Myyntimiesten koulutuksessa kerrotaan tarinaa vaikeuksiin ajautuneesta kenkätehtaasta ja sen kahdesta myyntimiehestä, jotka lähetettiin etsimään uusia markkinoita. Sattuman oikusta molemmat menivät saarelle, jossa paikallisista asukkaista kaikki kulkivat paljain jaloin. Toinen myyntimies lähetti pääkonttorille pettyneen viestin: ”Ajakaa tehtaan tuotanto alas. Täällä kukaan ei käytä kenkiä.” Toinen myyntimies puolestaan lähetti pääkonttorille viestin: ”Tuplatkaa tehtaan tuotanto. Täällä ei vielä kenelläkään ole kenkiä”.
Museoalan monivuotinen hyvä asiakas, valtio, on joutunut vähentämään ostojaan ja ilmoittanut, että tulevienkin vuosien suunta ostoissa on mieluimmin alas kuin ylös päin. Olemme kenkätehtailijan tilanteessa eli meidän on löydettävä uusia asiakkaita tuotannollemme eli tiloillemme ja osaamisellemme. Saaria riittää, kunhan katsomme museomme ovesta ulospäin.
Ykköstyypin myyntimies kysyy markkinoiltaan: tarvitseeko täällä kukaan museota ja museotyöntekijöitä ja lähettää pääkonttorille viestin: ”tuotanto alas”. Kakkostyypin myyntimies kysyy markkinoiltaan tarvitseeko täällä kukaan:
- valokuvien, kirjojen tai perinne-esineistön säilyttämistä
- aineiston järjestämistä
- esineistön, valokuvien, taideteosten, kiinteistöjen tai ympäristön kunnostamista
- ymmärrystä omasta ja vieraista kulttuureista
- historian opetusta
- turvallista ajanvietettä
Lienee vaikea löytää saarta, jossa kaikkiin kysymyksiin vastataan kielteisesti. Museota siellä ei oletettavasti ole.
Kun näemme museon rakennuksen, näyttelyn tai instituution sijasta toimintana ja palveluna, tilauksia sataa ja tuotantoa on lisättävä. Jos jäämme neljän seinän sisään, tilausten sijasta saamme kenkää.
Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti