Museotilastosta on paljon hyötyä, mutta keskiarvomuseota siitä ei kannata rakentaa. Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kertoo nyt mystisestä tilastoharhasta nimeltään keskiarvomuseo.
Museovirasto julkaisi Museotilasto 2015:n teemapäiviensä yhteydessä syyskuun lopulla. Julkaistun Museotilaston ja sen verkkoversion (www.museotilasto.fi) perusteella voi arvioida museoalan tilaa ja sitä, kuinka oma museo menestyy verrokkivertailussa. Museoalan edunvalvonnan ja kehittämisen tehtävissä Museotilasto on tietolähteenä korvaamaton. Ainoa murhe on, että eurooppalaisilla kollegoilla ei vastaavaa tilastoa ole, ja tämä vaikeuttaa kansainvälisen vertailun ja arvioinnin tekemistä.
Suomen museoiden tilanteesta ja kehityksestä saa kuvan, kun tilaston perusteella rakentaa keskiarvomuseon. Tilastointiin liittyy vähintään kaksi yleistä totuutta, joista toinen kuuluu ”valhe, emävalhe, tilasto” ja toinen ”tilastoihin perustuvaa keskiarvoista toimintaa ei koskaan ole”. Molemmat tilastototuudet pitävät osittain paikkansa myös Museotilaston kohdalla.
Emävalheeseen viittaa se, että luonnontieteellisten kokoelmien sisältämien objektien määrä putosi vuodessa yli miljoonalla, vaikka samanaikaisesti kokoelmat karttuivat lähes 40 000 näytteellä. Valokuvakokoelmat puolestaan kasvoivat vuodessa noin 1,5 miljoonalla objektilla, vaikka kartunta jäi alle puoleen miljoonaan. Valokuvakokoelman laajuus ei kuitenkaan vielä saavuttanut lähellekään vuoden 2012 tasoa.
Entäpä sitten keskiarvomuseo? Museon omistaa kunta. Siellä työskentelee 8 henkilöä, ja he tuottavat vuodessa kolme näyttelyä museossa vierailevien 16 935 kävijän iloksi. Kävijöistä 8 870 (52,4 %) kävelee sisään maksamatta pääsymaksua.
Museon kokoelmissa on 16 805 esinettä, jotka karttuvat 150 esineen vuosivauhdilla. Taideteoksia kokoelmissa on 1 230. Ne puolestaan karttuvat 10 teoksen vuosivauhdilla. Luonnontieteellisiä näytteitä kokoelmista löytyy 48 923. Nämä kokoelmat karttuvat vuodessa 117 näytteellä. Valokuvia museon kokoelmissa on 71 297, ja kokoelmat kasvavat 1 355 valokuvalla vuodessa.
Museo käyttää vuodessa kulttuuriperinnön tallentamisen, tutkimisen ja esittämisen kustannuksiin 739 104 euroa, joista palkat vievät 44 % eli 324 729 euroa. Kiinteistöjen ylläpitoon menee 247 070 euroa, joka on 33 % koko budjetista. Kokonaisuudessaan nämä kiinteät kulut vievät museon käyttövaroista 77 %.
Toimintaan ja sisältöihin budjetista on käytettävissä 23 %. Tästä kokoelmahankintoihin käytetään rahaa 16 757 euroa (2 % budjetista). Näyttelyjen rakentamiseen käytetään 45 532 euroa (6 %) budjetista ja museon tunnettuutta rakennetaan 11 133 euron budjetilla (2 % kuluista). Hallinnon kuluihin, kuten toimisto-, kone- ja ohjelmistokuluihin käytetään 90 000 euroa eli 13 % raharesursseista.
Museo kattaa 85 % menoistaan avustuksilla (628 238 euroa), joista valtio myöntää 44 %, kunta 33 %, säätiöt 1 % ja muut (mm. EU) 7 %. Palvelutuloilla menoista kuitataan 15 %, joista pääsymaksujen osuus on 6 %, myyntitulojen 6 % ja palvelu- ja muiden tulojen osuus 3 %. Museon toiminnasta innostuneet sponsorit kuittaavat 1 % kuluista 7 391 euron panostuksellaan.
Keskiarvomuseon johtaja on tietenkin keskimääräisen kiinnostunut, mihin suuntaan homma on kehittymässä. Uskoa tulevaan luo se, että julkisen talouden heikosta tilanteesta huolimatta museon budjetti ei ole romahtanut, ja se, että museon käytöstä kertovat tunnusluvut ovat nousussa. Erityisen hienoa talouden näkökulmasta oli se, että kävijämäärän kasvu on ensi kertaa vuosikymmeneen painottumassa maksaviin kävijöihin. Myös kokoelmakartunta näyttää hidastuneen TAKO-työn ja tiukentuvien kokoelmapolitiikkojen ansiosta. Kokoelmatilojen kasvattamisen tarve näyttää hidastuvan.
Huomisen huolta aiheuttaa valtiorahoituksen väheneminen ja se, että valtionavustukset ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia veikkausvoittovaroista. Lisäksi kiinteiden kulujen osuus ei näytä laskevan. Tilanne on menossa huonompaan, sillä kiinteiden kulujen painopiste on siirtymässä palkoista kiinteistökuluihin.
Huolta vähentääkseen keskiarvomuseon johtaja on ottanut lähipäivien to do -listalle poliitikon kutsumisen museoon ja verkostotapaamisen naapurin museonjohtajan kanssa. Lisäksi hän on päättänyt juhlistaa lauantaita lottoamalla.
Kimmo Levä
Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti