja ja akateemisia tutkimuksia. Luonnollisesti vain akateemisia tutkimuksia pidetään oikeina tutkimuksina, koska ne ovat objektiivisia. Ongelma on, että media ja suuri yleisö näyttävät usein pitävän niitä myös joukon tylsimpinä. Se näkyy julkisuuden määrässä ja myyntiluvuissa.

Hyvä esimerkki liittyy Koneen menestystarinaan. John Simonin vuonna 2010 julkaisema elämänkerta Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä ja professori Karl-Erik Michelsenin tänä syksynä julkaisema Kone - perhe, yrittäjyys ja yritys teollisuuden vuosisadalla. Simon kirjoitti 400 sivua ilman viitteitä. Michelsenin kirja on 600 sivua pitkä ja varustettu huolellisilla lähdeviitteillä.

Simonin teos sai aikaan mediamylläkän. Teosta ja siihen liittyviä ihmisiä käsiteltiin kaikissa mahdollisissa lehdissä. Myyntimäärissä se kilpaili tasavertaisesti kaunokirjallisuuden kanssa. Michelsenin kirjasta ei ole julkaisupäivän jälkeen kuulunut mitään, jos silloinkaan. Myyntimääristä en tiedä, mutta ei se näytä ainakaan kirjakauppojen joulutyrkkymyyntipöydillä olevan.

Jos haluaa herättää kiinnostusta, täytyy uskaltaa esittää subjektiivinen mielipide. Vain makuasioista voi kiistellä. Vain kiistely tuo julkisuutta, joka realisoituu mediatilana, lukijoina ja kävijöinä. Kiistätkö tämän?

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri