Avointa kulttuuria Lontoon tuliaisina

Luettelointikoordinaattori Leena Furu innostui Open Culture -projekteista.

Digitoidun aineiston avaaminen yleisölle, digitaalisista aineistoista luodut palvelut, kokoelmien digitointi, osallistavat kokoelmat… Teemat toistuivat ja puhuttivat Lontoossa 2.-3. heinäkuuta Collections Trust -säätiön järjestämässä Open Culture -konferenssissa. Se on vuosittain järjestettävä, eräs Euroopan suurimmista kansainvälisistä museoiden kokoelmahallintaan keskittyvistä tapahtumista.

Konferenssin puhujat keskittyivät esityksissään esittelemään erilaisia toteutettuja tai käynnissä olevia projekteja ja ratkaisuja, jotka tähtäävät digitoitujen aineistojen avaamiseen ja/tai yleisön osallistamiseen kokoelmatyössä. Lontoon tuliaisina esittelen muutaman Open Culturessa näkemäni ja omasta mielestäni mielenkiintoisen ja inspiroivan projektin, joiden idea voisi toimia myös Suomessa.


1. Suomessakin on viimeaikoina keskusteltu paljon kokoelmien avaamisesta ja saatavuudesta verkossa sekä digitaalisten kuvien myymisestä. Tanskan Statens Museum for Kunst antoi aiheesta oman esimerkkinsä. Museo on digitoinut noin 300 merkittävintä teostaan ja tarjoaa laadukkaat, korkearesoluutioiset kuvat niistä kenelle tahansa ladattavaksi ja käytettäväksi ilmaiseksi ja vieläpä ilman vesileimoja. Lataaminen on helppoa; käyttäjän ei tarvitse kirjautua mihinkään. Museon mukaan kokeilu on ollut onnistunut ja kuvien vapaa jakaminen ja tiedon avaaminen on antanut paljon enemmän kuin ottanut. Kuvamyyntiin he tuskin palaavat, sillä kuvien myynti on vähätuottoista ja rajoittaa aineistojen käyttöastetta ja hidastaa kulttuuriperinnön leviämistä useammille käyttäjille.

Kuka tekisi saman Suomessa?


2. Suomessa digitointi on tätä päivää, mutta mitä sitten, kun digitointi on tehty? Miten tieto aineistoista voisi levitä ja miten yleisö pääsisi sitä käyttämään? Historypin on We Are What We Do -yhtiön yhteistyössä Googlen kanssa luoma verkkopalvelu, joka kokoaa yhteen eri aikakausien tapahtumia tarinoineen ja valokuvineen. Kuvia ja niiden tietoja voi lisätä sivustolle kuka vaan. Palvelu on avoin myös museokokoelmille. Historypin on yksi esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun museo avaa kokoelmansa verkkoon ja antaa ne kiinnostuneiden käytettäväksi. Esimerkiksi nykypäivän katunäkymiä on hauska verrata vanhoihin valokuviin. Historypinissä voi katsoa muun muassa muiden käyttäjien kokoamia opastettuja kierroksia eri paikkoihin ja luoda itse uusia kiertomatkoja vaikka ympäri maailman. Hauska tapa osallistaa ja jakaa historiaa.


3. Europeana mielletään usein vain Euroopan kattavaksi KDK:ksi, vaikka organisaatio tekee paljon muutakin. Konferenssiyleisö sai kuulla Europeanan muista puolista ja projekteista, kuten esimerkiksi Europeana 1914-1918 -projektista. Projektin tarkoitus on kerätä ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää materiaalia ja tietoa ihmisistä tai asioista, joihin sota vaikutti. Projektissa järjestetään ”World War One family history roadshows” -aineiston keräystapahtumia, joihin kansalaisia pyydetään tuomaan omia asiakirjoja, esineitä ja tarinoita, jotka liittyvät ensimmäiseen maailmansotaan. Henkilökunta valokuvaa tai skannaa aineistot ja dokumentoi kävijöiden kertomat tarinat saman tien. Tarinat ja kuvat liitetään verkkoarkistoon ja Europeanaan selattavaksi. Projektin kiinnostavimpia puolia on sen kansainvälisyys: keruutapahtumia on järjestetty museoissa, kirjastoissa ja arkistoissa jo yhdeksässä eri maassa vuodesta 2011 lähtien. Projektin verkkosivuilla on ohjeet tapahtumien järjestämiseksi: ja projektista kertovan videon löytää Vimeosta.

 Pitäisikö Suomenkin osallistua talkoisiin? Voisiko myös toisen maailmansodan aineistoa kerätä samaan tyyliin? Entä jotain ihan muuta?


4. Viimeistään #museopaivat ja #OC13 todistivat sen, miten näppärää, nopeaa, informatiivista ja ajantasaista twiittaaminen voi olla. Tästä innostuneena on kerrottava Imperial War Museumin mielenkiintoisesta tempauksesta. Museo twiittasi 3.9.2009 ajantasaisesti II Maailmansodan aloituspäivän tapahtumat. Tuolloin oli kulunut 70 vuotta sodan alkamisesta. Tempaus herätti paljon huomiota myös lehdistössä. Mikä idea!

Mistä tapahtumasta oma organisaatiosi voisi twiitata tai vaikka facebookata ”tunti tunnilta” -tyyliin?


5. Digitoitujen ja verkossa avattujen kokoelmien menestymisen edellytys on aina ammattitaitoisesti tehty luettelointi. Luetteloinnin ja kokoelmien hallinnan näkökulman konferenssiin toi erityisesti SPECTRUM -standardin käyttäjätapaaminen. Tapaamisessa esiteltiin Collections Trustin kehittämän ja ylläpitämän SPECTRUM:n parissa viimeisen vuoden aikana tehtyä kehitystyötä. SPECTRUM:n kehitystyö kiinnostaa myös meitä suomalaisia, sillä Museo 2015 -hankkeessa laadittavat Museoiden luettelointiohjeet perustuvat kyseiseen standardiin. SPECTRUM tarjoaa Suomen museoille valmiin luettelointisäännöstön, joka suomeksi käännettynä ja paikoin muokattuna soveltuu erilaisten kokoelmien luettelointiin. SPECTRUM:iin voi tutustua kirjautumalla Collections Linkin sivuille.

Open Culture inspiroi minua, ehkä näiden linkkien kautta myös sinua.

Leena Furu

Kirjoittaja on Museo 2015 -hankkeen luettelointikoordinaattori