Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä miettii tällä kertaa VOS-rahoituksen käytön valvontaa. Jospa valvonnassa keskityttäisiin tulevaisuudessa siihen, mitä rahalla on saatu aikaan, eikä siihen, miten rahat on käytetty.
Kamariorkesteri Avanti on ongelmissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on päättänyt periä orkesterilta takaisin valtionosuuksia 500 000 euroa. Takaisinperinnän peruste on se, että Avanti on raportoinut väärin tai vanhan ohjeistuksen mukaisesti valtionosuuskelpoiset henkilötyövuodet. Tämän seurauksena orkesteri on saanut ministeriöltä liikaa rahaa. Virhe tuli esiin, kun orkesteri pyysi tarkennuksia raportointikäytäntöihinsä.
Virhe on epäilemättä tapahtunut, kun sekä Avanti että opetus- ja kulttuuriministeriö ovat näin todenneet. Virheestä seuraava rangaistus on sen sijaan ylimitoitettu. Julkisuudessa olevan tiedon mukaan Avantin toiminta loppuu, koska sillä ei ole mitään mahdollisuuksia maksaa ministeriön perimää summaa. Helppo uskoa. Orkesteri ei ole tehnyt ylimääräisellä rahalla voittoa ja sen mukaista tasekertymää, jolla ministeriöstä tuleva lasku voitaisiin kuitata. Ylimääräinen raha on käytetty Avantin yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamiseen.
Tehtävässään Avanti on onnistunut vähintäänkin hyvin, jos on uskominen orkesterin puolesta kirjelmöivien mielipidettä. Joukosta ei puutu juurikaan ketään tämän hetken kansallisista orkesterimusiikki-ikoneista. Myöskään ministeriö ei ole kannanotoissaan nostanut esiin, ettei Avanti olisi tehnyt hyvää työtä.
Nyt kun on selvinnyt, että OKM on virheellisesti panostanut Avantiin enemmän kuin oli ollut tarkoitus, olisi selvitettävä, mitä sellaisia tuloksia Avanti on saavuttanut, jotka ilman tahatonta extrapanostusta olisivat jääneet saavuttamatta. Jos lisärahalla ei saatu aikaan mitään tai tulokset ovat olleet jopa kielteisiä suomalaisen kamarimusiikin, kuulijoiden ja kulttuurin kannalta, on selvää, että rahat pitää periä takaisin korkojen kanssa. Jos taas Avantin tahaton lisärahoitus on keskeisin tekijä siinä, että orkesteri on pystynyt tukemaan lukuisten eturivin muusikkojen uraa ja sen mukana koko kamarimusiikkigenreä, ei rahan takaisin perinnälle ole perusteita, tai se voidaan periä ja maksaa takaisin tulospalkkiona.
Edellä oleva toimintamalli ei todennäköisesti toteudu. Tulosten arvioinnin sijasta päätöksen perusteiksi jää arvio siitä, onko rahat kulutettu ja raportoitu ministeriön näkökulmasta oikein. Ministeriö perustaa päätöksensä arvioon palon sammuttamisesta palon sammumisen sijasta.
Takaisinperinnästä käydyssä julkisessa keskustelussa on korostettu rahoittajan luottamusta siihen, että rahan saajat raportoivat opetushallituksen järjestelmän kautta rahan käytön oikein. Ymmärrettävä toive ja vaatimus. Ongelma on se, että opetushallituksen käyttämä tietojen keräysjärjestelmä ohjeineen on kaukana selkeästä ja virheen mahdollisuus on ilmeinen. Tätä suurempi ongelma on se, että määritellessään, mihin mitäkin rahaa saa käyttää, opetushallitus samalla määrittää, miten teatterin, orkesterin tai museon on lupa työtään tehdä.
Ministeriön valvonta pistokokeineen on kiristynyt viime vuosina. Ministeriö on mm. edellyttänyt, että rahoituksen saajien on muutettava taloutensa seurantajärjestelmää siten, että tarkastajien on aikaisempaa helpompi nähdä, että rahat on käytetty rahoituksen myöntäjän haluamalla tavalla. Se, tuottaako seurantajärjestelmä tämän jälkeen tarpeellista tietoa museon, orkesterin tai teatterin ylläpitäjille toiminnan ja tuloksen seuraamiseen, ei ministeriön controllereita kiinnosta.
Kulttuuriministerin pöydällä päätöstä odottava uusi VOS-järjestelmä perustuu museoalalla siihen, että rahoitusta saadakseen museon on osoitettava, että museolaissa määritellyt tehtävät on tehty ja tavoitteet saavutettu. Aikaisempaa tehtäväkeskeisempi rahoitusjärjestelmä on museoalalla toivottu uudistus.
Juuri julkaistu museopoliittinen ohjelma puolestaan ohjaa museoita laajentamaan rahoituspohjaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ministeriö odottaa tulevina vuosina yksityisen rahoituksen olevan nykyistä suuremmassa roolissa.
Kummankin tavoitteen voi unohtaa, jos myös tulevina vuosina takaisinperintäuhalla ryyditetty valvonta keskittyy pelkästään siihen, miten rahat on käytetty, eikä siihen, mitä rahalla on saatu aikaan.
Ministeriön on luotettava, että rahoituksen saajilla on paras osaaminen päättää siitä, miten määriteltyihin tavoitteisiin päästään ja mikä on toimivin painotus resurssien käytössä. Sen, paljonko henkilötyötä tavoitteen saavuttamiseen käytettiin, ei pitäisi ainakaan opetusministeriötä kiinnostaa, puhumattakaan siitä, että ministeriö määräisi paljonko henkilötyötä tavoitteen saavuttamiseen saa tai pitää käyttää. Nämä mittarit saattaisivat tosin olla tärkeitä t y ö m i n i s t e r i ö l l e.
Uuden valvontakäytännön pilottina opetus- ja kulttuuriministeriö voisi käyttää Avantia. Ministeriö voisi arvioida orkesterin tuottamat tulokset ja päättää sen jälkeen, onko rahalle saatu vastinetta ja onko takaisinperinnälle edelleen perusteita.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti