Itävaltalaisamerikkalainen ekonomisti Joseph Schumpeter (1883–1950) lanseerasi käsitteen ”luova tuho”. Schumpeterin mukaan organisaatiot tuhoutuvat, kun niiden omistajat ja työntekijät eivät enää tahdo käyttää yhteisön tulevaisuuden eteen kaikkia hallinnassaan olevia henkisiä, fyysisiä, taloudellisia ja poliittisia resurssejaan. Tämä tahdon vähentyminen korvautuu oman aseman puolustamisella ja byrokratialla sekä niiden mukana tulevalla varovaisuudella ja tehottomuudella.
Tuhoutumista pyritään yleensä hidastamaan tai peittelemään näennäisillä tehostamistoimilla, joita ovat mm. organisaation koon kasvattaminen tai resurssien vähentäminen muuttamatta tavoitteita. Tämän kehityspolun päässä on kuitenkin väistämätön tuhoutuminen, joka pahimmillaan johtaa toiminnan lakkaamiseen. Parhaimmillaan tuhoutuminen johtaa luovuuden vapautumiseen ja rohkeuden heräämiseen sekä sitä kautta uuden kehityspolun alkuun.
Luova tuho on samanaikaisesti sekä negatiivinen että positiivinen tila. Tuhoutuminen tarkoittaa väistämättäkin jonkin tutun ja turvallisen häviämistä. Luovuus tuo mukanaan toivon uudesta ja paremmasta. Luovaa tuhoa voisi kuvata myös tilanteeksi, jossa homma saadaan vahvan ravistelun kautta uudelleen heräämään ja kasvu-uralle.
Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ravistellaan tällä hetkellä poikkeuksellisen voimakkaasti. Museot saavat ravistelusta osansa lähinnä siksi, että niiden talous on julkisen rahoituksen varassa. Julkisen rahoituksen vartijat eivät tällä hetkellä jätä käyttämättä mitään tilaisuutta olla muistuttamatta, että nykyisellä menolla olemme tuhon omia. Ei siinä mitään – tällaiset puheenvuorot ovat hyviä ja tarpeellisia. Rinnalle tarvitaan kuitenkin yhä enemmän puheenvuoroja, joissa myös luovuus saa sijaa.
Luovat puheenvuorot eivät kerro byrokratialuovuuden tuottamista säästötavoite-euroista tai -prosenteista. Minkään toiminnan perimmäinen tarkoitus tai olemassaolon edellytys ei perustu siihen, että niiden on saatava aikaan säästöjä. Luovat puheenvuorot antavat syötteitä niistä tavoitteista ja toimenpiteistä, joita meidän pitäisi saavuttaa ja tehdä korvataksemme vanhan ja tuhoutuvan.
Säästöpuheiden tilalle tarvitsemme lisäansaintapuheita. Rekrytointikielto- ja yt-puheiden tilalle tarvitsemme puhetta osaamisen kehittämisestä. Toimitilaleikkauspuheiden tilalle tarvitsemme ratkaisuja, joilla neliökustannukset saadaan alemmaksi tai neliötulo suuremmaksi. Toiminnan leikkaamispuheiden tilalle tarvitsemme ratkaisuja, joilla paremmat tulokset saavutetaan tekemällä toisin.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti