Kuva: Monaliiku ry |
Sektorirajoja ylittämällä museoille avautuu uusia mahdollisuuksia. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tutustui kiinnostavaan hankkeeseen, jossa yhdistyy liikunta, museot ja uudet kokemukset.
Pääsin tutustumaan muutama viikko sitten Monaliiku ry:n
(Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta) toimintaan. Yhdistyksen
tehtävänä on aktivoida maahanmuuttajanaisia liikkumaan. Tutustuin heidän
toimintaansa erityisesti siksi, että yhdistys on käynnistänyt äskettäin
Kävellen museoihin -hankkeen,
jossa maahanmuuttajataustaiset naiset kävelevät ryhmänä museoihin ja tutustuvat
niiden näyttelyihin. Hankkeen rahoittaa Koneen säätiö.
Ryhmä kokoontuu jokaisen kävelyretken aluksi noin 2-3
kilometrin päähän tutustumiskohteena olevasta museosta. Matkan varrella
tutustutaan kaupunginosaan ja kävely jatkuu museossa, jossa ryhmä tutustuu
näyttelyyn omatoimisesti. Osallistujilla on käytössä Museokortit, mikä
mahdollistaa yhteisten museokäyntien lisäksi omatoimiset museovierailut vuoden
ajan.
Monaliikun konsepti on erinomainen esimerkki sektorirajat
ylittävästä toiminnasta, jossa kaikki voittavat. Kohonneen kunnon lisäksi
ryhmäläisille tulee tutuksi kaupunginosat, joissa he eivät muuten vierailisi.
Museoiden sisällöt lisäävät ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja
elämänmenosta. Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä kynnys lähteä kotoa
liikkeelle saattaa olla kantasuomalaisia korkeampi ja hanke madaltaa kynnystä
tehokkaasti.
Museoille on merkittävää, että hankkeen
Museokortti-yhtyeys tuo museoille rahaa, samalla kun ne tavoittavat museoiden
yhteiskunnallisen tehtävän ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeän
kohderyhmän. Tämä on toimiva ja konkreettinen esimerkki siitä, että museoiden
on mahdollista toteuttaa myös sosiaalipoliittisia tavoitteita siten, että se
tuottaa museolle suoria tuloja.
Toivon, että Monaliikun kampanja kopioidaan. Museoilla on
ainutlaatuinen tarjonta ja mahdollisuus edistää maahanmuuttajien kotouttamisen
lisäksi muiden sosiaalipoliittisten tavoitteiden toteutumista.
Museokortti-työkalu olisi kaupungeille ja kunnille myös edullinen vaihtoehto.
Kortinkäyttö tuottaa kuntien omistamille museoille tuloja, joten parhaimmillaan
kaupungit voivat saada museoidensa kautta sosiaalitoimen sijoittamat rahat
takaisin jopa korkojen kera. Parasta korkoa saataisiin kuitenkin ihmisille,
jotka museovierailujen kautta saavat hienoja elämyksiä sekä mahdollisesti
aikaisempaa aktiivisemman elämän.
Selvää on, että vallalla oleva toimintojen
siiloutuneisuus vaikeuttaa tämän win-win-win -käytännön toteuttamista.
Museoiden on ehdottomasti oltava aktiivisia tällaisten mahdollisuuden
tarjoamisessa museo- ja kulttuurisektorin ulkopuolisille toimijoille,
esimerkiksi sosiaali-, koulu- ja liikuntasektoreille.
Sektorimme ja perinteisten asiakkaidemme ulkopuolelta
tulevat ryhmät tuovat mukanaan tarpeen museoiden palvelujen kehittämiselle. Monaliiku on tästä hyvä esimerkki. Kävellen museoihin -ryhmät
ovat päättäneet tutustua museoihin omatoimisesti, koska kokemukset museoiden
opastusten abstraktiotasosta ja selkokielisyydestä eivät ole rohkaisseet
opastusten varaamiseen. Siksi meidän pitäisi yhä useammin kysyä itseltämme,
miten sisältömme ovat tarjolla asiakkaille, jotka eivät seuraa tarinaamme suomalaisen peruskoulun pohjalta.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri