Kolme kuukautta Museoliitossa

Inka Tähtinen ja Tuuli Rajavuori Joensuun taidemuseo Onnissa Museopäivien illanvietossa. Kuva: Janne Saavalainen/SML

Inka Tähtinen kertoo kokemuksistaan Museoliiton koulutustoiminnasta harjoittelijan näkökulmasta.

Korkeakouluharjoittelun voi varmasti jakaa karkeasti paikkoihin, joissa harjoittelijan potentiaali otetaan käyttöön ja niihin, joissa potentiaalin hyödyntäminen jää kovin niukaksi tai suorastaan olemattomaksi. Onneksi Museoliitossa tunnutaan noudatettavan ensimmäistä vaihtoehtoa. Kolmen kuukauden työharjoittelujakso kuulostaa hyvin lyhyeltä ajalta, mutta silti se on antanut tietoa ja kokemusta enemmän kuin uskalsin odottaa.

Pääaineenani luen kasvatustiedettä (yleistä ja aikuiskasvatustiedettä) Helsingin yliopistossa. Löytäessäni Museoliiton harjoittelupaikkatarjouksen, jossa etsittiin koulutussuunnittelupuolelle avustajaa, innostuin heti. Tutustuminen koulutussuunnittelutyöhön vaikutti kiintoisalta ja mainiolta näköalapaikalta kasvatustieteilijälle paneutua myös museoalaan. Paikkaa hakiessani ymmärsin, että tärkeää ei ollut se, että minulla olisi museoalan opintoja tai että tuntisin museoalaa välttämättä entuudestaan. Harjoittelussani opin sen, että vaikka laajempi konteksti onkin vieras, voin silti toimia omien opintojen johdattamana myös ”vieraallammakin maaperällä”. Itse prosessi tekemisen suhteenhan pysyy tietyiltä osin samana, vaikka aihe ja konteksti muuttuvat.

Korkeakouluharjoitteluni alkoi maaliskuussa ja alku lähtikin rivakasti käyntiin. Pääsin heti mielenkiintoiseen työtehtävään mukaan. Ohjaajani Leena Tokila oli pannut alulle projektin, jonka tavoitteena museomestareille luotaisiin oma erikoisammattitutkinto muiden ammatillisten tutkintojen rinnalle. Uuden tutkinnon kehittämistyöhön osallistuminen oli mahdollisuus, jota harjoittelija ei varmasti kovin usein kohtaa. Oma roolini tutkinnon kehittämistyössä oli kartoittaa Suomessa toimivien museomestareiden määrä ja tutustua museomestarin työhön. Tehtävänäni oli myös toteuttaa museomestareina toimivien koulutuskartoituskysely. Kyselyn avulla selvitettiin muun muassa museomestareiden koulutustaustaa, työhistoriaa ja sitä kuinka tarpeellisena museomestarit näkisivät museomestareille suunnatun erikoisammattitutkinnon. Maalis-huhtikuun vaihteessa lähetimme valmistellun esityksen museomestarin erikoisammattitutkinnosta Opetushallitukselle. Tällä hetkellä tutkinto on mietinnässä Opetushallituksessa ja syksyllä selviää, miten tutkintoesityksen käy.

Työtehtäviäni on ollut tämän lisäksi muun muassa koulutustilaisuuksiin liittyvät käytännön työt eli koulutusten toteuttamiseen liittyvät tehtävät ja avustaminen itse koulutustilaisuuksissa. Tehtäväni ovat eläneet tilanteen mukaan, ja olen päässyt myös itse aktiivisesti vaikuttamaan työhöni. Mukana olo kahdeksassa eri Museoliiton järjestämässä koulutustapahtumassa kolmen kuukauden aikana on avartanut tietämystäni koulutuksen suunnittelemisesta ja kehittämisestä. Olen saanut seurata läheltä, miten suunnittelu käynnistetään, prosessoidaan ja mitä vaatimuksia sille asetetaan. Koulutustarjonnan runsaus ja etenkin kunnianhimoiset laatutavoitteet kertovat siitä, että Museoliitto on aktiivinen ja ajan vaatimuksia seuraava koulutuksen järjestäjä.

Harjoittelun merkityksellisimpiä kokemuksia on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen, uusien asioiden oppiminen sekä uusien tilanteiden ja käyttäytymistapojen omaksuminen. Jos jotain pitäisi muuttaa harjoittelussani, niin näkisin, että harjoittelu olisi kannattanut suorittaa jo paljon aiemmin kuin nyt aivan opintojeni loppumetreillä. Jos taas saisin neuvoa, kehottaisinkin harjoittelijoita rohkeasti menemään jo opintojen aikaisemmassa vaiheessa harjoitteluun, koska ainakin kasvatustieteiden alalla kaipaa konkretiaa teoreettisten opintojen vastapainoksi. Vasta nyt, kun on päässyt tekemään ja näkemään pienen vilauksen itse työelämää, ymmärtää, mihin opinnoissa eteen tulleita asioita tarvitaan ja mihin niitä pystyy soveltamaan käytännössä ja ennen kaikkea, mitä työkaluja tarvitaan lisää.

Ohjaajani on antanut omalle ajattelulle tilaa, mikä on oppimisen kannalta tärkeää. Kuten Robert A. Henlein on todennut ”oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään”. Harjoittelujakso on antanut myös esimakua työelämän haasteista. Todistetuksi tuli sekin, että mitä haasteellisemmilta työtehtävät tuntuvat, sitä palkitsevampaa niistä suoriutuminen on. Itse paljon harjoittelulta saaneena toivon tietenkin, että myös minulla oli edes hitunen annettavaa Museoliitolle.

Korkeakouluharjoittelija Inka Tähtinen, Suomen museoliitto