Brittivaikutteet jyräsivät Rio de Janeirossa pidetyssä kongresissa, kirjoittaa pääsihteeri Kimmo Levä.
Itse osallistuin INTERCOM-komitean tilaisuuksiin. Niissä pohdittiin lähinnä museoiden johtamiseen liittyviä kysymyksiä. Alustuksissa korostettiin museoiden tärkeyttä, jopa vastuuta sosiaalisen muutoksen aikaansaamiseksi. Museoiden pitäisi nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja pyrkiä ratkaisemaan jo esiin nousseita kysymyksiä.
Päällimmäisenä yhteiskunnallisena ongelmana nousi esiin valkoisen miehen taakka alkuperäiskansojen epäreiluna kohtelijana. Lähinnä kysymys oli brittien kolonialismin aikana tekemistä ratkaisuista ja niiden heijastumisesta nykyaikaan. Ajankohtaisina poliittisina kysymyksinä nostettiin esiin alkuperäiskansojen oikeudet ryöstettyyn maahana, omaan kieleen ja kulttuurihistorialliseen esineistöön. Myös orjuutta ja sen heijastumaa, rasismia, käsiteltiin.
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on meneillään useita projekteja, joissa alkuperäiskansojen kieli, esineellinen kulttuuriperintö ja historia ovat osana museoiden perus- ja teemanäyttelyjä. Liverpooliin on perustettu kokonainen museo käsittelemään orjuuden aikakautta ja siitä seurannutta rasismia.
Omassa komiteassani noin puolet esitelmistä oli brittien pitämiä. Kun mukaan laskee lisäksi ne esitelmöijät, joiden äidinkieli oli englanti – Australia, Intia, Uusi-Seelanti, USA – brittivaikutteiden määrä nousee entisestään.
Vaikutti siltä, että kovin usein teemat käsittelivät aiheita, jotka Englannissa ja sen entisissä alusmaissa ovat ajankohtaisia museoiden tai muiden toimijoiden esille nostamina. Englanninkielisten maiden ulkopuolelta tulleet esitelmät menivät säännöllisesti aiheen sivusta. Luultavasti siihen vaikutti puutteellista englannin kielen taitoa enemmän se, että suurimmassa osassa maailmaa museoiden sosiaalinen tehtävä ei ole kehittämisen ja museokeskustelun keskiössä. Aihe ei ole ajankohtainen, kun kokoelmien keräämisessä, luetteloinnissa, esillepanossa ja museoiden perustamisessa riittää työsarkaa.
Kyseessä ei toki ollut ensimmäinen seminaari, jossa englantilaiset entisine alusmaineen olivat suuna ja päänä. Monessa esitelmässä pahoiteltiin muiden kulttuurien jyräämistä kolonialismin aikoina. Mutta mitenkähän lienee: kun 2200-luvulla käsitellään maailman museologian historiaa, pahoittelevatko englantilaiset oppinutta jyräämistään 2000-luvun alun kansainvälisissä keskusteluissa.
Urheilumuseon ja Veikkauksen entinen johtaja, kansainvälisesti erittäin hyvin verkostoitunut Risto Nieminen totesi jo pari vuotta sitten, että meidän on ehdottomasti lähdettävä kongressien nurkkapöydistä estradeille, porukan eteen kertomaan, mitä mieltä olemme ja mitä osaamme.
Ilahduttavaa toki on, että kaikki suomalaiset eivät jääneet nurkkapöytiin. Pauli Sivonen (Serlachius museot) valisti kansainvälisiä kollegoita museoiden ja yritysten välisestä yhteistyöstä. Carina Jaatinen (Espoon museo) toimi puheenjohtajana ehkä tilaisuuden jännittävimmässä kokonaisuudessa. Hän johti ICOM:n hallituksen valintaprosessin ja oli julistamassa tulokset yleiskokouksen estradilla. Monessa kohtaa ICOM:n vuoden 2012 toimintakertomuksessa Suomi mainittiin hyvässä seurassa. Hienoa on myös se, että kansainvälisten komiteoiden hallitukset ovat jälleen muutamaa suomalaisjäsentä rikkaampia.
Näin pitääkin olla. Muuten tässäkin blogissa pohditaan 2200-luvulla puutarhanhoidon muuttunutta roolia ja museoiden tehtävää jalkapallohuliganismin hillitsijöinä.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Olin itse viikon tuossa samaisessa kongressissa Rio de Janeirossa ja vaikea on mitenkään tunnistaa tuota brittien jyräämistä. INTERCOM on komitea, jota en tunne, mutta jos siellä tuli tuollaiset fiilikset, ei sitä oikein voi mielestäni mitenkään yleistää tai väittää vallitsevaksi trendiksi. Komiteat ovat hyvin yksilöllisiä, niitten kansallinen koostumus on hyvin erilainen ja niillä kullakin on keskenään erilaiset ja omanlaisensa työskentelytapansa.
VastaaPoistaItse olin Riossa estradilla kokonaista kolme päivää, en pyörinyt ujona nurkissa: olen yhden (ICOMin kansainvälisen komitean puheenjohtaja (MPR) ja olin vastuussa oman kokouksemme järjestämisestä, sen ohjelmasta ja kokouksen sujumisesta. Voin vakuuttaa, että ihan työstä kävi tuo kongressin järjestäminen täältä Tampereelta käsikopelolla tuonne toiselle puolen maailmaa. Sieltä nurkasta tuli lähdettyä jo 1990-luvun lopulla ja näissä yhteyksissä on tullut toistakymmentä vuotta todistettua ja puhuttua kaikenlaista milloin millekin yleisölle. Ei se sen kummenpaa ole kuin että menee vaan toimintaan mukaan ja puhuu toivottavasti järkeviä. Sitä ei kyllä aina voi valitettavasti sanoa näistä kongressien esiintyjistä eikä Riokaan ollut tässä suhteessa poikkeus.
On meitä maailmalle lähteneitä muitakin: Jari Harju vetää ICMAHia, Carina Jaatinen aloitti juuri ICEE:n presidenttinä, minut valittiin MPR:n presidentiksi toiselle kaudelle, Maija Ekosaari on CIDOCin hallituksessa, Kimmo Antila toimii CIMUSETin hallituksessaa Panu Nykänen UMACin. Näistä hommista ei täällä kotimaassa ole tullut pidettyä mitään sen kummenpaa meteliä, kun työ on kansainvälistä. Harva on profeetta omalla maallaan...
Me täällä Tampereella olemme toimineet myös näitten kansainvälisten kongressien järjestäjinä, olemme pyytäneet komiteoita meille kylään. MPR järjesti vuosittaisen konferenssinsa meillä jo 2005, sitten olivat ICOTECH ja TICCIH 2010, viime vuonna CIMUSET. Ensi syksynä tulee ICEE, pyysimme heidät kylään yhteistyössä Espoon kaupunginmuseon ja Serlachius museoiden kanssa.
ICMAH oli Helsingissä 2012 samoin CIDOC.
Eli ei sitä ennenkään vallan ei ole tumput suorina seisottu. Siitä olen samaa mieltä, että mukaan vaan, lisää mahtuu toimintaan ihmisiä, mutta ei se ole aivan yksioikoista puuhaa tämäkään. Toimintaan mukaan lähtevillä pitää olla takuu siitä, että he voivat myös valituksi tullessaan tehdä sitä työtä mitä ovat luvanneet. Työnantajan pitää sallia tietyssä määrin työajan käyttö ko. työhön ja tämä kansainvälistyminen vaatii myös rahaa; matkustaminen/osallistuminen maksaa ja rahat ovat nykyään tiukalla.
Näiden tehtävien hoitaminen vaatii myös sitoutumista. Vapaa-aikaa voi kulua hommaan paljonkin. Se voi olla monelle mukaanlähtemisen suurin este. Itse järjestellessäni MPR:n Rion kokousta tein näitä järjestelyhommia heinäkuun lomallani päivittäin. Minusta se oli kivaa hommaa, vaan luulen että moni olisi keksinyt lomallaan muutakin tekemistä.
Marjo-Riitta Saloniemi
vt. museonjohtaja
ICOM MPR presidentti
Niin minäkin! Meitä erilaisilla estradeilla esiintyneitä suomalaisia oli Riossa ainakin 21 virallista delegaattia (kiitos OKM:n tuen) ja muutama muukin. Kiinalaisia osallistui tapahtumaan n. 200, joten suhteessa pärjäsimme todella hyvin!
VastaaPoistaValmistelen virallisen raporttini uuvuttavista hallinnollisista kokouksista jääkylmiksi ilmastoiduissa tiloissa toisaalle. Tässä en kuitenkaan malta olta mainitsematta, että seuraavaa triennaalia Milanoon vuodeksi 2016 valmisteleva italialais-sveitsiläinen ryhmä kuunteli korvat hörössä tamperelais-helsinkiläisiä konferenssivinkkejä. Suomalaisten talkooperinne ja tapa jakaa tietoa onnistumisista lyö aina toisenlaisiin organisaatiokulttuureihin tottuneet ällikällä.
Terveisiä ja kiitoksia MPR:n, EMYAn, FIDEMin, Reusingin, ICMAHin, CIDOCin, CIMUSETin, LEMin ynnä muiden järjestäjille!
Tulkaa mukaan osallistumaan ja järjestämään tulevia konferensseja: aina ei tarvitse lähteä kotimaata kauemmas.
Maija Ekosaari
ICOM Finland Sihteeri
ICOM CIDOC Sihteeri
Kiitos kommenteista Marjo-Riitta ja Maija,
VastaaPoistaOn todella hyvä, että suomalaiset ovat suurella joukolla ja niin näkyvästi kuin mahdollista mukana kansainvälisessä toiminnassa. Tämä on myös kansallisen menestyksen kannalta entistä tärkeämpää. Tästä on hyvä esimerkki OKM:n juuri julkistama hanke koulutuksen viennin lisäämiseksi. Kulttuuripuolella kulttuurinvienti on ollut ohjelmallista jo muutaman vuoden.
Kuten totesin, Suomi on (jo) ICOMin 2012 vuosikertomuksenkin perusteella näyttävästi mukana alamme suurimman kansainvälisen järjestön toiminnassa. Osallistumisemme laajuus ja syvyys tarkentuu hienolla tavalla kommenteissanne.
On myös hyvä kuulla, että kansallisuudet ovat pääosin samalla painoarvolla komiteoiden toiminnassa. INTERCOMissa englantilaisten painoarvo tai näkyvyys oletettavasti korostuu siksi, että siinä on aktiivisesti mukana mm. erittäin sanavalmis ja osaava David Fleming. Lisäksi saattaa olla niin, että Englannissa ja Australiassa museoiden johtamista ja hallintoa on tutkittu/mietitty ahkerimmin.
INTERCOMin seuraava kokous pidetään Taiwanissa. Selvää on, että henkilökohtainen tavoitteeni on pysyä pois nurkkapöydistä sekä seminaariohjelmaa valmisteltaessa että toteutetaessa. Tähän luultavasti antaa mennyttä paremman mahdollisuuden, kuin vuoden "harjoitusjäseyyden" jälkeen tulin Riossa nimetyksi virallisesti INTERCOMin hallitukseen.
Toivotaan, että suomalaisen museoväen into kansainväliseen toimintaan pysyy ja paranoo. Lisäksi on luonnollista, että tähän pitää olla tarjolla sekä paikallista että kansallista henkistä ja taloudellista tukea.
Miten hienoa, että ICOMin yleiskonferenssi keskusteluttaa!
VastaaPoistaTähän astisen kokemukseni perusteella voin vakuuttaa, että suomalaisella työmoraalilla, luotettavuudella ja epähierarkkisuudella pärjää erinomaisesti kansainvälisillä areenoilla.
Itse olen suuresti kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden oppia valtavasti uutta niin Suomen komitean puheenjohtajana, Näyttelyvaihtokomitea ICEE:n hallituksen jäsenenä ja nyt viimeksi ICOMin vaalikomitean puheenjohtajana.
Nykyään ei toki enää riitä, että rikastaa vain omaa kokemusmaailmaansa ja ammatillista profiiliaan kansainvälisessä järjestötoiminnassa. Yhtä tärkeää on se, että oppi ja hyöty leviävät ja säteilevät paitsi oman museon, myös suomalaisen museokentän hyödyksi. Näin on myös perusteltavissa työnantajien ja Opetus- ja kulttuuriministeriön taloudellinen tuki komiteatyöhön ja konferenssimatkoihin.
Vakiintunut käytäntö on, että ICOMin matka-apurahan saaneet henkilöt kirjoittavat matkaraportit, jotka julkaistaan ICOMin nettisivulla loppuvuodesta. ICOM Suomen komitean verkkosivulla julkaistaan myös lähiaikoina raporttia yleiskonferenssin tunnelmista ja tapahtumista. Jokainen meistä osallistujista jakaa toki kokemuksiaan myös omilla areenoillaan, omilla tavoillaan.
Kansainväliset kontaktit ja kokemukset realisoituvat myös arvokkaina tilaisuuksina tuoda kansainvälisiä konferensseja aika ajoin Suomeen. Kuten Marjo jo mainitsikin, ICEEn uutena puheenjohtajana minulla on kunnia tuoda ICOMin näyttelyvaihtokomitean vuosikonferenssi Suomeen syyskuussa 2014, Espoon kaupunginmuseon, Vapriikin ja Serlachius-museoiden yhteistyönä. Siitä lisää alkuvuodesta.
Näyttelyvaihtokomitean puheenjohtajuus tarkoittaa minun osaltani luopumista Suomen komitean puheenjohtajuudesta. Tässä vaiheessa puheenjohtajan viitan ottaa varapuheenjohtaja, museonjohtaja Anne Sjöström Naantalista. Uusia aktiiveja toivotaan aina mukaan, joten jos "näköalapaikat" kotimaisessa ja kansainvälisessä museokontekstissa kiinnostaa, voit aloittaa esim. osallistumalla ensi kesän korvalla ICOM Suomen komitean vuosikokoukseen.
Carina Jaatinen
ICOM Suomen komitea, väistyvä pj.
International Committee of Exhibition and Exhchange, Chairperson
Nominations and Elections Committee, Chairperson
Näyttelypäällikkö, Espoon kaupunginmuseo
MPR:nkin seuraava konferenssi järjestetään Taiwanissa!
VastaaPoistaJa ymmärtääkseni myös parin muun komitean. Tästä voisi päätellä, että jotain isompaa on tekeillä, kun niin innolla kutsuvat komiteoita kylään. Näin brasilialaisetkin aloittivat 2000-luvun lopulla eli kutsumalla kv.komiteoita pitämään vuosittaisia konferenssejaan Brasiliaan, siellä oli MPR:kin 2008.
Pakko sanoa tässä yhteydessä, että monessa suhteessa Rion konferenssi oli järjestelyjensä puolesta pettymys, lähtien itse konferenssikeskuksesta, joka oli melkoinen tuulitunneli keskellä ei mitään. Äärimmäisen ärsyttävää olivat myös reistailevat tietoliikenneyhteydet. Kokouspaikan langaton verkko leijaili kuin keijukainen, tuli ja katosi saman tien. Työasioiden hoito ja yhteydenpito kotipuoleen oli todella hankalaa.
Onnittelut uudelle INTERCOMIN eksekutiivijäsenelle. Sen unohdin edellilsessä kommentissani mainita, että ICOMin lasikomiteassakin ovat suomalaiset aktiivisesti mukana, intendentti Kaisa Koivisto Suomen lasimuseosta on sen toimintaan osallistunut jo pari vuosikymmentä. Viime syksynä komitea kokoontui Riihimäellä.
Marjo-Riitta Saloniemi
Unohtamatta ICOMin yhtä suurimmista komiteoista eli CECA (Committee for Educationa and Cultural Action, noin 800-900 jäsentä, en muista juuri nyt tarkkaan). Näissä konferensseissa on ollut suomalaisia osanottajia jo 70-luvulta lähtien, mikäli oikein ymmärsin historian havinaa, joka minulle kerrottiin, kun itse aloin toimia siinä aktiivisesti vuodesta 2005 lähtien. Vuoden 2005 konferenssiesityksen pohjalta kysyttiin maatiedottajaksi, jossa toimin 2006-2008, jonka jälkeen Hanna Forssell Kansallismuseosta siirtyi hoitamaan sitä ja hoitaa edelleen.
VastaaPoistaMuistan kuinka ensimmäisenä vuonna konferenssissa koin, että en tunne täällä ketään ja tuntuu, että kaikki muut tuntevat toisensa. Mitä ihmettä teen täällä? Kohta kymmenen vuotta mukana olleena, koen positiivisesti, että olen osa tätä yhteisöä. Jos en pysty osallistumaan vuoskonferenssiin, niin saan useammalta henkilöltä terveisiä. Pohjoismainen yhteistyö meillä toimii erityisen hyvin keskuudessamme. Yritimme pohjoismaisin voimin minua hallitukseen tämän vuoden vaalissa. 55 ääntä vaalissa ei ihan riittänyt siihen. Mutta koen, että 55 henkilöä on aika paljon, joten työmme tunnetaan. Tällä hetkellä kuulun CECAn sähköiseen tutkimusverkostoon, jota vetää edellinen puheenjohtaja Colette Dufresne-Tassee Kanadasta.
Mutta antoisintahan on se tiedonvaihto, missä muualla mennään, jonka jälkeen pystyy reflektoimaan, missä me täällä Suomessa menemme. Yhtyen edellämainittuihin kirjoittajiin, Suomessa ollaan hienolla kansaivälisellä tasolla, kunhan vain käymme siitä tiedottamassa muille. Niinkuin käydäänkin.
Viime vuosina CECAn vuosikonferensseissa, etenkin, jotka on pidetty Euroopassa, on ollut usein kymmentä hipova osanottajamäärä Suomesta. Tätä pidetään hyvän osanottajamääränä myös komiteassa näin pienestä maasta.
Mari Jalkanen, joka kirjoitti blogin tänne Museoliiton sivulle, oli yksi näistä tämän vuoden osallistujista. Hyvä blogi. Muistaakseni tänä vuonna oli 3-5 osanottajaa tässä komiteassa.
Ensi vuoden vuosikonferenssia suunnitellaan Egyptin Alexandriaan. Saa nähdä, miltä maailma näyttää vuoden päästä. Sitä ennen pystytään seuraamaan nykytekniikalla ihan kätevästi vaikka täältä nurkkapöydästä, mitä alalla tapahtuu ja lähtemään tarvittaessa mukaan.
Leena Tornberg
projektikoordinaattori, Suomen museoliitto