Saimaan saaressa pikkuinen torppa

"Älä nipota. Hienostelu on toisinaan hienoa, mutta hapannaamaisuus, nirppanokkaisuus ja ylimielisyys eivät milloinkaan", on pappi Jaakko Heinimäki kirjoittanut. Ajatuksen innoittamana museonjohtajat Helkamari Knaapi ja Mirjam Kosunen pitivät blogikirjoitukseen johtaneen rupattelutuokion.

Saimaan saarissa sijaitsee — pikkuisen torpan lisäksi — myös kaksi museota. Riihisaaressa Olavinlinnan kupeessa on 30 vuotta toiminut Savonlinnan maakuntamuseo ja Laukansaareen Punkaharjun kansallismaiseman kainaloon perustettiin 20 vuotta sitten LUSTO – Suomen Metsämuseo.

Tämä saaristolaisuusko sen on opettanut, tai kenties pitkä etäisyys kehäkolmosen sisäpuolelle, mutta välttääksemme Junnu Vainion Nestori Miikkulaisen ja norpan yksinjäämisen tien, molempien museoiden Survival-seikkailu Saimaalla on perustunut vahvasti yhteistyöhakuisuuteen. Yksin olisimme pian sukumme viimeisiä.   

Savonlinnan talousalueella vahvoja toimialoja ovat olleet jo vanhastaan matkailu ja metsätalous ja -teollisuus. Näiden lisäksi ainutlaatuinen järvi- ja metsäluonto sekä Oopperajuhlien ympärille kasvanut vahva kulttuuritraditio raamittavat toimintaympäristöämme. Toisaalta myös taloudellinen niukkuus on aina ollut osa tätä toimintaympäristöä. Asia, jonka kanssa on opittu elämään. On opittu, että tehdään nuukasti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tehdään tai toimitaan tylsästi. On vain ollut käytännön pakko oppia käyttämään mielikuvitusta tekemisissä ja keksiä uudenlaisia toimintatapoja.

Kuten ei norppiakaan ole Saimaalla montaa, niin ei oman museoalamme sisältä yhteistyökumppaneita lähiympäristössämme ole kovin laajaksi verkostoksi asti. Siispä olemme valinneet sen tien, että olemme aktiivinen toimija valtakunnallisissa museoalan verkostoissa ja hankkeissa. Näin toimimalla olemme pystyneet rakentamaan laajempia kollegaverkostoja, kehittämään omaa ammatillista osaamistamme ja tietotaitoa alan erityiskysymyksistä.       

”Älä nipota. Hienostelu on toisinaan hienoa, mutta hapannaamaisuus, nirppanokkaisuus ja ylimielisyys eivät milloinkaan. Viinimaailma ei tarvitse enää yhtään ymmärtämättömiä halveksivaa konossööriä, ja vanhoistakin olisi hyvä päästä pikkuhiljaa eroon. On olemassa muitakin – ja paljon parempia – tapoja iloita asiantuntemuksestaan, kuin toisten dissaaminen.”

Näin kirjoittaa kolumnissaan Viini –lehdessä 1/2014 pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki. Aivan sama pätee myös museomaailmaan. Toisten osaamista ja asiantuntemusta dissaammalla ei pönkitetä omaa jalustaa vaan päinvastoin, rapautetaan sitä. Ylenkatse ei tuo mitään hyvää tullessaan.

Olemme pyrkineet välttämään lokeroimista ja lokeroitumista sillä, että olemme rohkeasti ja avoimin mielin lähteneet hakemaan yhteistyökumppaneita myös ”oman alan” ulkopuolelta. Museomaailmassa opittu tapa tehdä asioita ei ole välttämättä se ainoa oikea. 

Omia toimintatapojamme reippaasti kyseenalaistamalla ja muilta oppia ottamalla voimme löytää meille sovellettavissa olevia hyviä uusia käytänteitä. Meille on vuosien saatossa kehittänyt vahva museoidentiteetti ja itsetunto, eikä uuden omaksuminen tarkoita näiden hylkäämistä.

Erilaiset poikkitieteelliset hankkeet ovat olleet erittäin hedelmällisiä. Esimerkkinä voi mainita Luston vuosien takaisen yhteistyöhankkeen, jonka starttipalaverissa oli läsnä 3 metsäntutkijaa (MTT), museossa työskentelevä metsätalousinsinööri (Mti), soveltavan kasvatustieteen professori, kasvatustieteen opiskelija, ja museonjohtajana työskentelevä kauppatieteilijä (KTM).

Kun hanke alkoi, meni tovi ennen kuin opimme puhumaan edes samaa kieltä. Osa edusti valtionhallintoa, osa tutkimuslaitosta, toiset yliopistoa ja yksityistä sektoria. Joukon ikähaitari oli 25 — 60 v. Puhuimme samoista asioista, mutta aivan eri termeillä. Poikkitieteellisyys on ollut uutta generoiva voima, joka pakottaa tulemaan ulos omista bunkkereista ja avaa näin uusia näkökulmia. Em. joukolla on nyt yhteistyö jatkunut vuosia ja tuottanut useita erilaisia metsään ja museoon liittyviä oppimisympäristöprojekteja, joista viimeisimpänä virtuaalinen www.openmetsa.fi. Toimijajoukko on vielä matkan varrella laajentunut ja nykyisin mukana on esimerkiksi yksityisyrittäjiä, terveyden ja hyvinvointialan ammattilaisia sekä matkailutoimijoita. 

Erikoistuminen on osoittautunut kiistattomaksi vahvuudeksi.  Savonlinnan maakuntamuseo on toimintansa alusta saakka johdonmukaisesti profiloitunut järviliikenteen ja laajemminkin Saimaan kulttuurihistorian tallentamiseen ja esittelemiseen. Profiloituminen on johtanut luontevaan yhteistyöhön Metsähallituksen/luontopalvelujen kanssa, mikä toi Riihisaareen saman katon alle myös Saimaan luonnon norppineen. Yhteistyön pitkän tähtäimen tavoitteena on synnyttää Riihisaareen sisällöltään kattavin Saimaan luontoa ja kulttuuria esittelevä kohde – Saimaan luonto- ja kulttuurikeskus.

Myös museoidemme henkilöstössä on moniammatillisuus vahvasti mukana. Se vaatii organisaation jäseniltä suvaitsevaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja laajakatseisuutta. Aina se ei ole helppoa, törmäyksiä sattuu ja törmäily sattuu. Jos opimme arvostamaan ja kunnioittamaan työkavereita, huomioimaan ja kuuntelemaan toisiamme, vaikka näkemykset ja toimintatavat poikkeaisivat vahvastikin omasta totutusta tavastamme, johtaa tämä parhaimmillaan sekä organisaation, että yksilön kannalta erinomaisiin, laaja-alaisiin ja moni-ilmeisiin lopputuloksiin.

Erilaisten näkemysten syvä ymmärtäminen toki edellyttää heittäytymistä ja siviilirohkeutta. Välillä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista. Ikävimmillään kyvyttömyys toisten huomioimiseen voi johtaa toisten nonseleeraamiseen ja blokkiutumiseen. Meiltä savonlinnalaisilta museonorpilta maailma ei ole vienyt pois morsioita, vaan tuonut tänne niitä. Meitä on täällä vähäväkinen, mutta sitäkin sitkeämpi ja luovempi, yhteen hitsautunut joukkio museoammattilaisia.     

Pienellä paikkakunnalla toimittaessa korostuu myös yhteistyö ja eläminen osana täkäläistä yhteisöä. Käytämme paikallisia palveluita ja kannamme muutenkin kortemme kekoon yhteisön kehittämisessä. Kokonaisuuden vuoksi voimme olla mukana vaikka Venäjän markkinointi- tai lumikenkäpuistohankkeessa, tai hyvinkin erilaisten tapahtumien järjestelyissä. Koska se on yhteisön etu, se on myös meidän etumme. Tämä pätee erityisesti yhteistyöhön matkailu- ja kulttuuritoimijoiden kanssa. Meidän näkökulmastamme pieni on paitsi kaunista, myös ketterää ja notkeaa.

Verkostoitumalla on saatu pienet voimavarat yhdistettyä yhteiseen tekemiseen ja sitä kautta vaikuttavuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Wanha Savonlinna –verkosto syntyi EU-rahoitteisen Linnankadun  investointihankkeen myötä. Mukana on Olavinlinnan lisäksi Riihisaari (Metsähallitus ja Maakuntamuseo) ja Linnankadun toimijoita (hotelli, kahvila, galleria, nukkemuseo, päiväkoti, käsityöläisiä, lahjatavaraliike), joiden tiiviin markkinointi- ja tapahtumayhteistyön kautta on saatu uusia yleisöjä Linnan liepeille.

Oma lukunsa on aktiivinen yhteistyö erilaisten harrastaja- ja aktiiviryhmien kanssa. On konservointiprojekteja höyrylaivojen ja vanhojen moottoripyörien harrastajien kanssa. Tai talkoilu- ja tapahtumayhteistyötä metsänomistajien, metsästäjien, kalastajien, uittoperinteen vaalijoiden, käsityöläisten, kyläyhdistysten, teatterilaisten, erilaisten keräilijöiden, paikallishistorian- ja perinteenharrastajien kanssa. Tämä on ollut vuosien saatossa erittäin antoisaa ja opettavaista meille museoväellekin.

Me olemme täältä tottuneet lähtemään maailmalle kuunnellaksemme uusia ajatuksia ja saadaksemme tuoreita ideoita, nähdäksemme erilaisia toimintamalleja. Me lähdemme täältä usein kokouksiin kohti pääkaupunkiseutua, niitä on kuulemma helpompi järjestää siellä. Kaikki tiethän vievät Helsinkiin. Toki ymmärrämme tämän, mutta juuri tästä syystä olemme erittäin ilahtuneita siitä, että tällä kertaa me saamme teidät, arvon museokollegat vieraaksemme tänne Savonlinnaan ja Punkaharjulle. Odotamme kovasti tapaavamme teitä runsain joukoin Museopäivillä Savonlinnassa parin viikon päästä.

Toivotamme teidät lämpimästi tervetulleeksi Savonlinnaan!  

Helkamari Knaapi

Suomen metsämuseo Luston johtaja kirjasi ylös keskustelunsa
Savonlinnan maakuntamuseon johtajan Mirjam Kosusen kanssa.
Savonlinnassa vietetään Valtakunnallisa museopäiviä 21.—23. toukokuuta.