|
Nicolae
Ceausescun rakennuttamassa Kansojen talossa Romaniassa kokeillaan uutta ansaintalogiikkaa. Kuva: Kimmo Levä/SML |
Kimmo Levä kertoo kuulumiset NEMO:n vuosittaisesta konferenssista Romaniasta, jossa tutustuttiin paikallisiin museokysymyksiin. Lisäksi asialistalla oli museoiden digitalisoituminen, tiedon luotettavuus ja eurooppalaiset rahoituskanavat.
Euroopan museoliittojen verkoston, NEMO:n (
www.ne-mo.org), vuosittainen konferenssi
pidettiin Romanian pääkaupungissa Bukarestissa 1.-3.11.2013. Konferenssilla oli
kaksi pääteemaa: ”Museums in a digital world” ja ”The Museums’ component of
citizenship”. Näiden lisäksi konferenssissa käsiteltiin Euroopan unionin Luova Eurooppa
–ohjelmakauden museoille tarjoamia mahdollisuuksia sekä Romanian museoiden
tilannetta.
Romanian ongelmana
taloudelliset ja poliittiset murrokset
Romanian museoiden tilanteesta alusti maan ICOMin
puheenjohtaja ja kansallisen talonpoikaismuseon johtaja Virgil Stefan Nitulescu. Hän arvioi Romaniassa olevan 500-700
museota. Tarkkaa lukua hän ei pystynyt sanomaan, koska arviointia vaikeuttaa
museomääritelmän vakiintumattomuus. Kokonaisuudessaan hän totesi museoiden
määrän olevan kaupungeissa hyvällä tasolla, mutta maaseudulla museoita on liian
vähän. Keskimääräinen museo on melko pieni ja vuosibudjetti noin 400 000 euroa.
Museoissa on noin 30 miljoonan objektin kokoelmat.
Kokoelmien luettelointitilanne on hyvä, mutta säilytysolosuhteet heikot. Tämän on
aiheuttanut osaltaan sodanjälkeinen kommunistivallan aika ja toisaalta
nykyhetken taloudelliseen tilanne. Kommunistien tultua valtaan museoita
perustettiin paljon yksityisiltä kansallistettuihin rakennuksiin. Ongelma on ja
on ollut, että näitä rakennuksia ei luonnollisestikaan ole tehty museokäyttöön
ja niiden tarjoamat säilytys- ja näyttelyolosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset.
Erityinen ongelma syntyi vuoden 1989 vallankumouksen
jälkeen, kun moni kansallistettu rakennus palautettiin alkuperäiselle omistajalleen.
Joukossa oli museoita, joista omistajavaihdoksen yhteydessä kokoelmat
sananmukaisesti siirrettiin kadulle. Seurauksena oli huomattava kokoelmien
hävikki, mutta myös kokoelmien omistajuuden ongelmat lisääntyivät. Nykyinen
heikko taloustilanne ei mahdollista uusia museorakennuksia.
Maan pitkäaikaiset talousongelmat ovat vaikuttaneet siihen,
että museoiden työntekijämäärä on laskussa, vaikka tarve olisi päinvastainen.
Erityisesti museopedagogian ja näyttelyrakentamisen osaajia tarvittaisiin
lisää.
Museokävijöitä 20 miljoonan asukkaan Romaniassa noin yhdeksän miljoonaa. Tämä on Nitulescun mukaan liian vähän. Tilanteeseen on syynä
museoiden huono imago, joka juontaa ajasta, jolloin museovierailut olivat
pakollisia. Museot viestivät ja markkinoivat myös liian vähän. Lisäksi talouskriisit
ovat vähentäneet kävijöitä. Erityisen heikko vuosi oli 2010, jolloin julkisella
sektorilla palkkoja leikattiin 25 % ja jopa edullinen museolippu alkoi tuntua
kalliilta.
Digitaalisuus ei ole
projekti
Englantilaisen Collections Trustin toimitusjohtaja Nick Poole totesi ytimekkäästi, että
konferenssin teeman nimi on vanhahtava tai vähintäänkin harhaanjohtava. Ei ole
olemassa digitaalista maailmaa ja muuta maailmaa. On vain yksi moderni maailma.
Samaan hengenvetoon hän totesi turhanpäiväiseksi erilliset
digitointistrategiat. On olemassa vain museoiden strategiat, jossa
digitaalisuus on osana kaikkea toimintaa. Vaihtoehtoja valita modernin ja
vähemmän modernin maailman väliltä museoilla ei juurikaan ole, sillä niiden
käyttäjät ovat joka tapauksessa jo siirtyneet digitaalisuuteen rakentuvien
palvelujen ja viestimien käyttäjäksi.
Modernin maailman hän näki avaavan museoille ennen muuta
mahdollisuuksia. Ensisijaisena mahdollisuutena avautuu se, että maailmassa luotettavat
toimijat vähenevät huomattavalla nopeudella. Museoihin voi luottaa ja tästä
brändistä meidän on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa. Luotettavuus vähenee
erityisesti digitaaliseen maailmaan kiinteästi liittyvän tiedon kohdalla.
Wikipedian ja muiden hakukoneiden antaman tiedon luotettavuuden taso on heikkoa
verrattuna aikaisemman manuaalisen maailman tietoon, jossa Encyclopedia Britannica
ja muut tietosanakirjat olivat keskeinen lähde.
Wikipediaa ei kuitenkaan pidä nähdä museoiden kilpailijana
tai uhkana vaan mahdollisuutena ja kumppanina, totesi saksalainen iRights.Law –yhtiön
lakimies Paul Klimpel. Hänen mukaansa
museot eivät koskaan tule pärjäämään Wikipedialle googleosumissa. Haetaanpa
mitä tahansa tietoa, ainakin ensimmäisellä sivulla
esiteltävät lähteet ovat Wikipediasta. Ainakin minulle oli uusi tieto se, että useimmiten
tiedon koskiessa museoiden edustamaa alaa Wikipediatiedossa on ensimmäisten
joukossa linkki museoon tai museoihin. ”Kaikki tiet lopulta vievät kuitenkin
museoon”, totesi Klimpel.
Museoiden brändin ja sen säilyttämisen tärkeyttä korosti Nick
Poolen tapaan amerikkalaisen Museum Computer Networkin johtaja Charlotte Sexton. Uuteen maailmaan ja
uuteen tekemiseen pitää aina siirtyä sisältö ja kohderyhmä edellä. ”Aloita aina
asiakkaasta ja asiakaskokemuksesta, älä teknologiasta”, ”Päätä pitkän tähtäimen
tavoitteesi, ja mikä on mobiilin rooli siinä – rooli voi myös olla, että roolia
ei ole”, hän opasti.
Jos ei jo aikaisemmin, niin viimeistään nyt on selvää, että
digitalisaatioon liittyvät työtavat ja keinot eivöt ole määräaikainen projekti. Museoiden on tarjottava tasapuoliset palvelut perinteisen
rakennuskäyttöliittymän, internetin ja mobiililaitteiden kautta tuleville
asiakkaille.
Ongelmaksi tulee luonnollisesti resursointi. Jos emme
onnistu lisäämään työ- ja raharesurssejamme, meidän on luovuttava jostain
aikaisemmasta mahdollistaaksemme uudemman. Esitin omassa puheenvuorossani, että
yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa on myös mietittävä, onko kaikissa
tapauksissa museoiden näyttelyrakennukset tarpeellisia. Museo voi tarjota
näyttelyelämyksiä ohjaamalla kävijöitä esimerkiksi mobiililaitteella
historiallisille paikoille tai julkisissa tiloissa olevan taiteen äärelle. Saamani
palautteen perusteella tämä vaihtoehto tuntuu kuitenkin olevan vielä vaikeasti
hyväksyttävissä.
Museot osana uudenlaista
eurooppalaista keskustelua
”Ei ole olemassa eurooppalaista kulttuuria, on olemassa vain
eurooppalainen perinne”, totesi European Museum Academyn johtaja Massimo Negri oman puheensa aluksi. Tämä
toteamus nostaa luonnollisesti museot eurooppalaisen arvokeskustelun keskiöön.
Museoiden yhteiskunnallista merkitystä ei kuitenkaan hänen
mukaansa pidä ylikorostaa. Museoilta tunnutaan odottavan ja museot tuntuvat ottavan tehtäväkseen kaikkien
olemassa olevien sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten ratkaisemisen. Tämä
ei luonnollisestikaan ole mahdollista. Museoiden on hoidettava perustehtävänsä
eli historian ja kulttuurin tallentaminen sekä esittäminen. Sitä kautta osallistumme
aktiivisesti eurooppalaisuudesta käytävään keskusteluun sekä olemme rakentamassa
eurooppalaisille kulttuurista taustaa, jolla on merkitystä siihen, kuinka
asioita näemme ja tulkitsemme.
Tähän keskusteluun osallistumisessa ei enää riitä se, että tavoittelemme museoihimme vapaata sisäänpääsyä, vaan meidän
on käytettävä kaikkia informaatioteknologian kehityksen mukanaan tuomia kanavia
ja työkaluja. Keskusteluun osallistumisessa ei myöskään riitä se, että laitamme
tietoja esille, vaan meidän on otettava kantaa, esitettävä yllättäviä
näkökulmia ja asiayhteyksiä sekä herätettävä kysymyksiä.
Uusia rahoitusmahdollisuuksia
Museoiden uuden roolin ja uusien työkalujen kehittämiseen
taloudellista apua on odotettavissa EU:n uuden Luova Eurooppa –ohjelman
rahoista. NEMO:n konferenssissa ohjelmaa esitelleen Miora Lujanschin (Head of Romanian Cultural Contact Point) mukaan
ohjelma tullaan julkaisemaan marraskuun puolivälissä ja ensimmäiset
rahoitushakemukset on oltava valmiina helmikuun loppuun mennessä.
Päätöksiä rahoituksesta saadaan syyskuussa 2014. Ensimmäinen
hakukierros on melko nopea ja ne suosivat hänen mukaansa pilottihankkeita. Jos
pilotti onnistuu, jatkorahoituksen saaminen on melko todennäköistä. Jos moni
pilotti menestyy, toisella hakukierroksella uudet hankkeet lähtevät hiukan jälkijunassa. Joulu- ja tammikuun työohjelmaan kannattaa jo siis tässä
vaiheessa varata omien kehitystarpeiden kartoittamiseen, kehitysideoiden
tekemiseen ja hankehakemuksen kirjoittamiseen. Muut EU-kumppanimme näyttävät
ainakin jo teroittelevan kyniään.
Lopuksi ansaintalogiikkaidea tasoa Ajatusten Tonava.
Kongressiohjelmaan kuului tutustuminen Nicolae
Ceausescun rakennuttamaan palatsiin. Palatsista, jonka kerrottiin olevan
maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen, oli tällä hetkellä 80 %
valmiina ja siihen se ilmeisesti jääkin muutamiksi vuosiksi. Palatsissa oli
valokuvaus kielletty, ellei maksa 35 leitä eli vajaat 9
euroa. Tästäkö lisämyyntivaltti myös Suomen museoihin?
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri