tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kaikkien aikojen museokesä

Kuva: Saamelaismuseo Siida

 

Kesäloma parhaimmillaan ja taskussa Museokortti. Museomatkaa suunnitellessa voi kokea runsaudenpulaa, sillä Museokortilla pääsee lähes 200 museoon niin monta kertaa kuin haluaa. Suunnittelimme reittejä, joiden avulla pääsee alkuun vuoden mittaisen elämysmatkan ideoinnissa.


Lapin-matkaajalle

Museokortti kattaa koko Suomen etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Lapin Museokortti-kohteet tarjoavat runsaan kattauksen luontoelämyksiä, saamelaiskulttuuria sekä pohjoista eksotiikkaa. Museokortti on avain Kolttien perinnetaloon ja Saamelaismuseo Siidaan Inarissa, Kultamuseoon Tankavaarassa sekä Lapin maakuntamuseo Arktikumiin. Särestöniemi-museo Kittilässä kertoo persoonallisen taiteilijan elämästä. Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo esittelee Sallan historiaa 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Rovaniemen taidemuseo Korundi on monipuolinen kulttuurikeskus, jossa pääpaino on pohjoisten alueiden taiteessa. Tornionlaakson museo on avautunut äskettäin täysin uudistuneena. Lähellä on myös Aineen taidemuseo.

Kartanokierrokselle ja linnaretkelle

Idyllisiä maisemia, komeita kartanoita ja kauniita puutarhoja. Museokortin kartanokierros alkaa Mänttä-Vilppulasta, jossa Serlachius-museo Göstan kartanossa voi uppoutua Suomen kultakauden taiteeseen. Samalla kartanokierroksella voi poiketa Mäntsälän Alikartanoon ja Von Heidemanin suvun Urajärven kartanoon. Kartanoretkeilijä voi piipahtaa myös Länsi-Suomeen ja tutustua C.G.E. Mannerheimin synnyinkotiin Louhisaaren kartanoon Askaisissa sekä Liedon Vanhalinnaan Aurajokilaakson kansallismaisemassa. Museokortti oikeuttaa sisäänpääsyyn myös Turun linnaan, Hämeen linnaan ja Olavinlinnaan, jonka uusi perusnäyttely avattiin kesäkuussa.


Kuva: Suomenlinnan hoitokunnan kuva-arkisto/Ikuvaari Oy
Maailmanperintökohteet

UNESCO:n maailmanperintökohteita ovat maan arvokkaimmat kulttuuri- ja luonnonperintökohteet. Museokortti avaa ovet myös maailmanperintökohteisiin. Suomenlinnassa Museokortilla voi vierailla Nukkemuseossa, sukellusvene Vesikossa, Maneesissa, Suomenlinna-museossa sekä Ehrensvärd-museossa. Vanhan Rauman museoissa voi tutustua puutalokaupungin historiaan. Verlan tehdasmuseossa aika on pysähtynyt vuoteen 1964, jolloin pahvitehtaan koneet pysähtyivät.


Museoon koko perheen kanssa

Monet museot huomioivat erityisesti lapsikävijät. Tampereen taidemuseon Muumilaakso perustuu Tove Janssonin muumikirjoihin ja kokoelman helmi on sininen viisikerroksinen muumitalo. Myös Museokeskus Vapriikissa viihtyvät kaikenikäiset. Tampellan entiseen tehdaskiinteistöön rakennetussa museokokonaisuudessa voi kerralla tutustua yli kymmeneen näyttelyyn. Museokeskus tarjoaa historiaa, luonnontieteitä ja tekniikkaa sekä lapsille että lastenmielisille. Teatterimuseossa Helsingissä kävijät pääsevät kokeilemaan taitojaan teatterin eri osa-alueilla. Luontotalo Arkki Porissa vie puolestaan kierrokselle satakuntalaiseen luontoon mereltä jokisuiston kautta suolle ja suurpetometsään. Pohjois-Karjalan museossa on lapsien oma leikkikeidas Mukulakatu.

Ulkomuseossa vanhan ajan tunnelmaa kaikille aisteille

Ulkomuseoissa astutaan ajassa taaksepäin. Iki-ihanat kesäklassikot Luostarinmäen käsityöläismuseo Turussa, Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä ja Turkansaaren museo Oulussa johdattavat entisajan tunnelmaan. Maatalon pihapiiriin voi tutustua myös esimerkiksi Pöljän kotiseutumuseossa Siilinjärvellä ja Pielisen museossa Lieksassa. Ruotsinkieliseen kulttuuriin tutustuttavat Sagalundin Museo Kemiönsaaressa sekä Stundarsin museo ja kulttuurikeskus Mustasaaressa. 

Kuva: Sibelius150.org

Musiikin ja taiteen juhlaa: Jean Sibelius 150 vuotta

Tänä vuonna vietetään Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa. Sibelius-museo Turussa on Suomen ainoa varsinainen musiikkimuseo ja siksi juhlavuoden ehdoton vierailukohde. Hämeenlinnassa Sibeliuksen syntymäkodin juhlanäyttely esittelee säveltäjämestarin taiteilijamuotokuvien kautta. Sibeliuksen ja musiikin ystävien kannattaa vierailla myös Järvenpään taidemuseon Aino Sibelius -näyttelyssä sekä parin kodissa Ainolassa Tuusulanjärven maisemissa. Samalla retkellä voi tutustua myös muihin Tuusulanjärven taiteilijakoteihin. Museokortilla ovet avautuvat Juhani Ahon Aholaan, Pekka Halosen Halosenniemeen sekä J.H. Erkon Erkkolaan.

Suunnittele oma museoretki!

Paras reitti syntyy suunnittelemalla itse. Kaikki Museokortti-museot, avoinnaoloajat, palvelut ja esteettömyystiedot on listattu osoitteeseen www.museot.fi/museokortti. Mobiililaitteilla sivuston paikannusta käyttäen näet lähimmät museot ja näyttelyt myös matkan päällä.


Tuuli Rajavuori
Teksti on julkaistu osittain Museo-lehdessä 2/2015

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Guggenheim – NAQ

Moreau Kusunoki Architectes voittajatyö "Art in the City". Kuva: Moreau Kusunoki Architectes.

Guggenheim-museoon liittyvä keskustelu on pääsääntöisesti kummallista. Asialliselle keskustelulle olisi tarvetta. Kimmo Levä on listannut kirjoituksessaan muutaman kysymyksen ja vastauksen, joiden pitäisi olla Guggenheim FAQ (Frequently Asked Questions) kertymä käydystä keskustelusta. Käytännössä ne ovat valitettavasti jääneet vahvasti NAQ (Never Asked Questios) osastolle.

Guggenheim-museoon liittyvä keskustelu on pääsääntöisesti kummallista ja pahimpina esimerkkeinä ovat henkilöihin kohdistuvat salaliittoteoriat. Näissä Guggenheim-säätiön Armstrong esiintyy partaansa nauravana huijarina ja hanketta kannattavat poliitikot ja muut vaikuttajat omaa egoaan pönkittävinä pyrkyreinä. Oman osani sain myös minä edellisestä postauksestani syntyneessä keskustelussa, joka käsitteli hanketta mahdollisena gamechangerina.

Asialliselle keskustelulle olisi tarvetta. Keskustelulle, jossa tunteet, luulot ja asenteet olisivat huomattavasti nykyistä pienemmässä roolissa. Keskustelulle, jossa ei lähtökohtaisesti oltaisi puolesta tai vastaan. Keskustelulle, jossa lähtökohtana on ongelma ja sen ratkaiseminen.

Seuraavassa muutama kysymys ja vastaus, joiden pitäisi olla Guggenheim FAQ (Frequently Asked Questions) kertymä käydystä keskustelusta. Käytännössä ne ovat valitettavasti jääneet vahvasti NAQ (Never Asked Questios) osastolle.

Kysymys 1: Onko museo taloudellisesti kannattava?

Vastaus: On, mutta ei koskaan museota ylläpitävälle organisaatiolle. Taloudellisesti hankkeesta jäisivät plussalle hotellit, ravintolat, liikennepalvelujen tarjoajat, erikoiskaupat sekä verotulojen kerääjät. Tätä on tutkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja tulokset ovat yhtenevät.

Kysymys 2: Tarvitseeko Suomi tai Helsinki Guggenheimia, jotta suomalainen kulttuuri ja taide saataisiin laveasti ja ammattitaitoisesti tallennettua?

Vastaus: Ei tarvitse. Suomessa on riittävästi museo- ja taidealan osaamista ja toimijoita. Jos volyymia pitää lisätä, Guggenheim hanke ei kilpailussa pärjää nykyisille toimijoille.

Kysymys 3: Tarvitseeko Suomi tai Helsinki Guggenheimia, että pystymme huolehtimaan riittävästä taidekasvatuksesta?

Vastaus: Ei tarvitse. Nykyiset museot tarjoavat sekä kansallisella että kansainvälisellä tasomittarilla arvioiden erittäin korkeatasoista museopedagogiaa ja muita taidekasvatuspalveluja. Jos volyymia halutaan lisätä, Guggenheim ei pärjää kilpailussa nykyisille toimijoille.

Kysymys 4: Tarvitsevatko suomalaiset Guggenheimia pystyäkseen tutustumaan korkeatasoiseen taiteeseen ja mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin?

Vastaus: Eivät tarvitse. Nykyiset museot tarjoavat jo nyt korkeatasoista kansallista ja kansainvälistä taidetta sekä millä tahansa mittarilla mitattuna mielenkiintoisia näyttelyjä. Jos volyymia halutaan kasvattaa Guggenheim ei ole kilpailukykyinen hanke.

Kysymys 5: Tarvitseeko Suomi ja Helsinki lisää kansainvälisiä kulttuurimatkailijoita?

Kuva: Moreau Kusunoki Architectes.
Vastaus: Tarvitsee. Kulttuurimatkailu on yksi niistä harvoista talouden sektoreista, joka kasvaa ja jossa Eurooppa on kilpailukykyinen.

Kysymys 6: Tarvitseeko Suomi ja Helsinki kansainvälisesti tunnettua museota houkutellakseen kulttuurimatkailijoita ja muita kansainvälisiä toimijoita?

Vastaus: Tarvitsee.

Kysymys 7: Onko Guggenheim nopein tapa saada kansainvälisesti tunnettu museo Suomeen?

Vastaus: On.

Kysymys 8: Onko Guggenheim edullisin tapa saada kansainvälisesti tunnettu museo Suomeen?

Vastaus: On, jos vertaa muihin esillä olleisiin vaihtoehtoihin.

Kysymys 9: Onko Guggenheimin lisenssimaksu korvaus museoammattimaisesta osaamisesta?

Vastaus: Ei. Se on markkinointikulu kansainvälisen brändin ja tunnettuuden rakentamisesta tai saavuttamisesta. Tässä viitekehyksessä esitetty korvaus on pieni.

Kysymys 10: Eivätkö suomalaiset museot ole kansainvälisesti tunnettuja?

Vastaus: Eivät riittävän tunnettuja kansainvälisen kulttuurimatkailun näkökulmasta.


Mitkä ovat sinun ehdotuksesi seuraaviksi kysymyksiksi ja vastauksiksi?


Ennen kuin teet oman ehdotuksesi, tiedoksi, että P.S.Blogin moderoijalle on annettu jo etukäteen velvoite poistaa kysymykset ja vastaukset, jotka liittyvät yksittäisten henkilöiden tai organisaatioiden motiiveihin, älykkyysosamääriin tai muihin henkisiin ominaisuuksiin.



Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Museoravintolasta on moneksi

Museoravintola Gösta Mäntässä.  

Museoravintolan suunnittelu ravintola-alan ammattilaisten kanssa sisältää monta valintaa ruokalistan sisällöstä kahvikuppeihin. Serlachius-museo Gösta ja ravintola Gösta ovat toimineet yhdessä nyt vuoden. Kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski avaa museoravintolan matkaa alun suunnittelusta kohti Euroopan museoravintoloiden parhaimmistoa.

Museokävijä on vaativa asiakas. Hän on vieraillut maailman huippumuseoissa ja odottaa saavansa syrjäisessä suomalaisessa kohteessa kaikki ne palvelut, jotka ovat tarjolla metropoleissa. Suurimmat odotukset tuntuvat kohdistuvan siihen, millä vatsansa täyttää ja miten sen täyttää.

Minulla oli ilo ja tuska olla suunnittelemassa viime vuonna avatun Serlachius-museo Göstan ravintolatoimintoja alusta pitäen yrittäjävalinnoista kahvikuppeihin. Tavoitteena oli saada aikaan ravintola, joka palvelee museokävijöitä kauniissa ympäristössä mutkattomasti ja tasokkaasti.

Ravintolayrittäjä valittiin kilpailutuksessa, jossa painotettiin laadullisia kriteereitä, kuten yrityksen liikeidean sopivuutta museon tavoitteisiin ja ravintola-alan osaamista. Yrittäjäksemme valikoitui kokenut kolmikko: paikallisen Rapukartanon isäntä Pasi Heinonen sekä huippukokit Pekka Terävä ja Henry Tikkanen. Oli tärkeää valita kumppani hyvissä ajoin, jotta ravintolatilat ja -toiminta voitiin suunnitella yhdessä.

Seurasi mittava määrä keskusteluja ja valintoja pienistä suuriin. Ravintola-alan ammattilaiset huolehtivat keittiön varustuksesta, yhdessä pohdimme asiakkaalle näkyviä puolia sisustuksesta ruokatarjontaan. Ravintolan piti ilmentää museon brändiä monin eri tavoin. Hioimme yksityiskohtia: valitsimme tuolit, jotka yllättävät kuten nykytaide, teetimme taiteilijanimin koristetut liinat ja serverit, jotka kertovat sisällöistämme ja hankimme kotimaiset, modernit kukkasin kuvitetut kahvikupit, jotka ilmentävät nykyaikaisella tavalla vanhasta museorakennuksestamme kumpuavaa kartanoromantiikkaa.

Ravintolatoiminnan pyörittäminen syrjäseudulla museoympäristössä poikkeaa paljon kaupunkikeskustassa toimimisesta. Siksi suunnittelun aikana oli tärkeää antaa ravintola-alan konkareille selkeä ja realistinen kuva museokävijöiden määrästä, kohderyhmistä, sesonkivaihteluista, vierailusykleistä ja eri kohderyhmien tarpeista ja odotuksista liittyen niin ruuan sisältöön, hintaan kuin ruokailuympäristöönkin.

Ravintolan näkökulmasta museollamme on useita, liiankin monia tärkeitä kohderyhmiä, jotka kaikki ovat yhtä vaativia - vieläpä eri tavoin. Siksi mitään yhden asian ympärille kiertyvää konseptia ei voinut luoda. Lähes kaikille vieraillemme yhteistä on se, että saavutaan kaukaa ja perille päästyä verensokerit ovat alhaalla ja nälkä on kova. Nuoret ja varttuneet kulttuurinkuluttajat haluavat jotakin trendikästä, tyylikästä nautittavaa, perhematkailijat mutkatonta vatsantäytettä. Tiukan aikataulun bussiryhmäläisillle pitää olla tarjolla edullinen ja nopea lounas. Kokoustavat yritysasiakkaat odottavat kiireettömiä makuelämyksiä laatujuomien kera.

Koska pienessä kaupungissamme on vain vähän ruokapaikkoja, pitää museoravintolamme taipua joka makuun ja sopia monenlaisille kukkaroille. Olemme yrittäneet vastata moninaisiin asiakastarpeisiin kehittämällä eri kohderyhmille strukturoidut ryhmäruokailutuotteet sekä tarjoamalla yksittäismatkailijoiden kesäsesonkina kahta erityyppistä ruokailupaikkaa. Toinen on tyylikäs ravintola Gösta taidemuseorakennuksessa, jossa pöytiin tarjoiltuna on valittavissa harkittuja makuja hampurilaisesta taideteemaiseen ateriakokonaisuuteen. Toinen on pihapiirissä sijaitseva kahvila Autereen tupa nopeine salaatti- ja keittolounaineen.

Museoravintolan tarjonnan suunnittelussa on otettava
huomioon erilaiset kohderyhmät. Kuvassa rapukakku. 
Ravintolan museossa ja museon ravintolan kyljessä toimimisessa on tärkeää varmistaa nopea ja selkeä tiedonvälitys puolin jos toisin. Meillä ravintolan, myyntipalvelun ja asiakaspalvelun kesken toimivan kommunikaation apuvälineenä on museon varausjärjestelmä. Jo yksi myöhässä oleva ryhmä voi saada aikaan kaaoksen koko palveluketjuun: pitää muistaa ja ehtiä välittää kumppanille myös ryhmäkäynnin aikana ilmenevät viime hetken muutokset ja asiakkaan toiveet ja näin varmistaa asiakkaan hyvä laatukokemus koko palvelupolun kuluessa.

Museo ja ravintola Gösta ovat nyt toimineet yhdessä vuoden. Palvelutiloja ja toimintatapoja on parannettu, keskinäistä viestintää terävöitetty. Ravintoloitsijamme Henry Tikkanen haluaa kehittää ravintolastamme Euroopan parhaan museoravintolan. Tähän voin kumppanina todeta, että tavoitteesta ei olla edes kaukana, maut ovat niin kohdallaan!


Päivi Viherkoski
Kirjoittaja on Serlachius-museoiden kehittämispäällikkö


Suomen museoliiton Museot kulttuurimatkailun kärkeen -hankkeen 26.8. järjestämään Museoiden ruokapalveluiden kehittäminen -koulutukseen voi ilmoittautua täällä.