Etujoukoissa Euroopassa

Badisches Landesmuseum. Kimmo Levä/SML

Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä osallistui viime viikolla NEMOn vuosikonferenssiin. Mitä jäi tapaamisesta mieleen tänä vuonna?
 
NEMO (Network of European Museum Organisations) kokoontui viime viikonloppuna vuosittaiseen konferenssiinsa ja vuosikokoukseensa Saksan Karlsruheen. Konferenssin teema oli museoiden taloudellinen vaikuttavuus otsikolla Money matters, ja konferenssia isännöivät Badisches Landesmuseum ja Saksan museoliitto.

Vuosittainen tapaaminen on erinomainen tilaisuus päivittää tiedot museoalan tilanteesta Euroopassa. Tänä vuonna konferenssiin osallistui 170 museoliitoissa tai museoalalla muuten työskentelevää henkilöä 33 eri maasta.

Parhaan tilannekuvan konferenssissa sai Saksan museoista. Saksan museoliitto on myös NEMOn isäntäliitto, joka vastaa verkoston käytännön toiminnasta, kuten koulutuksista, viestinnästä ja hallinnosta henkilöstöineen. Saksan museoliitto on ollut nyt NEMOn isäntäliitto jo 10 vuotta. Sitä ennen hommasta vastasi Suomen museoliitto.

Saksassa on 6372 museota, joissa vierailee vuosittain noin 111 miljoonaa kävijää. Kävijämäärät ovat kasvussa, kuten muuallakin Euroopassa. Mielenkiintoista on, että näillä luvuilla keskimääräisen museon kävijämäärä Saksassa on melko tarkkaan sama kuin Suomessa. Voimme myös viimeistään nyt jättää aktiivikäytöstä viestin, jossa Suomea nostetaan esiin ”maailman museoidumpana kansakuntana”. Saksassa yhtä museota kohden on 13 000 asukasta, kun Suomessa vastaava luku on 17 000.

Museoihin investoidaan Saksassa ja muissa Euroopan kasvukeskuksissa huomattavan paljon. Myös kasvukeskusten ulkopuolella olevien museoiden taloudelliset vaikeudet ovat yhteinen huolenaihe. Saksassa museoiden toiminnan suuntaa ovat kulttuurimatkailun lisäksi määrittäneet, eivät tosin kovin yllättävästi, siirtolaisuuden ja monikulttuurisuuden mukanaan tuomat yhteiskunnalliset muutokset. Saksan museoliitto on juuri julkaissut tähän liittyen tutustumisen arvoisen selvityksen Museums, migration and cultural diversity – Recommendations for museum work.

Konferenssin keynote-puhuja oli Pier Luigi Sacco, joka työskentelee kulttuuritalouden professorina IULMin yliopistossa Milanossa. Hän on toiminut myös vierailevana professorina Harvardissa. Tutkimuksissaan hän on keskittynyt kulttuurin talousvaikutuksiin jälkiteollisella ajalla. Saccon luennon teema oli How do museums create value. Esitelmässään Sacco jakoi museot kehitysvaiheeltaan kolmeen ryhmään: Museo 1.0, 2.0 ja 3.0.

Museo 1.0 -ryhmän tehtäviksi hän määritteli suojelun ja sivistämisen. Nämä museot keskittyvät kokoelmien tallentamiseen, tutkimiseen ja esittämiseen. Museoita rahoitetaan niiden yleishyödyllisten tehtävien vuoksi. Yhteiskuntatalouden näkökulmasta museot näyttäytyvät ennen muuta kuluna. 

Museo 2.0 -ryhmän museoiden tehtävässä painottuu viihdyttäminen. Museoilta odotetaan enenevissä määrin taloudellisen hyvinvoinnin rakentamista. Työssä painottuvat kulttuurimatkailun tarpeet. Taloudellinen vaikuttavuus on myös otettu Museo 2.0 -ryhmässä yhdeksi museoiden tehtävistä muiden yhteiskunnallisten tehtävien rinnalle. Yleisön palaute on tärkein menestyksen mittari, joka ohjaa museoiden strategioita.

Museo 3.0 -ryhmän museoiden tehtävissä korostuu ihmisten osallisuus. Yleisö ja yleisötyö ovat korvautuneet monikanavaisella toiminnalla, joka avaa museoiden tieto- ja osaamisvarannot kaikkien käyttöön. Siten museoista tulee osa monenlaisia yhteisöjä: yleisö korvautuu yhteisöillä. Talouden näkökulmasta museot ovat tärkeä osa innovaatiokeskittymiä ja hyvinvointikeskuksia. Niiden tehtävissä korostuvat kestävän kehityksen ja sosiaalisen tasa-arvoisuuden edistäminen.

Puhuessaan museoryhmistä professori Sacco korosti mittaamisen tärkeyttä riippumatta siitä, missä kehitysvaiheessa tai ryhmässä museo on. Erityisen tärkeää mittaaminen ja sitä kautta vaikuttavuuden osoittaminen on sosiaalisen hyvinvoinnin tehtävissä.

Kuten yleensä, nytkin oli erittäin mukava huomata, että suomalainen museoala kulkee Euroopan etujoukoissa. Euroopan museoliitoilla tai museoilla ei ole meille kerrottavana mitään ehdottoman uutta, mutta toki ne vahvistavat sitä käsitystä, että mekin olemme menossa oikeaan suuntaan. Sosiaalisen vaikuttavuuden ja kulttuurimatkailun lisäksi ajankohtaista Euroopassa ovat digitalisaatio, kokoelmahallintajärjestelmien kehittäminen, Museokortin kehittäminen, museoiden laadun kehittäminen ja mittaaminen, tekijänoikeus- ja henkilötietokysymykset sekä museoiden yhteistyö luovan teollisuuden kanssa.

Ei siis mitään uutta tuolta rintamalta, mutta hyviä vinkkejä ja käytännön työkaluja. Näistä yksi on Pohjois-Irlannin museoliiton tuottama työkalupakki, joka auttaa museoita huomioimaan olennaiset asiat, kun tavoitteena on sujuva yhteistyö museoiden sisältöjä hyödyntävien luovien alojen toimijoiden kanssa.

Omamme ja Euroopan edun vuoksi meidän on hyvä tuoda esiin osaamistamme osallistumalla kansainväliseen keskusteluun seminaareissa ja muilla foorumeilla. NEMOn on mahdollista auttaa meitä saamaan tuottamamme suomenkielinen sisältö laajempaan tietoisuuteen. Sieltä on mahdollisuus saada käännösapua julkaisuille, joiden sisältö arvioidaan kiinnostavaksi myös eurooppalaisen museokentän näkökulmasta.

Tällaista sisältöä meillä kyllä on. Mielestäni ainakin Museoviraston johdolla kehitellylle ja tänä vuonna Suomessa lanseeratulle museoiden arviointimenetelmälle on Euroopan museoissa suorastaan huutava tarve – vaikka he eivät sitä vielä itse oivalla.

Kimmo Levä

Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri