maanantai 17. kesäkuuta 2019

Euro enemmän: Jotain uutta, jotain vanhaa, mutta taatusti erilaista


Arkkitehtuurimuseon uudistunut museokauppa. Kuva Salla Berard.

 Arkkitehtuurimuseo ja Tekniikan museo uudistivat museokauppansa perusteellisesti osana Suomen museoliiton koordinoimaa Euro enemmän -hanketta. Miltä museokaupat näyttävät ja miten museokauppojen kehitystyö on sujunut? 

Euro enemmän -hankkeessa on edetty pilotointivaiheeseen, jonka aikana testataan, miten hankkeessa muotoiltu museokauppakonsepti toimii neljässä pilottikohteessa. 

Kahdessa pilottimuseossa lähtökohtana oli kokonaisvaltainen museokaupan uudistaminen. Tekniikan museossa ei ollut kauppaa käytännössä lainkaan ja Arkkitehtuurimuseossa kauppa uudistettiin lattiasta kattoon. Pilotoimme kaikkea kaupan uudistamiseen ja käynnistämiseen liittyvää työtä: millainen prosessi uudistaminen on käytännössä tuotevalikoiman rakentamisesta aina kaupan toteutukseen, käynnistykseen ja toimintaan saakka. 

Sama tavoite – erilainen toteutustapa

Vaikka sekä Tekniikan museo että Arkkitehtuurimuseo tähtäävät myyntiin, eroavat museokauppojen toteutustavat toisistaan. Pilottimuseot ovat profiileiltaan erilaisia ja esimerkiksi asiakaskunnat eroavat toisistaan. Miten löytää oikeat ja myös kustannustehokkaat keinot uudistuksen toteuttamiseen? 

Tekniikan museossa kaupan uudistaminen päätettiin toteuttaa vaiheittain osana syksylle ajoittuvaa näyttelyuudistusta. Museokaupan ensimmäinen versio avattiin toukokuussa keskellä kuuminta luokkaretkisesonkia. Tuotevalikoimaa laajennettiin tätä silmällä pitäen, ja pienimmätkin museovieraat ilahtuvat varmasti esimerkiksi klassisista neppiksistä. Kirjojen ja julkaisujen lisäksi valikoimassa huomioitiin alueen ulkoilijat. 

Kokonaisuudessaan uudistus toteutettiin pienellä budjetilla. Vaikka kaupan tunnelmaa luodaan vanhoilla varastosta löydetyillä Billnäsin kalusteilla, haluttiin uudistuksessa panostaa myös uusiin kalusteisiin.

Arkkitehtuurimuseossa museokaupan uudistus linkittyi ala-aulan uudistamiseen. Museo toteutti uuden asiakaspalvelupisteen. Uudistuksen yhteydessä lippukassa siirtyi nykyisestä paikasta aulaan ja kaupan tila laajeni hieman, sillä myös aiempi lipunmyyntipiste saatiin museokaupan käyttöön. 

Toteutus oli hyvin vaativa, koska rakennus on suojeltu, mutta hyvä yhteistyö kiinteistön omistajan kanssa, osaava ammattisuunnittelija ja hyvin toimiva museotiimi mahdollistivat toteutuksen. Uudistuksessa keskeisintä oli panostaminen ammattisuunnittelijan osaamiseen kaupan tila- ja kalustesuunnittelussa. Mutkia matkalla varmasti oli, mutta lopputulos on erinomainen. 

Kaupan tuotevalikoimaa laajennettiin merkittävästi ja valikoiman suunnittelussa museon henkilökunnan luovuudella oli suuri rooli. Uudistunut museokauppa tarjoaa asiakkailleen kirjallisuuden lisäksi muun muassa arkkitehtuuriaiheisia tekstiilejä, pelejä ja oivaltavasti suunniteltuja toimistotarvikkeita oman sisäisen arkkitehdin löytämiseen. 

Tekniikan museon uudistunut museokauppa. Kuva Tekniikan museo.

Ryhtymiskynnys kannattaa ylittää

Valtakunnallisilla Museopäivillä Tampereella 15.5. kerrottiin, miten oman museokaupan kehittämiseen voi ryhtyä. Liikkeelle lähtemisessä auttaa hyvä suunnitelma ja visio siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Tärkein asia on ylittää ryhtymiskynnys ja edetä kokeillen. 

Museokauppaa ei tarvitse rakentaa päivässä, mutta työ kannattaa aloittaa heti. Jokainen päivä ilman hyvin toimivaa museokauppaa on menetetty mahdollisuus niin tulovirran kuin kävijäkokemuksenkin kannalta. Olemme oppineet pilottimuseoiden kanssa, että uuden kehittäminen vapauttaa valtavat ideavirrat ja tuo hyviä ideoita myös muuhun museon toimintaan.

Tekniikan museon ja Arkkitehtuurimuseon toteutukset ovat Euro enemmän -hankkeen projektitiimin näkökulmasta, ja myös museoiden itsensä mielestä, erittäin onnistuneita. Niukat tai suhteessa uudistusten kokoon nähden pienet budjetit korvattiin luovilla ratkaisuilla, koko museon henkilökunnan yhteisellä tekemisellä sekä hyödyntämällä museon varastojen aarteita. Molemmissa pilottikohteissa museokauppa haluttiin avata mahdollisimman pian kesän myyntisesongin takia.

Millaisia havaintoja museoille muodostuu kaupan arjesta? Miten asiakkaat ovat ottaneet museokaupan vastaan? Millaisiin myyntilukuihin Tekniikan museossa ja Arkkitehtuurimuseossa seurantajakson aikana päästään? Havainnoista ja tuloksista kuullaan tarkemmin seuraavassa museokauppaseminaarissa, joka järjestetään 23.9. Helsingissä. 

Seuraavassa Euro enemmän -blogissa kerrotaan kahden muun pilottimuseon, Turun Taidemuseon ja museokeskus Vapriikin pilotoinnista. 

Aino-Marja Miettinen
Janne Tielinen
Mikko Tapanainen
Museokaupan kehitystiimi, Euro enemmän -hanke



keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Vieraskynä: Museopalveluita ammattiin opiskeleville


Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelijat valmistautuvat Nakista nyhtökauraan -tapahtumaan lehtori Anikó Lehtisen johdolla. Kuva: Mirella Penttilä

Hotelli- ja ravintolamuseon hankkeissa tuetaan ravintola-alan opiskelijoiden identiteettiä ja ammatillista kasvua. Museonjohtaja Anni Pelkonen kertoo, miten suomalaista ammattiopetusta ja museoyhteistyötä esiteltiin eurooppalaisille kollegoille.

Joukko eurooppalaisia museoammattilaisia ja ammatillisen koulutuksen edustajia kokoontui huhtikuun alussa Helsingin Kaapelitehtaalle Hotelli- ja ravintolamuseon vieraaksi. Tapaaminen liittyi E-VOKED-hankkeeseen (European Museums for Vocational Education), jota rahoittaa Erasmus+ -ohjelma.

Monivuotisessa hankkeessa kehitetään ammattiin opiskelevien museopedagogisia palveluita. Suomesta mukana on Hotelli- ja ravintolamuseo, jolle E-VOKED on ensimmäinen laaja kansainvälinen yhteistyöhanke. Kahdeksan eurooppalaisen toimijan hanketta vetää Hungarian Museum of Trade and Tourism.

Helsingin hanketapaamisessa eurooppalaisille kollegoille ja yhteistyökoulujen edustajille esiteltiin Hotelli- ja ravintolamuseon pedagogista toimintaa sekä yhteistyömalleja ammatillista koulutusta tarjoavien tahojen kanssa.

Hotelli- ja ravintolamuseossa ammattikoululaisten kanssa tehtävän pedagogisen työn tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden ammatti-identiteettiä sijoittamalla opiskelijat osaksi oman alansa historiaa ja suurempaa tarinaa museoaineistoja hyödyntäen. Museon palveluita kehitetään parhaillaan yhteistyössä oppilaitosten ja opettajien kanssa, jotta ne vastaisivat paremmin tämän päivän oppilaitosmaailman haasteisiin. 

Ammatillisen koulutuksen rakenne on Suomessa muuttunut merkittävästi viime vuosina, kun lähiopetusta on vähennetty ja itsenäistä opiskelua lisätty. Osalle opiskelijoista omatoiminen opiskelu sopii, toiset tarvitsisivat opinnoissaan enemmän tukea ja yhteisöllisyyttä. Ravintola-alalla haasteena ovat lisäksi liian alhainen aloittavien opiskelijoiden määrä sekä korkea opintojen keskeyttämisprosentti. Hotelli- ja ravintolamuseo haluaa olla oppilaitosten tukena haasteiden keskellä.

Hotelli- ja ravintolamuseo esitteli hankeväelle muun muassa opintojen loppusuoralla oleville suunnattuja Ammattilaisen ääni-työpajoja. Työpajoja järjestetään Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tuella. Tulevista hankkeista esiteltiin Ammattilaiselta toiselle, joka toteutetaan Museoviraston rahoituksella. Hankkeessa toteutetaan Kokemusklubeja yhdessä hotelli- ja ravintola-alan tulevien, nykyisten ja entisten ammattilaisten kanssa.

Kollegoille kerrottiin myös opiskelijoiden kanssa toteutettavista tapahtumista ja käsiteltiin niiden mahdollisuuksia monipuolisina oppimisympäristöinä. Vierailuviikolle sattui sopivasti Laurea Ammattikorkeakoulun kanssa toteutettu Nakista nyhtökauraan – Mitä syömme tulevaisuudessa -tilaisuus, joka on osa museon Food & Future Forumia.

Stadin ammatti- ja aikuisopiston henkilökunta esitteli koulun toimintaa ja museoyhteistyötä sekä kertoi ammatillisen koulutuksen nykytilanteesta Suomessa. Lisäksi viikon ohjelmaan kuului vierailu Perho Liiketalousopistossa ja lounas opiskelijoiden pyörittämässä Ravintola Perhossa. Kolme Perhon opiskelijaa vastasi nelipäiväisen E-VOKED-tapaamisen käytännön järjestelyistä ja suoritti samalla näyttötutkintonsa. Oivallinen yhteistyöesimerkki sekin!  

Ruoan ja juoman äärellä keskusteltiin mitä moninaisimmista asioista: miksi kahvikupeissa on pienet punaiset i-tarrat; mitä tarkoittaa lenkkisauna; liittyykö Lapinlahdenpuisto jotenkin Lappiin... Hotelli- ja ravintolamuseo piti yllä mainettaan ”ikuisen perjantain museona” muun muassa aloittamalla viimeisen päivän askartelulla. Kaikki osallistujat tekivät omaan tyyliinsä ja päähänsä sopivan kruunun, joka antoi voimia työntäyteisen viikon viimeiseen päivään.

Anni Pelkonen
Kirjoittaja työskentelee museonjohtajana Hotelli- ja ravintolamuseossa.

torstai 23. toukokuuta 2019

Maahanmuuttajanaiset näyttävät mallia

Kuva: Monaliiku ry

Sektorirajoja ylittämällä museoille avautuu uusia mahdollisuuksia. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tutustui kiinnostavaan hankkeeseen, jossa yhdistyy liikunta, museot ja uudet kokemukset.

Pääsin tutustumaan muutama viikko sitten Monaliiku ry:n (Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta) toimintaan. Yhdistyksen tehtävänä on aktivoida maahanmuuttajanaisia liikkumaan. Tutustuin heidän toimintaansa erityisesti siksi, että yhdistys on käynnistänyt äskettäin Kävellen museoihin -hankkeen, jossa maahanmuuttajataustaiset naiset kävelevät ryhmänä museoihin ja tutustuvat niiden näyttelyihin. Hankkeen rahoittaa Koneen säätiö.

Ryhmä kokoontuu jokaisen kävelyretken aluksi noin 2-3 kilometrin päähän tutustumiskohteena olevasta museosta. Matkan varrella tutustutaan kaupunginosaan ja kävely jatkuu museossa, jossa ryhmä tutustuu näyttelyyn omatoimisesti. Osallistujilla on käytössä Museokortit, mikä mahdollistaa yhteisten museokäyntien lisäksi omatoimiset museovierailut vuoden ajan.

Monaliikun konsepti on erinomainen esimerkki sektorirajat ylittävästä toiminnasta, jossa kaikki voittavat. Kohonneen kunnon lisäksi ryhmäläisille tulee tutuksi kaupunginosat, joissa he eivät muuten vierailisi. Museoiden sisällöt lisäävät ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja elämänmenosta. Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä kynnys lähteä kotoa liikkeelle saattaa olla kantasuomalaisia korkeampi ja hanke madaltaa kynnystä tehokkaasti. 

Museoille on merkittävää, että hankkeen Museokortti-yhtyeys tuo museoille rahaa, samalla kun ne tavoittavat museoiden yhteiskunnallisen tehtävän ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeän kohderyhmän. Tämä on toimiva ja konkreettinen esimerkki siitä, että museoiden on mahdollista toteuttaa myös sosiaalipoliittisia tavoitteita siten, että se tuottaa museolle suoria tuloja.

Toivon, että Monaliikun kampanja kopioidaan. Museoilla on ainutlaatuinen tarjonta ja mahdollisuus edistää maahanmuuttajien kotouttamisen lisäksi muiden sosiaalipoliittisten tavoitteiden toteutumista. Museokortti-työkalu olisi kaupungeille ja kunnille myös edullinen vaihtoehto. Kortinkäyttö tuottaa kuntien omistamille museoille tuloja, joten parhaimmillaan kaupungit voivat saada museoidensa kautta sosiaalitoimen sijoittamat rahat takaisin jopa korkojen kera. Parasta korkoa saataisiin kuitenkin ihmisille, jotka museovierailujen kautta saavat hienoja elämyksiä sekä mahdollisesti aikaisempaa aktiivisemman elämän.

Selvää on, että vallalla oleva toimintojen siiloutuneisuus vaikeuttaa tämän win-win-win -käytännön toteuttamista. Museoiden on ehdottomasti oltava aktiivisia tällaisten mahdollisuuden tarjoamisessa museo- ja kulttuurisektorin ulkopuolisille toimijoille, esimerkiksi sosiaali-, koulu- ja liikuntasektoreille.

Sektorimme ja perinteisten asiakkaidemme ulkopuolelta tulevat ryhmät tuovat mukanaan tarpeen museoiden palvelujen kehittämiselle. Monaliiku on tästä hyvä esimerkki. Kävellen museoihin -ryhmät ovat päättäneet tutustua museoihin omatoimisesti, koska kokemukset museoiden opastusten abstraktiotasosta ja selkokielisyydestä eivät ole rohkaisseet opastusten varaamiseen. Siksi meidän pitäisi yhä useammin kysyä itseltämme, miten sisältömme ovat tarjolla asiakkaille, jotka eivät seuraa tarinaamme suomalaisen peruskoulun pohjalta.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri


torstai 9. toukokuuta 2019

Kutsu poliitikko työharjoitteluun!



Museoiden ja päättäjien välistä yhteistyötä kannattaa lisätä. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä analysoi eduskuntavaalien tuloksia ja kertoo, miten Museoliitto kannustaa museoita lisäämään vuorovaikutusta poliitikkojen kanssa.  


Suomi sai uuden eduskunnan yleisen arvion mukaan yllätyksellisissä vaaleissa. Yllätyksellisyys toteutui näkökulmasta riippuen joko kielteisenä tai myönteisenä.

Kulttuurin näkökulmasta vaalit käytiin yllättävän myönteisissä merkeissä. Neljä viidestä tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa olevista puolueista sitoutui ennen vaaleja kulttuurin rahoituksen korjaamiseen ja allekirjoittivat tavoitteen rahoitustason nostamisen 1 prosenttiin valtion budjetista. Toteutuessaan tämä merkitsisi kulttuurirahoituksen nousua reilulla 100 miljoonalla eurolla.

Myönteistä oli myös, että hallitusneuvotteluja vetävän SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen hallituskysymyksissä huomioitiin kulttuurin aseman kehittäminen. Toivotaan, että kysymys johtaa hallitusohjelmakirjaukseen.

Kulttuuriasioiden nousu vaalikeskusteluihin ja hallituskysymysten joukkoon on merkki siitä, että kulttuurin yhteiskuntapoliittinen rooli on kasvamassa. Selvää on myös, että merkittävä ansio kulttuuripolitiikan nosteessa on viime vuonna perustetulla Kulttuurin ja taiteen keskusjärjestö KULTAn toiminnalla. Museoalalle kulttuuriasioiden esilläolo ja esilläpito yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa on erittäin tärkeää, sillä rahoituksestamme keskimäärin 80 % tulee poliittisen päätöksenteon kautta.

KULTA on antanut vauhtia ja uusia mahdollisuuksia museoalan edunvalvontaan. Emme voi kuitenkaan ulkoistaa edunvalvontaamme KULTAlle tai millekään muullekaan taholle. Meidän on tehtävä se itse.

Lähtökohdat ovat hyvät. KULTAn järjestämässä foorumissa 6.5.2019 julkistetun selvityksen mukaan päättäjät suhtautuvat kaikilla tasoilla myönteisesti kulttuuriasioiden esille nostamiseen. Samalla he antavat palautetta siitä, että kulttuuriasioiden lobbaaminen ei ole heidän mielestään riittävää. Paikalliselle ja valtakunnalliselle lobbaamiselle on siis museoiden puolelta tarvetta ja poliitikkojen puolelta kysyntää.

Suomen museoliitto järjestää poliitikoille suunnatun lobbauskampanjan tulevana syksynä jo neljännen kerran. Viikon nimi on vaihtunut Kutsu poliitikko museoon -viikosta Poliitikon museoharjoittelu -viikoksi. Nimenmuutos kuvaa entistä paremmin sitä näkökulmaa, jolla haluamme museoiden merkitystä nostaa esiin. Toivomme, että poliitikot pystyvät konkretian kautta saamaan kattavan kuvan museotyöstä sekä museoiden mahdollisuuksista ja merkityksestä monen yhteiskuntapoliittisen tavoitteen toteuttamisessa.

Tämä vuoden teemaviikolla (26.-30.8.) rohkaisemme museoita kutsumaan harjoitteluun erityisesti alueen juuri valittuja kansanedustajia. Kansanedustajalle harjoittelupäiväksi maanantai on todennäköisesti paras, sillä silloin he perinteisesti keskittyvät alueensa kysymyksiin.

Kansanedustajien lisäksi kunnanvaltuutetut ja euroedustajat ovat viikon tärkeitä museovieraita. Kuntapoliitikot ovat museoita koskevassa päätöksenteossa useimmiten ratkaisevassa asemassa ja EU-parlamentin budjettiraami on kulttuuriasioiden osalta tulevina vuosina huomattavasti aikaisempaa väljempi.

Kutsu poliitikolle on hyvä laittaa liikkeelle ennen kesälomakautta. Suomen museoliitto kutsui viime vuonna vuoden museoon eduskunnan puhemiehen. Sen tulemme toistamaan, kunhan eduskunta ensin valitsee puhemiehensä ja museopalkinnon valintaraati julkaisee vuoden museon.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

P.S. Käythän klikkaamassa itsesi Poliitikon museoharjoittelu -kampanjan Facebook-ryhmään. Siellä kerrotaan kampanjaan liittyvät tuoreimmat kuulumiset ja luodaan foorumi päättäjien ja museoiden väliselle keskustelulle.  

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Mistä palava innostus ylläpidon rahoittamiseen?


Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä miettii tällä kertaa, miksi vasta raunioihin laitetaan rahaa. Voisiko ylläpidostakin tehdä yhtä kiinnostavan sijoituskohteen?


Notre Damen palaminen on avannut ranskalaisten ja jopa suomalaisten kukkarot. Rahaa katedraalin kunnostamiseen ja suurelta osin uudelleen rakentamiseen löytyi muutamassa päivässä yli miljardi. Maailman johtajat Trumpia myöten ovat olleet järkyttyneitä tapahtumasta. Hyvä näin.

Notre Damen kohtalo toteuttaa karulla tavalla alamme rahoituksen ja julkisuuskynnyksen dilemmaa: museoiden ja kulttuuriperintökohteiden rahoitus- ja julkisuuspiikit osuvat perustamiseen/avaamiseen ja sulkemiseen/tuhoutumiseen.

Näiden piikkien välillä on hiljaista. Rahoitus jää yksityiseltä sektorilta vähäiseksi, koska yritykset keskittyvät avainalueisiinsa. Julkisen sektorin rahoitus pysyy parhaimmillaan leikkaamattomana, koska talous on kokonaisuudessaan kurjassa tilassa ja sosiaalimenoihin on joka tapauksessa varattava rahaa aikaisempaa enemmän kansan ikääntyessä ja erikoissairaanhoidon kustannustason noustessa.

Notre Damen ylläpidon rahoitustaso ennen nyt saatua julkisuus- ja rahoituspiikkiä oli 2 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt viikossa saatiin tämän tason rahoituksen jatkuminen 500 vuodeksi. Mutta kuten olemme lukeneet, rahoituksen taso oli ollut alimittainen, katedraali oli päässyt rapistumaan ja korjausvelkaa oli kertynyt melkoisesti. Korjausvelan maksun aloittaminen sai nykyisen tiedon mukaan aikaan rajun lisävelkaantumisen tulipalon muodossa. Vielä ei ole tiedossa, riittääkö korjaamiseen nyt kerätty reilu miljardi euroa, mutta epäilemättä pitkälle sillä päästään.

Notre Damen kulttuurihistoriallisen arvon näkökulmasta parempi vaihtoehto olisi ollut se, että katedraalia ei olisi päästetty rapistumaan. Kun nyt on tiedossa, että rahoitushalukkuutta olisi ollut ainakin miljardiin saakka, tästä casesta (joka sinällään on oikein sammutettu) olisi hyvä saada tietämystä, miten miljardi olisi pystytty keräämään ilman paloa. Jos miljardi olisi käytetty 100 vuoden aikana, ylläpidon vuosibudjetti olisi ollut 10 miljoonaa euroa eli viisinkertainen toteutuneeseen nähden.

Maallikkona voisi ajatella, että edellä mainitulla tasolla katedraalin rapistuminen olisi voitu ehkäistä. Ainakin se olisi ollut hitaampaa. Tasoon pääseminen olisi tarkoittanut, että yritykset ja valtio olisivat allekirjoittaneet 100 vuoden sopimuksen, jossa sitoutuvat vuosittaiseen ja inflaatiokorjattuun 10 miljoonan euron vuosirahoitukseen. Nimien saaminen tähän sopimukseen olisi taatusti vienyt kauemmin kuin viikon. Onnistuminen olisi myös edellyttänyt sitä, että ylläpidon rahoittamisesta olisi tehty yhtä hohdokasta kuin uudelleen rakentamisesta.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta palava tarve tämän tyyppisten ratkaisujen löytämiselle on monella museolla ja kulttuuriperintökohteella.

***

Paras ajankohta pitkäaikaisen ylläpidon rahoituksen saamiselle on kohteen perustamisen kohdalla. Tämä edellyttää, että ennen kuin päätetään rahoittaa avaamiseen/perustamiseen liittyvä kertainvestointi, korkoa kasvavaa rahaa on kerätty alkuinvestoinnin päälle tai yhteistyösopimuksia allekirjoitettu sen verran, että korjausvelka on hallittavissa ainakin ensimmäiset 50–100 vuotta. Tältä osin esimerkiksi muutama viikko sitten julkaistu arkkitehtuuri- ja designmuseon konsepti on hyvä, kunhan perustamisinto ei myöhäisemmissäkään vaiheissa hämärrä laskimen näyttämiä lukuja.

Olemassa olevien kohteiden osalta tilanne on hankalampi. Samanlaista rahoitushypeä on vaikeampi rakentaa, jos mitään varsinaista uutta ei olla tekemässä tai avaamassa. Arki pitäisi paketoida juhlaksi.

Mikä on sinun ideasi?

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri