Museoliiton koulutuspäällikkö Leena Tornberg pohtii QR-koodien käyttöä.
Museoliitto järjesti maaliskuussa some-koulutuspäivän. Yksi aiheista käsitteli QR-koodien luomista ja mahdollista käyttöä museokontekstissa. En ole itse ollut käytännön näyttelysuunnittelutyössä pariin vuoteen, mutta QR-koodit ja näyttelyt ovat pyörineet mielessäni viime aikoina.
Kuuntelin 1,5 tuntia kestäneen yleisluennon QR-koodeista ennen koulutuspäivän alkua. Luennoitsija väitti, että koodit ovat tulevaisuutta muodossa tai toisessa, koska ne on hyväksytty mm. ISO-standardeihin. Niiden käyttö tulee yleistymään ja lukemiseen liittyvä tekniikka yksinkertaistuu entisestään tulevien vuosien aikana. Toivottavasti näin käy.
Luennolla opin lisäksi, että yhden koodin taakse voi maksimissaan laittaa 2 440 merkkiä. Se tarkoittaa, että kyseessä on lyhyiden tekstien välittämisen väline. Koska merkkimäärä on noin vähäinen, yleensä koodi avaa käyttäjälle URL-osoitteen, joka takaa avautuu vaikka kuinka isoja materiaalimääriä. Sekin jäi esittelystä mieleen, että mitä lähempänä merkkimäärä on maksimima, sitä pienemmäksi muuttuvat koodin ruudut. Jos ruudut ovat tosi pieniä, koodin nappaaminen kännykälla tai muulla lukulaitteella saattaa vaikeutua. Blogin alkuosan koodin takana on vain 26 merkkiä.
Vakavammin aloin pohtia koodien käyttöä tanskalaisen museoedustajan CIMUSET-konferenssiesityksen pohjalta viime elokuussa Tampereella. Esitys oli upea: kaikki tuntui toimivan kuin Strömsössä. Koodien takaa taisi löytyä esimerkiksi kieliversioita ja lisätietoa kohteista.
Halusin saada autenttista käyttäjäkokemusta. Vierailin eräässä suomalaisessa museossa, jossa nettisivuston mukaan QR-koodeja pitäisi olla käytössä.
Vakavammin aloin pohtia koodien käyttöä tanskalaisen museoedustajan CIMUSET-konferenssiesityksen pohjalta viime elokuussa Tampereella. Esitys oli upea: kaikki tuntui toimivan kuin Strömsössä. Koodien takaa taisi löytyä esimerkiksi kieliversioita ja lisätietoa kohteista.
Halusin saada autenttista käyttäjäkokemusta. Vierailin eräässä suomalaisessa museossa, jossa nettisivuston mukaan QR-koodeja pitäisi olla käytössä.
Museossa todettiin, että eivät heillä ole QR-koodit käytössä, koska museo sijaitsee paikassa, jossa kännyköiden yhteydet eivät oikein toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Aihetta käsitelleellä luennolla minulle annattiin kätevä ohjeen: Lataat tällaisen ilmaisen lukijaohjelman, kun sinulla tulee tarvetta QR-koodien käyttöön. Saatavissa se on Applen, Androidin ja Nokian sovelluskaupoista.
Ajattelin ladata tällaisen lukijaohjelman työpuhelimelleni. Minua tietoteknisemmä kollegan avulla saimme sen puhelimeeni noin 1,5 tunnissa. Jos tämä olisi pitänyt tehdä sellaisessa museossa, jossa kännykkäyhteydet ovat sijainnin vuoksi huonot, olisi se jäänyt tekemättä.
Päällimmäisenä tunteena saattaisi sillä hetkellä olla harmitus museota kohtaan, eikä huikea innostus uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Mutta lataa sinäkin kätevästi lukulaite puhelimeesi: http://www.infosticker.fi/opas/koodilukijat-puhelimeen/.
Toisaalta oli mielenkiintoista kuulla Museoliiton Miljoona uutta kävijää -ajankohtaispäivässä Jukka Laikarin esitys, jossa hän kertoi QR-koodien olevan enemmän arkipäivää Venäjällä kuin meillä täällä Suomessa. Vaikutelmaa lisäsi tieto samalla viikolla Teatterimuseossa luennoineesta venäläisestä SmartMuseum –yrityksestä.
Toisaalta oli mielenkiintoista kuulla Museoliiton Miljoona uutta kävijää -ajankohtaispäivässä Jukka Laikarin esitys, jossa hän kertoi QR-koodien olevan enemmän arkipäivää Venäjällä kuin meillä täällä Suomessa. Vaikutelmaa lisäsi tieto samalla viikolla Teatterimuseossa luennoineesta venäläisestä SmartMuseum –yrityksestä.
Tältä näytti venäläisten paviljonki Venetsian biennaalissa viime vuonna.
Venäläisten paviljongissa seinät ja katto olivat täynnä QR-koodeja. Kävijä oli saanut käyttöönsä paviljongilla iPadin, jolla hän oli voinut tutustua QR-koodien taustalla oleviin sisältöihin. Näyttelyn yllätyksellisyys oli taattu.
Soittelin ja lähetin sähköpostia muutamille näyttelyalan kolleegoille. Minkä verran he ovat käyttäneet näyttelyissään QR-koodia?
Rovaniemen tiedekeskus Pilkkeessä, Vakoilumuseossa Tampereella ja Heurekassa on käytetty jonkin verran. Uusimmissa näyttelyissä käyttöä suunnitellaan esimerkiksi Espooseen avattavassa Haltiassa.
Hakukoneella etsiessä näyttää siltä, että QR-koodeja käytetään eri puolilla maailman museoita. Kysyin kollegoilta myös, ovatko he itse viime aikoina näyttelyissä käydessään nähneet QR-koodin innovatiivista käyttöä.
Minun otoksellani ei tullut mieleen ihan jalat alta vieviä -esimerkkejä. Esimerkiksi Englannista, jonne usein museomaailmassa katsotaan, esimerkki näytti tälläiseltä. (Kuva: Museum of London/ Jukka Halttunen – Ten Twelve)
Hiirenkorvalle mennyt kontaktimuovi ei lisää luottamusta. Jään innolla odottamaan, jos saisimme tähän blogiin kommentteina työtuolilta pudottavia huikeita ja hyviä esimerkkejä. Missä olette nähneet esimerkillistä QR-koodien käyttöä?
Leena Tornberg
Kirjoittaja on Suomen museoliiton koulutuspäällikkö
Mielenkiintoista että Venäjällä on toiminut. Itsestäni tuntuu vieraalta ajatukselta, vaikka tavallaan onkin tuttujen lisätietoläystäkkeiden korvike (tai äänioppaan). Mutta käyttöliittymänä tuntuu paljon vaikeammalta. Eikös uusiin kännyköihin tule myös rfid-lukija, jolla voitaisiin päästä sujuvampaan kokemukseen kuin kameralla tähtäillen?
VastaaPoistaMieleen tulee myös Nordiska museetin ääniopas, jonka käyttäminen vaati aktivointipisteiden metsästystä pitkin museota. Olisi ollut mielekkäämpää keskittyä esineisiin eikä pisteiden hakemiseen?
(QR-koodin yleisestä käytöstä Suomessa kirjoitti äskettäin Kulutusjuhla-blogissa Mari Koistinen.)
Tuorein ja toimiva käyttäjäkokemus on kolmen viikon takaa Amsterdamista, jossa QR-koodin konsepti oli käännetty toisin päin. Ratkaisu on erinomainen esimerkki siitä, ettei pidä antaa perinteisen ajattelun "tällä sovelluksella asiat tehdään näin" -ajattelun sitoa suunnitelmia liiaksi.
VastaaPoistaKaupunginmuseon (Amsterdam Museum) Amsterdam DNA -näyttelyssä sait museokävijänä kassalta oman QR-koodisi ja lukijalaitteet olivat osa näyttelyrakennetta. Niitä ei tarvinnut erikseen etsiä saati viritellä kännykkään uutta sovelluksenpätkää. Ulkoasultaan yhdenmukaisina lukijalaitteet löytyivät loogisesti samanlaisista paikoista kaikkien näyttelyn toiminnallisuuksien kohdalta.
Saamallasi QR-koodilla voit koota näyttelyssä esillä olleista videoista haluamasi koosteen, aktivoida näyttelyn toiminnallisuuksia (ml. esitysten kielen haluamaksesi) sekä palata videoihin ja valitsemaasi settiin vielä jälkeenpäin netissä. Tai hyödyntää mobiilisovellusta vielä kaupunkikierroksella.
Toteutus ei sisältänyt teennäistä tekniikalla kikkailua, videot ja mediakoosteet olivat lyhyitä, ytimekkäitä ja tyylikkäitä. Ja näyttelystä sai paljon irti, vaikkei QR-koodista perustaisikaan.
Lisäksi näyttelyn tekniikkaan perustuvat osiot toimivat, toteutus oli "näyttelyvieraan kestävä" eikä videotykeistä tai näytöistä yksikään ollut käyntini aikana pimeänä. QR-koodin lukemisroolin pidättäminen museolla antaa myös museokävijöistä tietoa: missä järjestyksessä näyttelyä kierretään, mihin palataan, mitä eri toiminnallisuuksissa tehdään ja millaisella aikataululla tämä kaikki tapahtuu.
QR-koodi ei tee sen autuaammaksi tai näyttelyä paremmaksi kuin näyttelysynopsiksen kirjoittamiseen käytetty kynä tai tabletti. Kyse on siitä miten koodin käytön saa osaksi näyttelykokemusta niin ettei kävijä vaivannu siitä, vaan innostuu, haltioituu ja parhaimmillaan haluaa kokea tai tietää lisää?
Suosittelen olemaan yhteydessä Amsterdamiin. Lisätietoja esim. http://www.amsterdammuseum.nl/en/exposition/amsterdam-dna
Kiitos Kaisa artikkelivinkistä. Riitan esimerkki tosi hyvä, toiseksi viimeinen kappale on niin totta. Hieno esimerkki.
VastaaPoistaTekniikka tule ja menee. Tuo RFID oli ehdotukseni Mustialassa myös, mutta ne lukulaitteet. Lainaaminen on siihen oiva keino kuten oli ajateltu.
VastaaPoistaRFID etujanan on sen kiinnitettävyys, kun ei tarvinne olla framilla.
Sillä RFID oli tarkoitus toteuttaa tuotetunnistus korvaten vanhenevat ja hapertuvat tuotelaput.
RFID yksi heikkous on lähellä olevat RFID tägit. Siinä pitää olla aika järkevä lukulaite joka tunnistaa lukulaitteen sijainnin taikka RFID tägin etäisyyden, jos se nyt perustaksi riittä silloin kun halutaan lukea RFID-esineen takana olevaa esineen tietoja.
Eli ajatus palaili takaisin QR-koodeihin ja siitä Demo onkin toteutettu. Harmitus vain sisältö on se puute joka tällaiselta teknologiavetoiselta puuttuu...