Kulttuuritoiminnan rahoitus on vaikeassa taloustilanteessa jatkuvasti uhattuna. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoittaa, että museoiden olisi viimeistään nyt suotavaa huomata sponsoritoiminnan mahdollisuudet rahoituspohjaansa monipuolistaakseen.
Sponsor Insight julkaisi pari viikkoa sitten selvityksen sponsoroinnin tilasta Suomessa. Hyvä uutinen oli, että huolimatta talouden alavireestä sponsorirahan määrä oli viime vuonna hieman kasvanut. Kaikkineen sponsorointiin käytettiin vuonna 2015 rahaa 212 miljoonaa euroa. Tästä pääosa eli 131 miljoonaa euroa tuloutui urheiluun.
Kulttuurin osuus summasta oli 33 miljoonaa, ja tästä museoiden osuus oli vuoden 2014 toteutuman perusteella noin miljoona euroa. Luvut osoittavat, että museot eivät aivan yllä benchmark-kohteeksi sponsoritoiminnan kehittämisessä. Kuvaavaa on, että kansallisperinteinen pesäpallomme kerää sponsorieuroja 6,5 kertaa sen, mitä suomalaiset museot yhteensä. Viime päivinä hehkutettu jääkiekko kerää yli viidenneksen koko sponsorirahapotista eli 45 miljoonaa euroa.
Syy eurojen jakautumisen epäsuhtaan ei ole ainakaan suosiossa. YouGov Finlandin toteuttaman, joulukuussa julkistetun selvityksen mukaan museoissa vierailee vuosittain useampi kuin joka toinen suomalainen, ja museoiden ahkerimmat käyttäjät ovat Suomen maksukykyisin kansanosa. En tiedä vastaavia lukuja pesäpallon tai jääkiekon osalta, mutta vahva hypoteesini on, että näiden muuttujien osalta museoala johtaa 6–0.
Yleisradio totesi sponsoriselvitystä uutisoidessaan, että julkisen rahoituksen vähentyessä sponsorirahoituksella on entistä suurempi merkitys kulttuuritoimijoiden taloudelle. Tämä pitää paikkansa. Hätäistä johtopäätöstä siitä, että sponsorirahoituksella voitaisiin korvata julkisen rahoituksen leikkuut, ei kuitenkaan voi tehdä. Museoiden kohdalla puolen prosentin julkisen rahoituksen leikkaus edellyttäisi kompensoituakseen 100% kasvua sponsorirahoitukseen.
Rahoituksen lisäksi sponsoreilla on tulevina vuosina entistä suurempi rooli museo- ja kulttuuripalvelujen näkyvyyden lisäämisessä ja kulttuuripalvelujen imagon muuttamisessa arkisempaan ja kaupallisempaan suuntaan. Tämä lisää mahdollisuuksia kasvaviin pääsylippu- ja palvelutuloihin.
Tälläkään näkymällä julkisen rahoituksen päättäjät ja museonomistajat eivät voi kuitenkaan tuudittautua ajatukseen, että julkisen rahoituksen leikkaukset olisivat sponsoritulojen välillisillä vastikkeilla kompensoitavissa. Puolen prosentin leikkaus julkisiin avustuksiin edellyttäisi 10 % kasvua pääsylipputuloissa.
Huolimatta siitä, että sponsorirahoitus ei ole pitkälläkään aikavälillä ratkaisu museoiden perustoiminnan ylläpitoon, meidän on kuitenkin lähdettävä nykyisen Amos Andersonin ja tulevan Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartion Ylen haastattelussa kuvaamalle tielle. Sponsorirahoituksesta on tultava luonnollinen osa museoiden kokonaisrahoitusta. Yksittäisen tapahtuman tai investoinnin toteuttamisessa sponsorirahoitukselle voidaan suunnitella merkittäväkin rooli. Selvää toki myös on, että monipuolinen rahoituspohja on aina parempi kuin yksipuolinen.
Menestyäksemme entistä paremmin sponsorirahoitusmarkkinoilla meidän on varmistettava, että oma asenteemme sponsorirahoitukseen ja sen mukana tulevaan yritysyhteistyöhön on varauksettoman myönteinen. Emme voi ajatella, että olemme valmiita ottamaan, mutta emme antamaan. Pelko siitä, että sponsorit haluaisivat olla museoiden yhteydessä mukana muussa kuin museotoiminnassa, on aiheeton. Niin tyhmää sponsoria ei markkinoilla ole, että se haluaisi tehdä museoiden kanssa yhteistyötä jossain sellaisessa, mitä museot eivät osaa tehdä.
Kun oma myönteinen asenteemme sponsorointiin on varmistunut, meidän on myytävä sponsorituotteemme erittäin kilpailluilla markkinoilla. Vaikka tämä markkina on jonkin verran kasvussa, todennäköistä on, että museoiden osuuden kasvu merkitsee toisten osuuden vähentymistä. Oman osaamisen parantamisessa kannattaa ensimmäisenä tutkia, mitä tekevät ne, jotka homman osaavat. On siis hyvä pohtia, mitä urheiluväki ja erityisesti jääkiekkoilijat tekevät miljoonatulojensa eteen paremmin kuin museot. Tässä muutamia näkemyksiä:
- he saavat aikaan positiivista isänmaallista hurmosta,
- he kilpailevat keskenään,
- he luovat sankareita, jotka näkyvät,
- he kantavat ylpeydellä tukijansa tunnuksia,
- he saavat huomattavan medianäkyvyyden,
- he rakentavat näyttäviä tapahtumia – torilla tavataan.
Meidän siis kannattaa tutustua tarkemmin jääkiekkoon ja muihin sponsorointimenestyjiin. Sen sijaan homman kehittämiskonsultiksi ei kannata palkata Raipe Helmistä, sillä ny on aika tehrä museoista numeroo.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti