tiistai 13. toukokuuta 2014

Valittamisen sijaan tarjoa ratkaisuja


Välitunneilla nautittiin Unkarin alkukeväästä ja pohdittiin Suomen kulttuuri- ja tiedeinsituuttien sekä taiteen tiedotuskeskusten yhteistä sanomaa. Kuva: Tuuli Rajavuori/SML

Miten lobbaaja työskentelee? Kannattaako museon lobbata? Miten? Tuuli Rajavuori tiivistää vaikuttajaviestintäkoulutuksen sanoman.

Yle Fem -kanava esitti 22.4.2014 Spotlight-ohjelman (katsottavissa Yle Areenassa 22.5. asti), jossa esiteltiin ammattilobbaajien työtä Brysselissä. Ohjelmassa haastateltiin lobbaajia ja poliitikkoja ts. lobbauksen kohteita. Euroopan parlamentin ympärillä pyöriin noin 30 000 lobbaajan joukko, jonka tavoitteena on saada oma viestinsä läpi, jotta eurooppalainen lainsäädäntö olisi mahdollisimman sopiva oman organisaation näkökulmasta. Erään haastateltavan mukaan ”lobbaaja on kuin yrityksen puolustusasianajaja, joka tuo esiin vain yritykselle edullisia asioita”.

Lobbaamista voi ja kannattaa harjoittaa pienemmälläkin kentällä. Museoille tärkeitä päättäjiä ovat esimerkiksi kansanedustajat, kunnanvaltuutetut ja kulttuurilautakuntien jäsenet. He päättävät pitkälti museoiden rahoituksesta ja muista toimintaedellytyksistä.
Kuva: Maiju Saari/Finnagora

Museoliiton viestintäosasto osallistui maaliskuun lopussa vaikuttajaviestintäkoulutukseen (salonkikelpoisempi nimitys hiukan arveluttavalta kuulostavalle lobbaamiselle) Balatonfüredissä Unkarissa. Koulutuksen järjestivät Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit sekä taiteen tiedotuskeskukset. Isäntänä toimi Finnagora, jolle kuuluu kiitokset erinomaisista järjestelyistä. Kolmipäiväisen tilaisuuden pääkouluttajina toimivat Kirsi Piha ja Inna Perheentupa Ellun kanat –viestintätoimistosta.

Suomessa lobbausta on tehty perinteisesti erilaisten edunvalvontajärjestöjen kautta. Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu myös ammattilobbareista, joille organisaatio voi ulkoistaa ”likaisen työn”. Suomessa henkilökohtainen kontakti tuntuu kuitenkin huomattavasti luontevammalta ja uskottavammalta. Ulkopuolisen ammattilobbaajan, vaikkakin taitavan sellaisen, käyttö saattaa herättää poliitikossa jopa epäilyksiä. Siinä mielessä pelikenttä eroaa Brysselin ammattilobbaajista. 
  
Toisin kuin Spotlightin puolustusasianajaja, Kirsi Pihan mukaan hyvä lobbari esittelee kolikon kaikki kolme puolta, perustelee ne hyvin ja kertoo myös haittavaikutukset. Pelkkä etujen esittäminen ei ole uskottavaa. Lobbaajan tehtävä ei myöskään ole valittaa resurssipulaa. Sen sijaan lobbaaja tarjoaa ratkaisuja ja tietoa. 

Päättäjät tekevät töitä yhteiskunnan hyväksi ja suhtautuvat lähtökohtaisesti asioihin vakavasti. He tuntevat usein jo perusasiat, joten kannattaa yllättää esimerkiksi järkevillä ratkaisumalleilla surkuttelun sijaan. Oma viesti kannattaa tiivistää mahdollisimman yksinkertaiseksi, jotta päättäjän on helppo muistaa ja viedä asiaa eteenpäin. Poliitikko ottaa mielellään vastaan perusteluja, joilla voi kertoa asiasta äänestäjille. Kannattaa selvittää etukäteen myös vastapuolen mielipide sekä vastalauseet ja kunnioittaa niitä.

Samanmielisten kanssa on luonnollisesti mukavampi keskustella, mutta kokonaisuutta ajatellen myös toista mieltä olevien kanssa on oltava aktiivisesti tekemisissä. Jos taho, johon yrittää vaikuttaa, ei ole kiinnostunut kulttuurista, kannattaa etsiä jokin muu keino vakuuttaa hänet. Olisiko hän kiinnostunut uusista työllistymismahdollisuuksista, joita kulttuuriala voi tarjota?

Kun organisaatio haluaa vaikuttaa poliitikkoihin, kannattaa tietoa antaa heti, kun jokin aihe nousee pinnalle. Mitä tiiviimmässä paketissa tiedot ovat, sen parempi, koska päättäjiltä halutaan mielipiteitä heti ajankohtaisiin teemoihin. Myös muuten ajoitus on tärkeää: esimerkiksi eduskuntakäsittelyssä oleviin asioihin vaikuttaminen on jo myöhäistä. Sen sijaan asiaa valmisteleviin virkamiehiin kannattaa olla yhteyksissä hyvissä ajoin.

Koulutuksesta lähdimme ainakin kolme viestiä mielessä:
  1. Ole ajoissa.
  2. Vaihda valitusviestintä ratkaisukeskeiseen viestintään. 
  3. Kirkasta oma viestisi mahdollisimman yksinkertaiseksi.

Tuuli Rajavuori
Kirjoittaja työskentelee Suomen museoliitossa projektikoordinaattorina ja tiedottajana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti