tiistai 25. elokuuta 2015

Vaikuttava museo

Katutaitelija Banksyn antihuvipuisto Dismaland on yhteiskuntakriittinen taidenäyttely. Kuva: Christopher Jobson.
Museoiden missio-määrittelyissä painottuvat tekeminen ja oleminen ja museoala on tottunut vain objektiiviseen ja puolueettomaan totuuteen. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levän mukaan nyt olisi aika aktiivisemmalle otteelle!

Museo- ja historiaopinnot läpikäyneiden ja alalla työskentelevien perimään on kirjoitettu vaatimus ja oletus, että meidän tehtävämme on kertoa totuus ja vain objektiivinen, puolueeton totuus. Sen rakennamme käyttäen monipuolista lähdemateriaalia kriittisesti tulkiten sekä välttämällä viimeiseen asti adjektiivien käyttöä. Olemme toki valmiita myöntämään, että emme pysty tuottamaan lopullista totuutta. Mutta vankka usko on, että totuutemme kestää ainakin sukupolven tai perusnäyttelyn mittaisen aikajänteen. Tämän perimän tuloksena useimpien museoiden missiomäärittelyssä painottuvat tekeminen ja oleminen. Näin myös museolain museomääritelmässä: 

Museotoiminnan tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa.

Aika on aktiivisemmalle otteelle. Tämä on pääteltävissä ainakin kansainvälisestä museoalan keskustelusta. Tekemisen ja olemisen tilalle tarjotaan kannanottamista ja vaikuttamista.
Antihuvipuiston esite.
Kuva: dismaland.co.uk

Uusimmassa ICOM newsissä englantilainen museoguru David Fleming perää museoilta ennen muuta aktiivista roolia sosiaalisen tasavertaisuuden edistämisessä ja rakentamisessa. Hän myös kritisoi voimakkaasti museoiden tavoitetta puolueettomuuteen:

“Museum neutrality is not merely the avoidance of a position: it is the covert adoption of a position, disguised as neutrality. The world is full of falsely neutral museums that mislead the public by pretending to adopt no position at all – more disturbing than museums that adopt an overt, campaigning position.”

On helppo olla Flemingin kanssa samaa mieltä siitä, että puolueettomuuttaan tai objektiivisuuttaan korostavien museoiden aika alkaa olla ohi. Käytännössä taitaa myös olla niin, että puolueettomana ja objektiivisena pysyminen on mahdotonta. Tämän on kurjuuden huvipuiston Dismalandin luoja, brittiläinen katutaiteilija Banksy tiivistänyt osuvasti:

”If we wash our hands of the conflict between the powerful and the powerless, we side with the powerful – we don’t remain neutral.” 

Fleming toimii myös Englannin museoliiton puheenjohtajana ja hänen näkemyksensä vaikuttavat linjauksiin, joita liitto tekee. Englannin museoliiton strategia on otsikoitu ”Museum Change lives” ja siinä museoilta odotetaan:

”The best museums use their position of trust to encourage people to reflect on society’s contemporary challenges. They promote social justice and human rights. Challenge prejudice and champion fairness and equality.”
Kansallismuseo toivotti Facebokissa kaikille hyvää
Pride-kulkuetta. Kuva: Kansallismuseon Facebook -sivuilta.
Tanskalaiset ovat englantilaisten kanssa samoilla linjoilla. Tanskan museoliiton ja kulttuuriministeriön juuri julkaisemassa tutkimuksessa ja artikkelikokoelmassa  “Museums, citizens and sustainable solutions” perätään erityisesti museoiden roolia aktiivisen kansalaisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä.

Viimeaikaisten tapahtumien ja näkyvissä olevan kehityksen valossa on ilmeistä, että myös Suomessa on tarvetta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvoisuuden ja ihmisoikeuksien edistämiselle.

Toistaiseksi museot eivät ole näkyvästi käyttäneet tilaisuuttaan osoittaa puo-lueellisuuttaan ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kun uutisia seuraa, valitettavasti uusista tilaisuuksista ei tule olemaan pulaa. 

Tilaisuuksiin tarttumista meiltä oletettavasti odotetaan, tätä indikoi ainakin se, että Kansallismuseon Facebook-kannanotto Helsinki Priden puolesta sai enemmän peukutusta kuin mikään perinteisempi viesti. 


Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

”The time to get political is now”, David Fleming, ICOM News May 2015.



tiistai 18. elokuuta 2015

Museot hyvällä asialla

Kissat kiittävät! Kuva: Riikka Harjula / Oulun museo- ja tiedekeskus Luuppi

 

Museoiden hyväntekeväisyystempauksilla tavoitellaan uusia yleisöjä ja positiivista museomielikuvaa.


Hyväntekeväisyys ja markkinointi eivät ensimmäisellä ajatuksella tahdo sopia yhteen. Markkinointi on kaupallista kun taas hyväntekeväisyys perustuu vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen. Uusimmat markkinointitrendit kuitenkin kertovat, että ihmiset ovat valmiita toimimaan tärkeäksi koetun asian puolesta, vaikka taustalla olisi myynnin tai tunnettuuden lisääminen. Englanniksi puhutaan cause marketingista.

”Nykyään ihmiset haluavat osallistua itse”, sanoo Oulun museo- ja tiedekeskus Luupin sosiaalisen median asiantuntija Riikka Harjula. ”Museovieras saa tunteen, että on mukana hyvän asian edistämisessä. Parhaimmillaan onnistunut kampanja herättää tunteita.”

Oulun taidemuseossa hyväntekeväisyyttä käytettiin viestintäkampanjan tukena viime
vuoden vaihteessa. Kohteeksi valittiin sijaiskodeissa elävät kissat ja yhteistyökumppaniksi paikallinen eläinsuojeluyhdistys. Joulun välipäivinä Häntä pystyyn! Terveisin kissat ja koirat –nykytaidenäyttelyyn pääsi ilmaiseksi sisään, jos mukanaan toi kissanruokaa tai -tarvikkeita.

Kampanja huomattiin laajasti valtakunnallisissa tiedotusvälineissä ja se levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa. Viraalimarkkinointi perustuu siihen, että ihmiset kertovat asioista toinen toisilleen ja osallistuvat omalta osaltaan tuotteen tai palvelun markkinointiin. Verkossa puskaradio toimii nopeasti ja tehokkaasti.

”Yleisöltä saatu palaute oli pelkästään myönteistä”, Harjula kertoo. ”Monet toivoivat samankaltaista toimintaa myös omalle paikkakunnalle.”

Kampanja oli onnistunut myös eläinsuojeluyhdistyksen näkökulmasta. Puolentoista viikon aikana museoon kertyi lähes 1000 kiloa kissanruokaa ja yli 300 hoitotarviketta. Rahaa lahjoitettiin 1700 euroa.


Lahjoitukset kerättiin museon aulaan. Kuva: Marjatta Savolainen / Oulun museo- ja tiedekeskus Luuppi

Tänä vuonna monet museot järjestävät tempauksia Nenäpäivä-säätiön kampanjassa, jossa kerätään varoja kehitysmaiden lapsien hyvinvoinnin edistämiseksi. Hyvän tarkoituksen lisäksi museot toivovat, että kampanjat edistävät positiivista museomielikuvaa.

”Kaikki valtakunnalliset kampanjat toimivat hyvin, sillä yhteistyössä saamme enemmän näkyvyyttä museoille”, sanoo Postimuseon tiedotus- ja markkinointivastaava Helena Pärssinen.

Tampereella sijaitsevan Postimuseon henkilökunta aikoo jalkautua kaupungille lipaskerääjiksi postifröökynän asuissa. Suunnitelmissa on myös nenähenkisiä satuesityksiä yhteistyössä Pyynikin kesäteatterin kanssa.

”Totta kai myös positiivinen näkyvyys kiinnostaa”, Pärssinen sanoo. ”Näkyvyyttä voi saada esimerkiksi paikallisten julkisuuden henkilöiden kautta. Me haluaisimme Tampereen pormestarin yhdeksi postifröökynäksi ja lipaskerääjäksi.”

Myös Porissa Luontotalo Arkissa Nenäpäivän suunnitelmat ovat pitkällä. Museo aikoo järjestää koko päivän tapahtuman ympäristöteeman liittyen. Luontotalossa voi otattaa itsestään valokuvan punaisen nenän ja jonkin eläimen kanssa maksua vastaan. Tietovisassa väärästä vastauksesta voi lahjoittaa pienen summan keräykseen.

Porissa Nenäpäivä huipentuu maailman halvimpaan kynttiläillalliseen, jonka tuotto lahjoitetaan keräykseen. Mukaan on saatu paikallisia sponsoreita, jolloin illallisen raaka-ainekustannukset jäävät pieneksi ja osallistumisen kynnys matalaksi.

”Ruoka on aina ajankohtaista ja se kiinnostaa ihmisiä. Samaan yhteyteen on helppo järjestää aiheeseen sopivaa yhteistä tekemistä” luontotalon asiakaspalveluassistentti Martti Koski kertoo.

Koski toivoo, että museon koko henkilökunta innostuu Nenäpäivän teemasta. Oulun taidemuseossa henkilökuntaa ei tarvinnut houkutella osallistumaan kissanruokakampanjaan. Yhteistyö myös eläinsuojeluyhdistyksen kanssa oli mutkatonta.

”Museon henkilökuntaan kuuluu paljon eläinrakkaita ja idea syntyi heidän keskuudessaan. Henkilökunnan oma innostus ja sitoutuminen olikin kampanjan onnistumisen kannalta erittäin tärkeää”, Harjula sanoo. Myös Nenäpäivän yksi tavoite on tuoda iloa kampanjaan osallistuviin työyhteisöihin.

Nenäpäivä järjestetään 6. marraskuuta. Loppusyksy ei perinteisesti ole suosituin ajankohta vierailla museoissa. Tapahtumatuotannolla sesonkia voidaan pidentää ja saada paikalle myös ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole vierailleet museoissa.

”Odotan, että paikalle tulee myös ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin huomanneet Arkin olemassaoloa”, Koski sanoo. Oulun taidemuseon kävijämäärät olivat kissanruokakampanjan aikaan ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuria. Samalla loppuvaiheessa oleva näyttely nousi uudelleen huomion keskipisteeksi. 

Hyväntekeväisyyskampanjat eivät kuitenkaan ole vain markkinointia ja positiivisen museokuvan luomista. ”Hyväntekeväisyys sopii hyvin museoiden humaaniin arvomaailmaan. Pohjimmiltaan kyse on myös säilyttämisestä”, Koski sanoo.

Viisi vinkkiä hyväntekeväisyyskampanjaan osallistuvalle museolle

  1. Mieti, mikä teema sopisi omaan museoosi tai siellä esillä olevaan näyttelyyn.
  2. Etsi sopiva yhteiskumppani. Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat usein kiinnostuneita erilaisista yhteistyöprojekteista. Myös paikalliset yritykset saattavat innostua.
  3. Ota mukaan koko työyhteisö. Kampanjan onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, että henkilökunta kokee teeman omakseen.
  4. Olisiko paikkakunnalla sopiva tunnettu henkilö, joka voisi toimia kampanjan kasvona?
  5. Muista kertoa myös kampanjan tuloksista. Yleisö haluaa kuulla, minkälainen merkitys kampanjalla oli. Parhaimmillaan myös tulokset poikivat uuden uutisen.

Museoliitto haastaa kaikki Suomen museot mukaan toteuttamaan Nenäpäivän ohjelmaa! 


Tuuli Rajavuori
Kirjoittaja työskentelee viestintäpäällikkönä Suomen museoliitossa

tiistai 4. elokuuta 2015

Museo ei ole museo

Museo voi kutsua itseään myös "The Museumiksi". Kuva: Tuuli Rajavuori/SML

"Joutaisit jo museoon!" Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä pohtii, miksi museo-sanaan liitetään negatiivisia mielikuvia.


Kaikki tietävät, että museoalalla on imago-ongelma, joka liittyy sanaan ”museo”. Ongelma syntyy siitä, että sanaa käytetään väärin tai ainakin epäjohdonmukaisesti. Kesän lehdet ovat olleet näitä väärinkäytöksiä pullollaan.

Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi totesi Hämeen Sanomissa (21.7.) julkaistussa 50-vuotisjuhlahaastattelussaan, että ”Kansallisooppera ei saa olla museo”. Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten mielipideosastolla (25.7.) opetusneuvos Ulla Turpeinen puolestaan valitteli, että Ahveniston maauimala kunnostettiin toimimattomaksi eli museoksi. 

Jonkinlaisena sokerina pohjalla Sotahistoriakeskuksen johtajaksi valittu Tapio Honkamaa totesi Helsingin Sanomissa (24.7.), että hän haluaa kehittää Mikkeliin laitoksen, joka ”ei ole museo perinteisessä mielessä. Emme esittele talvipukuja vitriineissä vaan yhdistämme tutkimustietoa digitaalisuuteen ja kokemuksellisuuteen".

Nämä eivät ole ainoita esimerkkejä, joissa museo-sanaa viittaa ei-toivottuun tulokseen tai kehitykseen. Myös museoalalla museo-sana tuntuu olevan enemmän rasite kuin vahvuus. Niin voi päätellä ainakin siitä innosta, jolla olemme viime vuosina hävittäneet museo-sanaa toiminimistämme.

Tuorein esimerkki on Helsingin taidemuseo, joka on brändäytymässä HAMiksi. Muita esimerkkeijä on roppakaupalla: Kiasma, Mobilia, Vapriikki, Werstas, EMMA, KAMU, Luomus, Kumbukumbu, Lusto, Siida, Sinkka, Forum Marinum, Wellamo, Gösta, Gustaf... Pidämme jopa sanaa ”keskus” houkuttavampana kuin sanaa ”museo”. Tähän on siis Mikkelissäkin päädytty.

Onko museo-sanan poistaminen kutsumanimestä tie menestykseen? Epäilen. Useimmiten brändi- tai tuotenimen valinneet museot joutuvat käyttämään huomattavan osan viestintäresursseistaan kertoakseen, että he ovat museo – ainakin ulkomaiselle kohderyhmälle. 

Museo-sanan käyttäminen ei sen sijaan näytä olevan menestyksen este. Jonotin viime viikolla Ruotsissa kahteen kohteeseen, josta toinen jopa korosti museomaisuuttaan laittamalla sen eteen sanan ”the”. Kohteet olivat Vasamuseet ja Abba The Museum.

Onko niin, että museo-sanaa pysähtyneisyyden kielikuvana käyttävät eivät yhdistä sanaa museotoimintaan? Vai onko niin, että heillä on väärä mielikuva museotoiminnasta, joka ainakaan alan sisältä katsottuna ei näytä hiljaiselta, pysähtyneeltä tai epätoiminnalliselta? Vai onko tosiaankin niin, että museomielikuva vastaa museokielikuvaa?

Oli niin tai näin, on selvää, että tapahtumamme, hyvät kahvilamme, korkeatasoiset pedagogiset ohjelmamme, hyvä asiakaspalautteemme, siistit toimitilamme, arvokkaat kokoelmamme, laadukas tutkimustyömme ja huomattavat kävijämäärämme (yli kymmenkertainen oopperaan verrattuna) eivät museomielikuvassa painotu ainakaan liikaa.

Vähäinen kävijämäärämielikuva on erityisen hämmentävä. Hyvä esimerkki on se, että viimeisintä blogitekstiäni seuranneessa keskustelussa museoita pidettiin epäsuosittuina jopa jalkapallo-otteluihin verrattuna. Mitä?!

Jotain tarttis siis tehdä. Selvää on, että viestintäämme ei ole ainakaan syytä vähentää. Olisi hienoa, jos museot eivät vuonna 2016 julkaisisi ainoatakaan viestintä- ja markkinointikuvaa, jossa ei ole ihmisiä. Sama koskee myös verkkosivuja.

Lilli Paasikivi haluaa edellä mainitun haastattelun perusteella välttää sen, että Kansallisoopperan muuttumisen museoksi. Se tapahtuu siten, että tutun perusohjelmiston rinnalla toteutetaan uusia avauksia. Kansallisoopperassa esitetään syksyllä ensimmäistä kertaa Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -musikaali. Lisäksi Apocalyptica-sellistien Perttu Kivilaakson ja Eicca Toppisen säveltämä Indigo tuo heavy metallia oopperaan. Paasikivi toivoo, että näiden jälkeen ”uusien asiakkaiden kynnys tulla oopperaan on matalampi”.

Näiden ideoiden pohjalta minulla ei ole Paasikivelle kuin yksi ehdotus: toivottavasti ehtisit käydä myös museoissa. Niistä saattaa saada parempia ja tuoreempia ideoita.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri