Kulttuuriharrastukset antavat tutkimusten mukaan enemmän lisävuosia elämään kuin liikunta. Lisäksi kulttuuriaktiivien elinvuodet ovat onnellisempia.
 |
| Tämä juttu on julkaistu Museo-lehdessä 2/2014 |
Hyvän museovierailun jälkeen olo on innostunut ja eläväinen. Posket punottavat ja aivoissa surisee parvellinen uusia ajatuksia ja näkökulmia. Ihminen tuntee itsensä kokonaisvaltaisesti virkistyneeksi. Kokemuksen vahvuus vaihtelee, mutta jos museokäynnin jälkitunnelman haluaa tiivistää yhteen sanaan, se voisi olla hyvinvointi.
Tunne on hyvin henkilökohtainen ja sen mittaaminen vaikeaa, mutta havainto on inspiroinut tieteellistä tutkimusta meillä ja maailmalla. Tulokset ovat vähintäänkin lupaavia.
Ruotsalaiset tutkijat kirjoittivat vuonna 1996 arvovaltaisessa British Medical Journal -lehdessä kulttuuriharrastusten ja museoissa käymisen kuolleisuutta vähentävistä vaikutuksista.
Uunituoreessa Arts & Health -lehden verkkojulkaisussa on suomalaistutkimus, jossa havaittiin kulttuuriharrastusten parantavan itse koettua terveyttä ja elämänlaatua. Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet -yliopiston tutkimusryhmä tarkasteli jo vuonna 2011 yli 50 000 norjalaista ja havaitsi saman ilmiön. Erityisen selkeä vaikutus oli miesten kohdalla.
Iso-Britanniassa London School of Economicsin tutkija pyrki antamaan rahallisen arvon aktiiviselle museoissa käymiselle. Tulosten mukaan museot parantavat ihmisen onnellisuutta ja hyvinvointia lähes yhtä paljon kuin 4 000 euron lisätienestit vuodessa.
Vastaavia tuloksia löytyy enemmänkin. Tutkimusten perusteella aktiiviset museokävijät näyttävät siis voivan paremmin. Kuinka suuri vaikutus kulttuuriharrastuneisuudella todella on? Museo-lehti kysyi asiaa suomalaisilta asiantuntijoilta.
Konkreettisin terveyshyöty kulttuuriharrastuksista, joista museokäynnit ovat hyvä esimerkki, on odotettavissa olevan eliniän piteneminen.
"Oikeastaan yleensä tutkitaan eloonjäämisen riskiä", tarkentaa neurologian dosentti ja kirjailija Markku T. Hyyppä.
"Se voidaan vääntäen ja kääntäen muuttaa helpommin ymmärrettävämmiksi elinvuosiksi. Kysymys on tuhansien ihmisten keskiarvoista, yksilötasolla esiintyy aina poikkeuksia."
Kulttuuriaktiiville näitä lisävuosia tulee kolmesta neljään verrattuna sohvaperunaan, joka ei juurikaan harrasta kulttuuria. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi laihduttamisen tai terveysliikunnan antama lisäys elinvuosiin.
"Jos vaikutusta pitää verrata johonkin, niin se olisi tupakointi. Savuton elää noin viisi vuotta tupakoitsijaa pidempään", Hyyppä vertaa.
Hyyppä on tutkinut kulttuuriharrastuksen vaikutusta ihmisten elinikään jo kolme vuosikymmentä. Hän on kirjoittanut aiheesta kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä julkaistujen artikkeleiden lisäksi myös kansantajuisia kirjoja.
Aivotutkija kiinnostui kulttuuripääoman vaikutuksesta terveyteen ja hengissä säilymiseen tutustuttuaan nykyisen vaimonsa kautta suomenruotsalaiseen kulttuuripiiriin. Hyyppä alkoi ihmetellä, miksi äidinkielenään ruotsia puhuvat köyhät kalastajat ja pienviljelijät elävät huomattavasti suomenkielisiä naapureitaan vanhemmiksi.
Maaseudulla ruotsinkielisten elinolot ja -tavat eivät poikenneet merkittävästi suomenkielisten asukkaiden vastaavista. Tavanomaiset terveyteen vaikuttavat seikat, kuten sosiaalinen asema ja koulutus, ruokavalio, alkoholin käyttö, liikalihavuus, liikunta tai tulotaso eivät siis käyneet selitykseksi.
Yhteiseksi tekijäksi nousi ruotsinkielisten sosiaalinen ja kulttuurinen aktiivisuus. Suomenruotsalaiset kyläyhteisöt ovat eläväisiä, erilaisia yhdistyksiä ja kotiseutumuseoita on paljon ja kulttuuritoimintaa myös tuetaan enemmän. Hyyppä määrittelee tutkimuksissaan kulttuurin laajasti yhteisenä toimintana, joka lisää sosiaalista pääomaa.
"Kaikki kulttuurin harrastaminen on hyvästä ja museot ovat osa tätä. Museossa ihminen kokee jollain alitajuisella tasoilla sosiaalisen läsnäolon, vaikka siellä kävisi yksin."
Ruotsinkielisten parissa tehdyt tutkimukset laajenivat pian koskemaan kaikkia suomalaisia. Kulttuuriharrastuneisuuden positiivinen vaikutus näkyi myös koko kansakunnan tasolla.
Hyyppä sureekin sitä, että museolaitosten rahoitusta ollaan karsimassa, vaikka museovierailut tuottavat terveyshyötyjä. Suomesta puuttuvat kulttuuriharrastusten kansantaloudellisia hyötyjä kartoittavat terveystaloudelliset tutkimukset.
"Jos nyt olisi käytössä selkeää tilastotietoa, voitaisiin verrata, mitä tapahtuu, jos museolaitoksen toimintamahdollisuuksia rajataan. Meillä satsataan esimerkiksi valtavasti kolesterolin alentamiseen, vaikka kulttuuriharrastuksilla olisi yhtä suuri vaikutus terveyteen."
Kuolleisuus on selkeää ja ymmärrettävää tilastotietoa, mutta museoilla on myös vaikeammin mitattavissa olevia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Viime vuosina kulttuurin terveysvaikutuksia tutkittaessa onkin yleistynyt tapa tarkastella henkilön itsensä kokemaa hyvinvointia sekä erityistä elämänlaatumittaria.
Mittarissa tarkastellaan objektiivisesti elämän laatua heikentäviä tapahtumia, kuten läheisen kuolemaa tai omaa vakavaa sairautta. Ratkaisevaa on se, kuinka ihmiset itse kokevat nämä asiat.
Kulttuuria aktiivisesti harrastavat ihmiset kokevat elämän stressaavat asiat huomattavasti vähemmän negatiivisina.
"Eniten hyvinvointia lisää osallistuva harrastus, esimerkiksi kuorolaulu, mutta myös kulttuurin kuluttaminen vaikkapa museoissa käymällä vaikuttaa merkittävästi", sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen.
Kulttuuri antaa ihmiselle toisen väylän pohtia asioita ja käyttää järjen lisäksi muita voimavaroja. Museossa käyminen mahdollistaa omien ongelmien pohtimisen uudelta kantilta. Vierailu porukalla parantaa yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kulttuurin harrastaminen on myös tunnetusti toimiva keino mielenterveysongelmien hoidossa. Taiteen ja musiikin käytöstä erityisesti masennuksen hoidossa on runsaasti hyviä kokemuksia.
Toisaalta museoissa käymisen merkittävyyttä on mahdollista tutkia myös fysiologisesti. Maailmalla on tehty tutkimuksia, joissa taidenäyttelyssä käyvien ihmisten sydämen sykettä ja autonomisen hermoston toimintaa seuraamalla on mitattu kokemuksen vahvuutta. Tietoa on mahdollista saada tarvittaessa vaikka yksittäisistä teoksista.
Myös aivojen molekyylitason toimintaa tutkimalla voi tarkastella ihmisen stressitilaa.
"Olisi ihan mahdollista mitata kemiallisesti aivotoiminnasta onko museokäynnin jälkeen rennompi olo", sanoo Hyyppä.
Kulttuuriaktiivisuuden tutkimuksella ei ole kuitenkaan lääketeollisuuden kaltaista rahakasta taustaorganisaatiota, joten tarkkoja tuloksia on vielä vähänlaisesti.
"Lääkkeiden tutkiminen on tärkeää ja oleellista, mutta kulttuurin tuottama hyvinvointi on naurettavan halpaa verrattuna lääkepurkista saatavaan. Yhteiskunnalla luulisi olevan motiivi tutkia myös sitä", Huotilainen pohtii.
Nykytietämyksen valossa kulttuuriharrastukset näyttävät siis edistävän kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pitäisikö näitä vaikutuksia tuoda museoissa näkyvämmin esille? Miten museot voisivat tehokkaammin parantaa ihmisten yleistä hyvinvointia?
Turun historian ja nykytaiteen museon Aboa Vetus & Ars Novan johtaja Johanna Lehto-Vahtera suhtautuu ensimmäiseen kysymykseen varovaisen myönteisesti.
"Hyvinvointivaikutuksia on hyvä pohtia jokaisen museon kohdalla erikseen. Jos se sopii yksittäisen museon perustehtävään ja tapaan tuottaa palveluita, voisi tätä hyvinvoinnin edistämistä tuoda esiin. Toisaalta se ei välttämättä sovi kaikille."
Hyvinvointi yhdistyy läheisesti myös muihin museoalan trendeihin, kuten asiakaslähtöisyyden korostumiseen. Se voi olla keskeinen tekijä museoiden taistellessa rahoituksesta ja kävijöistä kiristyvän kilpailun maailmassa.
Aboa Vetus & Ars Novassa asiaa on lähestytty työhyvinvoinnin kautta. Museossa toteutettiin vuonna 2012 yhteistyössä Turun kaupungin kanssa Taide jää mieleen -hanke, jossa kodinhoidon työntekijät kokoontuivat vuoden aikana yhdeksän kertaa tutustumaan nykytaiteeseen.
Suurin osa osallistujista koki hankkeen tiivistäneen työyhteisöä ja museokäyntien antaneen voimavaroja työelämään siirrettäviksi. Rohkaisevien tulosten myötä museo on alkanut tarjota yrityksille suunnattuja työpajoja, joiden tavoitteena on edistää työyhteisön hyvinvointia.
"Meitä kiinnostaa edelleen kehittää palveluita, joiden kohderyhmä on tavallinen työssäkäyvä museoasiakas. Heille ei muuten ole juurikaan olemassa erikoispalveluita", Lehto-Vahtera sanoo.
Kaikkien asiantuntijoiden mielestä tutkimusta on syytä jatkaa museoiden tuottaman hyvinvoinnin lisäämiseksi ja pyrittävä selvittämään, missä vaikutus todella tapahtuu.
"Museoilla on paljon kokemusta erilaisten ilmiöiden haltuunotosta. Asioita kartoitetaan ja dokumentoidaan. Nyt pitäisi kerätä tietoa myös tältä hyvinvointisaralta", Lehto-Vahtera sanoo.
Myös Huotilaisen mielestä tutkimusta on jatkettava. Tarvittavien voimavarojen valjastaminen on vain museoalalla hankalaa varsinkin nykyisessä taloustilanteessa.
"Kulttuurilaitoksen tehtävä on kuitenkin tuottaa kulttuuria, ei rahoittaa tutkimusta. Mutta yhteistyötä kannattaa tehdä."
Hyypän ehdotus on paikallistoiminnan tukeminen. Hän on päässyt seuraamaan läheltä, kuinka pieni mutta innokas yhteisö voi saada paljon aikaan.
"Kotiseutumuseot voisi nostaa kunniaan. Ruotsinkielisten keskuudessa halukkuutta toimintaan löytyy ja yksityisin varoin ylläpidettäviä museoita on syntynyt. Mutta tätä toimintaa voisi tukea laajemmin myös kunnan tai valtion puolelta."
Ruotsalaiset tutkijat kirjoittivat vuonna 1996 arvovaltaisessa British Medical Journal -lehdessä kulttuuriharrastusten ja museoissa käymisen kuolleisuutta vähentävistä vaikutuksista.
Uunituoreessa Arts & Health -lehden verkkojulkaisussa on suomalaistutkimus, jossa havaittiin kulttuuriharrastusten parantavan itse koettua terveyttä ja elämänlaatua. Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet -yliopiston tutkimusryhmä tarkasteli jo vuonna 2011 yli 50 000 norjalaista ja havaitsi saman ilmiön. Erityisen selkeä vaikutus oli miesten kohdalla.
Iso-Britanniassa London School of Economicsin tutkija pyrki antamaan rahallisen arvon aktiiviselle museoissa käymiselle. Tulosten mukaan museot parantavat ihmisen onnellisuutta ja hyvinvointia lähes yhtä paljon kuin 4 000 euron lisätienestit vuodessa.
Vastaavia tuloksia löytyy enemmänkin. Tutkimusten perusteella aktiiviset museokävijät näyttävät siis voivan paremmin. Kuinka suuri vaikutus kulttuuriharrastuneisuudella todella on? Museo-lehti kysyi asiaa suomalaisilta asiantuntijoilta.
Konkreettisin terveyshyöty kulttuuriharrastuksista, joista museokäynnit ovat hyvä esimerkki, on odotettavissa olevan eliniän piteneminen.
"Oikeastaan yleensä tutkitaan eloonjäämisen riskiä", tarkentaa neurologian dosentti ja kirjailija Markku T. Hyyppä.
"Se voidaan vääntäen ja kääntäen muuttaa helpommin ymmärrettävämmiksi elinvuosiksi. Kysymys on tuhansien ihmisten keskiarvoista, yksilötasolla esiintyy aina poikkeuksia."
Kulttuuriaktiiville näitä lisävuosia tulee kolmesta neljään verrattuna sohvaperunaan, joka ei juurikaan harrasta kulttuuria. Se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi laihduttamisen tai terveysliikunnan antama lisäys elinvuosiin.
"Jos vaikutusta pitää verrata johonkin, niin se olisi tupakointi. Savuton elää noin viisi vuotta tupakoitsijaa pidempään", Hyyppä vertaa.
Hyyppä on tutkinut kulttuuriharrastuksen vaikutusta ihmisten elinikään jo kolme vuosikymmentä. Hän on kirjoittanut aiheesta kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä julkaistujen artikkeleiden lisäksi myös kansantajuisia kirjoja.
Aivotutkija kiinnostui kulttuuripääoman vaikutuksesta terveyteen ja hengissä säilymiseen tutustuttuaan nykyisen vaimonsa kautta suomenruotsalaiseen kulttuuripiiriin. Hyyppä alkoi ihmetellä, miksi äidinkielenään ruotsia puhuvat köyhät kalastajat ja pienviljelijät elävät huomattavasti suomenkielisiä naapureitaan vanhemmiksi.
Maaseudulla ruotsinkielisten elinolot ja -tavat eivät poikenneet merkittävästi suomenkielisten asukkaiden vastaavista. Tavanomaiset terveyteen vaikuttavat seikat, kuten sosiaalinen asema ja koulutus, ruokavalio, alkoholin käyttö, liikalihavuus, liikunta tai tulotaso eivät siis käyneet selitykseksi.
Yhteiseksi tekijäksi nousi ruotsinkielisten sosiaalinen ja kulttuurinen aktiivisuus. Suomenruotsalaiset kyläyhteisöt ovat eläväisiä, erilaisia yhdistyksiä ja kotiseutumuseoita on paljon ja kulttuuritoimintaa myös tuetaan enemmän. Hyyppä määrittelee tutkimuksissaan kulttuurin laajasti yhteisenä toimintana, joka lisää sosiaalista pääomaa.
"Kaikki kulttuurin harrastaminen on hyvästä ja museot ovat osa tätä. Museossa ihminen kokee jollain alitajuisella tasoilla sosiaalisen läsnäolon, vaikka siellä kävisi yksin."
Ruotsinkielisten parissa tehdyt tutkimukset laajenivat pian koskemaan kaikkia suomalaisia. Kulttuuriharrastuneisuuden positiivinen vaikutus näkyi myös koko kansakunnan tasolla.
Hyyppä sureekin sitä, että museolaitosten rahoitusta ollaan karsimassa, vaikka museovierailut tuottavat terveyshyötyjä. Suomesta puuttuvat kulttuuriharrastusten kansantaloudellisia hyötyjä kartoittavat terveystaloudelliset tutkimukset.
"Jos nyt olisi käytössä selkeää tilastotietoa, voitaisiin verrata, mitä tapahtuu, jos museolaitoksen toimintamahdollisuuksia rajataan. Meillä satsataan esimerkiksi valtavasti kolesterolin alentamiseen, vaikka kulttuuriharrastuksilla olisi yhtä suuri vaikutus terveyteen."
Kuolleisuus on selkeää ja ymmärrettävää tilastotietoa, mutta museoilla on myös vaikeammin mitattavissa olevia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Viime vuosina kulttuurin terveysvaikutuksia tutkittaessa onkin yleistynyt tapa tarkastella henkilön itsensä kokemaa hyvinvointia sekä erityistä elämänlaatumittaria.
Mittarissa tarkastellaan objektiivisesti elämän laatua heikentäviä tapahtumia, kuten läheisen kuolemaa tai omaa vakavaa sairautta. Ratkaisevaa on se, kuinka ihmiset itse kokevat nämä asiat.
Kulttuuria aktiivisesti harrastavat ihmiset kokevat elämän stressaavat asiat huomattavasti vähemmän negatiivisina.
"Eniten hyvinvointia lisää osallistuva harrastus, esimerkiksi kuorolaulu, mutta myös kulttuurin kuluttaminen vaikkapa museoissa käymällä vaikuttaa merkittävästi", sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen.
Kulttuuri antaa ihmiselle toisen väylän pohtia asioita ja käyttää järjen lisäksi muita voimavaroja. Museossa käyminen mahdollistaa omien ongelmien pohtimisen uudelta kantilta. Vierailu porukalla parantaa yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kulttuurin harrastaminen on myös tunnetusti toimiva keino mielenterveysongelmien hoidossa. Taiteen ja musiikin käytöstä erityisesti masennuksen hoidossa on runsaasti hyviä kokemuksia.
Toisaalta museoissa käymisen merkittävyyttä on mahdollista tutkia myös fysiologisesti. Maailmalla on tehty tutkimuksia, joissa taidenäyttelyssä käyvien ihmisten sydämen sykettä ja autonomisen hermoston toimintaa seuraamalla on mitattu kokemuksen vahvuutta. Tietoa on mahdollista saada tarvittaessa vaikka yksittäisistä teoksista.
Myös aivojen molekyylitason toimintaa tutkimalla voi tarkastella ihmisen stressitilaa.
"Olisi ihan mahdollista mitata kemiallisesti aivotoiminnasta onko museokäynnin jälkeen rennompi olo", sanoo Hyyppä.
Kulttuuriaktiivisuuden tutkimuksella ei ole kuitenkaan lääketeollisuuden kaltaista rahakasta taustaorganisaatiota, joten tarkkoja tuloksia on vielä vähänlaisesti.
"Lääkkeiden tutkiminen on tärkeää ja oleellista, mutta kulttuurin tuottama hyvinvointi on naurettavan halpaa verrattuna lääkepurkista saatavaan. Yhteiskunnalla luulisi olevan motiivi tutkia myös sitä", Huotilainen pohtii.
Nykytietämyksen valossa kulttuuriharrastukset näyttävät siis edistävän kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pitäisikö näitä vaikutuksia tuoda museoissa näkyvämmin esille? Miten museot voisivat tehokkaammin parantaa ihmisten yleistä hyvinvointia?
Turun historian ja nykytaiteen museon Aboa Vetus & Ars Novan johtaja Johanna Lehto-Vahtera suhtautuu ensimmäiseen kysymykseen varovaisen myönteisesti.
"Hyvinvointivaikutuksia on hyvä pohtia jokaisen museon kohdalla erikseen. Jos se sopii yksittäisen museon perustehtävään ja tapaan tuottaa palveluita, voisi tätä hyvinvoinnin edistämistä tuoda esiin. Toisaalta se ei välttämättä sovi kaikille."
Hyvinvointi yhdistyy läheisesti myös muihin museoalan trendeihin, kuten asiakaslähtöisyyden korostumiseen. Se voi olla keskeinen tekijä museoiden taistellessa rahoituksesta ja kävijöistä kiristyvän kilpailun maailmassa.
Aboa Vetus & Ars Novassa asiaa on lähestytty työhyvinvoinnin kautta. Museossa toteutettiin vuonna 2012 yhteistyössä Turun kaupungin kanssa Taide jää mieleen -hanke, jossa kodinhoidon työntekijät kokoontuivat vuoden aikana yhdeksän kertaa tutustumaan nykytaiteeseen.
Suurin osa osallistujista koki hankkeen tiivistäneen työyhteisöä ja museokäyntien antaneen voimavaroja työelämään siirrettäviksi. Rohkaisevien tulosten myötä museo on alkanut tarjota yrityksille suunnattuja työpajoja, joiden tavoitteena on edistää työyhteisön hyvinvointia.
"Meitä kiinnostaa edelleen kehittää palveluita, joiden kohderyhmä on tavallinen työssäkäyvä museoasiakas. Heille ei muuten ole juurikaan olemassa erikoispalveluita", Lehto-Vahtera sanoo.
Kaikkien asiantuntijoiden mielestä tutkimusta on syytä jatkaa museoiden tuottaman hyvinvoinnin lisäämiseksi ja pyrittävä selvittämään, missä vaikutus todella tapahtuu.
"Museoilla on paljon kokemusta erilaisten ilmiöiden haltuunotosta. Asioita kartoitetaan ja dokumentoidaan. Nyt pitäisi kerätä tietoa myös tältä hyvinvointisaralta", Lehto-Vahtera sanoo.
Myös Huotilaisen mielestä tutkimusta on jatkettava. Tarvittavien voimavarojen valjastaminen on vain museoalalla hankalaa varsinkin nykyisessä taloustilanteessa.
"Kulttuurilaitoksen tehtävä on kuitenkin tuottaa kulttuuria, ei rahoittaa tutkimusta. Mutta yhteistyötä kannattaa tehdä."
Hyypän ehdotus on paikallistoiminnan tukeminen. Hän on päässyt seuraamaan läheltä, kuinka pieni mutta innokas yhteisö voi saada paljon aikaan.
"Kotiseutumuseot voisi nostaa kunniaan. Ruotsinkielisten keskuudessa halukkuutta toimintaan löytyy ja yksityisin varoin ylläpidettäviä museoita on syntynyt. Mutta tätä toimintaa voisi tukea laajemmin myös kunnan tai valtion puolelta."
Juho-Matti Paavola
Juttu on julkaistu Museo-lehdessä 2/2014
Lappeenrannan museoiden vuosikortti maksaa 50 euroa ja kenet tahansa voi ottaa kaveriksi mukaan näyttelyyn ilmaiseksi. Aivan mahtava juttu! Ajatelkaa - voin laittaa viestin kaverille; tavataanko museossa? Minä tarjoan!
VastaaPoista