tiistai 29. lokakuuta 2019

Mitä jos puhuttaisiin vaihteeksi sisällöistä?

4. huhtikuuta 2019 Finna-Foorumi järjestettiin ensimmäistä kertaa. Suuri joukko kookontui Kansallismuseoon keskustelemaan muun muassa museokentän ajankohtaisista digihankkeista. 

Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen Leena Paaskoski toteaa museoiden oppineen hyvin jäsentämään ja muotoilemaan tietoa digitaalisessa ympäristössä. Paaskosken mukaan sisällöistä keskustellaan kuitenkin aivan liian vähän. Tätä teemaa käsitellään Kiasmassa 20.11. järjestettävässä Finna-Foorumissa.

Museoiden viime keväänä perustettu Finna-Foorumi järjestää 20.11.2019 Helsingissä tärkeän kehittämistyöpajan. Tapahtumassa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tietoja museokokoelmistamme Finnassa jatkossa näkyy. Tällä kulttuuriperintötiedon digitaalisella näkyvyydellä puolestaan on ratkaisevia vaikutuksia siihen, millä tavalla, miten helposti tai miten monipuolisesti museokokoelmia yhteiskunnassa voidaan hyödyntää. Museokokoelmien kulttuurista tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa paljon entistä enemmän, ja se edellyttää digitaalisen saavutettavuuden lisäksi tietosisältöjen tuottamisen ja näyttämisen kehittämistä.
Finna.fi tarjoaa jo nyt valtavasti kulttuuriperintötietoa – lähes 300 000 museoesineestä, lähes 50 000 taideteoksesta, 1,2 miljoonasta valokuvasta ja lukuisista muista museo-objekteista – ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Mutta näytämmekö Finnassa riittävästi tietoa? Juuri oikeita ja käyttäjien tarvitsemia tietoja? Näkyykö tieto käyttäjien kannalta ymmärrettävällä tavalla? Aivan toinen kysymys on tietysti se, tallennammeko museoissa ylipäätään yhteiskunnan tarpeiden näkökulmasta kokonaisuudessaan riittävän relevanttia tietoa museo-objekteistamme.
Kun museoiden tietojärjestelmiä menneillä vuosikymmenillä vasta pystytettiin, sisällöt olivat olleet museoiden fokuksessa jo kauan. Sisällöistä puhuttiin paljon, vaikka niin sanottu luettelointitieto onkin pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena läpi koko museohistorian. Museoalalla oli epäilyksiä siitä, etteivät tietotekniset järjestelmät pystyisi kuvaamaan monimuotoista kulttuuriperintöä. Kun tietojärjestelmät sitten vakiintuivat, keskustelun ydin siirtyi nopeasti tiedon muotoon ja sen vaatimaan tekniikkaan. Nyt olemme jo hyvin hahmottaneet sen, miten tieto tulee jäsentää ja muotoilla, jotta se on yhteismitallista ja haettavaa. Sisällöistä kuitenkin keskustelemme aivan liian vähän. Tiedontarpeen muutosta yhteiskunnassa tulisi seurata tiedontuottamisen muutos museoissa, mutta tämä on jonkin toisen kehittämistyöpajan aihe.


Koska museokokoelmien potentiaalisia käyttäjiä on paljon, myös käyttötarpeita on paljon. Ne liittyvät tutkimuksiin, harrastuksiin, erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin, kulttuurituotantoihin, viestintään, ihmisten omaan elämänhistoriaan. Käyttötarpeet myös muuttuvat. Siksi oletan, että todelliset tarpeet ovat moninaisemmat kuin mihin museoiden olemassa olevat tietosisällöt tällä hetkellä vastaavat. 
Jo olemassa olevasta kulttuuriperintötiedosta meillä on kuitenkin tavoitteena tuoda käyttäjien ulottuville riittävä määrä mahdollisimman monipuolista tietoa, lainsäädännön ja erilaisten sopimusten mahdollistamissa rajoissa. Se mikä Finnassa tällä hetkellä näkyy ja mitä sieltä puuttuu, tuntuu herättävän keskustelua museoalalla tuon tuosta. Finnalla on kuitenkin mahdollisuus näyttää – museoiden niin halutessa – enemmänkin erilaista tietoa. Juuri tämä on marraskuisen työpajamme aihe.
Kaikille avoin Museoiden Finna-Foorumi on hieno juttu. Se keräsi jo keväällä ensimmäiseen tapaamiseensa kaikkiaan noin 70 museoammattilaista. 
Jo kauan olen itse ihaillut Finna-toimiston notkeaa kehittämisasennetta. Työkalut ovat siis kunnossa. Nyt meidän kaikkien museoammattilaisten täytyy vain yhdistää asiantuntemuksemme – ja puhua vihdoinkin enemmän sisällöistä. Tapaamisiin Finna-Foorumissa 20.11.!

Leena Paaskoski 
Kirjoittaja on Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen

torstai 17. lokakuuta 2019

MUSEO-lehti: Historiamies digiajassa

Suomen museoliiton uuden puheenjohtajan Pekka Saurin harrastuksiin kuuluvat musiikki, historia, ornitologia ja luonnonvaraiset kasvit. Kuva: Tuuli Rajavuori.

Suomen museoliiton uusi puheenjohtaja Pekka Sauri viihtyy kaupunginmuseoissa ja haluaa tuoda museot voimakkaasti digiaikaan.  

Parhaiten Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, poliitikkona ja radiotoimittajana tunnetuksi tullut työelämäprofessori Pekka Sauri valittiin toukokuussa Suomen museoliiton puheenjohtajaksi. 
Samalla Sauri sai vastuulleen joka toisen MUSEO-lehden pääkirjoituksen kirjoittamisen. 

Sauri kertoo, että hänellä on läheinen suhde erityisesti historiallisiin museoihin. Myös taidemuseoissa tulee käytyä paljon.  

”Museoiden laaja aika- ja historiaperspektiivi on kiehtova. Museot kertovat, millaista elämä oli menneisyydessä ja miten aika ja arki ovat muuttuneet. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vankemmin ajattelen, että ihmisten elämä ei muutu miksikään. Vain muoti ja teknologia muuttuvat.” 

Sauri kertoo käyvänsä aina museoissa, missä ikinä onkaan. Kaupunginmuseot ovat erityisen kiinnostavia, sillä niistä oppii aina kunkin kaupungin historiasta ja voi ymmärtää kaupunkilaisten nykypäivää paremmin.  

”Helsingin historia on aina ollut lähellä sydäntäni, joten voi sanoa, että Helsingin kaupunginmuseo on lempimuseoni.” 

Sauri kertoo, että käynti Auschwitchin museossa on ollut hänen elämänsä hätkähdyttävin museokäynti. 

”En ole toipunut siitä vieläkään, vaikka siitä on jo 40 vuotta. Myös Riian kaupunginmuseo on jäänyt mieleen. On uskomatonta, miten kaupunki selvisi toisesta maailmansodasta. Museosta löytyy hyvin koskettavia tarinoita.”  

Suomen museoliiton puheenjohtajana Pekka Sauri toivoo pääsevänsä vaikuttamaan erityisesti museoiden digitalisoituminen. 

”Jo nyt tämän parissa tehdään paljon, mutta paljon on varmasti vielä tehtävissä. Digitaalisuus on suurimpia murroksia historiassa.” 

Sauri kertoo, että hänen oman elämänsä keskeinen historiaherätys tapahtui varhain.

”Olin vasta seitsemänvuotias, kun vanhempieni opiskelukaveri antoi meille Helsingin palotoimen 100-vuotishistoriiikin ja kiinnostuin siitä valtavasti. Se oli avainelämys historian ymmärtämisessä ja siitä kiinnostumisessa.” 

Nelli Korpi 
Juttu julkaistu MUSEO-lehdessä 3/2019.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Kookos-tiimin tunnelmia MuseumPlus-käyttäjätapaamisesta Berliinistä


Palvelupäällikkö Sampsa Heinonen esittelemässä Kookos-kokoelmahallintaa käyttäjätapaamisen osallistujille Palais Kulturbrauereissa, Berliinissä. Kuva / © zetcom ltd.


Kookos-tiimi osallistui viime viikolla Berliinissä zetcom ltd:n Saksan toimiston järjestämään kansainväliseen MuseumPlus-käyttäjätapaamiseen. Käyttäjätapaamiseen osallistui yhteensä 170 osallistujaa 12 eri maasta. Suomesta Suomen museoliiton ohella paikalla oli Museoviraston ja Kansallisgallerian edustajia. Käyttäjätapaamisen ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli esityksiä eri aiheista zetcomilta, zetcomin yhteistyökumppaneilta ja zetcomin asiakkailta. Toisena päivänä ote oli käytännönläheisempi: työpajoissa käsiteltiin mm. järjestelmän hallinnointia, MuseumPlus-APIn käyttöä ja järjestelmän raportointiominaisuuksia. 

Pidin itse ensimmäisenä päivänä esityksen MuseumPlus-järjestelmän ympärille rakennetusta Kookos-kokoelmahallinnasta, joka valmiina SaaS-pakettina pitää sisällään järjestelmän ohella myös palvelinratkaisun ja tarvittavan käyttötuen koulutuksineen. Kookoksessa kaikkien asiakkaiden aineistot on tallennettu fyysisesti samaan tietokantaan. Käyttöoikeuksilla rajataan asiakkaan pääsy vain omiin aineistoihinsa, jolloin päivittäinen käyttökokemus sinänsä on Kookos-ratkaisussa sama kuin aineistot olisivat museokohtaisessa tietokannassa. Yksittäisen käyttäjän tunnistaminen toteutetaan kirjautumisen yhteydessä. Tietoturvasta huolehditaan siten, että yhteys palvelimelle muodostetaan suojatussa yhteydessä (HTTPS), jottei tunnuksia voida kaapata sisäänkirjautumisen yhteydessä. Käyttäjän palvelimelle lähettämät tunnistautumistiedot säilyvät tällöin asianmukaisesti suojattuna koko kirjautumisen ajan. 

Lisäksi tietokannassa on yhteiskäyttöisiä aineistoja kuten termilistat, jotka ovat kaikilla käytössä. Näiden yhteiskäyttöisten aineistojen hallinnasta ja ylläpidosta vastaa Kookos-tiimi keskitetysti. Tulevaisuuden kannalta tässä ratkaisussa on jo etukäteen varauduttu mm. KAM-sektorin yhteiskäyttöiseen nimitietopalveluun. Termilistoihin on aina toki mahdollista lisätä myös organisaatiokohtaisia termejä, joiden käyttö joissain tilanteissa on itseasiassa välttämätöntä (esimerkiksi sijainnit tai museokohtaiset luokitusjärjestelmät). Esitykseni herätti yleisössä runsaasti kiinnostusta ja pääsin vastaamaan lukuisiin kysymyksiin heti sen jälkeen ja myöhemmin vielä zetcomin järjestämässä illanvietossa.

Käyttäjätapaamisessa vahvistui käsitys siitä, että Kookos-ratkaisu on muihin zetcomin asiakkaisiin verrattuna varsin ainutkertainen. Suuri osa zetcomin museoasiakkaista on suoraan asiakassuhteessa yritykseen, jolloin kokoelmahallintajärjestelmän ylläpito ja kehittäminen edellyttää melkoisesti erityisosaamista myös asiakkaalta. Tapaamisen aikana huomasimme, että zetcomin asiakkaat ovat eri viivalla tämän asian suhteen. Osa tuntui tekevän Kookokseen verrattavia melko vaativia ylläpitotoimenpiteitä varsin itsenäisesti, kun taas joillain oma tekninen osaaminen kokoelmahallintajärjestelmän käytössä ja kehittämisessä on melko lailla vaatimattomampaa. Edustamamme näkemys yhteiskäyttöisen järjestelmän eduista sai näistä kokemuksista edelleen vahvistusta. Yhteiskäyttöisesti hallinnoitu järjestelmä tuo yksittäiselle käyttäjämuseolle vertaistukea järjestelmän kehittämisessä ja ylläpidossa, kun järjestelmän kehitystyö rakentuu päivittäisestä ylläpidosta huolehtivan Kookos-tiimin, Kookos-konsortion ja jokaisen yksittäisen käyttäjämuseon varaan.

Mielenkiintoisinta antia käyttäjätapaamisessa oli ehdottomasti tutustuminen muihin MuseumPlus-käyttäjiin ympäri Eurooppaa. Olemme jo aiemmin toimineet muutamaan otteeseen asiantuntijaroolissa eri zetcomin asiakasmuseoiden suuntaan, kun Kookoksesta on haettu referenssiä miten jokin toiminnallisuus tai ominaisuus on toteutettu. Pääsin itse viimein tapaamaan kasvokkain mm. Oxfordin yliopistomuseon (Ashmolean Museum) henkilökuntaa, joihin olen ollut aiemmin yhteyksissä useaan otteeseen sähköpostitse järjestelmän kehitysasioihin ja ylläpitoon liittyen.

zetcom ltd:n Berliinin toimiston johtaja Norbert Kanter esitteli tilaisuudessa viime aikojen kehitystyötä ja tulevaisuuden kehityssuuntia. Kookos-tiimissä olimme henkilökohtaisesti erittäin tyytyväisiä siihen, että useat eri yhteyksissä esittämämme toiveet on huomioitu koko MuseumPlus-järjestelmän yleisen frameworkin tulevaisuuden kehitystyössä. Esimerkiksi tuleva karttasovellus (GIS-ratkaisu) vaikutti tilaisuudessa tulevan toteutetuksi aika lailla toiveittemme mukaisesti. Jatkuvasti aktiivinen roolimme järjestelmän testaus- ja kehitysnäkökulmasta zetcomin suuntaan on siinä suhteessa selvästi tuottanut tulosta.

Alustavasti seuraavaa käyttäjätapaamista zetcom suunnittelee kahden vuoden päähän vuodelle 2021. Norbert Kanter väläytti mahdollisuutta järjestää tällöin maailmanlaajuisesti kaikille MuseumPlus-käyttäjille yhteinen käyttäjätapaaminen, johon osallistuisivat kaikkien zetcomin eri toimistojen asiakkaat ympäri maailmaa. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan tulevaa ja uusia MuseumPlus-järjestelmän kehitysaskeleita!
Sampsa Heinonen
Kirjoittaja on Kookos-kokoelmahallinnan palvelupäällikkö Suomen museoliitossa