maanantai 18. helmikuuta 2019

Match made in heaven?


Tarinat peliin -hanke kysyi pelialan yrityksiltä, kiinnostaako niitä yhteistyö museoiden kanssa. Museoilta kysyttiin, ovatko pelialan yritykset kiinnostavia yhteistyökumppaneita. Hankkeen projektipäällikkö Pauliina Kinanen kertoo nyt, millainen yhteistyö kiinnostaa. Ovatko museot ja pelialan yritykset epätodennäköisiä kumppaneita vai ”match made in heaven”?


Museoita kiinnostaa pelillisyys

Museoita kiinnosti erityisesti pelillisyyden hyödyntäminen esimerkiksi näyttelyissä. Myös digitaalisen pelin tekeminen ja kokoelmissa olevien objektien tarjoaminen peliyrityksen käyttöön saivat kannatusta. Yhtä vastaajaa kiinnosti ”pelillisyyden hyödyntäminen näyttely-ympäristössä ja kokoelmien virtualisointi” eli ”lisäarvon luominen pelillisyyden kautta”.

Vastausten perusteella on selvää, että museoissa tunnistetaan pelillisyyden ja digitaalisten palveluiden potentiaali uusien yleisöjen saavuttamisessa sekä toisaalta se, että yhteistyökumppaneita tarvitaan tämän potentiaalin toteuttamiseen.

”Olemme pohtineet eri keinoja saada nuoret ja lapset kiinnostumaan museostamme digitaalisten, osallistuttavien ja pelillisten tapojen kautta. Museoalueemme on niin iso, että näemme siinä montakin potentiaalista vaihtoehtoa kehittää sekä pelialaa että museota.”

”Olemme avoimia kaikenlaiselle yhteistyölle. Meiltä löytyy asiantuntemusta esihistoriasta nykypäivään sekä esineistä ja ympäristöistä tapoihin ja uskomuksiin. Osaamme myös kertoa näistä tarinallisesti kiinnostavalla tavalla. Me sen sijaan emme osaa koodata, tehdä 3D-mallinnoksia, animointeja tms.”



Pelialan yritykset haluavat hyödyntää museoiden asiantuntemusta ja tuottaa pelejä


Kenties itsestään selvästi pelialan yrityksiä kiinnostaa pelien tuottaminen museoille. Yritykset ovat kuitenkin kiinnostuneita myös museoiden asiantuntemuksen hyödyntämisestä. Museoiden kannattaisikin profiloitua entistä vahvemmin historian, taiteen ja kulttuurin asiantuntijaorganisaatioina ja tarjota asiantuntijapalveluitaan myös kaupalliselle sektorille, esimerkiksi juuri pelialan yrityksien suuntaan.

Moni peliyritys tunnistaa museoissa olevan asiantuntemuksen sekä museosisältöjen ja -ympäristöjen tarjoamat mahdollisuudet uudenlaisille digitaalisille kokemuksille.

”Mikäli haluaisimme tehdä esimerkiksi historiallisesti paikkansapitävän pelin, olisi museon apu korvaamatonta. Toisaalta mielessämme on käynyt myös tuottaa interaktiivista VR-sisältöä museoille.”

”Olisimme kiinnostuneita hyödyntämään asiantuntemusta omissa tuotteissamme sekä myös tuottamaan kokemuksia rikastavaa sisältöä museolle. Esimerkiksi VR:llä tai AR:llä olisi mahdollista kokea historiallisia tapahtumia ja/tai ympäristöjä täysin uudella tavalla.”

”Digitaalisen sisällön tuottamista museoille, esim. historiallisten kohteiden 3D-taltiointi (fotogrammetria), interaktiivisten sisältöjen ja visualisointien tuottaminen (esim. VR-kokemukset, virtuaaliset museonäyttelyt, pelillistäminen yms.)”

”Olemme aina avoimia yhteistyölle, jos halutaan luoda peli. Muuten museon kanssa yhteistyössä kiinnostaa asiantuntijat ja museon kokoelmat, ja niiden tuominen peleihin.”

”Haluamme toteuttaa hyötypelejä esim. opettamalla jotain museon sisältöä pelien avulla, tai lisäämällä museon houkuttelevuutta pelin tai pelillisyyden avulla. Meillä on kokemusta VR-peleistä sekä mobiilipeleistä.”



Mitä tarvitaan yhteistyön tiivistämiseksi?

Museot kertoivat kaipaavansa enemmän perustietoa peleistä ja pelillisyydestä. Lisäksi niissä kaivataan tietoa yhteistyöhön liittyvistä sopimuksista ja tekijänoikeuksista sekä yhteystietoja pelialan yrityksiin. Pelialalla puolestaan halutaan yhteistyöstä kiinnostuneiden museoiden yhteystietoja sekä perustietoa (digitaalisesta) kulttuuriperinnöstä.

Jälkimmäiseen tiedontarpeeseen vastaa muuten pelialalle suunnattu, mutta kaikille avoin verkkokurssi Kulttuuriperinnöstä potkua peliin!

Kyselyssä tiedusteltiin myös yhteistyön rahoituskysymyksiä. Millaisia kustannuksia pelialan yrityksille tulisi museon asiantuntemuksen tai kokoelmien käytöstä osana toimintaansa? Ovatko pelialan yritykset valmiita maksamaan tästä?

Tulosten perusteella museoissa ei ajatella yhteistyötä ennen kaikkea tulojen hankkimisen näkökulmasta, vaan nimenomaan yhteistyönä. Jotkin – tosin vähemmistö – pelialan yrityksistä olisivat valmiita maksamaan museoille asiantuntija-avusta tai kokoelmien käytöstä. Museoiden hoidossa olevan kulttuuriperintöaineiston käytön maksullisuutta voi olla vaikea perustella, mutta asiantuntijapalveluiden hinnoittelu ja myyminen entistä laajemmin voisi olla museoille sopiva tulonlähde.

Kaiken kaikkiaan sekä museoiden että pelialan yritysten vastauksista kävi ilmi, että projektirahoitus on edelleen realistisin ja ehkä myös kannatetuin vaihtoehto yhteistyön rahoittamiselle.


Miten löytää se oikea?


Ingressin kysymykseen palataksemme museot ja pelialan yritykset voivat hyvinkin olla ”match made in heaven”, kunhan vain kumppaninhaussa onnistuvat. Kyselymme perusteella sekä museot että pelialan yrityksen kokevat yhteistyökumppanin löytämisen hieman vaikeaksi. Lukemattomat museot suunnittelevat pelillisyyden tai esimerkiksi VR- ja AR-tekniikoiden hyödyntämistä sisältöjensä välittämisessä. Monissa peliyrityksissä taas on aitoa kiinnostusta ja usein myös osaamistakin historian ja taiteen hyödyntämiseen. Miten museot ja yritykset saadaan kohtaamaan?

Tosiasia on se, että Supercellin tai Rovion kaltaiset suuret, kaupalliset yritykset tuskin ovat museoiden potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Tosin niissäkin saatetaan tarvita museoissa olevaa asiantuntemusta. On kuitenkin olemassa paljon – usein pieniä – pelejä ja digitaalisia palveluita tuottavia yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita yhteistyöstä. Kyselyymme vastanneista yrityksistä yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä.

Kyselyyn osallistuneiden museoiden ja pelialan yritysten yhteystiedot jaetaan niille vastaajille, jotka jakamiseen antoivat luvan. Näin saatetaan ainakin muutama yhteistyöstä kiinnostunut museo ja yritys kontaktiin toistensa kanssa. Tulevaisuuden yhteistyötä helpottamaan suunnittelemme Tarinat peliin -Facebook-sivun muuttamista avoimeksi museo- ja pelialan yhteiseksi ryhmäksi, jossa yhteistyöstä kiinnostuneet kumppanin tai tiedon etsijät voisivat löytää toisensa. Myös tämän vuoksi kannattaa klikata itsensä tykkäämään ja seuraamaan Tarinat peliin -Facebook-sivua!


Tarinat peliin Facebookissa.

Kysely toteutettiin syyskuussa 2018 ja siihen saatiin museoilta 29 ja pelialan yrityksiltä 18 vastausta. Tämän kirjoituksen pohjana toimi hankesuunnittelija-tiedottaja Tanja Salosen tekemä yhteenveto kyselyn tuloksista.


Pauliina Kinanen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton koulutus- ja kehittämisasiantuntija ja Tarinat peliin -hankkeen projektipäällikkö.


Kirjoitus on osa Tarinat peliin -hankkeen blogisarjaa.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Vieraskynä: Kulttuuri on tärkeämpää

Kuva: Heini Lehväslaiho

KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen kirjoitti puheenvuoron kulttuurin ja taiteen puolesta. Juttu julkaistaan myös Museo-lehdessä 1/2019.


Presidentti Tarja Haloselta olen oppinut, että aina kun puhuu jostain oikeasti tärkeästä, on puhuttava rahasta. Tämä pätee niin rauhaan, tasa-arvoon kuin taiteeseenkin. Kulttuurilla ja taiteella on kasvunvaraa, mutta ilman julkista lisäpanostusta siitä ei saada kaikkea irti. Moneen eri kulttuurin lajiin pätee sama inha logiikka: lipputulojen ja liikevaihdon kasvun mukana myös menot kasvavat.

Museoala on toiminut koko kulttuuri- ja taidealan brändiveturina yhdessä kirjastolaitoksen kanssa: niin suuri on ollut yleisön kiinnostus museoita kohtaan. Yleisöryntäyksen kohteeksi päässeet talot kuitenkin tietävät, ettei suosio tule ilmaiseksi eikä siitä selviä kustannuksitta: erinomainen esimerkki on Oodin käsistä karanneet siivouskulut.

Toivottavasti päättäjien vastaus on se, että tätä me juuri haluamme. Me haluamme, että vanhemmat tuovat lapsensa kulttuurin ja taiteen äärelle, sillä se luo sellaista yhteiskuntaa, jota me pidämme hyvänä. Taide ja kulttuuri antavat lapsillemme sellaisen itsetunnon ja ymmärryksen, jonka avulla selviydymme ihmiskuntana.

Taiteen on todettu tutkimuksissa parantavan oppimista ja kykyä havainnoida. Taidetoimintaan osallistuminen tutkitusti tukee koulunkäyntiä, tutkinnon suorittamista, akateemista menestystä ja työllistymistä. Eikä tässä vielä kaikki. Myriadeittain tutkimuksia kertoo taiteen ja kulttuurin positiivisista terveysvaikutuksista. Isossa-Britanniassa taidetta määrättiin reseptillä, ja tuloksena kokeiluun osallistuneiden yleislääkärikäynnit vähenivät 37 prosenttia ja sairaalakäynnit 27 prosenttia. Myös kulttuurin ja taiteen vaikutukset sosiaaliseen hyvinvointiin ovat mittavat ja moninaiset.

Perustelujen onkin oltava kunnossa, jotta kulttuurin ja taiteen edunvalvonta voi onnistua. Vaalikevät ja tulevat hallitusohjelmaneuvottelut saavat kaikki yhteiskunnan eri intressiryhmät aktivoitumaan. Kaikki muutkin vaativat lisää rahaa. Museoliitto on ollut mukana perustamassa uutta kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:tä, jotta kulttuurin ja taiteen ääni yhteiskunnassa olisi vahvempi ja yhä useampi päättäjä olisi valmis sanomaan, että kulttuuri on tärkeämpää.

Monen kulttuuritoimijan ja myös KULTA ry:n yhteisenä tavoitteena on saada kulttuurin ja taiteen budjettia kasvatettua seuraavalla vaalikaudella 110 miljoonalla eurolla. Tästä prosentin vaatimuksesta on Taiken johtaja Paula Tuovinen myös kirjoittanut puheenvuoron: http://100puheenvuoroataiteesta.taike.fi/taiteen-tulevaisuus/

Kasvuna se vastaa siis vain 0,2 prosenttia valtion koko budjetista. Joka vuosi budjettineuvotteluissa harva se ministeriö esittää itselleen satoja miljoonia euroja lisärahaa, josta sitten hallituksessa neuvotellaan. Yleensä raameissa on neuvotteluvaraa ja erilaisilla siirtokikoilla tilaa tehdään, jos tahtoa löytyy. Myös itse raamien koko on täysin poliittinen päätös. Älkää siis uskoko heitä, jotka heittävät löysän ”ei ole rahaa” -vasta-argumentin toiveellemme saada lisää kulttuuria ja taidetta siitä kiinnostuneelle ja yhä kasvavalle yleisölle.

Kulttuuri ja taide yleisöineen edustavat lähes kaikkia suomalaisia – ja myös merkittävää elinkeinotoimintaa. Kulttuuripolitiikan on aika saada politiikassa painoarvo, joka vastaa sen yhteiskunnallista merkitystä. Yleisö on puolellamme. Se äänestää jaloillaan, jotka jonottavat kulttuuripalveluihin.

Rosa Meriläinen
Kirjoittaja on KULTA ry:n pääsihteeri

torstai 7. helmikuuta 2019

Vieraskynä: Ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin museoaineistoja käyttämällä?

Kurssien osana molempiin museoihin toteutettiin myös näyttelyt. Aboa Vetus & Ars Novassa esillä on opiskelijatiimien kehittämiä ideoita. Yleisö pääsee muun muassa osallistumaan tubetyöpajaan, saamaan katkaisuhoitoa kiireeseen ja testaamaan toimintapeliä museossa. Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova

Onko museo hyvä ympäristö yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiselle? Iina-Maria Piilinen ja Heini Sorakivi pohtivat Museot innovaatioalustoina -hankekokemusten pohjalta, millaisen alustan museo tarjoaa innovaatio-osaamisen kehittämiselle.


Taide ja kulttuuriperintö voivat henkilökohtaisella tasolla tuottaa elämyksiä sekä herättää uusia ajatuksia ja näkökulmia. Hankkeessa tutkimme, miten näitä vaikutuksia voitaisiin hyödyntää laajemmin.


Innovaatiotoimintaa museoissa

Vuoden 2017 lopussa alkanut Museot innovaatioalustoina on kaksivuotinen ESR-hanke, joka kehittää yhteistyötä innovaatiokasvatuksen, museotoiminnan ja korkeakoulujen välille. Mukana on neljä toteuttajaa: turkulainen historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova, Tekniikan museo Helsingissä, Nuori Yrittäjyys ry ja Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak. Hankkeessa etsitään uudenlaisia keinoja käyttää museoita sekä kehitetään nuorten aikuisten innovaatio-osaamista ja valmiuksia tulevaisuuden työelämään.

Nyt hankkeessa on käynnissä vaihe, jossa kokeillaan innovaatioiden kehittämistä museoympäristössä. Innovointikurssilla korkeakouluopiskelijat kehittävät ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja oppivat samalla innovointimenetelmiä ja työelämätaitoja. Innovaatioalustana toimiva museo tarjoaa moniulotteisen työskentely-ympäristön, jossa museon kokoelmat ja näyttelyt toimivat inspiraationa ja luovat näkökulmia lukemattomiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja ilmiöihin.

Innovaatioprosessi tarjoaa uudenlaisen näkökulman tarkastella museoita ja niiden aineistoja: luovuuden herättäjinä ja tukena ongelmanratkaisulle. Museoiden kokoelmat ovat ehtymätön tietovaranto, joista etsiä peilejä omille ajatuksille ja ideoille. Esineet kertovat erilaisia tarinoita ihmisistä ja ilmiöistä, ennen ja nyt. Pitkien aikajaksojen tarkastelu auttaa hahmottamaan jatkumoita ja myös ennakoimaan tulevaa.


Museot ja tulevaisuuden työelämä

Työelämä on murroksessa, ja suuri kysymys on, miten muutoksiin pystytään riittävän nopeasti reagoimaan. Pelkästään koulutus ei enää riitä suojaamaan työttömyydeltä, vaan oma osaaminen täytyy tunnistaa ja sitä pitää olla valmis kehittämään.

Jotta muuttuvan työelämän tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan mahdollisimman ketterästi, tarvitaan opinnoissa ennakkoluulottomuutta sekä uusien yhteistyömuotojen ja -tapojen kokeilua. Tulevaisuuden työntekijöiltä kysytään yhä enemmän yrittäjämäistä otetta sekä kykyä ohjata omaa työtään ja omaksua uusia asioita. Tärkeitä ominaisuuksia ovat vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, kriittinen ja luova ajattelu sekä monipuoliset ongelmanratkaisutaidot.

Myös uudenlaisia ja monimuotoisia oppimisympäristöjä tarvitaan. Museot tarjoavat loistavan mahdollisuuden ilmiöpohjaiseen ja monialaiseen oppimiseen, ja tätä on koulujen ja museoiden yhteistyössä hyödynnetty jo pitkään. Innovaatiokasvatuksen kautta museoiden suhdetta koulutukseen ja työelämään on mahdollista entisestään syventää.

Opiskelijoita museotyöpajassa Tekniikan museossa 5.11.2018. Tekniikan museon kurssilla puhuttivat erityisesti yksinäisyys, ilmastonmuutos, matkailu ja nuoret. Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova

Hankekokemustemme perusteella museo on oiva ympäristö luovalle ongelmanratkaisulle ja innovaatio-osaamisen kehittämiselle. Opiskelijat ovat kurssilla toistuvasti todenneet museoympäristön stimuloivan luovuutta ja saavan haastavankin työskentelyn tuntumaan kevyemmältä. Intensiivisessä ajatustyössä saattaa usein ajautua kulkemaan samaa uraa. Katseen kiinnittyminen näyttelyobjekteihin ja muut aistiärsykkeet tarjoavat vaihtoehtoisia polkuja, joihin tarttua.

Museossa kaikilla on oikeus subjektiiviseen kokemukseen. Näyttelyt herättävät tunteita ja, heijastuen aikaisemmin kokemaamme, synnyttävät meissä hyvin yksilöllisiä – yllättäviäkin – assosiaatioita. Tällaisessa ympäristössä työskentely auttaa helpommin löytämään uusia yhteyksiä ja näkemään uudenlaisia mahdollisuuksia.

Lisäksi totutusta opetustilasta poikkeava avoin museotila helpottaa vuorovaikutusta. Tilassa liikkuminen rentouttaa ja rikkoo ryhmärooleja. Erilaiset aistikokemukset ja spontaanit reaktiot kannustavat ajatusten vaihtoon.

Museotyöpaja Rettigin palatsi 90 vuotta -näyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa 20.11.2018. Turun kurssilla päädyttiin innovoimaan lasten, nuorten, opiskelijoiden ja kiireisten ihmisten tarpeisiin. Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova.

Tasa-arvoinen ja suhteellisen neutraali museoympäristö luo hyvän alustan yhteistyölle ja erilaisen osaamisen yhteen tuomiselle. Jo kokoelmien heterogeenisyyden vuoksi dialogi on museossa alati läsnä ja kannustaa kommunikaatioon erilaisten ihmisten ja asioiden välillä. Museoilla olisikin varmasti käyttömahdollisuuksia vielä laajemmin eri alojen ja toimijoiden yhteentuojina.


Tutustu opiskelijoiden innovointikurssilla kehittämiin ideoihin:

Museot innovaatioalustoina -kurssilaisten demonäyttely 30.1.–10.3.2019 Omatila, Aboa Vetus & Ars Nova
Kokeiluketjuja. Museo innovaatioiden alustana 5.2.–20.12.2019 Tekniikan museo
http://www.museoinno.fi/

Kirjoittajina Humakin lehtori Iina-Maria Piilinen ja hankekoordinaattori Heini Sorakivi.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Plussaillaan


Uteliaisuudesta on paljon hyötyä työelämässä. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kehottaakin kaikkia plussailemaan.


Museoalan vahvuus on pitkät työurat. Viime syksynä julkaistun Museoväki-selvityksen mukaan keskimääräinen museoammattilainen on tehnyt 17 vuoden työuran. Työurat ovat olleet pitenemään päin. Pitkä työura viestii sekä henkilökohtaisesta viihtymisestä museoalan tehtävissä että alan vakaudesta tarjota pysyviä ja haastavia tehtäviä.

Pitkä työura tuo mukanaan näkemyksellisyyttä ja kokemuksellista viisautta arjen ongelmien ratkaisemiseen. Varjopuoliakin tosin on. Pitkä ura etenkin samassa työpaikassa näet kerryttää jäätä rakenteisiin. Tämä alkaa näkyä uudistushaluttomuutena ja copy–paste-toiminta- ja -työsuunnitelmina sekä riman ylittämisenä ”tehdään niin kuin ennenkin” -tyylillä.

Uudistushalun ja uudenlaisten ratkaisujen väheneminen on seurausta henkilökohtaisen ja siten myös yhteisön uteliaisuuden vähentymisestä. Vähentymisen hidastaminen ja jopa estäminen on sekä henkilökohtainen että yhteisökohtainen tehtävä, jos toiminnan tunnuslukujen halutaan pysyvän kasvu-uralla.

Uteliaisuuden ylläpitämisessä johtajilla on keskeinen rooli. Johtajien on innostettava ja annettava mahdollisuus kyseenalaistamiseen ja uuden etsimiseen sekä erilaiseen tekemiseen. Tämä on luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty. Käytännön arkikiire ohjaa vahvasti tarttumaan vanhaan kaavaan, joka tuo vanhan, mutta riskittömän tuloksen. Lisäksi toiminnan normit kyseenalaistavat ihmiset eivät välttämättä ole helpoimpia johdettavia.

Uteliaisuus ja sen mukana tuleva kyseenalaistaminen pakottavat aina pysähtymään ja perustelemaan tehdyt ratkaisut sekä, mikä vaikeinta, usein myös muuttamaan tekemistä. Uteliaisuuden johtamiselle aiheuttamat riskit näyttäytyvät monesti niin suurina, että tehtyjen selvitysten mukaan johtajat useimmiten pyrkivät tukahduttamaan uteliaisuutta sen sijaan, että rohkaisivat kysymään uteliaisuuden indikaattorikysymystä: miksi.

***

Fakta-lehden (11/2018) artikkelissa ”Uteliaisuus on hyve liike-elämässä” Harvard Business Schoolin yliopiston professori Francesca Gino nostaa esiin uteliaan työkulttuurin edut ja sen mukana välttämättömyyden yhteisöjen menestykselle. Hänen mukaansa uteliaat ihmiset tekevät harkitumpia päätöksiä, parantavat yhteisöjensä suorituskykyä ja auttavat organisaatioitaan sopeutumaan epävarmoihin olosuhteisiin ja ulkoisiin painetekijöihin. Uteliaisuus rohkaisee myös asettumaan toisten asemaan sen sijaan, että työntekijät keskittyisivät vain omaan näkökantaansa. Seurauksena on työyhteisökonfliktien väheneminen.

Uteliaat ihmiset tekevät vähemmän virheitä päätöksenteossa. Kysymällä ja kyseenalaistamalla ei näet sorru vahvistusvinoumiin. Vahvistusvinouma syntyy siitä, että ilman uteliaisuuteen liittyvää monipuolista näkemyksen hakemista meillä on taipumus etsiä vain uskomuksiamme tukevaa informaatiota sen sijaan, että hakisimme tietoa, joka osoittaa meidän olevan väärässä.

Henkilökohtainen ja yhteisökohtainen uteliaisuus vaatii ponnistelua. Uteliaisuutta pitää ruokkia, toteaa professori Gino ja kehottaa päivittäin päättämään, minkä aiheen tai toiminnan suhteen olet utelias tänään.

***

Kuten todettu, uteliaisuuden sytykkeenä ja indikaattorina toimii kysymys miksi. Miksi-kysymys ei kuitenkaan johda muuta kuin jankkaamiseen, jos kysymyksen tekijä ei jatka keskustelua ja itsensä haastamista entä jos -vaihtoehdoilla ja miten voisimme -ratkaisuilla.

Henkilö- ja yhteisökohtaisen uteliaisuuden vahvistamisen voi aloittaa plussaus-tekniikalla, joka ilmenee asenteessamme ja keskustelussamme siten, että plussaamme työkaverin tai johtajan uutta ideaa. Plussailun tekniikka perustuu ja- sekä ja sen lisäksi -sanojen käyttöön mutta- ja mutta, kun -sanojen sijasta.

Plussaillaan, kun tavataan.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri