Maahanmuuttajanaiset näyttävät mallia

Kuva: Monaliiku ry

Sektorirajoja ylittämällä museoille avautuu uusia mahdollisuuksia. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tutustui kiinnostavaan hankkeeseen, jossa yhdistyy liikunta, museot ja uudet kokemukset.

Pääsin tutustumaan muutama viikko sitten Monaliiku ry:n (Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta) toimintaan. Yhdistyksen tehtävänä on aktivoida maahanmuuttajanaisia liikkumaan. Tutustuin heidän toimintaansa erityisesti siksi, että yhdistys on käynnistänyt äskettäin Kävellen museoihin -hankkeen, jossa maahanmuuttajataustaiset naiset kävelevät ryhmänä museoihin ja tutustuvat niiden näyttelyihin. Hankkeen rahoittaa Koneen säätiö.

Ryhmä kokoontuu jokaisen kävelyretken aluksi noin 2-3 kilometrin päähän tutustumiskohteena olevasta museosta. Matkan varrella tutustutaan kaupunginosaan ja kävely jatkuu museossa, jossa ryhmä tutustuu näyttelyyn omatoimisesti. Osallistujilla on käytössä Museokortit, mikä mahdollistaa yhteisten museokäyntien lisäksi omatoimiset museovierailut vuoden ajan.

Monaliikun konsepti on erinomainen esimerkki sektorirajat ylittävästä toiminnasta, jossa kaikki voittavat. Kohonneen kunnon lisäksi ryhmäläisille tulee tutuksi kaupunginosat, joissa he eivät muuten vierailisi. Museoiden sisällöt lisäävät ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja elämänmenosta. Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä kynnys lähteä kotoa liikkeelle saattaa olla kantasuomalaisia korkeampi ja hanke madaltaa kynnystä tehokkaasti. 

Museoille on merkittävää, että hankkeen Museokortti-yhtyeys tuo museoille rahaa, samalla kun ne tavoittavat museoiden yhteiskunnallisen tehtävän ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeän kohderyhmän. Tämä on toimiva ja konkreettinen esimerkki siitä, että museoiden on mahdollista toteuttaa myös sosiaalipoliittisia tavoitteita siten, että se tuottaa museolle suoria tuloja.

Toivon, että Monaliikun kampanja kopioidaan. Museoilla on ainutlaatuinen tarjonta ja mahdollisuus edistää maahanmuuttajien kotouttamisen lisäksi muiden sosiaalipoliittisten tavoitteiden toteutumista. Museokortti-työkalu olisi kaupungeille ja kunnille myös edullinen vaihtoehto. Kortinkäyttö tuottaa kuntien omistamille museoille tuloja, joten parhaimmillaan kaupungit voivat saada museoidensa kautta sosiaalitoimen sijoittamat rahat takaisin jopa korkojen kera. Parasta korkoa saataisiin kuitenkin ihmisille, jotka museovierailujen kautta saavat hienoja elämyksiä sekä mahdollisesti aikaisempaa aktiivisemman elämän.

Selvää on, että vallalla oleva toimintojen siiloutuneisuus vaikeuttaa tämän win-win-win -käytännön toteuttamista. Museoiden on ehdottomasti oltava aktiivisia tällaisten mahdollisuuden tarjoamisessa museo- ja kulttuurisektorin ulkopuolisille toimijoille, esimerkiksi sosiaali-, koulu- ja liikuntasektoreille.

Sektorimme ja perinteisten asiakkaidemme ulkopuolelta tulevat ryhmät tuovat mukanaan tarpeen museoiden palvelujen kehittämiselle. Monaliiku on tästä hyvä esimerkki. Kävellen museoihin -ryhmät ovat päättäneet tutustua museoihin omatoimisesti, koska kokemukset museoiden opastusten abstraktiotasosta ja selkokielisyydestä eivät ole rohkaisseet opastusten varaamiseen. Siksi meidän pitäisi yhä useammin kysyä itseltämme, miten sisältömme ovat tarjolla asiakkaille, jotka eivät seuraa tarinaamme suomalaisen peruskoulun pohjalta.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri