tiistai 31. maaliskuuta 2015

Muistipalatsi rakentuu ja tarkentuu


Museo 2015 –hanke rakentaa yhdessä museoammattilaisten kanssa muistipalatsia, jossa tiedot säilyvät, liikkuvat ja josta ne löytyvät. Tähän rakennustyöhön tarvitaan muun muassa yhtenäisiä luettelointiohjeita, museoiden kokonaisarkkitehtuuria sekä modernia kokoelmahallintajärjestelmää.

Museo 2015 -hankkeen esittely yleisölle on aina yhtä suuri ilo. Kenttä on valppaana! Mitä sieltä on tulossa? Vähään aikaan en ole estradeille päässyt, joten lyhyt tilannekatsaus on paikallaan.

Jo jonkin aikaa olen aloittanut Museo 2015 -esitelmäni muistipalatsivertauksella. Viittaan muistamisen tekniikkaan, jossa sijoitellaan asioita mielikuvatasolla johonkin tuttuun paikkaan, vaikkapa rakennukseen, josta tiedot sitten voi noutaa kulkemalla mielessään tuon tutun muistipalatsin käytävillä. Ajattelen, että me muistiorganisaatiossa rakennamme yhteistä kansallista muistipalatsia, jossa tiedot säilyvät, liikkuvat ja josta ne löytyvät — nyt ja aina. Lisäksi palatsin lukuisten ikkunoiden kautta suomalaiset pääsee käsiksi kaikille yhteisiin sisältöihin. Hankkeellamme on olennainen vastuunsa museoiden osalta tuon muistipalatsin suunnittelu- ja rakennustalkoissa. Miten meillä menee?

Varsin hyvin, ottaen huomioon asioiden haastavuuden, suuret paineet ja aikatauluviiveen, jollaisen olemme valitettavasti joutuneet nielemään. Muistipalatsi rakentuu ja tarkentuu. Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) kokonaisarkkitehtuurityössä olemme mukana selkiyttämässä muistipalatsimme rakenteita, sisältöjä, yhteyksiä ja prosesseja. Pari vuotta sitten julkaistu Museoiden kokoelmahallinnan kokonaisarkkitehtuuri päivittyy ja laajentuu kunnianhimoisemmalla nimellä "Museoiden kokonaisarkkitehtuuri". Tämä puolestaan liittyy laajempaan KDK:n kokonaisarkkitehtuuriin, jonka päivitykseen myös osallistumme. Hankkeella on edustajat myös kokonaisuuteen kuuluvissa tietoarkkitehtuuri- ja pitkäaikaissäilytysryhmissä. Kaikkien työryhmien tuloksien yhdistyessä kansallisen muistipalatsimme rakenteiden, sisältöjen ja toimintojen pitäisi olla kerrassaan hyvin selvillä. Tämä auttaa kaikkia muistiorganisaatioita muun muassa toiminnan suunnittelussa ja johtamisessa.

Kuinka sisältöjä sitten saadaan sinne palatsiin? Ainakin yhtenäisillä luettelointikäytänteillä. Museoiden luettelointiohje sisältää lukuisia ohjeita, joita noudattamalla saadaan metatietoa, joka menee varmasti oikeaan palatsin komeroonsa, josta se on helposti noudettavissa ja josta se liikkuu ongelmitta organisaatioiden ja järjestelmien välillä. Tämän vuoden aikana päivitämme tuon ohjeen ja käännämme sen myös ruotsiksi. Päivittyneen version saatte käyttöönne kevään aikana ja ruotsinnoksen syksyn aikana. Suosittu luettelointiohje-koulutuskin saa jatkoa. Se toteutetaan syksystä lähtien verkkomuotoisena, näin kaikilla luettelointityötä tekevillä museoammattilaisilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen, maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Tämän vuoden suurin ponnistuksemme, uuden kokoelmahallintajärjestelmän eli zetcom Ltd:n  MuseumPlusRIAn pilotointi taas tuottaa meille suomalaisille museoihmisille parhaan mahdollisen työkalun tietojen viemiseksi muistipalatsiin ja niiden hallinnoimiseksi siellä. Se on moderni, maailman suurissa museoissa huippuunsa hioutunut järjestelmä, joka nyt räätälöidään Suomen oloihin sopivaksi. Se pelaa varmasti yhteen luettelointiohjeen ja standardien kanssa sekä varmistaa pitkäaikaissäilytyksen ja parantaa kokoelmien saavutettavuutta myös suuren yleisön suuntaan. Tarvittavat rajapinnat jälkimmäisiin liittyen tulevat sisään rakennettuina. Mutta tämä on se hankkeen osio, jossa olemme joutuneet hyväksymään mainitun viiveen. Pilottiaineistojen parissa meni paljon enemmän aikaa kuin me tai zetcom olimme arvioineet. Muitakin haasteita riittää, ennen kaikkea liittyen Musketti -järjestelmään, jonka moninaiset lonkerot ovat kerrassaan haastavia tiedonsiirron kannalta. Mutta hommia tehdään huolella ja maaliin päästään varmasti, tosin vasta ensi vuoden maaliskuussa. Ja silloinhan homma vasta alkaa, kun uusia suomalaismuseoita ryhdytään ottamaan kansainväliseen  MuseumPlusRIA -yhteisöön. Tähän liittyvä suunnittelutyö on tämän vuoden olennaisimpia tehtäviä.


             MuseumPlusRIAn pilotoinnin aikataulun hiominen vaati lukuisia post it –lappuja.

Muistipalatsivertauksessani hankkeemme neljättä palikkaa edustavat ne lukuisat ikkunat, joiden kautta suuri yleisö saavuttaa ne loistavat sisällöt, joita museoissamme on. Puhun tietenkin Finna -portaalista, jonka välityksellä aukeavat ikkunat myös kansainväliseen Europeana-portaaliin, jos halutaan. Museo 2015 –hanke tukee museoita kokoelmiensa avaamisessa tällä loistavalla foorumilla ja sekä ylläpitää Museoiden Finna-näkymää. Työskentely Finnan parissa jatkuu koko loppuprojektin ajan, ja tottakai homma toimii sen jälkeenkin KDK:n hyvässä huomassa.

Tulevaisuusnäkökulmia pohdimme jokaisen osiomme kohdalla, koska eihän saa käydä niin, että museoiden kokonaisarkkitehtuurityö tai Museoiden luettelointityön päivitys loppuu hankkeemme päättyessä. Tietenkin on myös sovittava tarkoin MuseumPlusRIAn hallinnolliset kuviot zetcomin ja kaikkien mukaan lähtevien museoiden kanssa ja varmistettava tulevien tiedonsiirtojen sujuvuus, jotta halukkaat museot pääsevät sujuvasti sisään 2016 syksystä alkaen. Hinnoittelumalliinkin liittyy vielä kysymysmerkkejä. Projektipäällikkönä keskityn näihin teemoihin briljantin tiimini paiskiessa töitä itse asioiden parissa.



Eero Ehanti

Kirjoittaja on Museo 2015 –hankkeen projektipäällikkö vuoden 2015 loppuun saakka. 1.1.2016 lähtien Ehanti toimii Kansallismuseon Konservointilaitoksen intendenttinä.







tiistai 24. maaliskuuta 2015

Monilukutaidosta museoiden valttikortti?

Museoista löytyy kirjoitettua tekstiä, kuvia, esineitä, liikkuvaa kuvaa ja ääntä – paljon materiaalia monilukutaidon kehittämiseen. Kuva: Tekniikan museo, kuvaaja Juha Rahkonen
Uudistuvissa peruskoulun opetussuunnitelmien perusteissa esiintyy käsite monilukutaito. Mitä sillä tarkoitetaan? Liittyykö se jotenkin museoihin? Pauliina Kinanen osallistui Helsingin kaupungin opetusviraston ja Mediakasvatusseuran järjestämään Monilukutaidon perusteet -seminaariin 26.2.2015. Päivän aikana vahvistui ajatus siitä, että museot ovat mitä luonnollisimpia ympäristöjä monilukutaidon kehittämiseen!

Perusopetuksella on opetussuunnitelman perusteiden mukaan muiden tehtävien ohella myös kulttuuritehtävä. Kulttuuritehtävä määritellään seuraavasti:

”Perusopetuksen kulttuuritehtävänä on edistää monipuolista kulttuurista osaamista ja kulttuuriperinnön arvostamista sekä tukea oppilaita oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisessa. Opetus lisää ymmärrystä kulttuureiden moninaisuudesta ja auttaa hahmottamaan kulttuureita menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumoina, joissa jokainen voi itse olla toimijana.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 16)

Opetussuunnitelman perusteissa puhutaan laaja-alaisesta osaamisesta. Monilukutaito on näistä yksi.

Monilukutaidolla tarkoitetaan ”erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään. Monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä. Teksteillä tarkoitetaan tässä sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa”. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 20)

Osaamisen laaja-alaisuus tarkoittaa sitä, että monilukutaitoa kehitetään kaikissa oppiaineissa. Monilukutaitoa tarvitaan, jotta osataan tulkita ympäröivää maailmaa ja hahmottaa sen kulttuurin monipuolisuutta.

Uusissa opetussuunnitelman perusteissa koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen merkitys tuodaan aikaisempaa vahvemmin esiin. Edellisissä opetussuunnitelman perusteissa museo mainittiin vain kuvataiteen oppiainekohtaisessa osiossa, mutta nyt ne on nostettu kuvaamaan laajemmin oppimisympäristöjä ja työtapoja: ”Kirjastot, liikunta-, taide- ja luontokeskukset, museot ja monet muut yhteistyötahot tarjoavat monimuotoisia oppimisympäristöjä.” (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 28)

Koululuokat ovat jo tällä hetkellä yksi museoiden suurimmista kävijäryhmistä. Kehitettävää koulujen ja museoiden välisessä yhteistyössä kuitenkin on. Sitä tekee Linkki - museot mediakasvattajiksi -hankkeen lisäksi myös vastikään alkanut Kulttuurivoltti-hanke, jossa tuotetaan kunnille työkalu kulttuurikasvatussuunnitelmien tekemiseen.

Miksi koululuokan tulisi mennä museoon toteuttamaan monilukutaidon laaja-alaista osaamiskokonaisuutta? Tässä muutama perustelu:

- Museoista löytyy kirjoitettua tekstiä, kuvia, esineitä, liikkuvaa kuvaa, ääntä - ja näiden mielenkiintoisia kombinaatioita

- Vaikka koululuokka ei pääsisikään museoon vierailulle, se voi käyttää hyväkseen museoiden monipuolisia verkkomateriaaleja. Museoiden Finna -tietokannasta löytyy valtavasti kuvia ja esineitä.

- Museo itsessään on omanlaisensa media, jota voidaan tarkastella eri näkökulmista (mitä on valittu esitettäväksi ja miksi, millaisesta näkökulmasta asiat museossa esitetään jne.)

- Museoita on monenlaisia: taidemuseoita, historiallisia museoita, luonnontieteellisiä museoita ja mitä moninaisimpiin erityisteemoihin keskittyviä erikoismuseoita - jokaiseen oppiaineeseen löytyy varmasti museo, joka avaa opetettavia teemoja aivan uudella tavalla. Katso vaikka: Museohaku

- Museoissa on erittäin asiantuntevaa ja usein myös pedagogisesti osaavaa henkilökuntaa, joka mielellään jakaa osaamistaan

- Museoissa osataan suunnitella opetussuunnitelmiin sopivia toiminnallisia opastuksia ja työpajoja, ks. esimerkiksi Mediakasvatusta museoissa

- Museossa on kivaa!

Lisää oma perustelusi kommentteihin!


Mennään museoon! -koululaisten ja opiskelijoiden oma museoviikko järjestetään taas syksyllä 6.-9.10.2015!


Lähteet: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014


Pauliina Kinanen
                                                                                         Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina ja koulutussuunnittelijana Suomen museoliitossa



keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Negatiivisen todellisuuden normiteoria

Negatiivisen todellisuuden normiteorian mukaan luotamme enemmän negatiiviseen uutiseen kuin positiivisten viestien tuojiin. Kimmo Levä pohtii negatiivisen normiteorian huomioimista osana sekä sisäistä että ulkoista viestintää. 

Case 1: ”Saavutimme tänä vuonna tason 100 ja ensi vuodeksi tavoitteemme on 140”.
Case 2: ”Saavutimme tänä vuonna tason 100, ensi vuodeksi tavoitteemme on korkeintaan sama tai jopa 80.”

Kumpi teistä tuntuu puhtaasti fiilispohjalta realistisemmalta tavoitteelta? Sekä tutkimusten että fiilispohjalta tekemän arvauksen mukaan useimmat teistä piti Case 2:sta realistisena ns. jalat maassa -tavoitteena. Siihen voi uskoa ja se saa sekä toiminnnan että toiminnan johtamisen näyttämään harkitulta.

Valinta kohdistuu Case 2:een sen vuoksi, että useimpia meitä ohjaa ”negatiivisen todellisuuden normiteoria”. Teorian keskeinen väite on, että luotamme enemmän negatiiviseen uutiseen ja negatiivisten asioiden ennustajiin kuin positiivisten viestien tuojiin.

Toinen ja jo aikaisemmissa postauksissani käsittelemä teoria on, että negatiivisen todellisuuden normiteorian vuoksi negatiivinen uutinen saa ihmiset reagoimaan enemmän kuin positiivinen uutinen. Yksinkertaisin mittari on laskea sähköpostit. Oletettavasti niiden sähköpostien summa on suurempi, joissa olette reagoineet negatiiviseen asiaan kuin niiden, joissa reaktionne ja sähköpostin kirjoittamisen on aiheuttanut positiivinen tapahtuma. Jos sähköpostien määrä olisikin sama, niin voin tutkimatta väittää, että negatiiviseen reagointiin on käytetty enemmän rivejä.

Negatiivisen todellisuuden normiteoria on globaali (päätellen siitä, että luin sen The Sunday Timesin kustantamasta ”Improve your communication skills –kirjasta”). Perinnetiedon perusteella suomalaiset ovat tämän teorian todeksitekijöiden etujoukoissa. Liitetäänhän meihin usein sanonta, että ”suomalaiset kestävät kaiken muun paitsi kehumisen”.

Edellä mainittu sanonta todentuu aina, kun suomalaiset saavat kansainvälisessä vertailussa positiivista palautetta. Lienee niin, että olemme käyttäneet esim. koulutusjärjestelmäämme kehuvien Pisa-tutkimusten tulosten yhteydessä henkisiä voimavarojamme enemmän tulosten paikkansapitävyyden arviontiin kuin siihen, kuinka hienoa on että kv-arviointikin tämän huomasi.

Negatiivisen todellisuuden normiteoria on tärkeä huomioida viestinnässämme. Koska negatiiviseen uskotaan ja positiivista epäillään, tasapainoisen ja siten myös realistisen kuvan muodostaminen edellyttää viestintämme painottumista positiiviseen. Tämä tarkoittaa sekä yhteisöjen sisäistä että ulkoista viestintää. Viimeksi lukemassani kirjassa ja aikaisemmissakin teoksissa suhdeluvuksi on useimmiten esitetty 1:5 eli yksi negatiivinen palaute tai uutinen edellyttää viittä positiivista palautetta tai uutista, jotta tilanne olisi tasapainossa.

Realistisen (siis positiivisen tasapainoisen) kuvan rakentamiseen panostamme enemmän ulkoisessa viestinnässämme. Harva meistä lähettää aktiivisesti tiedotteita ja muita viestejä, että ”täällä on harvinainen keskittymä epäonnistujia ja se näkyy tuloksissamme”. Sisäisen viestinnän osalta tilanne on monesti valitettavasti toinen. Emme kerro tarpeeksi työyhteisömme sisällä siitä kuinka onnistuimme tai kuinka työkaverimme on hommissaan saavuttanut hienoja tuloksia. Tältä osin meidän epäilemättä on ponnisteltava 1:5 suhteen toteuttamiseen.

Tasapainoa ei saavuteta ulkoisen ja sisäisen viestinnän ristiintaulukoinnilla. Jos annamme yhden negatiivisen palautteen sisäisissä keskusteluissamme, tilanne ei parane lähettämällä viisi positiivista lehdistötiedotetta.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

torstai 12. maaliskuuta 2015

Valitse puolueesi!

Puolueiden edustajia keskustelemassa kulttuuriperinnöstä ja taloudesta 4.11.2014 Sanomatalossa.
Museoliitto on valmistellut yhdessä Veikkauksen edunvälittäjien sekä muiden kulttuurialan järjestöjen kanssa vaaliteemoja. Museo-lehti 1/2015 kysyi kahdeksan suurimman puolueen edustajalta, mitä mieltä puolueet ovat rahapelipolitiikasta, veikkausvoittovarojen kohdentamisesta, kulttuurin talouden kehittämisestä ja museoiden yhteiskunnallisesta roolista.

Puolueille lähetettiin seuraavat kysymykset:

1. Mitä mieltä puolueenne on kansallisesta rahapelipolitiikasta? Tulisiko rahapelit säilyttää kansallisessa päätösvallassa?

2. Miten veikkausvoittovarat pitäisi kohdentaa?

3. Tutkimusten mukaan taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia, jolloin niihin panostaminen on menoerän sijasta investointi tulevaisuuteen. Minkälaisia mahdollisuuksia puolueenne näkee kulttuurin rahoituksen kehittämisessä?

4. Minkälainen rooli museoilla on yhteiskunnallisina toimijoina puolueenne näkökulmasta?

5. Mistä aiheesta museoiden pitäisi tehdä näyttelyjä?


Puolueiden edustajien vastaukset:


Kansallinen Kokoomus, lainsäädäntösihteeri Juho Heino

1. Kokoomus kannattaa nykyisen rahapelimonopolijärjestelmän säilyttämistä. Kokoomus pitää tärkeänä, että edunsaajien asema tieteen, kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilla turvataan ja monopolijärjestelmä on tästä syystä perusteltu. Rahapelimarkkina on ollut viimeisten vuosien aikana myllerryksessä internet-pelaamisen ja sitä kautta ulkomaisten peliyhtiöiden lisääntyneen roolin kautta. Kokoomuksen mielestä on välttämätöntä, että kotimainen rahapelijärjestelmää pidetään kilpailukykyisenä ja ajanmukaisena. Tästä syystä esimerkiksi nykyisen kolmen toimijan yhdistämistä voidaan selvittää ja selvityksen perusteella pohtia yhdistämisen etuja ja haittoja.

2. Kokoomuksen mielestä veikkausvoittovarat tulee jatkossakin jakaa kulttuurille, tieteelle, urheilulle ja nuorisotyöhön. Nykyinen jakosuhdelaki on oikeansuuntainen, eikä siihen ole tarpeen tehdä merkittäviä muutoksia. Jokaisella edellä mainituilla osa-alueilla on tärkeä merkitys yhteiskunnassamme ja toimintoja on jatkossakin tuettava veikkausvoittovaroilla.

3. Kokoomuksen mielestä on kyettävä löytämään uusia rahoitusmahdollisuuksia esimerkiksi yritysyhteistyön kautta. Suomessa aktiivinen säätiötoiminta on johtanut siihen, että säätiöt jakavat jo nyt enemmän apurahoja taiteen ja kulttuurin tukemiseen kuin mitä valtion budjetista on mahdollista jakaa. Yhdistysten ja säätiöiden toimintamahdollisuuksien vahvistamisella voidaan turvata samalla kulttuurin ja taiteen rahoituksen säilyminen. Taiteen ja kulttuurin tukemiselle on paljon mahdollisuuksia myös kunnissa. Esimerkiksi useissa kaupungeissa käytetään prosentti taiteelle – periaatetta julkisten rakennusten perus- ja uudiskorjausten yhteydessä, millä on tuettu kotimaisen taiteen hankintaa julkisiin tiloihin. Periaatteen laajempi hyödyntäminen kaupunkien rakentamisessa turvaisi suomalaisen taiteen asemaa ja toisi työtä alan ammattilaisille.

4. Suomalaiset, korkealla ammattitaidolla ylläpidetyt museot viestivät ennen kaikkea kansamme historiasta ja vahvistavat omaa kansalaisidentiteettiämme. Kokoomuksen mielestä museoiden rooli suomalaisen perimän, kulttuurin ja historian siirtäjinä nuoremmille sukupolville on hyvin keskeinen. Museot ovat paitsi keskeisiä kulttuurin keskuksia, niin ne myös vahvistavat yhdessä koulujen kanssa nuorten historian ja perinteiden tuntemusta.

5. Kokoomuksen mielestä museoiden vahvuus on niiden mahdollisimman monipuolisesti järjestetyt näyttelyt. Yhä isommaksi haasteeksi on muodostumassa, miten etenkin lapsia ja nuoria saadaan houkuteltua tutustumaan museoiden toimintaan. Maailmalla useat museot ovat kehittäneet toimintaansa elävien keskusten kaltaisiksi, joissa kävijät voivat tutustua käytännönläheisesti näyttelyihin ja samalla oppia käytännönläheisesti asioita. Museoilla on keskeinen sivistyksen tehtävä, ja siksi koulujen ja museolaitoksen yhteistyön tulisi olla entistä tiiviimpää.



Perussuomalaiset, projektijohtaja Ossi Sandvik

1. Perussuomalaiset pitää tärkeänä, että rahapelit säilytetään kansallisessa päätösvallassa.

2. Veikkausvoittovarat jaetaan arpajaislain mukaan urheilu- ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen ja nuorisotyön edistämiseen. Perussuomalaisten mielestä veikkauksen tuotto tulee jatkossakin jakaa kokonaisuudessaan näihin kohteisiin.

3. Valtion myöntämiä kulttuurirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä.

4. Museot ovat monipuolisia ja niiden tehtävänä on kulttuuriperinnön säilyttäminen sekä siihen liittyvän tiedon välittäminen yleisölle.

5. Kulttuuriperintöön liittyvät näyttelyt.


Suomen Keskusta, puoluesihteeri Timo Laaninen

1. Rahapelit tulee olla kansallisessa päätösvallassa ja rahapeliyhtiöiden itsenäinen monopoliasema säilyttää. Tämä mahdollistaa vastuullisen pelitoiminnan harjoittamisen. Rahapeliyhtiöt tuottavat noin miljardin vuodessa edunsaajille, jotka toimivat yleishyödyllisesti mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön sektoreilla. Tällaisen toiminnan pitkäjänteinen rahoitus on turvattava tulevaisuudessakin.

2. Rahapelivaroin on tuettava yleishyödyllisiä tarkoituksia, kuten nuorisotyötä, liikuntaa, kansanterveyttä, kulttuuria ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista. Nykymallin mukainen kohdentaminen on pääosin kannatettava, vaikka mallia tuleekin jatkuvasti kehittää.

3. Rahoitusjärjestelmää tulee kehittää niin, että se kannustaa vakiintuneita taideorganisaatioita lisäämään toimintansa alueellista vaikuttavuutta, palvelujen saavutettavuutta sekä yhteistyötä freelancer-kentän kanssa. Nykyisistä tukimuodoista pitää keskustella ja käydä niitä kriittisesti läpi sekä pyrkiä rakentamaan entistäkin osuvampia rahoitusinstrumentteja.

4. Tulevaisuudessa museoista, yleisistä kirjastoista ja arkistoista on luotava entistä monipuolisempia oppimisen, elämysten ja tiedonhaun keskuksia. Museot vahvistavat kulttuuriamme ja kansamme sivistyspohjaa. Kulttuuriperintö on tuotava mahdollisimman lähelle ihmistä ja museoilla on tässä keskeinen rooli.

5. Keskusta kannustaa museoita sellaiseen tarjontaan, joka houkuttelee mahdollisimman monet suomalaiset ja myös ulkomaalaiset vierailijat tutustumaan näyttelyihin mutta samalla myös tarjoaa monipuolista ja laadukasta sisältöä. Museoalan ammattilaiset ovat poliitikkoja parempia arvioimaan ja valikoimaan näyttelyjen aiheita, mutta esimerkiksi vuonna 2017 maamme satavuotisen itsenäisyytemme syntyvaiheisiin ja maamme historian käännekohtiin liittyvät näyttelyt aivan varmasti kiinnostaisivat kansalaisia.



Suomen Kristillisdemokraatit, puoluesihteeri Asmo Maanselkä

1. Kansalliset rahapelimonopolit tulee ehdottomasti säilyttää. Kristillisdemokraattien Sari Essayah teki viime kaudella Euroopan parlamentissa paljon muutosesityksiä rahapelejä koskeviin mietintöihin ja siellä onnistuttiin hyvin torjumaan ne paineet, joilla eurooppalaiset yksityiset rahapeliyhtiöt yrittävät murtaa kansalliset monopolit. Myös Sisäministeriön selvitys komissiolle perusteli rahapelimonopolien säilyttämisen hyvin.

2. Meillä ei ole erityisiä toiveita muuttaa veikkausvoittovarojen kohdentamista nykyisestä.

3. Tulevalla vaalikaudella minkään puolueen ei pitäisi luvata rahoituksen lisäämisiä. Kulttuurin rahoituksen jakautumista eri saajien kesken tulee sen sijaan aina kriittisesti uudelleen arvioida.

4. Museoilla on tärkeä rooli yhteiskuntamme perinteiden ja perinnön keräämisessä ja tuomisessa nykyisten ja tulevien sukupolvien opiksi ja mielenvirkistykseksi. Museot tekevät kuluneen ja kuluvan ajan parhaat saavutukset elävästi koettaviksi.

5. Puolueena emme halua mitenkään rajoittaa museoiden oma-aloitteisuutta ja luovuutta näyttelyjen järjestämisessä. Museoväki varmasti itse keksii miten parhaiten lisätä näyttelyidensä kiinnostavuutta ja kohottaa niiden tasoa.



Suomen ruotsalainen kansanpuolue, poliittinen sihteeri Magnus Öster

1. Suomen nykyinen vastuullista pelaamista korostava rahapelimalli on myös EU.n suulla todettu kestäväksi. Monopolia voidaan kuitenkin edelleen kehittää tiivistämällä nykyisten toimijoiden keskinäisiä suhteita. Tämä voi ehdottomasti tapahtua ilman, että edunsaajien tilanne tai heidän saamansa osa tuotoista muuttuu. Rahapelit on ehdottomasti säilytettävä kansallisessa päätösvallassa.

2. Nykyinen jakosuhdelaki on osoittautunut toimivaksi ja oikeudenmukaiseksi eikä sitä ole tarvetta muuttaa Veikkausvoittovarojen osalta. Tämä tarkoittaisi, että taiteen, liikunnan, tieteen ja nuorisotyön saamat osuudet ovat aika lailla kohdallaan.

3. Kulttuuribudjettia kasvatettiin 30% vaalikaudella 2007-11 RKP:n ollessa vastuussa kulttuuripolitiikasta OKM:ssä. Tämä kasvupyrkimys perustui vakaaseen käsitykseen, että kulttuuripolitiikka on kasvavassa määrin osa hyvinvointipolitiikkaa. Kun ihminen saa virikkeitä kulttuurin kautta niin ihminen jaksaa paremmin arjessaan. Olennaista on, että kulttuurin merkitystä ei aliarvioida edes huonoina aikoina. Rahoituksen turvaamiseksi on tärkeää, että Veikkausvoittovaroja ei käytetä muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on tarkoitettu. Myös kolmannen sektorin, eli rahastojen ja säätiöiden, rooli on tärkeä.

4. Museot ovat osa kansakunnan kollektiivista muistia ja niiden tehtävä kulttuuri-instituutiona tulee säilymään hyvin tärkeänä. Museot tuovat esille sen, minkä tämän päivän ja tulevaisuuden sukupolvet tulee tietää kansakuntamme eri vaiheista ja seikoista, jotka ovat vaikuttaneet maan kehitykseen ja omakuvaan. Joka tuntee historiansa pystyy parhaiten toimimaan ajassa tulevaisuutta ajatellen. Siksi museoiden merkitys tässä yhä virtuaalisemmassa maailmassa kasvaa.

5. On vaikeaa sulkea yhtäkään mahdollista aihetta pois. Museoilla on rajattomat mahdollisuudet kuvata maailmaa, mennyttä ja nykyistä.




Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue, valtiosihteeri Kari Anttila

1. On tärkeää, että kansallinen rahapelipolitiikka on edelleen valtion käsissä ja että edunsaajien asema säilyy rahapelituottojen osalta nykyisellään. On hyvä, että rahapelitoiminnan organisoimista selvitetään ja vastataan mm. digitalisoimisen ja verkossa tapahtuvan pelaamisen haasteisiin.

2. Veikkausvarojen kohdentamisessa nykyinen jakosuhdelaki on osoittautunut toimivaksi. Mikäli pelitoimintaa organisoidaan uudelleen on tärkeää, että nykyisten edunsaajien asema turvataan jakosuhdelailla.

3. Kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on runsaasti tutkimustietoa ja SDP:n mielestä kulttuurista säästäminen on lyhytnäköistä. Hyvinvointivaikutuksia pitäisi vahvistaa. Riittävä ja oikein kohdennettu julkinen rahoitus pitää kulttuuripalvelut elävinä ja alan työpaikat reiluina. Vaikka lama-aikana joudutaan myös säästämään, olemme kulttuuriministeri Pia Viitasen johdolla pitäneet kulttuurialan työpaikoista huolta työllisyysrahoituksen turvin. Myös kulttuuriyrittäjyyden edellytysten parantaminen tähtää työpaikkojen säilyttämiseen ja uusien luomiseen. Tätä linjaa SDP haluaa jatkaa. Valtiovarainministeri Antti Rinne ohjasi puolestaan Senaatti-kiinteistöt muuttamaan myös monen museon vuokrat omakustannusperusteisiksi. Museot voivat itse vahvistaa talouttaan mm. tekemällä vieläkin enemmän yhteistyötä esimerkiksi tallennusvastuuseen, näyttelyvaihtoon tai tapahtumatoimintaan liittyen.

4. SDP haluaa taata jokaisen oikeuden kulttuuriin. Museot kuuluvat kaikille ja ovat tärkeä osa henkistä kasvua ja täysipainoista elämää. Museot tarjoavat laadukkaita taide- ja kulttuurikokemuksia, auttavat erilaisia ihmisiä löytämään omat juurensa ja vauhdittavat matkailua. Kulttuuri- ja luonnonympäristöjen suojelu, yhteisen perinnön turvaaminen jälkipolville tai taidekasvatus eivät onnistuisi ilman museoita! SDP:lle on tärkeää ehkäistä syrjäytymistä: myös vähävaraisten tulisi päästä museoihin esimerkiksi vapaan pääsyn tai uuden kulttuuripassin turvin.

5. Viranomaiset tai puolueet eivät saa ohjailla kulttuurilaitosten ohjelmistoa. Museoiden kannattaa kuunnella erilaisia yleisöjä.



Vasemmistoliitto, puoluesihteeri Marko Varajärvi

1. Suomen rahapelipolitiikka on ollut pääosin vastuullista ja rahapeliyhtiöiden tilanne on aivan poikkeuksellisen kestävä, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa, joka joutui lopulta antamaan periksi ylikansallisten peliyhtiöiden vallattua markkinat. Rahapelit on säilytettävä kansallisessa päätösvallassa, siten estämme sekä pelihaittojen lisääntymisen, että rahojen valumisen pois Suomesta veroparatiiseihin, joissa ylikansalliset rahapelifirmat usein sijaitsevat.

2. Kulttuurille, liikunnalle, nuorisolle ja tieteelle, kuten nytkin. Jakokriteereiden ja arvioinnin osalta parannettavaa on yhä, veikkausvoittovarojen käytön luotettavuuden tulee olla yhtä tiukkaa kuin verovarojenkin.

3. Veikkauksen tuloksen voi odottaa maltillisesti kasvavan tulevaisuudessa. Se tuo pelivaraa myös kulttuurin rahoituksen parantamiseen, kunhan samaan aikaan ei leikata kulttuurin saamaa verotuottoa. Taiteen ja kulttuurin valtionosuuksia pitää pyrkiä kasvattamaan tulevaisuudessa. Vaikka taide ja kulttuuri on sinänsä jo itseisarvo, pitää paremmin pystyä tutkimuksellisesti myös osoittamaan taiteen ja kulttuurin taloudellinen merkittävä arvo niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin.

4. Museoiden rooli on erittäin merkittävä kansallisen ja alueellisen historian esiintuojana ja toisaalta taide-elämysten ja tunteiden herättäjänä. Museoiden pitää omista lähtökohdistaan ottaa esille yhteiskunnallisia asioita ja herättää keskustelua niin historiallisista asioista kuin taiteen keinoin. Museot – niin kansatieteelliset kuin taide- ja tiedemuseotkin – ovat myös kansakunnan muisti ja siksi niiden tehtäviin kuuluu kerätä ja säilyttää esineistöä ym. aineellista materiaalia.

5. Poliitikkojen ei pidä määritellä sitä, mitä aiheita museot käsittelevät ja mitä taidetta tuovat esille. Tämän pitää kuulua taiteen ja kulttuurin autonomian piiriin. Toivomme museoilta intoa tarttua vaikeisiinkin ja kiistanalaisiin teemoihin rohkeasti.



Vihreä liitto, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto

1. Rahapelimonopoli on syytä säilyttää, jotta peliriippuvuutta ym. haittoja vastaan voidaan toimia tehokkaasti ja jotta voittovaroja voidaan ohjata yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

2. Nykyinen käytäntö veikkausvoittovarojen jaosta on syntynyt aikojen kuluessa; tarpeet liikunnan, kulttuurin, tieteen ja nuorisotyön piirissä ovat suuret. Tällä hetkellä jakosuhteeseen ei ole syytä tehdä muutoksia, kun rahapeliyhtiöiden mahdollinen yhdistäminen on selvittelyn alla.

3. Vihreiden mielestä kulttuuri kuuluu kaikille ja sen tulee olla myös kaikkien saatavilla. Tällä on hintansa. Vihreiden mielestä kulttuurirahoitukselle voi kehittää uusia muotoja kuten joukkorahoitusta tai sponsorointia, mutta perusta on oltava julkisessa rahoituksessa. Valtion on kannettava vastuunsa kulttuurin rahoituksesta, eikä sitä voi jättää ainoastaan ihmisten hyväntahtoisuuden varaan.

4. Museoiden tehtävä on vaalia kulttuuriperintöä ja auttaa ihmisiä tunnistamaan se. Yhteinen kulttuuriperintömme auttaa ihmisiä ymmärtämään niin historiaa kuin nykyaikaakin. Museoiden yhteiskunnallisen merkityksen kannalta olisi tärkeää että niiden kävijämäärät kasvaisivat ja ne tavoittaisivat nykyistä suuremman joukon ihmisiä ja laajasti eri ihmisryhmiä. Museon kynnystä olisi madallettava poistamalla pääsymaksut. Ruotsissa se on lisännyt erityisesti nuorten museokäyntejä. Museokortin käyttöönotto on askel oikeaan suuntaan.

5. Vihreiden mielestä museoiden tulisi tehdä enemmän näyttelyjä valtakulttuurin ulkopuolisten eli esimerkiksi erilaisten vähemmistöjen historiasta. Näyttelyiden aiheita enemmän haluaisimme painottaa sitä, miten ja minne näyttelyitä tehdään ja kokoelmia tuodaan esiin. Ongelmana on ollut kokoelmien heikko liikkuvuus. Iso osa kokoelmista on sijoitettu paikkoihin, joissa ne eivät pääse esille. Suomessa kulttuuriperinnön digitointi on edennyt hitaasti niukoista resursseista johtuen. Kulttuuriperintöä pitäisi saada kuitenkin enenevässä määrin verkkoon kaikkien saataville, niin tutkijoiden kuin kaikkien asiasta kiinnostuneiden käyttöön.



Kaikki puolueet näkevät museoiden roolin merkittävänä ja tärkeänä. Puolueet eivät halua vaikuttaa museonäyttelyiden sisältöihin, mutta kannustavat monipuolisiin, erilaisia kävijöitä houkutteleviin sisältöihin, tarttumaan myös vaikeisiin aiheisiin ja kuuntelemaan erilaisia yleisöjä. Kulttuurin rahoituksen kehittämisen suhteen kannustetaan myös uusien toimintamuotojen kokeiluun.
Minkä puolueen näkemykset puhuttelevat sinua?

Kirjoitus on osittain julkaistu Museo-lehdessä 1/2015.