Ei-toivotut kävijät

Hämeen linna joutui varkauden kohteeksi kesäkuun lopussa, kun linnan restauroinnista kertovan näyttelyn vitriinistä katosi kaksi sormusta. Kuvan kullattu sormus on peräisin 1350-1400-luvulta. Sormukset palautuivat museoon postitse muutaman päivän kuluttua. Poliisi tutkii asiaa. Kuva: Hämeen linna/Museovirasto.

Museokokoelmien ei tule olla liian helposti saatavilla, sillä silloin ne saattavat houkutella pitkäkyntisiä, kirjoittaa Kimmo Levä. 

Päivittäisen taloudenhoidon paineessa liian harvoin tulee ajatelleeksi, että museot ovat pääsääntöisesti vauraita organisaatioita. Kokoelmiimme sitoutuva omaisuus on moninkertainen tilinpäätöksen taseessa todennettuun museon vaurauteen nähden. Tämä unohtaminen on luonnollista. Meille ICOMin eettisten ohjeiden läpitunkemille museoihmisille on riittävästi toistettu, ettei korvaamattomilla kokoelmilla ole, eikä niille saa määritellä taloudellista arvoa.

Hyvä näin, mutta onnetonta on, että varkaat eivät lue tai eivät ainakaan noudata museoeettisiä sääntöjä. Tämä on viimeaikoina huomattu erityisesti Iso-Britanniassa. Suomen museoliiton brittiläinen sisarjärjestö Museums Associaton (MA) on parissa tuoreimmassa Museums Journal –lehdessä esittänyt vakavan huolen museoihin kohdistuvien varkauksien ja vahingontekojen lisääntymisestä. Varkaudet ovat kaksitoistakertaistuneet (!) viidessä vuodessa. Vuonna 2011 paikalliseen tilastoon kirjautui 75 000 kulttuuriperintöön kohdistunutta vahingontekoa ja varkautta.

Varkauksien lisääntymiseen on useita syitä. Taloudellinen ahdinko lisää ihmisten epätoivoa, jota pyritään lieventämään varkauksilla. Puutteet turvajärjestelmissä lisäävät museoiden houkuttavuutta varkauksien kohteena. Museot ovat säästötoimina vähentäneet valvontahenkilökuntaa ja turvalaitteiden huollot ja uusimiset on jätetty tekemättä. Yllättävä, mutta ymmärrettävä museovarkauksien lisääntymisen syy on museokokoelmien saavutettavuuden parantuminen. Kokeiltavuus ja interaktivisuus lisäävät mahdollisuuksia ja houkutuksia varkauksiin.

Ikävin syy museovarkauksien lisääntymiseen on ehdottomasti se, että pimeillä markkinoilla kysyntä museoiden kokoelmissa olevia korvaamattomia materiaaleja kohtaan on kasvussa. Pimeät markkinat ovat kasvussa erityisesti Aasiassa, jossa äkkirikastuneet ihmiset haluavat hallintaansa harvinaista ja korvaamatonta materiaalia. Tämä näkyy siinä, että ainakin Britanniassa kiinalaiseen kulttuuriin liittyvät materiaalit ovat varkaustilastojen kärkipäässä.

Varkauksien kärkipäässä ovat materiaalit, joita on helppo kuljettaa maasta tai muuttaa rahaksi. Helpoiten rahaksi muutettavia ovat arvometalleja sisältävät esineet. Erikoinen anekdootti on, että Britanniassa ensimmäinen esineryhmä, joka on otettu varkauksien takia erityistarkkailuun, on sarvikuonojen sarvet. Sarvien kilohinta mustassa pörssissä on kuulemma 30 000 dollaria. Ostajia löytyy erityisesti Aasiasta, jossa sarvesta tehdyn lääkkeen uskotaan auttavan syövän hoidossa.

Suomi ei ainakaan uutisoinnin perusteella ole vielä sarvikuonojen maa. Emme kuitenkaan ole lintukoto, kuten äskettäin uutisoitu Hämeen linnan koruvarkaus osoittaa. Tarkista museosi teknisten turvajärjestelmien toimivuus tänään ja arvioi, onko museosi kokoelmien saavutettavuus jo liiankin korkealla tasolla. Toimivat ja näkyvät turvajärjestelmät ovat ainoa tapa ennaltaehkäistä varkauksia, vaikka voisimme humanisteina tietenkin ajatella kutsuvamme alamaailman ICOMin jäseneksi - silloin hekin sitoutuisivat siihen, että museokokoelmilla ei ole rahallista arvoa.

Pääsihteeri Kimmo Levä, Suomen museoliitto