tiistai 23. syyskuuta 2014

Menestyksen eväät

Kiinteistökulut ovat kasvussa. Kakolan vankimielisairaalan rapistunut seinä. Kuva: Salla Hänninen/SML

Museoiden toiminta on murroksessa. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohtii museoihin kohdistuvia tarpeita ja odotuksia. Millaiset eväät tuovat menestyksen? 

Tällä hetkellä museoiden toiminta on kansallisesti ja kansainvälisesti suuremmassa muutoksessa kuin vuosiin. Museot ovat toiminnallisessa, rakenteellisessa ja taloudellisessa murroksessa. Toiminnallisista muutoksista huomattavaa on, että museoilta odotettaan entistä monipuolisempaa vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Enää ei riitä, että museot toimivat kansakunnan muistina tai yhteisen identiteettimme tai kulttuuriperintömme dokumentaationa.

Sosiaali- ja terveyssektorilla museoilla on lisääntyviä tehtäviä ja kasvavia odotuksia henkisen hyvinvoinnin parantamisessa, ihmisten mielen ja jopa kehon virkistämisessä. Lisäksi maahanmuuton seurauksena museoilta odotetaan kotouttamiseen liittyviä palveluja, johon museot erinomaisesti toki soveltuvatkin.

Viimeaikoina museoilta on alettu odottaa myös merkittäviä, positiivisia taloudellisia vaikutuksia. Museot nähdään talouden kasvattamisessa tärkeänä toimijana sekä suoraan että välillisesti. Parhaiten tämä tulee esiin Guggenheim –investoinnista käydyssä keskustelussa. Sen keskiössä on enemmän museoihin liittyvä talouspolitiikka kuin kulttuuripolitiikka. Tähän keskusteluun on toki perusteet.

Vaasan yliopiston viime vuoden lopulla tekemän tutkimuksen mukaan, museot ovat paikkakunnilleen taloudellisesti kannattavia investointeja. Suorat vaikutukset aluetalouteen ovat 40 euron luokkaa kävijää kohden. Välilliset vaikutukset tulevat siinä, että museot rakentavat myönteistä yhteisökuvaa ja lisäävät paikkakuntien vetovoimaa luovan ja kulttuurihenkisen ilmapiirin rakentamisen kautta. Näyttää myös siltä, että Venäjän vientikauppiaat kaipaavat entistä enemmän tietoa maan kulttuurista ja ennen muuta historiasta. Näin ainakin voisi päätellä rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja Jukka Hienosen haastattelusta Talouselämä –lehdessä 31/2014. Artikkelissa ”Venäjällä on pitkä muisti” Hienonen ohjaa suomalaisia yrityspäättäjiä ymmärtämään venäläisten nykyisiä toimia kulttuurin ja erityisesti 1990-luvun historian kautta. Toivoa luonnollisesti sopii, että yhtiöt tehdessään venäjäpäätöksiä eivät kuitenkaan kutsu paikalle Hienosta kulttuurista tai historiasta kertomaan, vaan turvautuvat ensisijaisesti Lenin-museon tai Kulttuurien museon palveluihin.

Toiminnallisista muutoksista merkittävä on myös digitalisoitumisen mukanaan tuomat tarpeet ja tehtävät. Enää ei riitä, että museoiden palvelut ovat saatavilla museorakennuksissa tiistaista sunnuntaihin virka-aikana. Palvelut on oltava saatavilla 24/7 internetin ja mieluiten mobiililaitteiden välityksellä.

Monipuolistuvat tarpeet ja odotukset vaikuttavat huomattavasti museoiden rakenteisiin. Riittävän osaamis- ja palvelutason ylläpitäminen ohjaa museoita yhteistyöhön. Näkyvimmät hankkeet ovat meneillä kokoelmatyössä, jossa Museo2015, TAKO ja Finna –hankkeet tuottavat hyviä yhteisiä työkaluja kokoelmien ja kokoelmatietojen hallintaan. Suomen museoliiton käynnistämä Museokortti-hanke tähtää yhteismarkkinoinnin ja myynnin jakelukanavan kasvattamiseen. 
Mäntyharjun tyhjillään oleva juna-asema. Kuva: Salla Hänninen/SML

Toiminnallisen ja rakenteellisen muutoksen lisäksi kolmas muuttuva tekijä on museoiden talouden muutos. Tällä hetkellä museoiden talous lepää julkisen rahoituksen varassa. Keskimäärin museoiden tulorahoituksesta 80 % tulee julkiselta sektorilta eli kunnilta ja valtiolta. Molemmat tahot ovat ilmaisseet, että huomattavaa lisärahoitusta on hankalahko järjestää. Valtio on jopa ilmoittanut vähentävänsä rahoitusta ainakin vuoteen 2017 saakka.

Odotukset museoiden toiminnan kehittämisestä eivät ohjaa siihen suuntaan, että toimintaa pitäisi tai voisi vähentää. Toiminnan kasvattamisen ja osittain myös nykyisen tason pitäminen edellyttää talouden monipuolistamista. Katseet kääntyvät yksityisen sektorin ja yksityisen kulutuksen puoleen.

Näkyvissä on kehitys, jossa kulttuurimatkailullisen vetovoiman säilyttääkseen paikkakunnan yritykset, erityisesti hotelli-, ravintola- ja liikennepalvelujen tarjoajien on innostuttava osallistumaan museoiden kuluihin. Lisäksi käyttäjien on maksettava palveluista nykyistä enemmän, mikä epäilemättä nostaa museopalvelujen taloudellista kynnystä.

Kulujen hallinnassa museoiden on saatava nykyisten henkilö- ja kiinteistökulujen osuus laskemaan kokonaismenoista. Nykyisin nämä kulut ovat keskimäärin 80 %, joka tarkoittaa, että toimintamäärärahat ovat aivan liian pienet. Erityinen ongelma on kiinteistökulujen nopea kasvu. Juuri ilmestynyt Museotilasto 2013 osoittaa, että 2010-luvulla museoiden kiinteistömenot ovat lisääntyneet 17 %, joka on rahasummana järkyttävän kokoinen - yli 10 miljoonaa euroa.

Toimintaympäristön ja odotusten muutos edellyttää uudenlaista tekemistä ja varmaa on, että toimintasuunnitelmia ei voi enää tehdä muuttamalla vuosiluvut edellisen vuoden suunnitelmaan. Oman toiminnan arvioimisen lisäksi on entistä tarkemmin katsottava ympärille. Michael E. Porterilainen (s. 1947) viisaus on, että kaikessa toiminnassa pitää tavoitella kilpailuedun luomista. Tämä ei onnistu, jos tehdään kuten muutkin.

Museum Journalin elokuun numeron artikkelissa The survivors kysyttiin saarivaltakunnassa muutoksen keskellä menestyneiltä museoilta, mitä he tekevät erilailla kuin muut. Tässä vihjeet:

     keskitymme omiin vahvuuksiimme
    teemme jatkuvasti töitä museomielikuvan muuttamiseksi: mielikuva on muututtava vierailun   arvoisesta houkuttavaksi, viihtyisäksi ja hauskaksi
     olemme hinnoitelleet palvelut kannattavasti
    olemme varmistaneet riittävän julkisen rahoituksen
    organisaatiomme on muuttunut joustavaksi
    lähdemme hankkeisiin siten, että me päätämme mitä haluamme ja hankimme siihen rahoituksen. Ennen päätimme haluta sitä mihin oli rahoitus.
    olemme laajentaneet taloudellista pohjaamme
    painotamme strategista johtamista
    panostamme maineemme hallintaan sosiaalisessa mediassa


Miltä näyttää suomalaisten museoiden menestystekijöiden lista? Kerro sinä.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

perjantai 12. syyskuuta 2014

Museokortti saapuu Suomeen vuonna 2015


Tekstiä on päivitetty 10.12.2014 ja 5.1.2016

 

Hollannissa myydään miljoona Museokorttia vuodessa. Suomen museoliitto rakentaa esimerkin innoittamana omaa Museokortti-järjestelmää.

Museokortin ensimmäinen prototyyppi on jo valmistettu.

Mikä on Museokortti?
Ostopäivästä vuoden voimassa oleva Museokortti on henkilökohtainen pääsylippu, jolla voi vierailla suomalaisissa museoissa niin monta kertaa kuin tahtoo: vaikka joka päivä. Suomen museoliitto rakentaa ja organisoi Museokortti-järjestelmän. 
Ensi vaiheessa 54 euroa (1.1.2016 alkaen 59 euroa) maksavan Museokortin voi ostaa kaikkien museoiden tiskeiltä, Museot.fi -verkkopalvelusta ja Suomen museoliitosta. Seuraavassa vaiheessa jakelukanavat laajentuvat esimerkiksi hotelleihin, ravintoloihin, kioskeihin sekä linja-auto-, juna- ja lentolippuja myyviin organisaatioihin.

Miksi Museokorttia tarvitaan?
Museot tarvitsevat enemmän pääsylippu- ja myyntituloja. Se edellyttää kävijämäärien ripeää kasvua. Markkinointi- ja viestintäresurssien vähäisyys on museoalan iäisyysongelma, jonka korjaamisessa Museokortti auttaa. Se mahdollistaa museoiden valtakunnallisen yhteismarkkinoinnin, -viestinnän ja -myynnin. 
Näkyvyys kasvattaa kävijämääriä ja auttaa museoita saamaan huomiota. Museokortti myös madaltaa museovierailun kynnystä, sillä kortti valmiina taskussa on helppo poiketa museossa.  

Kuinka Suomen museoala hyötyy Museokortista?
Kun museot ja niiden palvelut saavat lisää näkyvyyttä, museoissa vierailee enemmän myös normaalin pääsylipun ostavia ihmisiä. Kasvavat asiakasmäärät tarkoittavat enemmän tuloja sekä yksittäisille museoille että koko museoalalle.

Museokortti-suunnitelmia esiteltiin Savonlinnassa järjestetyssä Suomen museoliiton vuosikokouksessa. Vastaanotto oli innostunutta: kyselyyn vastanneista 90 prosenttia suhtautui suunnitelmiin myönteisesti.

Entä mitä hyötyä kortista on yksittäiselle museolle?
Museo saa myyntitiskilleen kiinnostavan, taloudellisesti kannattavan lipputuotteen, lisää kävijöitä ja uudenlaista näkyvyyttä. Museot voivat myös osittain siirtää markkinoinnin ja viestinnän tehtäviään Museokortti–järjestelmän ylläpitäjälle.

Resurssimme ovat pienet. Millaista vaivaa Museokortista meille aiheutuu?
Järjestelmään liittyminen ja sen ylläpito on helppoa. Museokortti ei aiheuta museoille suoria kuluja tai muuta vaivaa. Museot saavat palvelun käyttöönsä ilmaiseksi, avaimet käteen periaatteella. 
Kortti ja siihen liittyvät tekniset ratkaisut toteutetaan Suomen museoliiton organisoimana ja rahoittamana. Museon on sitouduttava myymään Museokorttia ja hyväksymään Museokortti museokäynnin maksuvälineenä. Se edellyttää, että henkilökunta tuntee kortin ja osaa vastata mahdollisiin kysymyksiin.

Järjestelmässä mukana olevat museot kertovat tiloissaan ja verkkosivuillaan Museokortista. Markkinointimateriaalit ja koulutustilaisuudet ovat museoille ilmaisia.

Millaisella tekniikalla Museokortti toteutetaan?
Museokortti on fyysinen, luottokorttia muistuttava lippu. Kortin voi ladata uudelleen joko verkkokauppojen kautta tai museon lipputiskillä. Myöhemmässä vaiheessa otetaan käyttöön myös älypuhelimella toimiva sovellus.

Yhtenäistä kassajärjestelmää ei tarvita. Riittää, että uusi myyntituote lisätään olemassa olevaan kassajärjestelmään. Korttien luku- ja latauslaitteet toimittaa Suomen museoliitto avaimet käteen -periaatteella. Järjestelmä toimii museoissa, joissa on internet-yhteys.

Kun museokäynti ”maksetaan” aiemmin ostetulla Museokortilla, käteinen ei vaihda omistajaa. Lukulaite välittää tiedon vierailusta Suomen museoliiton ylläpitämään tietojärjestelmään samaan tapaan kuin luottokortilla maksettaessa tieto välittyy luottoyhtiölle. Suomen museoliitto tulouttaa yksittäisille museokohteille Museokorteilla maksetuista vierailuista noin 60 prosenttia kertalippujen hinnasta.

Kuinka kortin myyntihinta (59 e) jakautuu?
Jokaisesta myymästään Museokortista museo tienaa normaalin aikuisen pääsylipun hinnan ja saa noin kahden euron myyntiprovision. Kun kortin omistaja myöhemmin vierailee missä tahansa järjestelmään kuuluvassa museossa, kyseinen museo tienaa 60 prosenttia normaalista aikuisten pääsylipun hinnasta.

Kortista saatavat myyntitulot jakautuvat museoille ja järjestelmän ylläpitäjäorganisaatiolle. Yksittäisen museon tuloihin vaikuttaa sen myymien korttien määrä, Museokortilla tehtyjen museovierailujen määrä ja museon tavallisen pääsylipun hinta.

Loppuosa tuloista käytetään Museokortin ja museoiden markkinointiin sekä järjestelmän ylläpitämiseen. Jakoprosentit tarkentuvat käytännön kokemusten myötä.

Kenelle Museokortteja aiotaan markkinoida?
Mikä olisikaan parempi joulu- tai syntymäpäivä- tai liikelahja kuin Museokortti? Yritys- ja lahjatavaramarkkinoista voi Museokortin ansiosta kasvaa merkittävä uusi tulonlähde suomalaisille museoille. 
Kortin pääasiallinen kohderyhmä ovat asiakkaat, jotka tällä hetkellä ostavat normaalin pääsylipun ja vierailevat museoissa vuosittain vähintään viisi kertaa. Museokävijä 2011 -tutkimuksen mukaan ryhmään kuuluu noin 200 000 suomalaista, noin viidennes nykyisistä museokävijöistä. Merkittävä osa heistä on yli 40-vuotiaita ylempään toimihenkilö- ja tuloluokkaan kuuluvia.

Mitä taloudellisia riskejä museoilla on järjestelmään liittymisestä?
Rakennamme järjestelmää, koska tiedämme, että sen museoille aiheuttamat taloudelliset riskit ovat erittäin vähäiset. Mahdollisuudet sen sijaan ovat suuret. 
Suurin osa museokävijöistä ostaa perinteisen kertalipun myös tulevaisuudessa. Museokävijä 2011 -tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että korkeintaan viidennes asiakkaista kuuluu potentiaaliseen Museokortin hankkijaryhmään. 
Huonoimman mahdollisimman skenaarion toteutuessa museo ei saisi yhtään uusia tuloja Museokorttien myynnistä, mutta viidennes kävijöistä — Museokortin käyttäjät — tuottaisivat vain 60 prosenttia normaalien kertakäyntien hinnasta. Se tarkoittaisi, että pääsylipputulot vähenisivät noin kahdeksan prosenttia.

Onko Museokortilla kansainvälisiä esikuvia? Kuinka ne ovat menestyneet?
Kaikki museot kattavia museokortteja on esimerkiksi Hollannissa ja Sveitsissä. Molemmissa maissa kortteja myydään yli miljoona kappaletta vuodessa, joten ne ovat valtavia menestyksiä. Kaupunkikohtaisia Museokortteja on olemassa Euroopassa ja Suomessa.

Suomen museoliiton järjestelmää on suunniteltu Hollannin Museumkaart:n esimerkin innoittamana. Siihen perustuu myös arvio Museokortin hinnan jakautumisesta museoiden ja järjestelmän ylläpitäjän välillä.

Mikä on FMAC?
Museokortti-järjestelmän ylläpito sopii taloushallinnon ja toiminnan näkökulmasta huonosti Suomen museoliiton yhdistyspohjaiseen toimintaan.

Sen vuoksi liitto on perustamassa yhtiötä, jolle Museokortin hallinnointi siirretään jo perustamisvaiheessa tai pian sen jälkeen. Yrityksen työnimi on FMA Creations Oy eli FMAC. Yhtiössä päätäntävalta on Suomen museoliitolla.

Koska Museokortit otetaan käyttöön?
Museoliiton hallituksen on tarkoitus tehdä päätös kortin perustamisesta ja ylläpidon organisoimisesta syyskuussa. Tavoitteena on, että mukaan lähtevät kaikki Suomen museoliiton jäsenmuseot. 
Suurimmat museot — esimerkiksi Kansallismuseo — ovat jo tehneet alustavan myönteisen päätöksen järjestelmään liittymisestä. Jos järjestelmään saadaan riittävästi museoita syksyn aikana, Museokortti on käytössä toukokuussa 2015.

Kuulostaapa hyvältä! Mitä meidän pitää nyt tehdä?
Seurata Suomen museoliiton viestintää ja varautua vastaamaan tärkeään kysymykseen myönteisesti. ”Liittyykö museonne Museokortti –järjestelmään?”

Minulla on vielä kysymys…
Uudet asiat herättävät uusia ajatuksia. Museokortin herättämiin kysymyksiin, pohdintoihin ja ideoihin vastaa pääsihteeri Kimmo Levä. Ottakaa yhteyttä etunimi.sukunimi@museoliitto.fi, 040 - 166 28 16 tai kommentoikaa tämän blogin kommenttipalstalla.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

21 reasons to love museums


Twitterissä kiersi pari viikkoa sitten The Telegraph –lehden matkailuliitteessä julkaistu artikkeli ”21 reasons why I hate museums”. Oliver Smithin kirjoittamassa listassa tuodaan esille monta painavaa syytä, miksi lomalla ei kannata käydä museoissa.


P.S.-blogi ei ole valmis allekirjoittamaan kaikkia Smithin ajatuksia, sillä uskomme, että aika moni myös rakastaa museoita. Pyysimme apuun Museoliiton Facebook-tykkäjäät listaamaan yhden perjantain aikana ainakin 21 syytä rakastaa museoita.

Kutsuun vastattiin kiitettävän ahkerasti ja nopeasti. Parissa tunnissa koossa oli reilusti yli 21 hyvää syytä rakastaa museoista. Niistä on koostettu alla oleva lista. Mukana on kommentteja museoammattilaisen, museovieraan, opettajan ja vanhempien näkökulmasta. Lämpimät kiitokset kaikille kyselyyn osallistuneille!
  1. Museovierailu on irtiotto arjesta. Kaikki tarvitsevat silloin tällöin pakopaikkaa arjesta. Museo on kurkistus toiseen aikaan/ paikkaan/ kulttuuriin.
  2. Museot tekevät asiat todellisiksi. Esineet todistavat asioiden tapahtuneen olivat ne sitten iloisia tai surullisia. Historia on hyväksyttävä, siitä on ylpeä tai siitä on opittava. Museovierailun jälkeen osaa suhteuttaa itsensä aikaan. "Millaisessa maailmassa minä elän vs. millaisessa maailmassa vanhempani/isovanhempani elivät." Muutoksen näkee konkreettisesti.
  3. Museovierailu kasvattaa itsetuntemusta ja yleissivistystä. Historiallisista esineistä, taiteesta tai luonnon asioista joko löytää samaistumiskohteita tai sitten ei löydä. Monesti huomaa esim. kulttuurihistoriallisissa museoissa miettivänsä, miten itse olisi toiminut jossain historian tilanteessa tai tietynlaisissa olosuhteissa. Mitä tekisin, jos vastaavaa tapahtuisi nyt?
  4. Museo oppimisympäristönä. Opettaja tuo luokkansa mielellään museoon, kun voi tarjota oppilailleen vaihtelua ja elämyksiä ja hyödyntää museoiden valmiita opetusmateriaaleja.
  5. Rauha. Museo tarjoaa levähdyspaikan. Museossa voi myös lohduttautua ja paeta kovaa ankaraa maailmaa. Museoissa on sielunhoidollinen ulottuvuus. Kaikki eivät kaipaa ruuhkaa ja meteliä, vaan tulevat mielellään museoon rauhoittumaan ja keskittymään.
  6. Museokävijöiden mielipide otetaan huomioon. Museoita kiinnostaa kävijöiden mielipiteet ja se näkyy mm. kyselylomakkein ja suorin kysymyksin. Kaikki siksi että kävijöille halutaan antaa aina vain parempia museokokemuksia.
  7. Museo herättää uusia ajatuksia. Museoissa saa omaa aikaa, parhaimmillaan ahaa-elämyksiä ja oivalluksia. Ja vaikkei saisi kumpiakaan, yksikään museovierailu ei ole turha, sillä se kertoo jotain historiasta, taiteesta, ympäröivästä yhteiskunnasta ja eniten kävijästä itsestään.
  8. Museoarkkitehtuuri. Se tuottaa mielihyvää, on kiinnostavaa ja kertoo omalta osaltaan kulttuurista.
  9. Uudet kokemukset. Museossa voi kohdata ihmisten ajattelutapoja, yhteiskunnallisia käytäntöjä tai vaikkapa käsityksiä kauneudesta sukeltamalla kokoelmaripustusten pariin, vaeltelemalla keskiajan sisään tai lukemalla maalareiden teoksiinsa kätkemiä merkityksiä.
  10. Museoissa on hauskaa tekemistä lapsille. Nykyaikaisissa museoissa on panostettu monipuolisuuteen. Monet museot ovat myös todella kivoja paikkoja lasten kanssa, lapset ovat luonnostaan uteliaita ja monissa museoissa heidät on otettu hienosti huomioon.
  11. Museo tarjoaa syvälle menevää tietoa tietystä erikoisaiheesta. Jos on _todella_ kiinnostunut tietystä, vaikka kuinka spesifistä aiheesta, sille löytyy melko varmasti jostain päin maailmaa museo, jossa voi uppoutua aiheeseen niin syvälle kuin ikinä haluaa. Bonuksena paikalta löytää hengenheimolaisia.
  12. Museossa oppii huomaamatta uusia asioita elämysten ohessa. Museot tarjoavat ensisijaisesti elämyksiä ja hauskoja hetkiä, ainakin jos museoihin, historiaan ja kulttuuriperintöön ymmärtää suhtautua oikein ja omista lähtökohdista. Oppi tulee siinä sivussa, jos jotakin mielenkiintoista löytyy.
  13. Museossa on kuumalla säällä viileää ja sateella pääsee suojaan. Tätä osaa arvostaa erityisesti kesän 2014 supersateiden, lumikuurojen ja hirmuhelteiden jälkeen.
  14. Vierailun pituuden voi valita itselleen sopivaksi. Museossa voi (helpommin kuin esim. teatterissa, konsertissa tai urheilukatsomossa) viipyä vaikka koko päivän tai vain muutaman minuutin ja valita itse mihin esillä olevista ilmiöistä keskittyy.
  15. Museossa saa helposti ja nopeasti käsityksen uudesta kaupungista tai maasta. Oli museon aihe mikä tahansa, se kertoo kulttuurista, taiteesta tai luonnosta matkaajalle jotain uutta.
  16. Museokaupat. Niistä saa parhaat tuliaiset, lahjat ja omatkin ostokset.
  17. Museo on visuaalinen elämys. Museoissa pääsee lähelle taidetta. Estetiikka ja visuaalisuus ovat tärkeitä arvoja sellaisenaan. Erityisesti taidemuseot voivat olla puhtaasti visuaalisen elämyksen lähteitä.
  18. Oleskelupaikka. Museossa voi ihan vaan hengailla, vilkuilla paikkoja, hengähtää, hauskuuttaa itseään ja jatkaa sitten eteenpäin.
  19. Muistojen herääminen. Usein nautin jo museon tuoksusta, oman lapsuuden esineiden muistelusta tai saan museoista uutta, itselleni yllätyksellistä tietoa
  20. Monipuolinen tapahtumatoiminta. Museoiden tapahtumat ovat kivoja ja kiinnostavia.  
  21. Tunnelmallinen ympäristö. Kotimuseoiden tms. miljöö (puutarha, vanha rakennus, vanhat esineet, järvimaisema jne.) miellyttävät silmää ja mieltä.
+ 1 Innostuneet työntekijät. Yksi parhaista syistä mennä museoon on se, että siellä kohtaa ammatistaan innostuneita työntekijöitä! (Toim. huom. Kommentoija ei tiettävästi itse työskentele museoissa.)

Keksitkö vielä lisää syitä rakastaa museoita?

Listan kokosi Museoliiton projektikoordinaattori, tiedottaja Tuuli Rajavuori Museoliiton FB-tykkääjien avulla.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Kulttuurimatkailijan moderni postikortti

Sosiaalinen media on yhä useammin osana museovierailua. Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeen projektikoordinaattori Elina Björkqvist tunnisti myös itsessään piilevän some-museovierailijan.


Olavinlinna ikuistettuna Valtakunnallisten museopäivien aikaan.

Heinäkuun lopussa New York Times kirjoitti artikkelissaan Euroopan museoiden lisääntyneiden kävijämassojen vyörystä taiteen mestariteosten pariin.  Suurten kävijämäärien hallinnoimiseksi ja taideteosten turvaamiseksi museoiden on ollut pakko ottaa käyttöön erilaisia käyntiä helpottavia ja selkeyttäviä keinoja. Ajastetulla pääsylipulla museokäynti esimerkiksi aloitetaan ennalta sovittuna ajankohtana. Näin teosten edessä parveilevien innokkaiden määrää saadaan hallittua. Artikkelissa tuotiin esille museoiden suosion kasvun lisäksi myös uudenlainen museokäynnin muoto, missä sosiaalisella medialla on suuri rooli. Ihmiset haluavat ikuistaa itsensä taiteen edessä ottamalla selfien, jonka he sitten jakavat ystävilleen ja tuntemattomille seuraajilleen erilaisten kanavien kautta. Kun eurooppalaisten museoiden suosio alkaa muodostua jo osittain ongelmaksi ja museovierailu jopa tukalaksi, Suomen museoissa samanlainen yleisövaellus on vielä haavekuvaa. 

Somen käyttäminen museokäynnin yhteydessä on kuitenkin jo selkeästi rantautunut Suomenkin kamaralle. Museokäynneistä twiitataan ahkerasti, kehutaan näyttelyitä ja suositellaan vierailua. Suosittua on myös kertoa oma sijainti esimerkiksi Facebookissa. Tällöin kaikki ystävät saavat tiedon, missä museossa ystävä on milloinkin itseään sivistänyt. Näyttelyissä usealla on kädessään opaslehtisen lisäksi kamera. Ajatuksia herättävät teokset ikuistetaan ja jaetaan Instagramissa sopivan filterin sävyttäminä. Luin artikkelia somen käytöstä ja taulujen edessä jonoksi asti muodostuvista kuvaajista ensin hieman huvittuneena, kunnes tajusin että itse kuulun myös näihin teoksia kuvaileviin, olinpaikkani ilmoittaviin insta-face –museokävijöihin.

Puhelimeni on täynnä kuvia miellyttävistä teoksista maailman eri museoista. MoMassa oloni oli kuin rock-keikalla seisoessani Frida Kahlon teoksen edessä. Taidemaailman bändärinä ikuistin idolini tuotoksen, jaoin sen heti Facebookissa ja sain useita tykkäyksiä Fridaa fanittavilta ystäviltäni. Vierailua arvostaville kerroin käynnistäni myös chekkaamalla itseni museoon. Toimet tukivat sekä omaa identiteettiäni kulttuuriharrastajana että toimivat myös eräänlaisena modernina postikorttina matkastani. Sosiaalisessa mediassa esitän nyt kuvin sen mitä aikaisemmin kirjoitin postikorttiin. Mikä ennen jäi ehkä pölyttymään vastaanottajan pöytälaatikkoon on nykyään lukemattomien ihmisten nähtävissä ja jaettavissa, ilman viivettä tai pelkoa hukkumisesta postiin. Museoiden kannattaisi tarttua  tähän halpaan ja ihmisiä kiinnostavaan markkinointimahdollisuuteen!

Vaivalla puurrettu museon mainoskampanja ei välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota, mutta kävijän museosta lähettämä viesti voi levitä kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa, saavuttaen mahdolliset kävijät myös yli maan rajojen. Ja vaikka museoiden ei ole mahdollista vaikuttaa kävijöiden tuottamien viestien sisältöön tai muotoon, olisi niiden lähtemistä bittimaailmaan kuitenkin edesautettava. Olisikin hienoa jos tulevaisuudessa jokainen museo sallisi tiloissaan valokuvauksen, mahdollisuuksien rajoissa tietenkin, mahdollistaisi museoon sisälle chekkaamisen ja keksisi näyttelyihinsä  liittyviä hashtagejä. Muutamalla klikkauksella, muutamassa sekunnissa museo olisi lukemattomien potentiaalisten kotimaisten sekä ulkomaisten kävijöiden huomion kohteena!



Elina Björkqvist
Kirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina Suomen museoliitossa Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeessa



22.1.2014 vietettiin #MuseumSelfie –päivää. Hashtagia käyttämällä museoselfieiden kuvavirtaa voi seurata Twitterissä.

Suomen museoliiton viestintäpäällikkö Seppo Honkasen blogikirjoitus valokuvaamisesta