tiistai 14. heinäkuuta 2015

Guggenheim – NAQ

Moreau Kusunoki Architectes voittajatyö "Art in the City". Kuva: Moreau Kusunoki Architectes.

Guggenheim-museoon liittyvä keskustelu on pääsääntöisesti kummallista. Asialliselle keskustelulle olisi tarvetta. Kimmo Levä on listannut kirjoituksessaan muutaman kysymyksen ja vastauksen, joiden pitäisi olla Guggenheim FAQ (Frequently Asked Questions) kertymä käydystä keskustelusta. Käytännössä ne ovat valitettavasti jääneet vahvasti NAQ (Never Asked Questios) osastolle.

Guggenheim-museoon liittyvä keskustelu on pääsääntöisesti kummallista ja pahimpina esimerkkeinä ovat henkilöihin kohdistuvat salaliittoteoriat. Näissä Guggenheim-säätiön Armstrong esiintyy partaansa nauravana huijarina ja hanketta kannattavat poliitikot ja muut vaikuttajat omaa egoaan pönkittävinä pyrkyreinä. Oman osani sain myös minä edellisestä postauksestani syntyneessä keskustelussa, joka käsitteli hanketta mahdollisena gamechangerina.

Asialliselle keskustelulle olisi tarvetta. Keskustelulle, jossa tunteet, luulot ja asenteet olisivat huomattavasti nykyistä pienemmässä roolissa. Keskustelulle, jossa ei lähtökohtaisesti oltaisi puolesta tai vastaan. Keskustelulle, jossa lähtökohtana on ongelma ja sen ratkaiseminen.

Seuraavassa muutama kysymys ja vastaus, joiden pitäisi olla Guggenheim FAQ (Frequently Asked Questions) kertymä käydystä keskustelusta. Käytännössä ne ovat valitettavasti jääneet vahvasti NAQ (Never Asked Questios) osastolle.

Kysymys 1: Onko museo taloudellisesti kannattava?

Vastaus: On, mutta ei koskaan museota ylläpitävälle organisaatiolle. Taloudellisesti hankkeesta jäisivät plussalle hotellit, ravintolat, liikennepalvelujen tarjoajat, erikoiskaupat sekä verotulojen kerääjät. Tätä on tutkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja tulokset ovat yhtenevät.

Kysymys 2: Tarvitseeko Suomi tai Helsinki Guggenheimia, jotta suomalainen kulttuuri ja taide saataisiin laveasti ja ammattitaitoisesti tallennettua?

Vastaus: Ei tarvitse. Suomessa on riittävästi museo- ja taidealan osaamista ja toimijoita. Jos volyymia pitää lisätä, Guggenheim hanke ei kilpailussa pärjää nykyisille toimijoille.

Kysymys 3: Tarvitseeko Suomi tai Helsinki Guggenheimia, että pystymme huolehtimaan riittävästä taidekasvatuksesta?

Vastaus: Ei tarvitse. Nykyiset museot tarjoavat sekä kansallisella että kansainvälisellä tasomittarilla arvioiden erittäin korkeatasoista museopedagogiaa ja muita taidekasvatuspalveluja. Jos volyymia halutaan lisätä, Guggenheim ei pärjää kilpailussa nykyisille toimijoille.

Kysymys 4: Tarvitsevatko suomalaiset Guggenheimia pystyäkseen tutustumaan korkeatasoiseen taiteeseen ja mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin?

Vastaus: Eivät tarvitse. Nykyiset museot tarjoavat jo nyt korkeatasoista kansallista ja kansainvälistä taidetta sekä millä tahansa mittarilla mitattuna mielenkiintoisia näyttelyjä. Jos volyymia halutaan kasvattaa Guggenheim ei ole kilpailukykyinen hanke.

Kysymys 5: Tarvitseeko Suomi ja Helsinki lisää kansainvälisiä kulttuurimatkailijoita?

Kuva: Moreau Kusunoki Architectes.
Vastaus: Tarvitsee. Kulttuurimatkailu on yksi niistä harvoista talouden sektoreista, joka kasvaa ja jossa Eurooppa on kilpailukykyinen.

Kysymys 6: Tarvitseeko Suomi ja Helsinki kansainvälisesti tunnettua museota houkutellakseen kulttuurimatkailijoita ja muita kansainvälisiä toimijoita?

Vastaus: Tarvitsee.

Kysymys 7: Onko Guggenheim nopein tapa saada kansainvälisesti tunnettu museo Suomeen?

Vastaus: On.

Kysymys 8: Onko Guggenheim edullisin tapa saada kansainvälisesti tunnettu museo Suomeen?

Vastaus: On, jos vertaa muihin esillä olleisiin vaihtoehtoihin.

Kysymys 9: Onko Guggenheimin lisenssimaksu korvaus museoammattimaisesta osaamisesta?

Vastaus: Ei. Se on markkinointikulu kansainvälisen brändin ja tunnettuuden rakentamisesta tai saavuttamisesta. Tässä viitekehyksessä esitetty korvaus on pieni.

Kysymys 10: Eivätkö suomalaiset museot ole kansainvälisesti tunnettuja?

Vastaus: Eivät riittävän tunnettuja kansainvälisen kulttuurimatkailun näkökulmasta.


Mitkä ovat sinun ehdotuksesi seuraaviksi kysymyksiksi ja vastauksiksi?


Ennen kuin teet oman ehdotuksesi, tiedoksi, että P.S.Blogin moderoijalle on annettu jo etukäteen velvoite poistaa kysymykset ja vastaukset, jotka liittyvät yksittäisten henkilöiden tai organisaatioiden motiiveihin, älykkyysosamääriin tai muihin henkisiin ominaisuuksiin.



Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

10 kommenttia:

  1. Matkailu on yleisesti laskussa maailmassa, kiitos talouden ongelmien. Se tuskin lisääntyy Guggenheimin museon ansiosta. Terve ratkaisu olisi ottaa 2 vuoden aikalisä ja katsella mikä on silloin tilanne, onko nousukausi edes alkamassa että museosta saataisiin oikeasti taloudellista etua myös muille toimijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusimman Matkailuntilipito-tutkimuksen mukaan (http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland/) matkailun merkitys kansantaloudelle on edelleen kasvusuunnassa. Tutkimusperustuu vuoden 2014 lukuihin. Tämän vuoden luvut saamme luonnollisesti myöhemmin, mutta toistaiseksi trendi on ollut ylöspäin.

      Poista
    2. Kaksi kohtaa väärin
      Vaikka suomalaiset eivät lisäisi tässä taloustilanteessa matkailua, niin esim Kiinan keskiluokan vaurastuminen muuttaa koko maailman turismivirtoja ja -määriä.
      Jos investointeja aletaan tehdä vasta kun nousukausi jo on alkanut, ollaan kustannusten ja työllistämisvainutuksen kannalta auttamattomasti myöhässä.

      Poista
  2. Mutu-tuntumalla ehkä. Tutkimusten mukaan kansainvälisen matkailun kasvu jatkuu vahvana.

    VastaaPoista
  3. Kysymys 1, viitaukset? mihin tutkimuksiin viittaat?
    Kysymys 6, perustelut?
    Kysymys 7, perustelut?
    Kysymys 8, mitkä ovat muut esillä olleet vaihtoehdot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys 1:

      Museo-organisaatioiden taloudellista kannattavuutta on tutkittu vähän. Itse tein siitä MBA työni (Profitability of museums) vuonna 2009 ja tulokset olivat selvät: museoiden kulurakenne on sellainen, että käytännössä museo-organisaatioita on mahdoton saada taloudellisesti kannattavaksi. Lisäksi museot mielletään julkiseksi palveluksi, jolloin kustannus-/voittoperusteinen hinnoittelu ei ole mahdollinen. Erityisesti kannattamatonta on näyttelytoiminta, johon P.S.Blogissakin museonjohtaja Kalle Kallio on tämän vuoden puolella kiinnittänyt huomiota.

      Yhtä kiistatonta kuin se, että museo-organisaatio on taloudellisesti kannattamaton, on se, että museot ovat alueilleen taloudellisesti kannattavia. Suomalaisen tutkmuksen tästä teki Vaasan yliopisto vuonna 2013 (luettavissa http://issuu.com/suomen_museot/docs/museoidentaloudellinenvaikuttavuus). Englannissa vastaavia selvityksiä on tehty useita. Näihin voi tutustua esim. sivustolta http://www.museumsassociation.org/search/results?q=economy&section.

      Kysymys 6

      Kulttuurimatkailukaupunkien suosituimpia kohteita ovat museot. Muutava esimerkki: Pariisin suosituin kohde Louvre, Lontossa British museum, V&A, Tate jne., Pietarissa Eremitas ja kai New Yorkissakin pääosa ainakin ensikertalaisista kulttuurimatkailijoista tutustuu Guggenheimiin.

      Kysymys 7.

      Guggenheim on kansainvälisesti tunnettu museo ja kuten tiedettyä on, suunnitelmat sen saamiseksi Suomeen ovat tällä olemassa ja pidemmällä kuin minkään muun vastaavan hankkeen. Samalla vastaus kysymykseen 8, muita vastaavia hankkeita ei tällä tasolla ole edes esitelty. Heittoina on esitetty mm. Eremitaasin tai Louveren brändin hankkimista. Myös on herätelty keskustelua siitä, voisiko jostain suomalaisesta museosta rakentaa kv-brändi. Eniten esillä ovat olleet Kiasma ja Ateneum. Selvää on, että näistäkin kv-brändi on rakennettavissa, mutta ainakin aikaa tarvitaan enemmän kuin Guggenheim-hankeessa. Vahva epäilykseni on, että myös rahaa tarvitaan enemmän.

      Poista
    2. http://www.fcbarcelona.com/club/detail/article/barca-museum-ends-2011-with-record-visitors-and-turnover

      Guggenheim -keskustelun alkuaikoina vuosia sitten otin vertailukohteeksi urheilun. Vaikka isossa kuvassa se lasketaan osaksi kulttuuria, usein nämä asetetaan vastakkain (suomalaisessa kontekstissa myös Veikkausvoittovarojen/subvention takia) ja siksikin se oli sopivan provokatiivinen esimerkki. Jos Guggenheim -ajatuksen kääntäisi siihen, että rakennetaan FC Barcelonan avulla HJK:sta Barcan pohjoismainen kasvattiseura, johon pyritään keräämään lahjakkaimmat nuoret myös Baltiasta, Pietarista ja muista pohjoismaista, rakennetaan HJK:lle uusi stadion ja tuetaan HJKta vuosittain, niin aika hyvät naurut saataisiin aikaan. Jalkapalloturismi on kuitenkin merkittävä osa kulttuurimatkailua, esim. Barcelonassa ja Lontoon seudulla (Arsenal, Chelsea, Tottenham, West Ham jne) jalkapallo tuo merkittävää taloudellista etua kaupungeille. JOS tätä argumentointia haluaisi jatkaa väittelyksi, niin minulle kerrottaisiin Hartwall Arenan tai Sonera Stadionin subventioista, mutta sillä samalla subventiomallilla toteutettuna uskoisin että kaikille sopisi museoiden lisärakentaminen: tonttimaata subventoidaan ja rakentaminen lainoitetaan, siinä se.

      Minusta ongelma ei ole Guggenheimissa brändinä tai juuri tämän museohankkeen kannattavuudessa itsessään, vaan siinä että samat perustelut käytetään aina uudestaan, kun rakennetaan Helsinkiä kulttuurikaupunkina. Esim. Kiasmasta käytettiin aivan samoja pitchejä, musiikin puolella Oopperasta ja Musiikkitalosta. "Tarvitsemme kansainvälisen XXXXXX (Oopperan, Musiikkitalon, nykytaiteen museon jne), jotta Helsinki olisi houkutteleva kaupunki ulkomaisille osaajille ja turisteille". Tuohon voisi laittaa XXXXXX:n tilalle "jalkapallon suurseuran" ja pitchin pitäisi olla yhtä myyvä. Kun näitä Helsingille vetovoimaisia kansainvälisiä laitoksia tulee jatkuvasti lisää, myös Helsingin talouden tulisi jatkuvasti kasvaa niiden turistivirroista, pitcheistä päätellen moninkertaisesti.

      On vaikea kuvitella tilanteita, jossa jokin kulttuurillinen toiminta, oli se sitten museoihin, musiikkiin tai urheiluun liittyen, olisi alueilleen kannattamatonta (Vrt "museot ovat alueilleen taloudellisesti kannattavia"). Mutta onko perustamiskustannusten ja subvention jälkeen lopputulos kokonaisuutena plussan puolella, sitä lienee vaikea arvioida. Onko Kiasman rakentaminen ja ylläpito ollut taloudellisesti kannattavaa? Ei että sen tarvitsisi olla, mutta kun tässä viitataan, että hanke (Guggenheim) olisi taloudellisesti kannattava. Tuolla olettamuksella meidän olisi kannattanut rakentaa Helsinkiin yhä uusia ja uusia huvipuistoja, sillä Linnanmäki on kaupungin suosituimpia kohteita. Sopivasti subventoituina niissä varmasti riittäisi paljon kävijöitäkin. Ja kaupungin talous kasvaisi + kaikilla olisi kivempaa.

      Ihan kivasti on tässäkin hankkeessa taas rakennettu pitchit ja lobbaukset, mutta provokatiivisilla esimerkeille ne voi nopeasti kyllä ohittaa. Kyse on vaan siitä, että tiettyjä palveluita/instituutteja ei pystytä ilman verorahoja rakentamaan/ylläpitämään ja lobbaajat yrittävät tätä yhtälöä hälventää kehittämällä laskelmia kokonaisuudesta (Helsingin vetovoima), jonka osia ei voida yksilöiden erottaa.

      Poista
    3. Todella hyvää pohdintaa ja minunkin mielestäni olemme ongelman ytimessä. Kaikki tutkimukset niin museoiden kuin tapahtumienkin osalta osoittavat, että ne tuottavat alueilleen huomattavan määrän rahaa. Viimeksi asiaa tutkittiin Suomessa laveasti Turun kulttuuripääkaupunki-hankkeen yhteydessä ja tuloksena oli, että Turku ja Turun alueen toimijat saivat hyvän tuoton investoinneilleen. Kuten kysyit, minäkin olen miettinyt, että eikö esim. Turulle olisi siten järkevää panostaa joka vuosi saman verran kulttuuriin kuin se teki kulttuuripääkaupunki vuonnaan. En usko, että ihmiset tulivat Turkuun sen vuoksi, että se oli kulttuuripääkaupunki vaan sen vuoksi, että siellä oli silloin huomattavan lavea ja mielenkiintoinen tarjonta.

      Miksi näin ei Turussa tai muualla tehdä? Mielestäni yksi syy on se, että aidosti ei uskota tutkimusten tuloksiin ja aidosti ei uskota, että olemme siirtyneet taloudessa aikakaudelle, jossa kulttuuriteollisuuskylä monessa tapauksessa on huomattavasti kannattavampi kuin teollisuuskylä.

      Aitoa uskoa tarvitaan erityisesti yrityssektorin toimijoilta, jotka kiistatta kaikissa kulttuuri-investoinneista käärivät ensimmäisenä ja välittömimmän taloudellisen hyödyn. Tämän on luonnollisen helppo todeta kevyelläkin tilastotutkimuksella. Esim. vuonna 2014 yrityspuoli investoi museoihin 1,4 miljoonaa euroa ja epäilemättä saivat rahansa takaisin. Toki yritykset maksavat veroja, josta osa ohjautuu kulttuuritoimintoihin, mutta silti viivanalle jää vahvasti positiivinen tulos - etenkin, kun kulttuuritoimintoja suureltaosalta rahoitetaan ei verokertymällä vaan veikkausvoittovarakertymällä.

      Tämä yksityissektorin herääminen on se gamechanger, jota nyt tarvitaan - ei yksistään museoiden vaan koko talouselämän kehittymiseksi. Tämä tietenkin edellyttää, että aidosti uskomme tehtyihin tutkimuksiin ja että jälkiteollinen aika on erilainen kuin teollinen aika. Paljonko nykyinen jälkiteollinen aika sitten taloudellisesti kestää uusia kannattavia kulttuuri-investointeja jää nähtäväksi. Mielestäni markkina ei vielä ole lähelläkkään kylläisyyspistettään.

      Poista
    4. Totta. Juurikin siksi on ollut surkuhupaisaa seurata Helsingin IFK:n hallihankkeen hidasta etenemistä virka- ja poliittisessa koneistossa. Seura toi kunnianhimoisen hankkeen, johon oli etukäteen "herätetty" yksityissektori, hanke toisi asuintuotantoa, mahdollistaisi monipuolisempaa kulttuuritoimintaakin (konsertit) ja sitten kun raha olikin herätetty ennen virkakoneistoa, niin oli tehty väärin. Jos taidelaitokset toisivat vastaavilla ajatuksilla ehdotuksia, niin varmasti tuki hankkeille olisi laajempi. Nyt virkakoneistossa ja poliittisissa piireissäkin keskitytään ampumaan alas niitä hankkeita, jotka voivat jopa pyöriä ilman jatkuvaa verovaroin tehtävää subventiota - koska ne on yksityisellä rahalla tehtyjä.

      Tietyt taideinstituutiot keräävät Suomessa valitettavasti vain rajatun yleisön, josta valitettavan suuri osuus on kulttuuri- tai muuta eliittiä, eikä "kansaa". Koska nämä laitokset eivät kerää tarpeeksi kansaa, yritykset eivät näe niiden hyödyntämisestä tarpeeksi potentiaalia kaupallisesti (esim. markkinoinnin keinoin). Näin yksityistä rahaa on vaikea kerätä ja hankkeista jää eliitin itselleen tekemiä instituutteja, joissa käydään subventoiduilla kausikorteilla. Kaikki ne kasvatukselliset ja sivistykselliset - sekä alueen elävöittämistä perustelevat - perusteet ovat ihan valideja, mutta yleisen mielipiteen näkökulmasta instituutiot ovat eliitin itselleen synnyttämiä. Guggenheimista on hyvää vauhtia tulossa juuri tällainen. Valitettavasti prosessissa on tehty sellaisia oikaisuja jo nyt, ettei tätä mielikuvaa enää voi peruuttaa. Tästä on tulossa kulttuurin Fennovoima, kun jo hylätyn hankkeen elinvoimaisuutta jatketaan venyttämällä demokratian ja prosessien deadlineja yhä uusilla ajatuksilla, "jos nyt sittenkin": Nyt on jo tehty kilpailu, jolle on voittaja, vaikka hanke kaadettiin. Eli on käytetty huomattava määrä verovaroja, vaikka hankkeen hyväksyntä on vähintäänkin kyseenalainen.

      Poista
    5. Vaatisi tarkempaa tutkimusta, mutta usein museoihin ja museokävijöihin liittetty käsitys siitä, että he pääosin ovat ns. eliittiä eli oletettua parempiosaista kansanosaa, ei oletettavasti pidä paikkaansa. Suomen ammatillisissa museoissa vierailee tällä hetkellä melko tarkkaan 5,5 miljoonaa kävijää ja kun mukaan otetaan ns. paikallismuseot, luku nousee miljoonalla. Pääosa suomalaisista käy museoissa vain kerran vuodessa. Viisi kertaa tai enemmän museoissa kävijöiden osuus on n. 20% kävijöistä, mikä tarkoittaa että noin 200 000 suomalaista käy museoissa viisi kertaa tai enemmän. Tällä pikaisella kalkyylillä epäilen, että 5,5 miljoonasta käynti koostuu 2-3 miljonan yksittäisen suomalaisen vierailuista. Joka tapauksessa museoissa vierailevien yksittäisten ihmisten joukko on niin suuri, että se ei pääosiltaankaan voi muodostua ns. eliitin edustajista. Tavallisia, yksittäisiä suomalaisia, käy epäilemättä museoissa enemmän kuin urheilutapahtumissa.

      Poista