4. huhtikuuta 2019 Finna-Foorumi järjestettiin ensimmäistä kertaa. Suuri joukko kookontui Kansallismuseoon keskustelemaan muun muassa museokentän ajankohtaisista digihankkeista. |
Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen Leena Paaskoski toteaa museoiden oppineen hyvin jäsentämään ja muotoilemaan tietoa digitaalisessa ympäristössä. Paaskosken mukaan sisällöistä keskustellaan kuitenkin aivan liian vähän. Tätä teemaa käsitellään Kiasmassa 20.11. järjestettävässä Finna-Foorumissa.
Museoiden viime keväänä perustettu Finna-Foorumi järjestää 20.11.2019 Helsingissä tärkeän kehittämistyöpajan. Tapahtumassa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tietoja museokokoelmistamme Finnassa jatkossa näkyy. Tällä kulttuuriperintötiedon digitaalisella näkyvyydellä puolestaan on ratkaisevia vaikutuksia siihen, millä tavalla, miten helposti tai miten monipuolisesti museokokoelmia yhteiskunnassa voidaan hyödyntää. Museokokoelmien kulttuurista tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa paljon entistä enemmän, ja se edellyttää digitaalisen saavutettavuuden lisäksi tietosisältöjen tuottamisen ja näyttämisen kehittämistä.
Finna.fi tarjoaa jo nyt valtavasti kulttuuriperintötietoa – lähes 300 000 museoesineestä, lähes 50 000 taideteoksesta, 1,2 miljoonasta valokuvasta ja lukuisista muista museo-objekteista – ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Mutta näytämmekö Finnassa riittävästi tietoa? Juuri oikeita ja käyttäjien tarvitsemia tietoja? Näkyykö tieto käyttäjien kannalta ymmärrettävällä tavalla? Aivan toinen kysymys on tietysti se, tallennammeko museoissa ylipäätään yhteiskunnan tarpeiden näkökulmasta kokonaisuudessaan riittävän relevanttia tietoa museo-objekteistamme.
Kun museoiden tietojärjestelmiä menneillä vuosikymmenillä vasta pystytettiin, sisällöt olivat olleet museoiden fokuksessa jo kauan. Sisällöistä puhuttiin paljon, vaikka niin sanottu luettelointitieto onkin pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena läpi koko museohistorian. Museoalalla oli epäilyksiä siitä, etteivät tietotekniset järjestelmät pystyisi kuvaamaan monimuotoista kulttuuriperintöä. Kun tietojärjestelmät sitten vakiintuivat, keskustelun ydin siirtyi nopeasti tiedon muotoon ja sen vaatimaan tekniikkaan. Nyt olemme jo hyvin hahmottaneet sen, miten tieto tulee jäsentää ja muotoilla, jotta se on yhteismitallista ja haettavaa. Sisällöistä kuitenkin keskustelemme aivan liian vähän. Tiedontarpeen muutosta yhteiskunnassa tulisi seurata tiedontuottamisen muutos museoissa, mutta tämä on jonkin toisen kehittämistyöpajan aihe.
Koska museokokoelmien potentiaalisia käyttäjiä on paljon, myös käyttötarpeita on paljon. Ne liittyvät tutkimuksiin, harrastuksiin, erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin, kulttuurituotantoihin, viestintään, ihmisten omaan elämänhistoriaan. Käyttötarpeet myös muuttuvat. Siksi oletan, että todelliset tarpeet ovat moninaisemmat kuin mihin museoiden olemassa olevat tietosisällöt tällä hetkellä vastaavat.
Jo olemassa olevasta kulttuuriperintötiedosta meillä on kuitenkin tavoitteena tuoda käyttäjien ulottuville riittävä määrä mahdollisimman monipuolista tietoa, lainsäädännön ja erilaisten sopimusten mahdollistamissa rajoissa. Se mikä Finnassa tällä hetkellä näkyy ja mitä sieltä puuttuu, tuntuu herättävän keskustelua museoalalla tuon tuosta. Finnalla on kuitenkin mahdollisuus näyttää – museoiden niin halutessa – enemmänkin erilaista tietoa. Juuri tämä on marraskuisen työpajamme aihe.
Kaikille avoin Museoiden Finna-Foorumi on hieno juttu. Se keräsi jo keväällä ensimmäiseen tapaamiseensa kaikkiaan noin 70 museoammattilaista.
Jo kauan olen itse ihaillut Finna-toimiston notkeaa kehittämisasennetta. Työkalut ovat siis kunnossa. Nyt meidän kaikkien museoammattilaisten täytyy vain yhdistää asiantuntemuksemme – ja puhua vihdoinkin enemmän sisällöistä. Tapaamisiin Finna-Foorumissa 20.11.!
Leena Paaskoski
Kirjoittaja on Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen