Kimmo Levä perustelee, miksi museoiden pitäisi tarttua uusiin ideoihin ja toteuttaa ne nopeassa tempossa.
Toimittaja Eero Silvasti on ainakin minulle lanseerannut sanonnan ”historia on liikettä ja liikennettä, joka nopeutuu”. Tämä näyttää olevan nyt enemmän totta kuin koskaan aiemmin.
Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon lokakuussa järjestämässä 100-vuotisseminaarissa Aalto-yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki peräänkuulutti uuden kehittämisessä suunnittelun sijasta kokeilevaa toimintaa. Alkuideavaiheen jälkeen on siirryttävä kokeiluideavaiheeseen, joka synnyttää tai on synnyttämättä toteuttamisen idean. Luonnos-tarkennettu-lopullinen –suunnitteluprosessin korvaaminen kokeilun kautta kehittämisellä nopeuttaa tuotannon alkamista ja tuo usein myös viestinnällisiä etuja. Kokeiluideavaihe on huomattavan helppo tehdä viestinnällisesti kiinnostavaksi, ainakin jos sitä vertaa suunnitelmien tarkennusvaiheeseen.
Strategisen kumppanuuden johtaja Marsha Semmel (Institute of Museum and Libary Services, USA) patisti museoita Intercomin konferenssissa tarttumaan uusiin ilmiöihin ja trendeihin heti, sillä uusi arkipäiväistyy nopeammin kuin koskaan aiemmin. Facebook, Twitter, YouTube ja muut sosiaalisen median palvelut eivät tarkoittaneet kenellekään mitään vielä vuonna 2005. Nykyään on harvoja, joille ne eivät olisi arkipäivää. Tuotteen kehittyminen alkuideasta itseisarvoksi –prosessi vei noin viisi vuotta. Kun tahti on tämä, aikaa suunnitelmien hiomiseen ei ole.
Uuden kehittäjien keskeisin taito ei ole enää projektien hallinta vaan kyky ottaa epäonnistumisen riskejä. Tästä paras suomalainen esimerkki on Angry Birds, joka ainakin Rovion edustajien mukaan oli valmis noin 50 epäonnistuneen kokeiluidean jälkeen. Angry Birds on myös hyvä kotimainen esimerkki ilmiöiden arkipäiväistymisestä. Museoissa uuden kehittämisen –prosessi ei tällä hetkellä toimi hyvin. Pelkästään suunnitteluvaiheen resursointi saattaa viedä yhtä kauan kuin koko idea-kokeilu-tuotato -prosessiin on käytettävissä.
Perussyy museoiden prosessien kankeuteen on organisaatioidemme olematon taloudellinen liikkumavara. Kokeiluidea–vaihe ei museoissa ole tuotteen kokeilua kohderyhmässään vaan kokeiluja rahoituksen saamiseksi. Myös tuotantoideavaiheen rahoituksen järjestelyt sekä suunnitelmallisten tulosten hyväksymis- ja raporttihässäköinti johtaa kohtuuttoman suuriin riskeihin sen osalta, että tuotteemme on vanhanaikainen jo syntyessään. Erityisen paljon näitä riskejä sisältyy IT-projekteihimme, joissa tuotteiden elinkaari on hyvin erilainen kuin perusnäyttelyprojekteissa.
Museotulevaisuuden neljäs keskeinen kysymys on, olemmeko valmiita muuttamaan tapaamme tehdä työtä kaikilla tasoilla.
Seuraava 18.12.2012 julkaistava kirjoitus ”Kulttuurilla erotutaan” kysyy, onko kulttuuri riittävän näkyvästi esillä nykyisten menestystekijöidemme joukossa.
Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto
Nyt on ihan pakko hihkaista KYLLÄ kokeiluille täältä Tekniikan museosta. Ehkä minulla on vain tosi hyvä henk.koht. pöhinä päällä, mutta aivan pakko tarttua tähän kokeilulla eteenpäin -asiaan. Koska me eilen täällä kokeilimme itselle ihan uusia elementtejä yhdistettynä "vanhaan" tuotteeseen. Kyseessä uusittu opastus vanhaan (vuodesta 1996) perusnäyttelyn osaan Malmista metalliksi. Sisältö on pääosin kuranttia kamaa edelleen ja kirjoittajalle jostain tuntemattomaksi jäävästä syystä erittäin läheinen.
VastaaPoistaVähän lehtileikearkistoa suomalaisesta kaivos ja erityisesti kupari-uutisoinnista, näytteitä jätelavalta ja kokolmista ja keskusteleva ote. No, näissä mitään uutta ole, mutta tartuttiin ajankohtaiseen sisältöön.
Mutta me halusittin kokeilla miten ipadit voisi toimia tällaisella ryhmässä tapatuvalla opastuksella. Olemme muutamia ipad-kokeiluita rohkeasti vailla koulutusta jo tehneet ja huomanneet vahvuuksia ja heikkouksia. Olemme huomanneet, että on erilaisia ryhmiä, erilaisia ryhmätilanteita, on erilaisia sisältöjä.Kaikki nämä vaikuttavat siihen mikä on järkevää. Miten me sitten päästään täällä Tekniikan museossa siihen järkevään? On lähdetty kokeilemaan. Joskus ei oo ihan niin optimaalista, toinen toimii paremmin.
Lisätietoja saa allekirjoittaneelta, mutat tässä kokeilussa kokeiltiin ipadeja ja Googlen maksuttomalla lomaketyökalulla tehtyä kyselyä, jonka upotin museon nettisivulle.
Mutkat suoriksi. Viimeiset kysymykset koskivat kuultua ja opittua. Kokiko oppineensa, mikä oli yllättävintä ja mitä kertoisi kaverille. Ja jos vastauksista jotain tosi tieteellistä totaisi, tämä kokeiluhan toimi!
On taatusti jotain vieläkin hienompaa ja toimivampaa ehkä ilmaisessakin sisällöntuotannon maailmassa, mutta tämä kokeilu tuotti tuloksen, että ipadeilla on motivoiva vaikutus, joka fiksulla tavalla voidaan ohjata itse sisältöön (eikä ipadiin) ja pienryhmässä täytetyt 2-5 kysymyksen tehtäväosiot tuottivat hyvin paljon oikeita vastauksia, keskustelu kaverin kanssa tukee oppimista, antaa taukoa opastuksen intensiteettiin ja hei, ehkä jopa parantaa oppimista. 4/5 koki oppineensa erittäin paljon eli asteikon korkeimman mukaan, hienoa!
Olen ylpeä omasta talostani ja kollegoistani, kun me kokeillaan. Ei kaikki ole mieletöntä menestystä, mutta olemme oppineet valtavasti. Ja olen samaa mieltä kuin Kimmon siteeraamat suuremmat viisaat, että kokeilemalla kehittämisen etuja on juuri tuo nopeus. Ja se on hauskaa. Ja on itsellä valtaa reagoida ja lopettaa kokeilu alkuunsa tai muuttaa jos ei vaan toimi. Tai iloita siitä, että toimi. Ja ihan aina se ei ole rahasta kiinni.
Itse olen alkanut sympata tätä Kansallinen epäonnistumisen päivä -ajattelua. Kaikista pahinta on, jos museoissa pelätään epäonnistumista niin paljon, ettei mitään uskalleta kokeilla. Onneksi on enenevä määrä tuollaisia päinvastaisia esimerkkejä, joista Riina Linnakin kirjoittaa.
VastaaPoistaRahoituksesta sen verran, että ainakin toistaiseksi sentään on rahoitusta innovatiivisiin hankkeisiin ym. Tietysti näissä projektirahoituksissa on oma byrokratiansa ja ajallinen viiveensä, mutta ainakin niiden turvin joku muukin taho kuin yksittäinen museo kantaa osan kokeiluiden taloudellisesta riskistä.
Lopuksi haastan kaikki suomalaiset museot, museoissa työskentelevät ja niistä kiinnostuneet kokeilemaan tweettausta. Mahtava tapa verkostoitua kansainvälisestikin omalla alalla ja saada uutta tietoa! Olen itse tweetannut muutaman viikon ja koen oppineeni valtavasti. Esim. ICOM:in INTERCOM-komitean seminaarin teemoja, joihin nämä tämän blogin joulukuun merkinnät osittain perustuvat, pystyi seuraamaan paikan päältä tweetanneiden ansiosta.
Hieman samojen probleemien äärellä Jyrki Kasvi tänä aamuna:
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/jyrki_kasvi_projektipoho_imee_suomen_mehut/6419699
Lisää inspiraatiota kokeiluihin - myös pienille museoille:
http://www.edgital.org/2012/11/23/how-a-small-museum-can-create-big-digital-projects-a-case-study-of-the-museum-of-inuit-art/
Molemmat em. linkit bongattu Twitter-seurattavilta.
Unohdin edellisessä kommentissani kertoa, että työskentelen Suomen valokuvataiteen museossa. Twitterissä @MariaAnnele
Kuulin tovi sitten hyvän sloganin, joka (suomeksi käännettynä) kuuluu näin ja sopisi varsin moneen hankkeeseen: "Ajattele isosti, aloita pienesti, toimi nopeasti." Sillä lailla!
VastaaPoista