maanantai 20. lokakuuta 2014

Maksuton ei ole ilmaista

Pääsymaksulla vai ilmaiseksi? Kuva: Seurasaaren ulkomuseo/Museovirasto

Pitäisikö museoiden olla maksuttomia? Aihe nousi jälleen ajankohtaiseksi Ruotsin uuden pääsymaksupolitiikan julkistuksen jälkeen. Kimmo Levä pohtii asiaa museon, sitä ylläpitävän yhteiskunnan ja muiden toimijoiden näkökulmasta.

Ruotsissa demarien paluu hallitusvaltaan palauttaa maksuttomat sisäänpääsyt valtion museoihin keväällä 2015. Ruotsin edellisen hallituksen valtionvarainministeri Anders Borg on tekemässä konsulttityötä Suomen hallitukselle siitä, kuinka taloutta pitäisi hoitaa. Koska selvityksen tekee Ruotsin vaalit hävinneen hallituskoalition entinen ministeri,  se ei tule sisältämään ehdotusta ilmaisista sisäänpääsystä suomalaisille museoille. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö museoiden maksuttomuudesta keskusteltaisi Suomessakin näin vaalivuoden alla.

Ruotsissa valtion museoiden ilmainen sisäänpääsy hoidetaan lisäämällä museoiden rahoitusta vajaalla yhdeksällä miljoonalla eurolla. Hinta perustuu pääsymaksujen poistamisen kompensointiin. Jos Suomessa tehtäisiin vastaava operaatio, hintalappu olisi reilut viisi miljoonaa euroa.

Maksuttoman sisäänpääsyn yleisin peruste on se, että museot ovat yhteistä ja julkisilla varoilla rahoilla rahoitettuja toimijoita, joten niiden käytöstä ei pidä periä erillistä maksua. Toinen yleisesti käytetty peruste on se, että maksuttomuudella mahdollistetaan vähävaraisten ihmisten museovierailut. Kolmas peruste on museoiden kävijämäärän kasvattaminen.

Maksuttomuuden perusteet ovat sinällään ymmärrettäviä, mutta ne eivät pääosin toimi tavoitteidensa mukaisesti. Ensinnäkin ajatus siitä, että vapaa sisäänpääsy koskee vain valtion omistamia museoita, on vailla perusteita. Kaikki museot saavat keskimäärin 80 % käyttörahoistaan julkisista varoista, joten jos lisäpanostuksia maksuttomaan sisäänpääsyyn tehdään, ne pitää kohdistaa koko museosektorille. Näin ei ole tehty Iso-Britanniassa eikä olla tekemässä Ruotsissakaan. Seurauksena on monenlainen vääristyminen.

Ruotsissa ja Briteissä lisäpanostukset tehdään museoihin, jotka ovat jo nyt suosittuja ja korkeatasoisia. Tästä seuraa se, että suosituimmat museot ovat ilmaisia, kun taas pienemmät ja kapeammin rajatut museot ovat maksullisia. Kilpailuasetelmasta tulee epäreilu, eikä häviäjästä ole epäselvyyttä. Toiseksi valtion omistamien museoiden suosiminen suosii pääkaupunkiseutua niin meillä kuin muuallakin. Miten tasa-arvoista yhteisen omaisuuden ääreen päästämistä tämä on? Varmaa on, että tämän yhteisen omaisuuden äärelle pääsisi maksuttomasti enemmän esimerkiksi venäläisiä kuin rovaniemeläisiä.

Maksuttomuus ei merkittävästi laajenna museokävijöiden sosiaalista taustaa. Tätä ei ole havaittu esimerkkimaissa, eikä suomalaisissa vapaan pääsymaksun museoissa. Syykin on selvä: pääsymaksu ei ole se, joka museokäynnissä eniten maksaa. Vaasan yliopiston museoiden aluetaloudellista vaikuttavuutta tarkastellut tutkimus osoitti, että museokäynnillä käytetystä rahasta vain 3,6 % käytetään museossa. Jos esimerkiksi vähävaraisten museokäyntejä todella halutaan lisätä, ilmaisuus on kohdennettava bussi- ja taksiyrityksiin sekä kahvi- ja pillimehukaupantuotteisiin.

Kolmas peruste eli kävijämäärän kasvattaminen toteutuu suurella todennäköisyydellä maksuttomuuden seurauksena. Koska kävijöiden sosiaalinen tausta pysyy kuitenkin samana, maksuttomuudesta hyötyvät ne, joilla etuun ei sosiaalisista ja taloudellisista syistä olisi tarvetta.

Kävijämäärän itseisarvoinen kasvattaminen museotoiminnan tavoitteena on myös syytä
kyseenalaistaa. Edellä kerrotusta huolimatta maksuttomuus on hyvä tavoite niin yhteiskunnalle kuin museoillekin, kun lähtökohtana pidetään mielessä, että maksuttomuus on kaukana ilmaisesta.

Maksuttomuudesta olisi ainakin seuraavia hyötyjä:

Yhteiskunnalle
  • lisää museoiden palvelujen käyttöä ja sitä kautta lisää museotyön hyödyllisiä vaikutuksia
  • museoiden taloudellinen saavutettavuus paranee
Museolle
  • lisää museoiden palvelujen käyttöä
  • vahvistaa museon roolia yhteisössään
  • lisää museon houkuttavuutta kumppanina
  • säästää pääsymaksujen myyntiin liittyvät kustannukset
Muille toimijoille
  • museoiden alueella toimivat yritykset: kasvaneet museokävijämäärät tuovat lisää rahaa

Maksuttomuudesta olisi ainakin seuraavia haittoja:

Yhteiskunnalle
  • maksutaakka kasvaa
Museolle
  • tulorakenne kapenee
  • ”kasvava asiakasmäärä tuo lisää resursseja” –yhteys katkeaa 
  • itsenäisyys ja taloudellisen puskurin keräämisen mahdollisuudet vähenevät
  • riskinottohalu ja -mahdollisuudet vähenevät
Muille toimijoille
  • museoiden alueella toimivat yritykset: museoiden palvelut saavat kohtuutonta kilpailuetua erityisesti muihin matkailutoimijoihin verrattuna

Maksuttomuus on museoalalle tai yksittäiselle museolle hyvä strateginen valinta, jos
  • pääsymaksujen periminen maksaa enemmän kuin pääsymaksuista saatu tulo
  • jos pääsymaksujen tilalle löytyy maksaja, joka palkitsee museoita menestyksestä esim. avustukset kasvavat sitä enemmän, mitä enemmän museot houkuttavat kävijöitä 
  • pääsymaksuttomuus avaa mahdollisuudet sellaiseen ansaintamalliin, joka ilman pääsymaksuja ei olisi mahdollinen.
Maksuttomuus on museoalalle tai yksittäiselle museolle huono strateginen valinta, jos
  • avustustyyppinen rahoitus ei kasva huomattavasti (heti alussa enemmän kuin pääsymaksut)
  • pääsymaksuilla on jo nyt keskimääräistä suurempi rooli museon taloudessa.

Yhteenvetona voi todeta, että Ruotsi ja Iso-Britannia ovat hienoja museomaita, mutta pääsymaksuttomuutta parempiakin ideoita niistä on haettavissa.

Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri

7 kommenttia:

  1. Olisiko mahdollista saada viite sen väitteen tueksi, että maksuttomuus ei laajentaisi museokävijöiden sosiaalista taustaa (ulkomailla/Suomessa)? Noin arkijärjellä ajateltuna maksuton palvelu houkuttelisi vähävaraisia maksullista palvelua enemmän ja luultavasti tähän Ruotsissakin pyritään. Perustuuko tämä väite todella tutkimustietoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto perustuu keskusteluihin, joita olen käynyt ruotsalaisten, englantilaisten kollegoitteni ja suomalaisten pääsymaksuttomien museoiden johtajien kanssa. Britanniassa asiaa on selvitetty muutama vuosi sitten. Yritin löytää Museums associationin sivulta sopivaa linkkiä, mutta en valitettavasti löytänyt.

      Onhan se toki niin, että maksuttomuus ei vähennä vähävaraisten museovierailuja vaan todennäköisesti käy päinvastoin, mutta huomattavin kävijämäärä lisäys tulee niistä kohderyhmistä, jotka jo nyt käyttävät museoiden maksullisiakin palveluja. Tästä kohderyhmästä tulee uusia kävijöitä ja jo nyt museoissa vierailevat käyvät niissä useammin. Museoiden kokonaiskävijäprofiili ei siten muutu.

      Maksuttomuuden vaikutuksista museoiden ja muiden kulttuuripalvelujen käyttöön keskusteltiin myös Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry:n (Kulttuuria kaikille palvelu) seminaarissa tänä syksynä. Myös tässä seminaarissa tämä "ongelma" tiedostettiin. Hyviä kokemuksia sen sijaan on saatu ns. kulttuuriluotsitoiminnasta, jossa maksuttomuuteen lisätään vielä ohjaus/kutsu kulttuuripalvelujen käyttöön. Liikkumiskustannukset jäävät tässäkin toiminnassa vielä esteeksi.

      Poista
    2. Saatan olla yksi Kimmon informanteista, joten pieni selvennys lienee paikallaan.

      Brittiläinen MORI julkaisi vuonna 2003 tutkimuksen, jonka mukaan pääsymaksuttomuuden myötä kasvaneen museoyleisön sosiaalinen rakenne ei ole juuri muuttunut. Tutkimuksen mukaan myös alempien sosiaaliluokkien käyntimäärät olivat siis kasvaneet vähintään yhtä paljon kuin muidenkin. Mutta määrällisesti eniten vapaasta pääsystä hyötyisi koulutettu keskiluokka. Luulen, että tähän tutkimukseen monet ainakin välillisesti viittaavat. Tutkimus on netissä mutta itse luin sen ekaa kertaa "Museum Management and Marketing" -kirjasta:
      https://www.ipsos-mori.com/DownloadPublication/541_sri-the-impact-of-free-entry-to-museums-2003.pdf

      Tutkimuksen tuloksen yleistäminen ei ole silti aivan ongelmatonta, koska se on tehty heti pääsymaksujen poistamisen jälkeen ja tutkimuksessa todetaan selittäväksi tekijäksi se, että erityisesti heikommin koulutetut ja vähäosaisemmat eivät edes tienneet museoiden muuttuneiden ilmaisiksi. Tämän tietämättömyyden voisi ajatella muuttuneen ajan myötä.

      Netistä löysin, että Full Fact onkin tehnyt tuoreempia selvityksiä aiheesta ja heidän tulkintansa aiheesta onkin hieman erilainen kuin tuo yli 10 vuotta vanha selvitys. Eli kun tuloksia on pidemmältä aikaväliltä, näyttää siltä että käynnit ovat Briteissä lisääntyneet enemmän alemmissa sosiaaliluokissa kuin ylemmissä. Eri asia on sitten se, onko muutos merkittävää tai pitääkö sitä tärkeänä.
      https://fullfact.org/factchecks/has_free_entry_widened_access_to_museums-1549

      Muutos voi siis olla hyvin hidas ja liittyy myös muihin kuin taloudellisiin tekijöihin. Jo Pierre Bourdieun 1960-luvun tutkimuksissa museoissa käyminen oli yhteydessä koulutustasoon ja vähemmän koulutettuja ei museoissa käyminen samalla tavalla kiinnosta. Karkeasti sanottuna kävijäkunnankin saa pidettyä elitistisenä pääsymaksuista riippumatta, jos museosisällöt tekee riittävän vieraannuttaviksi... ja sama toiminee päinvastoin.

      Omana mielipiteenä sanoisin, että vapaa pääsy sopii erinomaisesti toisille museoille mutta toisille sen toteuttaminen ei ole välttämättä suositeltavaa. Esimerkiksi Työväenmuseo Werstaalla se toimii. Tässä blogikirjoituksessa annetaan kuitenkin vapaasta pääsystä minusta tarpeettoman kielteinen kuva. Argumentit vapaan pääsyn puolesta harvoin ovat ratkaisun tehneissä museoissa kuitenkaan olleet liiketaloudellisia (vaikka pääsymaksuttomuuden voi myös ajatella vauhdittavan turismia), vaan pääsymaksuista on luovuttu painavampien arvojen takia (ratkaisua ei tehdä vain blogissa mainittujen plussien ja miinusten pohjalta) - liiketalouden logiikallahan myös kirjastojen kannattaisi varmaan muuttua maksullisiksi.

      Kalle Kallio
      varapuheenjohtaja
      Suomen museoliitto

      Poista
    3. Hienoa, että saatiin viitteet viitetoeoksiinkin ja keskustelun tästä asiasta soisi jatkuvan. Näin varmaan tapahtuukin. Englantilaiset jatkavat vapaan sisäänpääsyn analysointia ja oletettavasti näin tapahtuu myös Ruotsissa. Suomessa saamme asiaan lisänäkökulmia, kun Kulttuuria Kaikille -palvelu aloittaa tulevana vuonna Kulttuuripassin pilotoinnin.

      Jottei jäisi väärää kuvaa, minunkin mielestäni vapaa sisäänpääsy on kannatettavaa, mutta tämän mahdollistamat valtion lisäpanostukset ei pidä suuntautua vain valtion museoihin, kuten verrokkimaissa on tapahtunut. Lisäpanostukset pitää olla myös hyvästä toiminnasta palkitsevia eli niiden pitää kasvaa myönteisten vaikutusten mukana.

      Poista
  2. Uskon että maksuttomuus saattaisi herättää hetkellisesti kiinnostusta "uusissa" sosiaalisen taustan omaavissa ryhmissä. Loppujen lopuksi luulen että se vähävarainen tausta ei ole este tulla museoon, sillä monissa museoissa on ilmaisia tai alennettujen hintojen päiviä. Kiinnostus aihetta/museota/näyttelyä kohtaan on se suurin sytyke. Suurin osa suomalaisista museoista on mielestäni erittäin kohtuuhintaisia/edullisia sisäänpääsymaksujensa kanssa jos vertaa esimerkiksi vaikka elokuvalippuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan niin, että jo nyt on perusteet sanoa, että suomalaisten museoiden näyttelyt ovat pääosin maksuttomia. Uusimman museotilaston mukaan maksuttomien kävijöiden osuus kokonaiskävijämäärästä oli 53 %. Tämä osuus on noussut huomattavasti viime vuosina. 2000-luvun alussa maksuttomien kävijöiden osuus kokonaiskävijämäärästä oli vain reilut 30 %.

      Maksuttomien kävijöiden määrän kasvu on luonnollinen seuraus maksuttoman tarjonnan lisääntymisestä. Kuten Hurmioitunut totetaa, maksuttomia palveluja on mukavasti tarjolla. Kätevimmin niihin voi tutustua Museot.fi -sivustolla (http://www.museot.fi/index.php?k=11646).

      Olen myös Hurmioituneen kanssa samaa mieltä siitä, että museot ovat kohtuuhintaisia. Keskimääräinen pääsylipun hinta suomalaisissa museoissa on 6,30 euroa. Tätä voi pitää edullisena katsotaan asiaa sitten kustannusten, sisältöjen, asiakashyödyn tai verrokkien näkökulmasta.

      Poista
  3. Hei, Minun nimeni on Amber Shaw ja olen täällä suositella teitä lailliselle lainanantajalle, joka antoi minulle 70 000 dollarin lainan, hänen nimensä on Jerry Jones Jerry Jonesin rahoitusinvestoinneista, ystävällisesti ottakaa hänet yhteyttä lainaan: jerryjonesfinancialinvestments@gmail.com

    VastaaPoista