 |
| Kuva: Peggy ja Marco Lachmann-Anke |
Taru Kuhalampi tarkasteli pro gradu -tutkielmassaan, miten nuorten osallisuus muodostui Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeessa. Tässä blogitekstissä Kuhalampi kertoo, millaisia seikkoja on hyvä huomioida osallistavassa työskentelyssä.
Osallisuus on käsite, ilmiö ja ihanne, jolle löytyy yhtä monta määritelmää kuin määrittelijääkin. Puheviestinnän pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli ymmärtää osallisuutta vuorovaikutuksen ilmiönä nuorten näkökulmasta.
Mobiilireittejä kulttuuriperintöön -hankkeessa lasten ja nuorten ryhmät toteuttivat yhdessä opettajien tai ohjaajien kanssa mobiilireittejä Seinätön museo -palvelualustalle. Hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta kulttuuriperintöön ja mahdollistaa uudenlainen yhteistyö koulujen ja museoiden välille.
Loin menetelmän, jonka avulla nuoret pääsivät itse määrittelemään osallisuutta. Menetelmän tehtävät löytyvät Kulttuuriperinnön vuosikellosta.
Hankkeeseen osallistuneiden nuorien lisäksi haastattelin mukana olleita opettajia ja museoasiantuntijoita. Tuon blogissa esiin osallisuuden näkökulmien ja tutkimukseni tulosten lisäksi haastatteluissa kuvattuja kokemuksia.
 |
| Kuva: Jonathan Singer |
Osallistamista, osallistumista vai osallisuutta?
Osallistaminen, osallistuminen ja osallisuus liittyvät usein toisiinsa, ja käsitteitä käytetään ristiin ja rinnakkain. Osallisuuteen liittyy usein ajatus vapaudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa päätöksiin. Tämä saattaa kuitenkin olla ristiriitaisessa yhteydessä osallistavien hankkeiden kanssa, joissa toimintaan osallistuminen ei välttämättä ole vapaaehtoista.
Gradussani tarkasteltu nuorten ryhmä teki mobiilireitin osana opintojaan. Halusin selvittää, miten nuoret tulkitsivat mobiilireitin parissa työskentelyä tilanteessa, joka ei ollut heille lähtökohtaisesti vapaaehtoinen ja millaiseksi osallisuus tämän myötä rakentui.
Mobiilireittityöskentelyn alussa nuoret vierailivat opettajan kanssa museossa, jossa museoasiantuntijat johdattivat heidät aiheen pariin. Tämän jälkeen työskentelyä jatkettiin pienryhmissä.
Nuoret kuvasivat työskentelyn aloituksen luentomaisuuden ja epäselvän ohjeistuksen itselleen toimimattomaksi. Pienryhmätyöskentelyn koettiin kuitenkin tukevan osallisuutta. Nuorille oli tärkeää, että he kokivat olevansa tarpeellisia. Oman luokan kanssa työskentely loi kuulumisen kokemusta.
”Aluksi ei kiinnostanut yhtään enkä oikein keskittynyt koko asiaan. Mutta kun kävimme museossa ja otimme tietokoneet, niin alkoi näyttää siltä, että tämähän voikin olla ihan mielenkiintoista.” -Nuori
”Siitä lähtien kun minulle annettiin oma piste, niin olen koko kurssin ajan tuntenut itseni tarpeelliseksi. Tämä pitää tehdä ja tämä tulee monille ihmisille eli se pitää tehdä hyvin.” -Nuori
Vaikuttaminen muodostuu vapaudesta ja motivaatiosta
Monet nuoret kokivat vaikutusmahdollisuutensa hyviksi projektin aikana. Tähän vaikuttivat tilanteet, joissa museoasiantuntijat tai opettajat tiedustelivat koko ryhmältä mielipiteitä tai ideoita. Vaikka nuori saattoi tällaisessa tilanteessa kokea vaikutusmahdollisuutensa hyväksi, hän ei välttämättä kuitenkaan esittänyt omaa mielipidettään tai ottanut kantaa asiaan — motivaatiota vaikuttamiseen ei välttämättä ollut.
Seuraavat nuoren, museoasiantuntijan ja opettajan näkemykset kuvastavat, miten vapaus ja rajoitteet voivat näyttäytyä hyvin erilaisina eri toimijoiden näkökulmasta.
 |
| Kuva: Ryan Ng |
”Saamme vaikuttaa siihen, miten reitin kulku ja tarina etenee. On kiva, että vaikutusvalta on meidän koko luokalla ja kaikki saavat antaa oman panoksensa. Kaikkien luovuus näkyy!” -Nuori
”Nuorille annettiin aika vapaat kädet reitin toteutuksen suhteen alustan puitteissa. Meillä oli teeman ja aineiston antajan rooli. Aika paljon mietimme etukäteen, että missä kulkee se raja siinä, kuinka paljon ideoita annamme. Tässä oli tiukka aikataulu ja me tehtiin ehdotuksia aineiston käyttöön ja näitä ideoita opiskelijat lähtivätkin sitten seuraamaan.” -Museoasiantuntija
”Tilanne oli haastava, koska työtä tehtiin aikapaineessa. Nuorten motivaatio ei ollut parhaimmillaan, eikä ollut sellaista luovaa ilmapiiriä. Nuoret tarvitsivat tosi selkeät ohjeet. Se, että annetaan vapaat kädet, on nuorille haastavaa. Kultaisen keskitien löytäminen on vaikea asiassa, johon nuorilla ei ole tarttumapintaa. Nuorilla ei välttämättä ole tilaa ja aikaa näissä aikaraameissa lähteä miettimään, mitä kulttuuriperintö voisi olla. Tarina ja aihe oli saneltu valmiiksi museon puolelta ja materiaali, josta reitti koostettiin, oli valmiina.”
-Opettaja
Toinen opettajista kertoi nuorten ohjaamisen olevan ajoittain haastavaa, koska aihe oli myös hänelle itselleen vieras. Museoasiantuntijat toivat myös esiin, että he olisivat voineet olla vahvemmin mukana, kun nuoret suunnittelivat ja työstivät mobiilireittiä. Opettajilla ja museoasiantuntijoilla oli yhtäläinen kokemus siitä, että mobiilireitin kanssa tuli liian kiire ja nuorten motivoinnissa olisi ollut parantamisen varaa.
Mikäli aiheeseen tutustuminen jää kiireen ja suoritusmentaliteetin jalkoihin, ei kulttuuriperinnön omakohtaisten merkitysten äärelle välttämättä ehditä pysähtyä. Kulttuuriperintöä kuvasi yksi nuorista haastattelussa seuraavasti:
”Ei toi aihe ole mitenkään mielenkiintoisempi kuin ennen. Ehkä museo ei olo mikään nuorten juttu.” –Nuori
Mielestäni olisi tärkeää kartoittaa, millaisia tavoitteita osallistuvilla nuorilla on, millaisiin asioihin he haluavat vaikuttaa ja millaisena työskentely heidän näkökulmastaan tarkasteltuna näyttäytyy. Tässä saattaa olla hyvin paljon eroavaisuuksia nuorten välillä ja olisi tärkeää, että erilaiset kokemukset tulisivat kuulluiksi.
Hankkeessa hankepäällikkönä toiminut Eva-Maria Silvennoinen Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurasta toi esiin, että hankkeessa toimivien kesken olisi tärkeää yhteisesti määritellä, millaista kulttuuriperintöosallisuutta hankkeella tavoitellaan ja miten kulttuuriperintöosallisuus määritellään.
 |
| Kuva: Pixabay |
Osallisuus vuorovaikutuksessa muovautuvana prosessina
Nuorten vuorovaikutuksessa korostui levottomuus ja keskittymiseen liittyvät haasteet, mutta samaan aikaan myös avoimuus, hyvä ryhmähenki ja ystävyyden merkitys. Yhdessä toiminen on väistämättä yhteydessä yksilöiden aiempaan yhteistoimintaan ja vuorovaikutushistoriaan.
Osallistavaa työskentelyä suunniteltaessa olisi hyvä ennakolta kartoittaa, millaista ryhmän vuorovaikutus on sekä mitä olisi hyvä huomioida työskentelytapoja ja sisältöjä suunniteltaessa. Vasta ryhmän vuorovaikutusta ymmärtämällä voidaan hahmottaa, millaiset ovat osallisuuden lähtökohdat ja millaisena se voisi toteutua.
Toinen ryhmän opettajista pohti, että olisi ollut hyvä tutustuttaa nuoret ja museoasiantuntijat toisiinsa ensin ja aloittaa työskentely vasta tämän jälkeen. Myös museoasiantuntijat toivat esiin, kuinka ryhmään tutustuminen ja toiminnan suunnittelu tutustumisen pohjalta olisi ollut tärkeää.
Osallisuudella ei ole alku- ja päätepistettä vaan se rakentuu ennen hanketta, sen aikana ja hankkeen jälkeen. Koulujen ja museoiden välinen yhteistyö on prosessi, joka haastaa kaikki osapuolet tarkastelemaan toimintamalleja uudesta näkökulmasta.
Osallistavassa työskentelyssä kaikki mukanaolevat tahot voivat oppia toisiltaan. Oivallusten aihiot voivat myöhemmin täydentyä, jolloin osallisuus jäsentyy ja muotoutuu kaikkien mukana olevien näkökulmasta.
 |
| Kuva: Michal Parzuchowski |
Vinkkilista osallisuuden muotoiluun:
1. Pohdi, miten osallisuus määritellään, millaista osallistumista tavoitellaan ja mikä on työskentelyn osallisuustavoite. Työstä määritelmääsi yhdessä kaikkien mukana olevien tahojen, myös osallistettavan ryhmän kanssa.
2. Muista, ettei työskentely rakennu tyhjiössä. Selvitä mahdollisuuksien mukaan jo ennakkoon, millaista vuorovaikutus ryhmässä on, millaiset työskentelytavat ryhmälle sopivat ja millaisista asioista ryhmän jäsenet ovat innostuneita. Hyödynnä tietoa työskentelyn suunnittelussa.
3. Mieti millaista osallisuutta tai osallistumista aikaraameissa on mahdollista toteuttaa. Vähemmän voi olla enemmän, jos se rauhoittaa työskentelyä ja mahdollistaa aiheen pohdiskelun ja tutkiskelun. Vuorovaikutuksessa ei kannata korostaa kiirettä, sillä se voi lisätä suorittavaa asennetta.
Taru Kuhalampi
