maanantai 18. helmikuuta 2013

Avoimuuden ihanuus ja kurjuus?

Projektikoordinaattori Pauliina Kinanen osallistui Kehyksen ja Museoviraston kehittämispalveluiden järjestämiin Museoalan teemapäiviin.

Vuosittaisilla museoalan teemapäivillä keskusteltiin ajankohtaisesta avoimen kulttuurin teemasta otsikolla Oikeus kokoelmiin! Päivien ansiokkaat esitykset ja keskustelut käsittelivät teemaa usealta eri kantilta: Kenellä on oikeus puhua, käyttää tai hyödyntää kokoelmia? Pitäisikö museoiden aineistojen olla avoimesti kaikkien saatavilla ja hyödynnettävissä? Kuinka avaaminen käytännössä onnistuu?

Avoimen kulttuurin ajatus tuntuu kauniilta ja houkuttelevalta: toki yhteisen kulttuuriperintömme tulisi olla kaikkien kansalaisten saavutettavissa, käytettävissä ja tulkittavissa. Missä on sitten se kurjuus ja onko sitä?

Asiaan vihkiytymättömälle kurjuuden kokemus tulee vastaan jo termien kohdalla: tekijänoikeus- ja tietosuojalainsäädännön kiemurat ja avoimiin sisältöihin liittyvät käsitteet kuten CC0, public domain, Open GLAM ja PSI-direktiivi aiheuttavat epämääräisen kärryiltä putoamisen tunteen. Oikeus kokoelmiin! -seminaari ja verkkosivuille kerätty lisämateriaali toivat mukavasti selkeyttä tähän monimutkaiseen aiheeseen.

Seminaarin puheenvuoroista ja keskusteluista päällimmäiseksi jäi tunne siitä, että museoissa kamppaillaan avoimuuden houkuttavuuden ja hyötyjen sekä erinäisten tekijänoikeus- ja tietosuojalakien aiheuttamien rajoitusten ristipaineessa. Museot haluaisivat olla avoimempia ja saavutettavampia, mutta lainsäädäntö estää sen. Lisäksi keskusteluun liittyy kysymys museoiden menetetyistä kuvapalvelutuloista. Näitä aiheita on käsitelty tässä blogissa aikaisemminkin. Fredrik Svanbergin kokoelmien dokumentointifilosofiaa käsitellyt esitys herätti myös kysymyksen siitä, ovatko museoiden kokoelmat luetteloitu saavutettavalla tavalla.

Sanna Marttilan ja muidenkin esiintyjien puheenvuoroista mieleen jäi kuitenkin yksi lohduttava seikka: Avoimeksi voi ryhtyä pienin askelin! Museoiden ei tarvitse kerralla julkaista kaikkia aineistojaan vapaasti käytettäväksi verkossa. Ensinnäkin museo voi avata vain osan kokoelmistaan, juuri sen, joka on tekijänoikeuksista vapaa. Toiseksi, museo voi määritellä avoimuuden asteen ja avattavat oikeudet esimerkiksi Creative Commons -lisenssien avulla. Lisensseistä löytyy selkeäkielistä tietoa Sanna Marttilan artikkelista Oikeus avoimeen kulttuuriin.

Lizzy Jongman ja Maarten Brinkerinkin esittelemät hollantilaiset esimerkit kokoelmien avaamisesta olivat valaisevia. Brinkerink edusti Open culture data -yhteisöä, jonka tavoitteena on edistää kulttuuriaineiston vapaata saavutettavuutta ja käyttöä verkon kautta. Yhteisö järjestää vuosittaisen Apps4NL-kilpailun, jossa kehitetään avointa kulttuuridataa hyväksikäyttäviä sovelluksia. Viime vuonna kilpailun voitti Vistory-sovellus, jossa mobiililaitteen avulla voi katsella paikkasidonnaisia historiallisia videoita ja liittää paikkoihin uusia kuvia. Meillä on Suomessa myös oma Apps4Finland -kilpailumme.

Rijksmuseumin Lizzy Jongma puolestaan kertoi kuinka museo avasi kokoelmansa 110 000 tekijänoikeuksista vapaata teosta ja niiden metadatan ilman käyttörajoituksia (public domain) verkossa. Dataa on sittemmin käytetty materiaalina lukuisissa sovelluksissa, joista esimerkkejä löytyy täältä. Lizzyn mukaan operaatio ei ollut johtanut tulojen menetykseen, koska lisääntynyt näkyvyys on tuonut museolle uusia asiakkaita.

Suomalaisen esimerkin toi Marja Istala-Kumpunen, joka esitteli Ateneumin osallistumista Google Art Projectiin. Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset (Kaski)(1893) tulee olemaan yksi sivuston ns. gigapixel-kuvista, joita voi netin kautta tutkia tarkemmin kuin paljaalla silmällä. Mainittakoon, että suomalaista museoista myös Espoon modernin taiteen museo EMMA:n kokoelmateoksia on nähtävillä sivustolla.

Avoimuus ei liity pelkästään kokoelmiin ja kokoelmatietojen julkaisuun verkossa, vaan kysymys on myös mitä suurimmassa määrin työkulttuurista ja sen muutoksesta. Tätä tärkeää aihetta käsittelivät Kiasman Sanna Hirvonen ja Janne Heinonen puheenvuorossaan. Jakamisen mahdollistavien verkkotyövälineiden (wiki, twitter jne.) lisäksi muutos koskee asennetta. Meidän tulisi rohkeammin jakaa asiantuntijaroolia ei-museoammattilaisille ja uskaltaa nostaa myös keskeneräisiä ajatuksiamme ja suunnitelmiamme niin yleisön kuin kollegoidenkin kanssa keskusteltavaksi.

Museoliitto järjestää lokakuun lopussa koulutuksen otsikolla Avoin data ja avoimet sisällöt museossa. Mitä haluaisit tuon koulutuksen sisältävän?

Pauliina Kinanen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton projektikoordinaattori

5 kommenttia:

  1. Oli tosiaan hienoa, että museoalan teemapäivät järjestettiin avoimuus-aiheesta ja keskustelua pystyi pieniltä osin seuraamaan myös netissä :)

    Olisi hienoa, jos museoliitto kouluttaisi meitä museoammattilaisia edelleen tekijäinoikeuskysymyksissä. Miten valokuvien ja taideteosten tekijänoikeudet määräytyvät ja periytyvät, mistä lähteä kyselemään tekijänoikeuksien perään jos niistä ei ole sovittu selkeästi kokoelmaan ottamisen vaiheessa? Kuinka erotan tavallisen valokuvan ja teosvalokuvan?

    Olisi myös mielenkiintoista kuulla miten muilla aloilla (kirjastot, arkistot, koulut) on mahdollisesti lähdetty avoimuuden tielle ja onko olemassa avoimen datan ja sisältöjen tietokantoja, joita museoihmisetkin voisivat hyödyntää tai joista ottaa mallia omille vastaaville? Millaisin teknisin ja viestinnällisin välinein avoimuutta kannattaisi alkaa toteuttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymille koulutustoiveista tänne Museoliittoon. Kuten Pauliina jo kirjoitti koulutusta on tulossa syksyllä. Pistäthän muistiin 29.10.2013 Avoin data ja avoimet sisällöt museoissa, Helsingissä, mutta todennäköisesti myös webbinaariomahdollisuus.
      Avaamisen yhteydessä kannattaa alapuolella mainitsemasi "miten" muodon lisäksi miettiä ja arvioida " kuka" materiaalia käyttää / käyttäisi ja mihin tarkoitukseen. Avaamisen filosofiaa voi avata myös nämä näkökannat.

      Poista
  2. Avoimuuspolitiikan, käytäntöjen ja tekijänoikeuskysymysten ohella kannattaa kiinnittää huomiota siihen *miten* tieto kannattaa avata teknisessä mielessä, jotta se on mahdollisimman käyttökelpoista ja hyödynnettävissä pienin kustannuksin. Europeana on siirtymässä Linked Open Data -mallin käyttämiseen

    http://pro.europeana.eu/linked-open-data

    johon Suomessa perustuu mm. v. 2008 julkaistu http://www.kulttuurisampo.fi -portaali ja maamme yleisten kirjastojen v. 2011 käyttöön ottama http://www.kirjasampo.fi -portaali.

    Kansalliskirjastoon v. 2013 siirtyvä http://onki.fi/ ontologiapalvelu antaa tietojen yhdistämiseen hyviä työkaluja -- jo yli 80 suomalaisen museon luettelointijärjestelmässä on valmis rajapinta ONKI:n käyttöönottoon.

    http://www.seco.tkk.fi/publications/2012/hyvonen-museoalan-ontologiat-2012.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset näistä vinkeistä!

      Pauliina K.

      Poista
  3. Tiedoksi että avointa dataa Helsingin seudulta löytyy www.hri.fi eli Helsinki Region Infoshare -palvelun sivuilta. Siellä on datan lisäksi ohjeita niin datan avaajille kuin hyödyntäjillekin. Ja kokemuksia dokumentoituna mm. http://www.hri.fi/fi/category/ajankohtaista/datan-avaaminen/kaytannon-kokemuksia/

    Numeerisen datan lisäksi HRI:ssä ollaan avattu mm. Helsingin vanhoja karttoja ja vuoden 1943 ilmakuva joka on herättänyt paljon mielenkiintoa http://www.hri.fi/fi/sovellukset/helsinki-1943-ja-nyt/

    VastaaPoista