maanantai 11. marraskuuta 2019

Kepparit esiin – Palvelumuotoilu on tasa-arvoteko!


Mestarit & kisällit -hankekoordinaattori tässä moi! Valmistelussa kaikenikäisten kotikulma-työpaja elokuun kotiseutupäivillä Tuusulassa. Kuva: Anna-Maija Halme


Mestarit ja kisällit -hankkeen koordinaattori Maria Talvitie kannustaa museoalanammattilaisia hyödyntämään palvelumuotoilun perusteita ja uteliaan rohkeaa työotetta.

Palvelumuotoilu, eli muotoilun menetelmien, asiakaskeskeisyyden ja muotoiluajattelun hyödyntäminen palvelujen tuottamisessa, on terminä kantautunut varmasti jo kaikkien korviin. Monen yhteisön ja organisaation toimintakulttuuriinkin sujahtanut kapulailmaus kätkee sisäänsä pehmeitä arvoja ja halun ymmärtää toista.

Mestarit & kisällit -sukupolvihankkeessa palvelumuotoilu ja muotoiluajattelu on kaiken lähtökohta. Hankkeessa tuodaan uusia toimintatapoja ja osallisuuden paikkoja kotiseutu- ja kulttuuriperintötyöhön. Lapset, nuoret ja eläkeikäiset kutsutaan suunnittelemaan ja toteuttamaan näköistään toimintaa yhdessä – oppimaan toinen toisiltaan paikalliskulttuurista, menneestä ja tästä päivästä. Mestarit & kisällit -toimintamallia luodaan yhtäaikaisesti paikallisten kotiseuturyhmien kohdatessa, milloin katutaiteen milloin muistelun äärellä.

Hanke on oikeastaan yksi iso palvelumuotoiluprosessi. Eri-ikäiset asiantuntijat omalta osaltaan auttavat etsimään vastausta siihen, miten tuoda osallisuutta, moniäänisyyttä, sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja kulttuurivaihtoa paikallisyhteisöjen toimintaan.

Helsinki Urban Artin ja Pasilan Asukastalon mestarit ja kisällit yhdistivät voimansa ja sutivat väriä Itä-Pasilan betoniin. Kuva: Jaakko Blomberg

Meillä palvelumuotoillaan?

Palvelumuotoilu on enemmän kuin muutaman kivan metodin, kanvaasin ja asiakaskyselyn summa. Kaikki lähtee muotoiluajattelusta ja -asenteesta:

• Uteliaisuudesta sekä halusta hypätä tuntemattomaan
• Suunnitelluista kokeiluista
• Oman asiantuntijaroolin jakamisesta muille
• Tutkimuksenomaisen prosessin hyväksymisestä ja omien ennakko-oletusten hylkäämisestä
• Arvovaaka-tasapainottelusta eli siitä, mitä arvoa asiakas, palvelunkäyttäjä tai osallistuja kokee ja toisaalta siitä, mitä tehtävää palvelua tarjoava tavoittelee ja mitä se kykenee hyvin tuottamaan

Ei välttämättä mitään rakettitiedettä, mutta tekijäjoukolta paljon epävarmuudensietoa, yhdessä tekemisen kykyä ja asiakasempatiaa kysyvää hommaa. Siksi on hurjan tärkeää olla unohtamatta viimeisenä listassa mainittua palvelun tuottajan tehtävää ja siihen käytössä olevia resursseja. Palvelumuotoilu on luovaa työtä ja luova työ vaatii aikaa reflektointiin ja luvan myös haparoimiselle ja epäonnistumisille.

”Tiedän, etten tiedä mitään”

Omassa työssäni ympärilläni pyörii tällä hetkellä reilu parikymmentä kokeilua eri puolilla Suomea. Jokainen Mestarit & kisällit -ryhmä etsii omia sopivia tapoja edistää eri-ikäisten osallisuutta kotiseutu- ja kulttuuriperintökentällä. Toimintaan hyppääminen on vaatinut rohkeutta saattaa omat totutut toimintatavat tarkastelun ja mahdollisen muutoksen ja myllerryksen alle.

Kun tekemisen suunnitteluun otetaankin mukaan lapsia, nuoria ja eläkeikäisiä, ei täysin voida tietää tai hallita sitä mitä syntyy. Epätietoisuus voi tuntua ahdistavalta tai vapauttavalta tai vaikka molemmilta. Koordinaattorina voin kuitenkin tässä vaiheessa hanketta paljastaa, että poikkeuksetta saalis on tähän mennessä ollut odotukset ylittäviä kohtaamisia, koskettavia ja liikuttavia tarinoita sekä arvokasta sukupolvien välistä dialogia. Voiko parempaa toivoa?

Kepparilla taivaanrantaan 
Karjalanpiirakoiden rypyttäminen
voi olla hermojaraastavaa hommaa
ilman rauhallista ja osaavaa opettajaa.
Kuva: Susanna Kekkonen



Itselleni palvelumuotoilu on ennen kaikkea keppihevonen asiakaskeskeisyyteen ja osallisuuteen, pienimmänkin äänen kuulumisen varmistaja ja tasa-arvoteko. 

Huolellisesti ja avoimin mielin toteutettu palvelumuotoilu-prosessi osallistaa mielekkäällä tavalla kaikki tärkeät sidosryhmät ja toivottaa tervetulleeksi eri tahojen asiantuntemuksen. Aikaa vievin ja aivonystyröitä kuluttavin vaihe prosessissa onkin hoksata, millä tavoin eri ihmisten aito ääni saadaan kuuluviin. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että ennemmin kohtaamisen, tutustumisen ja kokemuksen jakamisen kautta kuin Google Forms-kyselyitä vinguttamalla

Palvelumuotoiluprosessiin hyppääminen voi vaatia suurta tai pientä muutosta omassa toimintakulttuurissa. Harkittu prosessi ja asiakkaan, käyttäjän tai osallistujan aito kuuntelu opettaa kuitenkin aivan varmasti jotakin äärimmäisen hyödyllistä omasta toiminnasta ja toimintaympäristöstä. Siispä sydämet auki, palvelumuotoilukeppari alle ja rohkeasti kohti kohtaamisia!


Lisää Mestarit & kisällit -hankkeesta: https://kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/mestarit-ja-kisallit/ 
Facebook: https://www.facebook.com/kotiseuturakkaus/ 
Instagram: https://www.instagram.com/mestaritjakisallit/

Maria Talvitie
Kirjoittaja on Mestarit ja kisällit -hankkeen koordinaattori


tiistai 29. lokakuuta 2019

Mitä jos puhuttaisiin vaihteeksi sisällöistä?

4. huhtikuuta 2019 Finna-Foorumi järjestettiin ensimmäistä kertaa. Suuri joukko kookontui Kansallismuseoon keskustelemaan muun muassa museokentän ajankohtaisista digihankkeista. 

Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen Leena Paaskoski toteaa museoiden oppineen hyvin jäsentämään ja muotoilemaan tietoa digitaalisessa ympäristössä. Paaskosken mukaan sisällöistä keskustellaan kuitenkin aivan liian vähän. Tätä teemaa käsitellään Kiasmassa 20.11. järjestettävässä Finna-Foorumissa.

Museoiden viime keväänä perustettu Finna-Foorumi järjestää 20.11.2019 Helsingissä tärkeän kehittämistyöpajan. Tapahtumassa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tietoja museokokoelmistamme Finnassa jatkossa näkyy. Tällä kulttuuriperintötiedon digitaalisella näkyvyydellä puolestaan on ratkaisevia vaikutuksia siihen, millä tavalla, miten helposti tai miten monipuolisesti museokokoelmia yhteiskunnassa voidaan hyödyntää. Museokokoelmien kulttuurista tietoa voitaisiin käyttää tulevaisuudessa paljon entistä enemmän, ja se edellyttää digitaalisen saavutettavuuden lisäksi tietosisältöjen tuottamisen ja näyttämisen kehittämistä.
Finna.fi tarjoaa jo nyt valtavasti kulttuuriperintötietoa – lähes 300 000 museoesineestä, lähes 50 000 taideteoksesta, 1,2 miljoonasta valokuvasta ja lukuisista muista museo-objekteista – ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Mutta näytämmekö Finnassa riittävästi tietoa? Juuri oikeita ja käyttäjien tarvitsemia tietoja? Näkyykö tieto käyttäjien kannalta ymmärrettävällä tavalla? Aivan toinen kysymys on tietysti se, tallennammeko museoissa ylipäätään yhteiskunnan tarpeiden näkökulmasta kokonaisuudessaan riittävän relevanttia tietoa museo-objekteistamme.
Kun museoiden tietojärjestelmiä menneillä vuosikymmenillä vasta pystytettiin, sisällöt olivat olleet museoiden fokuksessa jo kauan. Sisällöistä puhuttiin paljon, vaikka niin sanottu luettelointitieto onkin pysynyt hämmästyttävän samankaltaisena läpi koko museohistorian. Museoalalla oli epäilyksiä siitä, etteivät tietotekniset järjestelmät pystyisi kuvaamaan monimuotoista kulttuuriperintöä. Kun tietojärjestelmät sitten vakiintuivat, keskustelun ydin siirtyi nopeasti tiedon muotoon ja sen vaatimaan tekniikkaan. Nyt olemme jo hyvin hahmottaneet sen, miten tieto tulee jäsentää ja muotoilla, jotta se on yhteismitallista ja haettavaa. Sisällöistä kuitenkin keskustelemme aivan liian vähän. Tiedontarpeen muutosta yhteiskunnassa tulisi seurata tiedontuottamisen muutos museoissa, mutta tämä on jonkin toisen kehittämistyöpajan aihe.


Koska museokokoelmien potentiaalisia käyttäjiä on paljon, myös käyttötarpeita on paljon. Ne liittyvät tutkimuksiin, harrastuksiin, erilaisiin mielenkiinnon kohteisiin, kulttuurituotantoihin, viestintään, ihmisten omaan elämänhistoriaan. Käyttötarpeet myös muuttuvat. Siksi oletan, että todelliset tarpeet ovat moninaisemmat kuin mihin museoiden olemassa olevat tietosisällöt tällä hetkellä vastaavat. 
Jo olemassa olevasta kulttuuriperintötiedosta meillä on kuitenkin tavoitteena tuoda käyttäjien ulottuville riittävä määrä mahdollisimman monipuolista tietoa, lainsäädännön ja erilaisten sopimusten mahdollistamissa rajoissa. Se mikä Finnassa tällä hetkellä näkyy ja mitä sieltä puuttuu, tuntuu herättävän keskustelua museoalalla tuon tuosta. Finnalla on kuitenkin mahdollisuus näyttää – museoiden niin halutessa – enemmänkin erilaista tietoa. Juuri tämä on marraskuisen työpajamme aihe.
Kaikille avoin Museoiden Finna-Foorumi on hieno juttu. Se keräsi jo keväällä ensimmäiseen tapaamiseensa kaikkiaan noin 70 museoammattilaista. 
Jo kauan olen itse ihaillut Finna-toimiston notkeaa kehittämisasennetta. Työkalut ovat siis kunnossa. Nyt meidän kaikkien museoammattilaisten täytyy vain yhdistää asiantuntemuksemme – ja puhua vihdoinkin enemmän sisällöistä. Tapaamisiin Finna-Foorumissa 20.11.!

Leena Paaskoski 
Kirjoittaja on Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja ja Finnan konsortioryhmän varajäsen

torstai 17. lokakuuta 2019

MUSEO-lehti: Historiamies digiajassa

Suomen museoliiton uuden puheenjohtajan Pekka Saurin harrastuksiin kuuluvat musiikki, historia, ornitologia ja luonnonvaraiset kasvit. Kuva: Tuuli Rajavuori.

Suomen museoliiton uusi puheenjohtaja Pekka Sauri viihtyy kaupunginmuseoissa ja haluaa tuoda museot voimakkaasti digiaikaan.  

Parhaiten Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, poliitikkona ja radiotoimittajana tunnetuksi tullut työelämäprofessori Pekka Sauri valittiin toukokuussa Suomen museoliiton puheenjohtajaksi. 
Samalla Sauri sai vastuulleen joka toisen MUSEO-lehden pääkirjoituksen kirjoittamisen. 

Sauri kertoo, että hänellä on läheinen suhde erityisesti historiallisiin museoihin. Myös taidemuseoissa tulee käytyä paljon.  

”Museoiden laaja aika- ja historiaperspektiivi on kiehtova. Museot kertovat, millaista elämä oli menneisyydessä ja miten aika ja arki ovat muuttuneet. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vankemmin ajattelen, että ihmisten elämä ei muutu miksikään. Vain muoti ja teknologia muuttuvat.” 

Sauri kertoo käyvänsä aina museoissa, missä ikinä onkaan. Kaupunginmuseot ovat erityisen kiinnostavia, sillä niistä oppii aina kunkin kaupungin historiasta ja voi ymmärtää kaupunkilaisten nykypäivää paremmin.  

”Helsingin historia on aina ollut lähellä sydäntäni, joten voi sanoa, että Helsingin kaupunginmuseo on lempimuseoni.” 

Sauri kertoo, että käynti Auschwitchin museossa on ollut hänen elämänsä hätkähdyttävin museokäynti. 

”En ole toipunut siitä vieläkään, vaikka siitä on jo 40 vuotta. Myös Riian kaupunginmuseo on jäänyt mieleen. On uskomatonta, miten kaupunki selvisi toisesta maailmansodasta. Museosta löytyy hyvin koskettavia tarinoita.”  

Suomen museoliiton puheenjohtajana Pekka Sauri toivoo pääsevänsä vaikuttamaan erityisesti museoiden digitalisoituminen. 

”Jo nyt tämän parissa tehdään paljon, mutta paljon on varmasti vielä tehtävissä. Digitaalisuus on suurimpia murroksia historiassa.” 

Sauri kertoo, että hänen oman elämänsä keskeinen historiaherätys tapahtui varhain.

”Olin vasta seitsemänvuotias, kun vanhempieni opiskelukaveri antoi meille Helsingin palotoimen 100-vuotishistoriiikin ja kiinnostuin siitä valtavasti. Se oli avainelämys historian ymmärtämisessä ja siitä kiinnostumisessa.” 

Nelli Korpi 
Juttu julkaistu MUSEO-lehdessä 3/2019.

tiistai 1. lokakuuta 2019

Kookos-tiimin tunnelmia MuseumPlus-käyttäjätapaamisesta Berliinistä


Palvelupäällikkö Sampsa Heinonen esittelemässä Kookos-kokoelmahallintaa käyttäjätapaamisen osallistujille Palais Kulturbrauereissa, Berliinissä. Kuva / © zetcom ltd.


Kookos-tiimi osallistui viime viikolla Berliinissä zetcom ltd:n Saksan toimiston järjestämään kansainväliseen MuseumPlus-käyttäjätapaamiseen. Käyttäjätapaamiseen osallistui yhteensä 170 osallistujaa 12 eri maasta. Suomesta Suomen museoliiton ohella paikalla oli Museoviraston ja Kansallisgallerian edustajia. Käyttäjätapaamisen ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli esityksiä eri aiheista zetcomilta, zetcomin yhteistyökumppaneilta ja zetcomin asiakkailta. Toisena päivänä ote oli käytännönläheisempi: työpajoissa käsiteltiin mm. järjestelmän hallinnointia, MuseumPlus-APIn käyttöä ja järjestelmän raportointiominaisuuksia. 

Pidin itse ensimmäisenä päivänä esityksen MuseumPlus-järjestelmän ympärille rakennetusta Kookos-kokoelmahallinnasta, joka valmiina SaaS-pakettina pitää sisällään järjestelmän ohella myös palvelinratkaisun ja tarvittavan käyttötuen koulutuksineen. Kookoksessa kaikkien asiakkaiden aineistot on tallennettu fyysisesti samaan tietokantaan. Käyttöoikeuksilla rajataan asiakkaan pääsy vain omiin aineistoihinsa, jolloin päivittäinen käyttökokemus sinänsä on Kookos-ratkaisussa sama kuin aineistot olisivat museokohtaisessa tietokannassa. Yksittäisen käyttäjän tunnistaminen toteutetaan kirjautumisen yhteydessä. Tietoturvasta huolehditaan siten, että yhteys palvelimelle muodostetaan suojatussa yhteydessä (HTTPS), jottei tunnuksia voida kaapata sisäänkirjautumisen yhteydessä. Käyttäjän palvelimelle lähettämät tunnistautumistiedot säilyvät tällöin asianmukaisesti suojattuna koko kirjautumisen ajan. 

Lisäksi tietokannassa on yhteiskäyttöisiä aineistoja kuten termilistat, jotka ovat kaikilla käytössä. Näiden yhteiskäyttöisten aineistojen hallinnasta ja ylläpidosta vastaa Kookos-tiimi keskitetysti. Tulevaisuuden kannalta tässä ratkaisussa on jo etukäteen varauduttu mm. KAM-sektorin yhteiskäyttöiseen nimitietopalveluun. Termilistoihin on aina toki mahdollista lisätä myös organisaatiokohtaisia termejä, joiden käyttö joissain tilanteissa on itseasiassa välttämätöntä (esimerkiksi sijainnit tai museokohtaiset luokitusjärjestelmät). Esitykseni herätti yleisössä runsaasti kiinnostusta ja pääsin vastaamaan lukuisiin kysymyksiin heti sen jälkeen ja myöhemmin vielä zetcomin järjestämässä illanvietossa.

Käyttäjätapaamisessa vahvistui käsitys siitä, että Kookos-ratkaisu on muihin zetcomin asiakkaisiin verrattuna varsin ainutkertainen. Suuri osa zetcomin museoasiakkaista on suoraan asiakassuhteessa yritykseen, jolloin kokoelmahallintajärjestelmän ylläpito ja kehittäminen edellyttää melkoisesti erityisosaamista myös asiakkaalta. Tapaamisen aikana huomasimme, että zetcomin asiakkaat ovat eri viivalla tämän asian suhteen. Osa tuntui tekevän Kookokseen verrattavia melko vaativia ylläpitotoimenpiteitä varsin itsenäisesti, kun taas joillain oma tekninen osaaminen kokoelmahallintajärjestelmän käytössä ja kehittämisessä on melko lailla vaatimattomampaa. Edustamamme näkemys yhteiskäyttöisen järjestelmän eduista sai näistä kokemuksista edelleen vahvistusta. Yhteiskäyttöisesti hallinnoitu järjestelmä tuo yksittäiselle käyttäjämuseolle vertaistukea järjestelmän kehittämisessä ja ylläpidossa, kun järjestelmän kehitystyö rakentuu päivittäisestä ylläpidosta huolehtivan Kookos-tiimin, Kookos-konsortion ja jokaisen yksittäisen käyttäjämuseon varaan.

Mielenkiintoisinta antia käyttäjätapaamisessa oli ehdottomasti tutustuminen muihin MuseumPlus-käyttäjiin ympäri Eurooppaa. Olemme jo aiemmin toimineet muutamaan otteeseen asiantuntijaroolissa eri zetcomin asiakasmuseoiden suuntaan, kun Kookoksesta on haettu referenssiä miten jokin toiminnallisuus tai ominaisuus on toteutettu. Pääsin itse viimein tapaamaan kasvokkain mm. Oxfordin yliopistomuseon (Ashmolean Museum) henkilökuntaa, joihin olen ollut aiemmin yhteyksissä useaan otteeseen sähköpostitse järjestelmän kehitysasioihin ja ylläpitoon liittyen.

zetcom ltd:n Berliinin toimiston johtaja Norbert Kanter esitteli tilaisuudessa viime aikojen kehitystyötä ja tulevaisuuden kehityssuuntia. Kookos-tiimissä olimme henkilökohtaisesti erittäin tyytyväisiä siihen, että useat eri yhteyksissä esittämämme toiveet on huomioitu koko MuseumPlus-järjestelmän yleisen frameworkin tulevaisuuden kehitystyössä. Esimerkiksi tuleva karttasovellus (GIS-ratkaisu) vaikutti tilaisuudessa tulevan toteutetuksi aika lailla toiveittemme mukaisesti. Jatkuvasti aktiivinen roolimme järjestelmän testaus- ja kehitysnäkökulmasta zetcomin suuntaan on siinä suhteessa selvästi tuottanut tulosta.

Alustavasti seuraavaa käyttäjätapaamista zetcom suunnittelee kahden vuoden päähän vuodelle 2021. Norbert Kanter väläytti mahdollisuutta järjestää tällöin maailmanlaajuisesti kaikille MuseumPlus-käyttäjille yhteinen käyttäjätapaaminen, johon osallistuisivat kaikkien zetcomin eri toimistojen asiakkaat ympäri maailmaa. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan tulevaa ja uusia MuseumPlus-järjestelmän kehitysaskeleita!
Sampsa Heinonen
Kirjoittaja on Kookos-kokoelmahallinnan palvelupäällikkö Suomen museoliitossa

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Poliitikot museoharjoittelussa

 
Kansanedustaja, Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Multala osallistui poliitikon museoharjoitteluun Vantaan kaupunginmuseoon kuuluvassa Håkansbölen kartanossa. Hän kokeili museosiivousta museon asiantuntijoiden kanssa.

 

Museot kutsuivat poliitikot työharjoitteluun ja kutsuun vastattiin innolla: teemaviikkoon osallistui yli 70 päättäjää 40 museossa. Palaute kampanjasta on ollut positiivista ja sitä on tarkoitus jatkaa. Museoliiton viestintäpäällikkö Tuuli Rajavuori on koonnut yhteen kampanjaviikon kokemuksia.


Poliitikon museoharjoittelu -kampanjan tavoitteena on esitellä museoiden monipuolista toimintaa ja yhteiskunnallista merkitystä. Perinteisen museo-opastuksen tai -esittelyn sijaan museoiden arkeen sukelletaan käytännön kautta. Poliitikot esimerkiksi luetteloivat esineitä, toimivat apuoppaina, ideoivat uutta näyttelyä tai kokeilevat konservointia yhdessä museoammattilaistan kanssa.

Eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen korjasi
Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupungin kovassa
käytössä olevaa rekvisiittakokoelmaa eli nukkekodin kalusteita.
Poliitikon museoharjoittelu -teemaviikko järjestettiin tänä vuonna neljättä kertaa ja osallistujia oli ennätysmäärä. Kahdella viimeisimmällä kerralla ajankohdaksi on vakiintunut elokuun viimeinen viikko, mikä on koettu hyväksi sekä museoiden että päättäjien puolesta. Eduskunnan istuntokausi ei ole vielä alkanut, mutta syksyn toimintaa suunnitellaan jo ahkerasti. Useimmat päättäjät ovat kotipaikkakunnallaan, jolloin harjoitteluihin on helpompi osallistua myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla.

Kampanja alkaa olla tunnettu päättäjien keskuudessa ja kutsua osataan jo odottaa. Tänä vuonna mukana oli myös konkariharjoittelijoita, jotka ovat olleet mukana aiempina vuosina jossakin toisessa museossa. Myös Museoliittoon tuli useita yhteydenottoja suoraan päättäjiltä, jotka toivoivat erityisesti pääsevänsä tiettyyn museoon harjoittelijaksi. Harjoittelupaikat järjestyivät ripeästi – siitä erityiskiitos museoille.

Tähän mennessä Museoliittoon tullut kampanjapalaute on ollut positiivista. Museoiden mukaan harjoittelupäivä on tuonut päättäjiä ja päätöksentekoa lähemmäs museoiden arkea ja yhteinen kampanjaviikko kannustaa olemaan aktiviinen omalle toiminnalle tärkeisiin päättäjiin. Erityisen tyytyväisiä kampanjaan on oltu museoissa, joissa kampanjaan on osallistunut poliittiisten ryhmien päättäjiä tai joissa vierailun aikana on voitu oikaista museotoimintaan liittyviä väärinymmärryksiä esimerkiksi museoiden lausuntoprosessin kestoon liittyen. Vierailun yhteydessä on syntynyt myös uusia ideoita vuorovaikutuksesta. Esimerkiksi museoharjoitteluun osallistunut kunnan tila- ja asuntojaoston varapuheenjohtaja kutsui museon edustajat kertomaan lausuntomenettelystä myös muille jaoston jäsenille.

Espoon kaupunginmuseo KAMUssa harjoitteluun osallistui 10 kunnallista päättäjää. Harjoittelupäivä alkoi aamukahvin ja lyhyen museoesittelyn merkeissä. Sen jälkeen harjoittelijat jakautuvat kolmeen ryhmään, joissa tutustuttiin kokoelmien digitointiin, museo-opetukseen ja kulttuuriympäristöyksikön toimintaan.

Pienen haasteen kampanjan suunnitteluun aiheuttaa tiukat aikataulut. Vierailut saattavat varmistua vasta lähellä kampanjaviikkoa ja joskus peruutuksia on tullut vielä viime hetkillä. Silti vierailut ovat onnistuneet hyvin ja ohjelmaa on tarvittaessa muokattu lyhyelläkin varoituksella. Myös peruuntuneen harjoittelun tilalle kannattaa ehdottomasti tarjota uutta mahdollisuutta tutustua museoon kampanjaviikon jälkeenkin. Päättäjiltä saadun palautteen mukaan kutsuun on ylipäätään helpompi tarttua, jos museo tarjoaa valmiiksi useita vaihtoehtoja vierailuajankohdaksi.

Anna palautetta!

Lämmin kiitos kaikille kampanjaan osallistuneille museoille ja päättäjille! Näillä näkymin kampanjaa jatketaan ja tiedotamme ensi vuoden aikatauluista heti kun ne ovat varmistuneet. Tässä vaiheessa kuulemme erittäin mielellään palautetta kampanjasta sekä museoilta että päättäjiltä. Se auttaa meitä kehittämään sekä kampanjaa että Museoliiton edunvalvontatyötä edelleen. Palautetta voi jättää joko alle kommenttikenttään tai ottamalla yhteyttä minuun sähköpostitse tai puhelimitse.

Tuuli Rajavuori
Kirjoittaja työskentelee viestintäpäällikkönä Suomen museoliitossa.