torstai 31. toukokuuta 2012

Kolme kuukautta Museoliitossa


Inka Tähtinen ja Tuuli Rajavuori Joensuun taidemuseo Onnissa Museopäivien illanvietossa. Kuva: Janne Saavalainen/SML


Inka Tähtinen kertoo kokemuksistaan Museoliiton koulutustoiminnasta harjoittelijan näkökulmasta.

Korkeakouluharjoittelun voi varmasti jakaa karkeasti paikkoihin, joissa harjoittelijan potentiaali otetaan käyttöön ja niihin, joissa potentiaalin hyödyntäminen jää kovin niukaksi tai suorastaan olemattomaksi. Onneksi Museoliitossa tunnutaan noudatettavan ensimmäistä vaihtoehtoa. Kolmen kuukauden työharjoittelujakso kuulostaa hyvin lyhyeltä ajalta, mutta silti se on antanut tietoa ja kokemusta enemmän kuin uskalsin odottaa.

Pääaineenani luen kasvatustiedettä (yleistä ja aikuiskasvatustiedettä) Helsingin yliopistossa. Löytäessäni Museoliiton harjoittelupaikkatarjouksen, jossa etsittiin koulutussuunnittelupuolelle avustajaa, innostuin heti. Tutustuminen koulutussuunnittelutyöhön vaikutti kiintoisalta ja mainiolta näköalapaikalta kasvatustieteilijälle paneutua myös museoalaan. Paikkaa hakiessani ymmärsin, että tärkeää ei ollut se, että minulla olisi museoalan opintoja tai että tuntisin museoalaa välttämättä entuudestaan. Harjoittelussani opin sen, että vaikka laajempi konteksti onkin vieras, voin silti toimia omien opintojen johdattamana myös ”vieraallammakin maaperällä”. Itse prosessi tekemisen suhteenhan pysyy tietyiltä osin samana, vaikka aihe ja konteksti muuttuvat.

Korkeakouluharjoitteluni alkoi maaliskuussa ja alku lähtikin rivakasti käyntiin. Pääsin heti mielenkiintoiseen työtehtävään mukaan. Ohjaajani Leena Tokila oli pannut alulle projektin, jonka tavoitteena museomestareille luotaisiin oma erikoisammattitutkinto muiden ammatillisten tutkintojen rinnalle. Uuden tutkinnon kehittämistyöhön osallistuminen oli mahdollisuus, jota harjoittelija ei varmasti kovin usein kohtaa. Oma roolini tutkinnon kehittämistyössä oli kartoittaa Suomessa toimivien museomestareiden määrä ja tutustua museomestarin työhön. Tehtävänäni oli myös toteuttaa museomestareina toimivien koulutuskartoituskysely. Kyselyn avulla selvitettiin muun muassa museomestareiden koulutustaustaa, työhistoriaa ja sitä kuinka tarpeellisena museomestarit näkisivät museomestareille suunnatun erikoisammattitutkinnon. Maalis-huhtikuun vaihteessa lähetimme valmistellun esityksen museomestarin erikoisammattitutkinnosta Opetushallitukselle. Tällä hetkellä tutkinto on mietinnässä Opetushallituksessa ja syksyllä selviää, miten tutkintoesityksen käy.

Työtehtäviäni on ollut tämän lisäksi muun muassa koulutustilaisuuksiin liittyvät käytännön työt eli koulutusten toteuttamiseen liittyvät tehtävät ja avustaminen itse koulutustilaisuuksissa. Tehtäväni ovat eläneet tilanteen mukaan, ja olen päässyt myös itse aktiivisesti vaikuttamaan työhöni. Mukana olo kahdeksassa eri Museoliiton järjestämässä koulutustapahtumassa kolmen kuukauden aikana on avartanut tietämystäni koulutuksen suunnittelemisesta ja kehittämisestä. Olen saanut seurata läheltä, miten suunnittelu käynnistetään, prosessoidaan ja mitä vaatimuksia sille asetetaan. Koulutustarjonnan runsaus ja etenkin kunnianhimoiset laatutavoitteet kertovat siitä, että Museoliitto on aktiivinen ja ajan vaatimuksia seuraava koulutuksen järjestäjä.

Harjoittelun merkityksellisimpiä kokemuksia on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen, uusien asioiden oppiminen sekä uusien tilanteiden ja käyttäytymistapojen omaksuminen. Jos jotain pitäisi muuttaa harjoittelussani, niin näkisin, että harjoittelu olisi kannattanut suorittaa jo paljon aiemmin kuin nyt aivan opintojeni loppumetreillä. Jos taas saisin neuvoa, kehottaisinkin harjoittelijoita rohkeasti menemään jo opintojen aikaisemmassa vaiheessa harjoitteluun, koska ainakin kasvatustieteiden alalla kaipaa konkretiaa teoreettisten opintojen vastapainoksi. Vasta nyt, kun on päässyt tekemään ja näkemään pienen vilauksen itse työelämää, ymmärtää, mihin opinnoissa eteen tulleita asioita tarvitaan ja mihin niitä pystyy soveltamaan käytännössä ja ennen kaikkea, mitä työkaluja tarvitaan lisää.

Ohjaajani on antanut omalle ajattelulle tilaa, mikä on oppimisen kannalta tärkeää. Kuten Robert A. Henlein on todennut ”oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään”. Harjoittelujakso on antanut myös esimakua työelämän haasteista. Todistetuksi tuli sekin, että mitä haasteellisemmilta työtehtävät tuntuvat, sitä palkitsevampaa niistä suoriutuminen on. Itse paljon harjoittelulta saaneena toivon tietenkin, että myös minulla oli edes hitunen annettavaa Museoliitolle.

Korkeakouluharjoittelija Inka Tähtinen, Suomen museoliitto

maanantai 21. toukokuuta 2012

Viestintä epäonnistuu, paitsi sattumalta

Viestintä ei aina osu kymppiin. Kuva: Plugi
Kimmo Levä perää museoille lisää medianäkyvyyttä. Näyttelyihin ei löydetä, jos näyttelyistä ei tiedetä.

Osmo A. Wiion (viestinnän professori emeritus, toimittaja ja entinen kansanedustaja) kerrotaan todenneen, että viestintä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Kuluneen viikon aikana museot ovat toteuttaneet tätä sääntöä onnistuneesti, ainakin jos mittarina käytetään Helsingin Sanomia.

Tiistain (16.5.) Helsingin Sanomat julkaisi Kesä-liitteen, jossa listattiin kesän 366 parasta tapahtumaa. Kesän 20 kiinnostavinta näyttelyä oli valinnut kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja. Näistä museoissa järjestettyjä näyttelyjä oli kaksi. Sunnuntain (20.5.) Helsingin Sanomien mielipideosastolla espoolainen Tiina Ruohonen ihmetteli, ettei ollut kuullutkaan Kansainvälisestä museopäivästä ennen kuin sattumalta törmäsi Kansallismuseossa ilmaiseen sisäänpääsyyn merkkipäivän kunniaksi.

Museotilaston mukaan Suomen 155 ammatillista museo-organisaatiota ylläpitää 330 museokohdetta. Museoliiton näyttelykalenterista löytyy tällä hetkellä yli 400 näyttelyä, joista uusia kesäkaudelle on avattu tai avataan ainakin 100. Miten on mahdollista, että Halmetoja ei nosta näistä enempää kuin kaksi Helsingin Sanomien suosikkien joukkoon?

Kansainvälistä museopäivääkin on Suomessa vietetty jo 35 vuotta ja sillä on vakiintunut asema usean museon ohjelmakalenterissa. Ainakin googlettaminen antaa sen vaikutelman, että useammat museot viettivät kuin olivat viettämättä sitä tänäkin vuonna.

Viestinnän epäonnistuminen johtuu joko lähettäjästä tai vastaanottajasta. Lähettäjän yleisin töppäys on, ettei lähetä viestiä ollenkaan. Vastaanottajan osalta ongelma on, että pääosa keskeisimmän kiinnostuksen reuna-alueilla olevista viesteistä jää lukematta, kuuntelematta tai katsomatta.

Vaikka vikaa on sekä sysissä että sepissä, museoviestinnän onnistumisessa vastuu on museoilla. Meidän on otettava viestintä mukaan kaikkeen toimintaamme. Nyt työ saattaa tuottaa aikaisempaa parempaa tulostakin. Sosiaalisen median merkityksen kasvu sataa suoraan laariimme, sillä onhan sisältöjen tuottaminen keskeisintä osaamistamme. Ilman resursointia tämäkään media ei toimi, mutta mediatilakustannukset ovat perinteisiä välineitä huomattavasti vähäisemmät.

Sosiaalisen median panostuksissa mobiilisovellukset ovat hyvä kohde, ainakin jos uskoo Googlen Euroopan mobiili- ja sosiaalisen median mainonnan strategiajohtajaa Ian Carringtonia. Hän esitteli uusimmassa Markkinointi ja mainonta -lehdessä tilastoa, jonka mukaan jo 64 % sosiaalisen median käytöstä tapahtuu mobiililaitteilla ja 50 % karttahauista tehdään mobiililaitteiden kautta.

Otetaan viestinnän onnistuminen omiin käsiimme ja aloitetaan heti. Jos haluat museoviestinnän onnistumista, hyvänä testinä Sinulle toimii se, välitätkö linkin museoiden näyttelykalenterin Facebook-sovelluksesta (http://www.facebook.com/nayttelykalenteri) tai Museo-lehden kesänäyttelykoosteesta (http://data.axmag.com/data/201205/U40384_F91344/index.html) eteenpäin tänään. Jos jätät nämä huomiseen, sitä ei koskaan tule. Minä aloitan päiväni, lähettämällä näyttelykalenteritiedot Veikko Halmetojalle.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto

maanantai 7. toukokuuta 2012

Osaajia hallituksiin

Museoiden hallituksiin saatetaan valita jäsenet kohteliaisuudesta tai vähiten hommaa vastustavien joukosta. Hallituksiin tarvitaankin uutta osaamista, huomauttaa Kimmo Levä.

Yritysten ja yhteisöjen hallitustyöskentely on ollut viime viikkoina keskustelun kohteena. Finnairin hallitus meni uusiksi, kun yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asunnon myynti ja takaisinvuokraus näyttäytyi hyvävelisuhmurointina. Viimeksi julkisesti hallitus meni uusiksi Varsinais-Suomen liitossa, kun Ilkka Kanerva erosi puheenjohtajan paikalta lahjusepäilyjen vuoksi. Hallitukselta oli Kanervan vuoksi mennyt luottamus ja samalla toimintakyky.

Ministeri Heidi Hautala totesi Finnairin uutta hallitusta perustaessaan, että uudelta hallitukselta odotetaan aikaisempaa laveampaa yhteiskunnallista näkemystä. Samoihin aikoihin Finanssivalvonnan (Fiva) johtaja Anneli Tuominen huomautti viitaten osin Finnair-rypyn toiseen osapuoleen, että eläkevakuutusyhtiöiden hallituksia pitää uudistaa. Hän totesi antamassaan televisiohaastattelussa, että näiden yhtiöiden hallituksessa pitäisi ainakin puolet olla sijoittamisen osaajia, mikä Tuomisen mukaan on edellytys työeläkevarojemme turvalliselle hoidolle

Henkivakuutusyhtiö Mandatumin uusimmassa Life-lehdessä Hallitusammattilaiset ry:n pääsihteeri Maarit Aarni-Sirviö peräsi hallitukselta sitoutumista, osaamista ja aikaa perehtyä hallinnoimansa yhteisön asioihin. ”Hallitukseen pääsemiseksi ei riitä, että on hyvä tyyppi. Pitää oikeasti tietää asioista ja olla aikaa paneutua yhtiöön ja kokousmateriaaleihin”, hän totesi. Samassa lehdessä vuorineuvos Jorma Eloranta nosti hallituksen ensisijaiseksi tehtäväksi strategian toteuttamisen.

Museoissa ei toistaiseksi ole ollut näkyviä hallitusremontteja, mutta keskusteluun hallitusten rakenteesta on meilläkin aihetta. Museoiden toimintaympäristö on muuttumassa nopeasti. Tarvitsemme uutta osaamista. Toiminnaltamme odotetaan mitattavaa tuloksellisuutta kulttuurisektorin lisäksi entistä enemmän elinkeino-, sosiaali-, terveys- ja koulutuspuolen tehtävissä. Toimintaympäristömme on myös entistä kansainvälisempi.

Museoiden hallituksia tai niiden roolissa olevia johto- ja lautakuntia ei valita osaamistarvekartoituksen perusteella. Huonoimmillaan hallitukseen valitaan kohteliaisuudesta tai vähiten hommaa vastustava. Yleisin tapa on valita hallitusjäsen edustamaan puolueen tai jonkin museon taustalla olevan yhteisön näkemyksiä tai intressejä. Yleistäen voisi sanoa, että museoiden hallitukset täyttävät ministeri Hautalan peräänkuuluttaman yhteiskunnallisen keskustelun kriteerit, mutta museobusineksen osaajat ja strategioihin keskittyvät hallituksen jäsenet ovat vähemmistössä, jos niitä on ollenkaan.

Hallitusammattilaisten yhdistyksessä ei oletettavasti ole ainoatakaan museoihin keskittynyttä ammattilaista. Kysynnän ja tarjonnan laki toteutuu. Edustuksellisuutta ja valvontaa korostavissa museoiden hallinnoissa on harvemmin nähty tarvetta pelkästään osaamiseen ja museon etuun perustuvaan hallitusjäsenvalintaan. Tarjonnan tappaa se, että hallitusammattilaiset eivät tee työtä pullakaffee- ja avajaiskutsupalkalla.

Museon johtamisen kannalta nykyinen tilanne ei ole hyvä. Olen kannattamassa Fivan johtajan Anneli Tuomisen näkemystä siitä, että myös museoiden hallituksissa pitää puolet olla substanssiosaajia. Oletettavasti tämä tavoite ei toteudu, jos museoiden omistajat ja muut taustavoimat valitsevat hallitusjäsenet joukoistaan. Ulkopuolista ammattiapua tarvitaan.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto