Uteliaisuudesta on paljon hyötyä työelämässä. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kehottaakin kaikkia plussailemaan.
Museoalan vahvuus on pitkät työurat. Viime syksynä julkaistun Museoväki-selvityksen mukaan keskimääräinen museoammattilainen on tehnyt 17 vuoden työuran. Työurat ovat olleet pitenemään päin. Pitkä työura viestii sekä henkilökohtaisesta viihtymisestä museoalan tehtävissä että alan vakaudesta tarjota pysyviä ja haastavia tehtäviä.
Pitkä työura tuo mukanaan näkemyksellisyyttä ja kokemuksellista viisautta arjen ongelmien ratkaisemiseen. Varjopuoliakin tosin on. Pitkä ura etenkin samassa työpaikassa näet kerryttää jäätä rakenteisiin. Tämä alkaa näkyä uudistushaluttomuutena ja copy–paste-toiminta- ja -työsuunnitelmina sekä riman ylittämisenä ”tehdään niin kuin ennenkin” -tyylillä.
Uudistushalun ja uudenlaisten ratkaisujen väheneminen on seurausta henkilökohtaisen ja siten myös yhteisön uteliaisuuden vähentymisestä. Vähentymisen hidastaminen ja jopa estäminen on sekä henkilökohtainen että yhteisökohtainen tehtävä, jos toiminnan tunnuslukujen halutaan pysyvän kasvu-uralla.
Uteliaisuuden ylläpitämisessä johtajilla on keskeinen rooli. Johtajien on innostettava ja annettava mahdollisuus kyseenalaistamiseen ja uuden etsimiseen sekä erilaiseen tekemiseen. Tämä on luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty. Käytännön arkikiire ohjaa vahvasti tarttumaan vanhaan kaavaan, joka tuo vanhan, mutta riskittömän tuloksen. Lisäksi toiminnan normit kyseenalaistavat ihmiset eivät välttämättä ole helpoimpia johdettavia.
Uteliaisuus ja sen mukana tuleva kyseenalaistaminen pakottavat aina pysähtymään ja perustelemaan tehdyt ratkaisut sekä, mikä vaikeinta, usein myös muuttamaan tekemistä. Uteliaisuuden johtamiselle aiheuttamat riskit näyttäytyvät monesti niin suurina, että tehtyjen selvitysten mukaan johtajat useimmiten pyrkivät tukahduttamaan uteliaisuutta sen sijaan, että rohkaisivat kysymään uteliaisuuden indikaattorikysymystä: miksi.
***
Fakta-lehden (11/2018) artikkelissa ”Uteliaisuus on hyve liike-elämässä” Harvard Business Schoolin yliopiston professori Francesca Gino nostaa esiin uteliaan työkulttuurin edut ja sen mukana välttämättömyyden yhteisöjen menestykselle. Hänen mukaansa uteliaat ihmiset tekevät harkitumpia päätöksiä, parantavat yhteisöjensä suorituskykyä ja auttavat organisaatioitaan sopeutumaan epävarmoihin olosuhteisiin ja ulkoisiin painetekijöihin. Uteliaisuus rohkaisee myös asettumaan toisten asemaan sen sijaan, että työntekijät keskittyisivät vain omaan näkökantaansa. Seurauksena on työyhteisökonfliktien väheneminen.
Uteliaat ihmiset tekevät vähemmän virheitä päätöksenteossa. Kysymällä ja kyseenalaistamalla ei näet sorru vahvistusvinoumiin. Vahvistusvinouma syntyy siitä, että ilman uteliaisuuteen liittyvää monipuolista näkemyksen hakemista meillä on taipumus etsiä vain uskomuksiamme tukevaa informaatiota sen sijaan, että hakisimme tietoa, joka osoittaa meidän olevan väärässä.
Henkilökohtainen ja yhteisökohtainen uteliaisuus vaatii ponnistelua. Uteliaisuutta pitää ruokkia, toteaa professori Gino ja kehottaa päivittäin päättämään, minkä aiheen tai toiminnan suhteen olet utelias tänään.
***
Kuten todettu, uteliaisuuden sytykkeenä ja indikaattorina toimii kysymys miksi. Miksi-kysymys ei kuitenkaan johda muuta kuin jankkaamiseen, jos kysymyksen tekijä ei jatka keskustelua ja itsensä haastamista entä jos -vaihtoehdoilla ja miten voisimme -ratkaisuilla.
Henkilö- ja yhteisökohtaisen uteliaisuuden vahvistamisen voi aloittaa plussaus-tekniikalla, joka ilmenee asenteessamme ja keskustelussamme siten, että plussaamme työkaverin tai johtajan uutta ideaa. Plussailun tekniikka perustuu ja- sekä ja sen lisäksi -sanojen käyttöön mutta- ja mutta, kun -sanojen sijasta.
Plussaillaan, kun tavataan.
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti