tiistai 9. heinäkuuta 2019

Luetteloinnin myyteistä

Aineistoja valtionarkiston (nyk. Kansallisarkisto) tutkijasalissa (Rauhankatu 17) v. 1910. Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Kuv. Tuntematon. CC-BY 4.0.


Museoalan seminaareissa ei voi välttyä kuulemasta tiettyjä kokoelmatyötä koskevia väitteitä tai näkemyksiä, jotka toistuvat eri yhteyksissä säännöllisin väliajoin. Nämä väitteet eivät sinänsä ole virheellisiä tai perusteettomia, mutta niiden perusteita ei ole useimmiten eksplisiittisesti tarkemmin avattu. Kutsun seuraavassa tällaisia tarkempaa tarkastelua vaille jääviä väitteitä luetteloinnin myyteiksi. Olen poiminut alle esimerkinomaisesti kolme tällaista myyttiä tarkemmin analysoitavaksi.

”Meidän kokoelmiimme kuuluu niin ainutlaatuisia aineistoja, että niitä on mahdoton kuvailla yhteisillä kuvailusäännöillä.”

Väitteessä sekoittuvat itse aineistot ja niitä koskeva kuvailu. Museoiden kokoelmiin kuuluu lukuisia ainutlaatuisia ja - kertaisia aineistoja, mutta kaikki aineistot sinänsä ovat varmasti luetteloitavissa ja kuvailtavissa yhteismitallisesti. Museoiden luettelointiohje tarjoaa koko museokentälle aineistojen kuvailuun yhteiset säännöt, joita voidaan hyödyntää mitä tahansa objektityyppiä kuvailtaessa.

Kokoelmatyössä tarvitaan epäilemättä edelleen vahvaa erikoisosaamista, jotta eri aineistot pystytään kuvailemaan mahdollisimman kattavasti. Ongelmana ei kuitenkaan ole se, etteikö aineistoja sinänsä pystyttäisi kuvailemaan luettelointiohjeita noudattaen. Sen sijaan aineistoista itsessään saattaa jo lähtökohtaisesti olla puutteelliset ja virheelliset kontekstitiedot. Toiseksi luetteloija ei välttämättä yksinkertaisesti tunne kuvailtavia aineistoja riittävän hyvin, jotta ne tulisi kuvailtua eri näkökulmista mahdollisimman kattavasti.

Eri automatisoidut digitaaliset prosessit tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa nopeuttamaan aineistojen kuvailua mm. tarjoamalla luetteloijalle relevanssiin perustuvia asiasanoja tai vaikkapa mahdollistavat aineistojen massadigitoinnin aiempaa tehokkaammin. Tämä ei sinänsä merkitse sitä, etteikö asiantuntevaa kokoelma-ammattilaista tarvittaisi edelleen museoissa: esimerkiksi historiallisen kontekstin tunnistaminen on osoittautunut melko haastavaksi koneoppimisen näkökulmasta. Myöskään koneoppimisen näkökulmasta ongelmat eivät siten liity kuvailun yhteismitallisuuteen, vaan pikemminkin strukturoidut luettelointisäännöt tukevat eri automatisoitujen menetelmien käyttöönottoa museoalalla. 

”Yhteiskäyttöiset termilistat tai ontologiat eivät riitä omien aineistojen kuvailussa”

Yhteiskäyttöisissä ontologioissa (esim. KOKO) voi toki olla puutteita esimerkiksi nykyhetken ilmiöiden tai vaikkapa uusimpien taidesuuntausten kuvailussa, kun terminologia ei ole vielä vakiintunut. Silti yhteiskäyttöisyyden näkökulmasta kannattaa suosia aina koko KAM-sektorin käytössä olevia ontologioita, termilistoja tai luokituksia, kun se vain on mahdollista. Tällä tavoin varmistetaan museossa tuotetun metadatan yhteismitallisuus esimerkiksi ulkoisia verkkopalveluja kuten Finnaa varten. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että Finton eri ontologioihin on mahdollista ehdottaa puuttuvia termejä suoraan, jos huomaa puutteita tai virheitä ontologioissa.

”Käytössä oleva kokoelmahallintajärjestelmä ei mahdollista kaikkien museon kokoelmiin kuuluvien aineistojen luettelointia”

Tämä varmasti pitää edelleen vähintään jossain määrin paikkaansa. Museoalalla on käytössä laaja joukko eri kokoelmahallintajärjestelmiä, joista osa ei pohjaudu mihinkään yhteiskäyttöiseen tietomalliin eivätkä ne myöskään noudata Museoiden luettelointiohjeeseen nojautuvaa tapaa tallentaa aineistoja. Historiallisista syistä esimerkiksi taidemuseoiden käytössä olleet kokoelmahallintajärjestelmät ovat taipuneet hyvin taideteosten luettelointiin, mutta niitä ei ole suoranaisesti tarkoitettu esimerkiksi kulttuurihistoriallisen esineistön tai arkistoaineistojen hallintaan. Mahdollisen järjestelmäuudistuksen yhteydessä olisikin hyvä varmistua, että hankittava järjestelmä sopii hyvin kaikkien museon kokoelmiin kuuluvien objektityyppien luettelointiin Museoiden luettelointiohjeen mukaisesti.

Tuleeko mieleesi muita luetteloinnin myyttejä? Sana on vapaa kommenttikentässä.

Sampsa Heinonen
Kirjoittaja on Kookos-kokoelmahallinnan palvelupäällikkö Suomen museoliitossa

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Museoiden 2010-luku oli näyttelyiden – kokoelmat keskiöön 2020-luvulla?

Museoiden tulojen ja menojen kasvukäyriä 2010-luvulla.
Museovirasto julkaisi kesäkuun puolivälissä uusimman Museotilaston, joka kertoo museoiden toiminnasta tunnuslukujen valossa vuonna 2018. Tilaston perusteella voidaan jo tehdä arvio koko 2010-luvusta. Kuluva vuosi tuskin enää merkittävästi muuttaa vuosikymmenen trendejä.

2010-luvulla museoiden budjetit ovat kasvaneet lähes neljänneksen, 200 miljoonasta eurosta 249 miljoonaan euroon. Museotyön kannalta ongelmallista on, että yli puolet kasvusta on käytetty kiinteistömenoihin. Niiden kokonaismäärä on noussut peräti 41 prosenttia. Sen sijaan henkilöstöresurssien osalta vuosikymmen on ollut niukka. Museoiden henkilötyömäärä on vähentynyt 140 henkilöllä (5%), vaikka palkkasumma on noussut samalla 11 prosentilla. 

Museoiden business-orientoituneisuus kasvanut

Talouden osalta museot ovat 2010-luvulla olleet edeltäjiään business-orientointuneempia, mikä on näkynyt erityisesti näyttelytoiminnassa. Museot ovat kasvattaneet pääsymaksutuloja 13,6 miljoonalla eurolla (133%). Kasvu on saavutettu myymällä kasvaneille kävijämäärille aikaisempaa kalliimpia pääsylippuja. Museoiden kävijämäärät ovat nousseet 2,3 miljoonalla (46%) samalla, kun myydyn pääsylipun keskihinta on noussut 2,5 eurolla (59%). 

Näyttelyiden tuottamiseen ja niiden markkinointiin käytetyistä resursseista on tietoa vasta vuodesta 2013 alkaen. Tällä ajanjaksolla näihin käytetty rahoitus on kasvanut vain 3,7 miljoonaa euroa (18%). 

Näyttelymäärien osalta koko vuosikymmen on ollut laskuvoittoinen. Vuonna 2010 museot tarjosivat kävijöilleen 126 näyttelyä enemmän kuin vuonna 2018. Yleisesti voi todeta, että näyttelyihin tehdyillä panostuksilla on saatu aikaisempaa parempi taloudellinen tulos.

Museokortti merkittävä kasvun tekijä

Museoiden näyttelytulojen ja taloudellisen kannattavuuden kasvun tärkein yksittäinen tekijä on vuonna 2015 lanseerattu Museokortti. Selvää on, että vastaavaa kasvua ei olisi tapahtunut ilman museoiden yhteistä myyntiä ja markkinointia edistävää järjestelmää. 

Jotkut ovat arvelleet, että Museokortin myönteisten vaikutusten vastapainoksi kortti on vähentänyt yksittäisten pääsylippujen myyntiä. Tilaston perusteella negatiiviset vaikutukset ovat vähäisiä; yksittäisten pääsylippujen myynti on jatkanut kasvuaan lähes samalla tahdilla koko vuosikymmenen. 

Pääsymaksutulojen rinnalla museokauppatulot ovat kasvaneet 6,2 miljoonaa (73%) ja sponsoritulokin 307 000 euroa (24%). Kokonaisuudessaan museot kattoivat menoistaan palvelutuloillaan 19 prosenttia viime vuonna. Vastaava osuus vuosikymmenen alussa oli 14 prosenttia. 

Museoiden business-suuntautuneisuutta ja palvelutulojen kasvua ovat ohjanneet poliittiset päätökset, erityisesti valtion avustusrahoituksen leikkaukset. Museoiden valtionosuudet ovat vuosikymmenen aikana laskeneet 5,5 miljoonaa euroa (15%). 

Kokoelmien kehityksessä suuria eroja

Museoluokittelun perusteella vuosikymmen on ollut taidemuseoiden kasvun aikaa. Näin voi päätellä ainakin kokoelmista – taidemuseoiden teoskokoelmat ovat kasvaneet 96 000 teoksella (30%). Samaan aikaan kulttuurihistoriallisten museoiden esine- ja valokuvakokoelmat ovat pysyneet entisellä tasollaan. 

Tämän perusteella Suomen museoliiton strategiatyössä tunnistettu uhka digitaalisesta pimeästä ajasta, eli digitaalisen kuvamateriaalin vähäisestä päätymisestä museoiden kokoelmiin, ei ole aiheeton. 

Luonnonhistoriallisten kokoelmien osalta kehitys näyttää olevan jopa takaperoista, sillä Museotilaston valossa luonnonhistorialliset kokoelmat pienenivät yli kuudella miljoonalla näytteellä (28%). Toivoa sopii, että tulokselle löytyy tilastotekninen selitys. Muuten kehitys kuulostaa kummalliselta ja jopa uhkaavalta. Lajit näyttävät häviävän sekä luonnosta että museokokoelmista. 

Digitalisaation läpimurron vuosikymmen

2010-luku oli kaikilla toimialoilla digitalisaation läpimurron vuosikymmen. Museoissa digitalisaatiosta on puhuttu erityisesti kokoelmatyön yhteydessä. 

Museotilaston perusteella digitalisaatio oli museoissa vielä pääosin skannailua. Kokoelmia saatiin digitoitua huomattava määrä, mutta saavutettavuuden parantaminen ja käytön lisääminen jäävät seuraavan vuosikymmenen tehtäväksi. 

Kokoelmista oli viime vuoden lopulla digitoitu: esineistä 28%, teoksista 72%, valokuvista 15% ja luonnon historiallisten museoiden näytekokoelmista 3%. Saavutettavuus oli paras teoskokoelmien osalta, joista 11 prosenttia oli julkaistu verkossa. Vastaavat luvut muiden kokoelmien osalta olivat: esine 5%, valokuva 3% ja näyte 1%.

2010-luku oli näyttelytoiminnan kasvun vuosikymmen

Tilastokatsauksen perusteella 2010-luku tulee jäämään museohistoriaan näyttelytoiminnan kasvun vuosikymmenenä. Kasvun taustalla on epäilemättä se, että museoiden näyttelytoiminnassa on pystytty hyödyntämään digitalisaatiota näyttelyiden tunnetuksi tekemisessä sosiaalisen mediassa sekä pääsylippumyynnissä Museokortti-järjestelmän kautta. 

Kokoelmatyön osalta kehitys on ollut vaisumpaa ja digitalisaatiossa jäätiin vielä pohjatyön asteelle ja lähtökuoppiin. Onkin helppo ennustaa, että 2020-luvulla digitalisaation edistäminen muille osa-alueille on vuosikymmenen keskeisin tehtävä. 

Kuluva vuosikymmen on muuttanut myös museoiden johtamista. Todennäköisesti johtajilta vaaditaan seuraavalla vuosikymmenellä entistä vahvempaa liiketoiminnallista orientaatiota, jotta kasvava työmäärä resonoi kasvavien resurssien kanssa ja päinvastoin. 

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Euro enemmän: Jotain uutta, jotain vanhaa, mutta taatusti erilaista


Arkkitehtuurimuseon uudistunut museokauppa. Kuva Salla Berard.

 Arkkitehtuurimuseo ja Tekniikan museo uudistivat museokauppansa perusteellisesti osana Suomen museoliiton koordinoimaa Euro enemmän -hanketta. Miltä museokaupat näyttävät ja miten museokauppojen kehitystyö on sujunut? 

Euro enemmän -hankkeessa on edetty pilotointivaiheeseen, jonka aikana testataan, miten hankkeessa muotoiltu museokauppakonsepti toimii neljässä pilottikohteessa. 

Kahdessa pilottimuseossa lähtökohtana oli kokonaisvaltainen museokaupan uudistaminen. Tekniikan museossa ei ollut kauppaa käytännössä lainkaan ja Arkkitehtuurimuseossa kauppa uudistettiin lattiasta kattoon. Pilotoimme kaikkea kaupan uudistamiseen ja käynnistämiseen liittyvää työtä: millainen prosessi uudistaminen on käytännössä tuotevalikoiman rakentamisesta aina kaupan toteutukseen, käynnistykseen ja toimintaan saakka. 

Sama tavoite – erilainen toteutustapa

Vaikka sekä Tekniikan museo että Arkkitehtuurimuseo tähtäävät myyntiin, eroavat museokauppojen toteutustavat toisistaan. Pilottimuseot ovat profiileiltaan erilaisia ja esimerkiksi asiakaskunnat eroavat toisistaan. Miten löytää oikeat ja myös kustannustehokkaat keinot uudistuksen toteuttamiseen? 

Tekniikan museossa kaupan uudistaminen päätettiin toteuttaa vaiheittain osana syksylle ajoittuvaa näyttelyuudistusta. Museokaupan ensimmäinen versio avattiin toukokuussa keskellä kuuminta luokkaretkisesonkia. Tuotevalikoimaa laajennettiin tätä silmällä pitäen, ja pienimmätkin museovieraat ilahtuvat varmasti esimerkiksi klassisista neppiksistä. Kirjojen ja julkaisujen lisäksi valikoimassa huomioitiin alueen ulkoilijat. 

Kokonaisuudessaan uudistus toteutettiin pienellä budjetilla. Vaikka kaupan tunnelmaa luodaan vanhoilla varastosta löydetyillä Billnäsin kalusteilla, haluttiin uudistuksessa panostaa myös uusiin kalusteisiin.

Arkkitehtuurimuseossa museokaupan uudistus linkittyi ala-aulan uudistamiseen. Museo toteutti uuden asiakaspalvelupisteen. Uudistuksen yhteydessä lippukassa siirtyi nykyisestä paikasta aulaan ja kaupan tila laajeni hieman, sillä myös aiempi lipunmyyntipiste saatiin museokaupan käyttöön. 

Toteutus oli hyvin vaativa, koska rakennus on suojeltu, mutta hyvä yhteistyö kiinteistön omistajan kanssa, osaava ammattisuunnittelija ja hyvin toimiva museotiimi mahdollistivat toteutuksen. Uudistuksessa keskeisintä oli panostaminen ammattisuunnittelijan osaamiseen kaupan tila- ja kalustesuunnittelussa. Mutkia matkalla varmasti oli, mutta lopputulos on erinomainen. 

Kaupan tuotevalikoimaa laajennettiin merkittävästi ja valikoiman suunnittelussa museon henkilökunnan luovuudella oli suuri rooli. Uudistunut museokauppa tarjoaa asiakkailleen kirjallisuuden lisäksi muun muassa arkkitehtuuriaiheisia tekstiilejä, pelejä ja oivaltavasti suunniteltuja toimistotarvikkeita oman sisäisen arkkitehdin löytämiseen. 

Tekniikan museon uudistunut museokauppa. Kuva Tekniikan museo.

Ryhtymiskynnys kannattaa ylittää

Valtakunnallisilla Museopäivillä Tampereella 15.5. kerrottiin, miten oman museokaupan kehittämiseen voi ryhtyä. Liikkeelle lähtemisessä auttaa hyvä suunnitelma ja visio siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Tärkein asia on ylittää ryhtymiskynnys ja edetä kokeillen. 

Museokauppaa ei tarvitse rakentaa päivässä, mutta työ kannattaa aloittaa heti. Jokainen päivä ilman hyvin toimivaa museokauppaa on menetetty mahdollisuus niin tulovirran kuin kävijäkokemuksenkin kannalta. Olemme oppineet pilottimuseoiden kanssa, että uuden kehittäminen vapauttaa valtavat ideavirrat ja tuo hyviä ideoita myös muuhun museon toimintaan.

Tekniikan museon ja Arkkitehtuurimuseon toteutukset ovat Euro enemmän -hankkeen projektitiimin näkökulmasta, ja myös museoiden itsensä mielestä, erittäin onnistuneita. Niukat tai suhteessa uudistusten kokoon nähden pienet budjetit korvattiin luovilla ratkaisuilla, koko museon henkilökunnan yhteisellä tekemisellä sekä hyödyntämällä museon varastojen aarteita. Molemmissa pilottikohteissa museokauppa haluttiin avata mahdollisimman pian kesän myyntisesongin takia.

Millaisia havaintoja museoille muodostuu kaupan arjesta? Miten asiakkaat ovat ottaneet museokaupan vastaan? Millaisiin myyntilukuihin Tekniikan museossa ja Arkkitehtuurimuseossa seurantajakson aikana päästään? Havainnoista ja tuloksista kuullaan tarkemmin seuraavassa museokauppaseminaarissa, joka järjestetään 23.9. Helsingissä. 

Seuraavassa Euro enemmän -blogissa kerrotaan kahden muun pilottimuseon, Turun Taidemuseon ja museokeskus Vapriikin pilotoinnista. 

Aino-Marja Miettinen
Janne Tielinen
Mikko Tapanainen
Museokaupan kehitystiimi, Euro enemmän -hanke



keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Vieraskynä: Museopalveluita ammattiin opiskeleville


Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelijat valmistautuvat Nakista nyhtökauraan -tapahtumaan lehtori Anikó Lehtisen johdolla. Kuva: Mirella Penttilä

Hotelli- ja ravintolamuseon hankkeissa tuetaan ravintola-alan opiskelijoiden identiteettiä ja ammatillista kasvua. Museonjohtaja Anni Pelkonen kertoo, miten suomalaista ammattiopetusta ja museoyhteistyötä esiteltiin eurooppalaisille kollegoille.

Joukko eurooppalaisia museoammattilaisia ja ammatillisen koulutuksen edustajia kokoontui huhtikuun alussa Helsingin Kaapelitehtaalle Hotelli- ja ravintolamuseon vieraaksi. Tapaaminen liittyi E-VOKED-hankkeeseen (European Museums for Vocational Education), jota rahoittaa Erasmus+ -ohjelma.

Monivuotisessa hankkeessa kehitetään ammattiin opiskelevien museopedagogisia palveluita. Suomesta mukana on Hotelli- ja ravintolamuseo, jolle E-VOKED on ensimmäinen laaja kansainvälinen yhteistyöhanke. Kahdeksan eurooppalaisen toimijan hanketta vetää Hungarian Museum of Trade and Tourism.

Helsingin hanketapaamisessa eurooppalaisille kollegoille ja yhteistyökoulujen edustajille esiteltiin Hotelli- ja ravintolamuseon pedagogista toimintaa sekä yhteistyömalleja ammatillista koulutusta tarjoavien tahojen kanssa.

Hotelli- ja ravintolamuseossa ammattikoululaisten kanssa tehtävän pedagogisen työn tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden ammatti-identiteettiä sijoittamalla opiskelijat osaksi oman alansa historiaa ja suurempaa tarinaa museoaineistoja hyödyntäen. Museon palveluita kehitetään parhaillaan yhteistyössä oppilaitosten ja opettajien kanssa, jotta ne vastaisivat paremmin tämän päivän oppilaitosmaailman haasteisiin. 

Ammatillisen koulutuksen rakenne on Suomessa muuttunut merkittävästi viime vuosina, kun lähiopetusta on vähennetty ja itsenäistä opiskelua lisätty. Osalle opiskelijoista omatoiminen opiskelu sopii, toiset tarvitsisivat opinnoissaan enemmän tukea ja yhteisöllisyyttä. Ravintola-alalla haasteena ovat lisäksi liian alhainen aloittavien opiskelijoiden määrä sekä korkea opintojen keskeyttämisprosentti. Hotelli- ja ravintolamuseo haluaa olla oppilaitosten tukena haasteiden keskellä.

Hotelli- ja ravintolamuseo esitteli hankeväelle muun muassa opintojen loppusuoralla oleville suunnattuja Ammattilaisen ääni-työpajoja. Työpajoja järjestetään Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tuella. Tulevista hankkeista esiteltiin Ammattilaiselta toiselle, joka toteutetaan Museoviraston rahoituksella. Hankkeessa toteutetaan Kokemusklubeja yhdessä hotelli- ja ravintola-alan tulevien, nykyisten ja entisten ammattilaisten kanssa.

Kollegoille kerrottiin myös opiskelijoiden kanssa toteutettavista tapahtumista ja käsiteltiin niiden mahdollisuuksia monipuolisina oppimisympäristöinä. Vierailuviikolle sattui sopivasti Laurea Ammattikorkeakoulun kanssa toteutettu Nakista nyhtökauraan – Mitä syömme tulevaisuudessa -tilaisuus, joka on osa museon Food & Future Forumia.

Stadin ammatti- ja aikuisopiston henkilökunta esitteli koulun toimintaa ja museoyhteistyötä sekä kertoi ammatillisen koulutuksen nykytilanteesta Suomessa. Lisäksi viikon ohjelmaan kuului vierailu Perho Liiketalousopistossa ja lounas opiskelijoiden pyörittämässä Ravintola Perhossa. Kolme Perhon opiskelijaa vastasi nelipäiväisen E-VOKED-tapaamisen käytännön järjestelyistä ja suoritti samalla näyttötutkintonsa. Oivallinen yhteistyöesimerkki sekin!  

Ruoan ja juoman äärellä keskusteltiin mitä moninaisimmista asioista: miksi kahvikupeissa on pienet punaiset i-tarrat; mitä tarkoittaa lenkkisauna; liittyykö Lapinlahdenpuisto jotenkin Lappiin... Hotelli- ja ravintolamuseo piti yllä mainettaan ”ikuisen perjantain museona” muun muassa aloittamalla viimeisen päivän askartelulla. Kaikki osallistujat tekivät omaan tyyliinsä ja päähänsä sopivan kruunun, joka antoi voimia työntäyteisen viikon viimeiseen päivään.

Anni Pelkonen
Kirjoittaja työskentelee museonjohtajana Hotelli- ja ravintolamuseossa.

torstai 23. toukokuuta 2019

Maahanmuuttajanaiset näyttävät mallia

Kuva: Monaliiku ry

Sektorirajoja ylittämällä museoille avautuu uusia mahdollisuuksia. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä tutustui kiinnostavaan hankkeeseen, jossa yhdistyy liikunta, museot ja uudet kokemukset.

Pääsin tutustumaan muutama viikko sitten Monaliiku ry:n (Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta) toimintaan. Yhdistyksen tehtävänä on aktivoida maahanmuuttajanaisia liikkumaan. Tutustuin heidän toimintaansa erityisesti siksi, että yhdistys on käynnistänyt äskettäin Kävellen museoihin -hankkeen, jossa maahanmuuttajataustaiset naiset kävelevät ryhmänä museoihin ja tutustuvat niiden näyttelyihin. Hankkeen rahoittaa Koneen säätiö.

Ryhmä kokoontuu jokaisen kävelyretken aluksi noin 2-3 kilometrin päähän tutustumiskohteena olevasta museosta. Matkan varrella tutustutaan kaupunginosaan ja kävely jatkuu museossa, jossa ryhmä tutustuu näyttelyyn omatoimisesti. Osallistujilla on käytössä Museokortit, mikä mahdollistaa yhteisten museokäyntien lisäksi omatoimiset museovierailut vuoden ajan.

Monaliikun konsepti on erinomainen esimerkki sektorirajat ylittävästä toiminnasta, jossa kaikki voittavat. Kohonneen kunnon lisäksi ryhmäläisille tulee tutuksi kaupunginosat, joissa he eivät muuten vierailisi. Museoiden sisällöt lisäävät ymmärrystä suomalaisesta kulttuurista ja elämänmenosta. Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä kynnys lähteä kotoa liikkeelle saattaa olla kantasuomalaisia korkeampi ja hanke madaltaa kynnystä tehokkaasti. 

Museoille on merkittävää, että hankkeen Museokortti-yhtyeys tuo museoille rahaa, samalla kun ne tavoittavat museoiden yhteiskunnallisen tehtävän ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta tärkeän kohderyhmän. Tämä on toimiva ja konkreettinen esimerkki siitä, että museoiden on mahdollista toteuttaa myös sosiaalipoliittisia tavoitteita siten, että se tuottaa museolle suoria tuloja.

Toivon, että Monaliikun kampanja kopioidaan. Museoilla on ainutlaatuinen tarjonta ja mahdollisuus edistää maahanmuuttajien kotouttamisen lisäksi muiden sosiaalipoliittisten tavoitteiden toteutumista. Museokortti-työkalu olisi kaupungeille ja kunnille myös edullinen vaihtoehto. Kortinkäyttö tuottaa kuntien omistamille museoille tuloja, joten parhaimmillaan kaupungit voivat saada museoidensa kautta sosiaalitoimen sijoittamat rahat takaisin jopa korkojen kera. Parasta korkoa saataisiin kuitenkin ihmisille, jotka museovierailujen kautta saavat hienoja elämyksiä sekä mahdollisesti aikaisempaa aktiivisemman elämän.

Selvää on, että vallalla oleva toimintojen siiloutuneisuus vaikeuttaa tämän win-win-win -käytännön toteuttamista. Museoiden on ehdottomasti oltava aktiivisia tällaisten mahdollisuuden tarjoamisessa museo- ja kulttuurisektorin ulkopuolisille toimijoille, esimerkiksi sosiaali-, koulu- ja liikuntasektoreille.

Sektorimme ja perinteisten asiakkaidemme ulkopuolelta tulevat ryhmät tuovat mukanaan tarpeen museoiden palvelujen kehittämiselle. Monaliiku on tästä hyvä esimerkki. Kävellen museoihin -ryhmät ovat päättäneet tutustua museoihin omatoimisesti, koska kokemukset museoiden opastusten abstraktiotasosta ja selkokielisyydestä eivät ole rohkaisseet opastusten varaamiseen. Siksi meidän pitäisi yhä useammin kysyä itseltämme, miten sisältömme ovat tarjolla asiakkaille, jotka eivät seuraa tarinaamme suomalaisen peruskoulun pohjalta.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri