tiistai 27. maaliskuuta 2012

Sitä saadaan, mitä mitataan

Kehitteillä olevan kannustavuusmittariston myötä on olemassa pelko, että museoita ohjataan tekemään entistä enemmän näyttelyitä ja panostamaan kävijämääriinsä, arvioi Kimmo Levä.

Jos laittaisi pötköön kaikki valtionhallinnon viimeisen vuoden aikana tuottamat paperit ja etsisi hakukomennolla eniten käytetyt sanat, niin ”mittaaminen” ja ”vaikuttavuus” valtaisivat kärkipaikat. Museosektorilla näiden sanojen voima näkyy opetus- ja kulttuuriministeriön museoille lähettämänä mittaristokyselynä, jolla testataan tulevan kannustejärjestelmän jakoperusteita.

Kysely ei tule museoille yllätyksenä eikä tilaamatta. Olemme itse toivoneet, että toimintamme mitattaisiin monipuolisesti ja hyvistä tuloksista palkittaisiin. Taloudellisen motivoinnin lisäksi meitä on kannustanut tähän erityisesti ajatus siitä, että saisimme työkalun viestintäämme. Pystyisimme kertomaan, että museotoiminta on paljon laajempaa kuin näyttelyjen rakentamista ja kävijöiden palvelua, mikä on museoalaa tuntemattomien näkökulma toimintaamme.

Ministeriön lähettämän kannustavuuskyselyn ja mittaristoon kohdistuvien odotustemme välistä ristiriitaa on vaikea kuvitella suuremmaksi. Meitä ohjataan tekemään entistä enemmän näyttelyjä ja kirjaamaan kävijämääriä sekä kertomaan onnistumisestamme näiden kautta. Kokoelman ylläpitoa, tutkimustoimintaa tai kulttuuriympäristön suojelua arvioivan mittariston sijasta mittarit on rakennettu esteettömyydelle ja pedagogisille ohjelmille.

Mittariston taloudellinen kannustavuus tulee osaksi nykyistä valtionosuusjärjestelmää siten, että nykyisestä kokonaiskakusta maksimissaan 5 % jaetaan uusin perustein. Kannustejärjestelmä on siis mallia keppi tai porkkana. Jos museolla menee hyvin, sillä menee kannusteosan jälkeen entistäkin paremmin. Jos taas museolla menee huonosti, sillä menee VOS-kepin jälkeen entistäkin huonommin.

Jos mittaristo toteutuu esitetyllä tavalla, ennustan seuraavaa:
  • kuukauden, viikon tai päivän esine -näyttelyt lisääntyvät
  • kävijöiden laskennan mittaristot monipuolistuvat
  • huomaamme, että etukäteen suunniteltu opastuskierros koululaisille on itse asiassa pedagoginen ohjelma
  • ei yksi porras ole este
  • luovuus kukkii kuin lentolippujen hinnoittelussa

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto

11 kommenttia:

  1. Aivan kaikkea mitataan ja verrataan tänä päivänä; kannattako trendejä vastaan taistellakaan. Ymmärrettävät ja relevantit mittarit lienevät kuitenkin oikeasti ihan kaikkien museoiden että museoissa työskentelevien etu. Suurempi etu, jos niitä luodaan itse kuin annetaan jonkun muun määritellä ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Mittarit tulevat kaikkialle ja energiaa hukkautuu, jos tätä trendiä vastaan pyristelemme. Tulevaan voimme tässäkin tapauksessa suhtautua:

      *ihmettelemällä, mitä tapahtuu
      *odottamalla, mitä tapahtuu
      *päättämällä, mitä tapahtuu

      Kannatan Tuulian tapaan päätetään, mitä tapahtuu -asennetta. Museokohtaiset mittarit lienevät hieman turhan kova haaste, mutta vähintään tavoite on museoalalle sopivat mittarit. Nyt esitetyt perustuvat yhteensopivuuteen muiden kulttuurialojen kanssa. Tämä ei ole hyvä.

      Poista
  2. Toukokuussa Museopäivillä OKM vasta esittelee mittaristoa, ei se kiveen hakattu kai vielä ole? Samassa tilaisuudessa Museoliitto kertoo omasta mittaristoehdotuksestaan. Onhan meillä Kimmo juuri nyt mahdollisuus kertoa liitolle, mitä ja miten museoihmiset haluasivat toimintaansa mitattavan? Otatteko liitossa vinkkejä vastaan? Itse pitäisin keskeisenä laadullista mittaamista. Asiakastyytyväisyys olisi hyvä mittari. Helsingin kaupunginmuseossa on mitattu asiakastyytyväisyyttä osana tulospalkkiojärjestelmää. Se kannustaa museolaisia miettimään näyttelyiden sisältöjä asiakasnäkökulmasta. Pedagogisesti vahva näyttely voi olla myös viihdyttävä.
    Lukekaa muuten 5.4.2012 Hesarin sivu B5. Ruotsin Nackassa on kirjasto, jota pyörittää osakeyhtiö. Kirjaston kokoelmat omistaa kunta, joka antaa kirjastolle vuosittain toimintamäärärahan. Määrärahaan vaikuttaa kävijä- ja lainamäärän lisäksi asiakastyytyväisyys. Kirjasto tuottaa jopa voittoa!

    VastaaPoista
  3. Korjaus edelliseen: Pedagogisesti vahva näyttely voi olla myös elämyksellinen ja antoisa. Viihdyttävyyshän ei voi olla aina lähtökohtana näyttelylle. Näyttely voi olla asiakkaista mielenkiintoinen ja hyvä, vaikka sen aihe olisi järkyttävä ja surullinen (esim. holokausti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on juuri oikea aika vaikuttaa siihen, millaiset mittaristot ovat parhaita mahdollisia museoalalle. OKM:n mittaristo on koekierroksella ja lopullinen mittaristo muotoutuu saatujen palautteiden perusteella. Suomen museoliitto julkaisee omat näkemyksensä mittaristosta Museopäivillä ja tähän vaikuttaa luonnollisesti se, millaista palautetta meidän korviimme tulee OKM:n julkaisemasta mittaristoluonnoksesta. Joten ei muuta kuin mittareita miettimään ja välittämään siitä tieto meille tämän blogin kautta tai suoraan minulle sähköpostilla kimmo.leva@museoliitto.fi tai puhelimitse numeroon 040 166 2816.

      Poista
  4. Tämä OKM:n valitsema linja on aivan oikea ja kannatettava suunta - museot ovat olemassa ihmisiä varten ja heidät pitäisi päästää mukaan ja vaikuttamaan museoiden toimintaan aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Sitä paitsi tämä ehkä nostaisi myös näyttelyitä, museo-opetusta ja tapahtumia tuottavien museoammattilaisten arvostusta (ehkä palkkaakin), sillä useinhan kaikkein arvostetuimmaksi työtehtäviksi museoammatillisesti museoissa on katsottu mm. tallennus, tutkimus ja dokumentointi.
    Museoalaan liittyvää tutkimusta ja kehitystyötä voitaisiin tehdä tulevaisuudessa laadukkaammin yliopistoissa tai ainakin yliopistojen kanssa tiiviimmässä yhteistyössä. Ja luovuushan on yleensä hyve eikä pahe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo on ehdottomasti olemassa ihmisiä varten. Ihmisten tarpeet ovat moninaiset ja museot pystyvät moneen näihin myös hyviä palveluja tuottamaan.

      Näyttelyillä voimme tuoda elämyksiä ja mukavaa vapaa-ajan viettoa tiedon, tekemisen, kokemisen ja kauneuden kautta. Kokoelmien ja siihen liittyvän tutkimustiedon tallentamisella voimme tarjota ihmisille ja yhteisöille tiedon siitä, että keskeiset tiedot ja taidot ajastamme jäävät perintönä jälkipolville. Kokoelmat tallentavat sen, mitä millaisina me itsemme näemme ja ulkopuolisille näyttäydymme.

      Kokoelmiin liittyvää tutkimustyötä on vaikea ulkoistaa yliopistoille. Yliopistojen kanssa yhteistyöhön on ehdottomasti pyrittävä ilmiötutkimuksen osalta. Yliopistoilta pitää saada perustutkimusta museoiden näyttely- ja kokoelmatyön käyttöön.

      Museoala näyttää nyt olevan tilanteessa, jossa museoiden perinteisten tallentamis-, tutkimus- ja näyttämistehtävien painopisteistä on keskusteltava. Kommentoijan kaltaisia ajatuksia ja malleja, joissa näyttelytoiminta erottautuu omaksi toiminnakseen muusta museotyöstä, on esitetty aikaisemminkin - ja myös totetettu. Suomessa eniten tällaista keskustelua on käyty suunnitteilla olevan Guggenheim Helsinki -hankkeen yhteydessä. Ruotsissa tällä hetkellä hyvässä nosteessa oleva Fotografiska -museo toimii ilman omia kokoelmiaan.

      Perimmältään on kyse siitä, millaisessa busineksessa näemme museoiden toimivan. Jos lähdemme siitä, että museot ovat ennen muuta matkailu- ja elämysbusinesta. Kokoelmia ei tarvita. Jos näemme, että toimimme ennen muuta tiedonhallintabusineksessa, kokoelmatyö on toimintamme keskiössä. Jos toimimme ennen muuta koulutus- ja konsultointibusineksessa, tutkimus on painopisteemme.

      Lieneekö nyt niin, että valintaa on tehtävä, eikä voimamme riitä olla kaikessa mukana?

      Poista
  5. Tärkeää olisi, että mittaristossa huomioitaisiin museoiden tekemän työn monipuolisuus ja museoiden keskinäiset erot. Jotta mittaristo ei ajaisi kaikkia museoita esimerkiksi elämystehtaiksi, on museoita palkittava yhdenkin osa-alueen mallikkaasta hoitamisesta, oli se sitten onnistunut restaurointiprojekti, kokoelmanhallinta, konservoinnista huolehtiminen, laadukkaat tutkimusjulkaisut, innovatiivinen yhteiskunnallinen rooli jne. Nyt testataan kovasti, millainen käsitys OKM:llä on museosta laitoksena. Toivottavasti emme luo aiempaa ahtaampaa kuvaa siitä, millainen museon pitää ehdottomasti olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Mittariston pitää tukea museoiden kokonaisvaltaista kehittämistä ja vältettävä vahvistamasta toimintaa ja mielikuvaa siitä, että museo on pelkkää näyttelybusinesta. OKM:n kokeiluun lähettämät mittaristot eivät valitettavasti näitä tavoitteita toteuta

      Poista
  6. Ei ole kahdehdittavaa tuo mittarien tekeminen ei,varsinkin kun päämäräänä on yksi mittaristo, joka on sama orkesterille, teattereille ja museoille. Vaikuttavuuden mittaaminen onko sille jotain mahdollisuutta tässä saumassa tulla mitatuksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museotyön vaikuttavuuden mittaaminen on siinä mielessä hankalaa, että pääosa työmme tuloksista näkyy vasta vuosien kuluttua. Tämä ei kuitenkaan saisi estää tämän yrittämistä ja keinoja on olemassa.

      On melko yksiselitteistä, että pitkälläkin aikajänteellä hyvin dokumentoitu, tallennettu ja saavutettavaksi asetettu kokoelma on vaikuttavampi kuin kokoelma, joka ei näitä kriteereitä täytä. Objektiivinen ja tiedon tuottamisen kriteerit täyttävät tutkimukset ovat vaikuttavampia kuin subjektiiviset jutut, joiden asioiden todenperää ei voi arvioida lähdetyön kautta. Näyttely ja tapahtuma, joka saa enemmän julkisuutta, näkyvyyttä ja käyttöä on vaikuttavampi kuin ne, jotka saavat vähemmän.

      Poista