Katso kuvat ja keskity lujasti. Huomaatko, mitä upeasta unkarilaispalatsista puuttuu.
Budapestin keskustassa kulkee Museokatu. Sen varrella sijaitsee Unkarin kansallismuseo.
 |
| 1. Kansallismuseon portailla ihmiset nauttivat lämpimästä kevätsäästä. |
 |
2. Kymmenen vuoden ajan rakennettu, vuonna 1847 valmistunut upea
palatsi muistuttaa roomalaista temppeliä. Rakennus on valtavan suuri. |
 |
| 3. Mahtipontisen sisääntuloaulan jälkeen kävijää odottaa vielä mahtipontisempi portaikko, jonka kattomaalauksille kamera ei tee oikeutta. |
 |
5. Portaiden jälkeen kävijä päätyy saliin, joka muistuttaa Rooman Pantheonia.
|
 |
| 6. Pyöreän pylvässalin, "Pantheonin", kautta kuljetaan näyttelytiloihin. |
 |
7. Museossa kävijät tutustuvat Unkarin historiaan
esihistoriallisista ajoista 2000-luvulle saakka. |
 |
8. Keskiaikainen haarniska herättää niin nuoren kuin
vanhemman kävijän kiinnostuksen. |
 |
| 9. Unkarilaisen mahtimiehen hautasarkofagi on osa museon näyttelyä. |
 |
| 10. Myös museon pitkät käytävät ovat täynnä historiallisia aarteita. |
 |
11. Museosalit ovat täynnä hienoja yksityiskohtia.
Pelkästään niiden takia rakennukseen kannattaa tutustua. |
 |
12. Eräästä syrjäisestä aulatilasta löytyy rauhallisia sohvia,
joihin väsynyt turisti voisi asettua vaikkapa päiväunille. |
 |
13. Vitriineissä olevia pukuja ja muita historiallisia
esineitä riittää huoneessa toisensa jälkeen. |
 |
| 14. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli hirvittävän monta unkarilaista. |
 |
| 15. Toinen maailmansota ei kohdellut maata yhtään sen paremmin. |
 |
16. Nyt unkarilaiset vaalivat Kansallismuseotaan hellin käsin.
Rakennusmiehet pesevät ikkunoita jopa omaa henkeään uhmaten. |
Oletko valmis? Kun haluat tietää oikean vastauksen testikysymykseen, vieritä sivua alaspäin.
Unkarin kansallismuseota esittelevistä kuvista puuttuvat ihmiset; museokävijät. Museon portailla väki viihtyy, mutta sisälle he eivät tule.
Tavallisena torstaipäivänä tapasin Unkarin kansallismuseossa ainoastaan itseni, muutaman vartijan, rakennusmiehiä ja lipputiskin takana istuneen naisen.
Mahtipontisen upea palatsi kaikui tyhjyyttään. Älkää tehkö perässä.
Ja loppuun vinkki. Kun otatte näyttelyistänne pressikuvia, suunnittelette julisteita tai muita museomainoksia, harkitkaa Bronx Museumin esimerkkiä. Voisitteko seuraavalla kerralla hyödyntää mainoksissanne museossanne sisällä olevia tavallisia ihmisiä.
Ihmiset tulevat ihmisten luo — ja mieluiten itseään muistuttavien ihmisten luo.
Seppo Honkanen
Kirjoittaja on Suomen museoliiton viestintäpäällikkö
Fail.
VastaaPoistaUpea paikka kyllä.
Jos haluatte hyödyntää museon mainoksissa museossa sisällä olevia ihmisiä, muistakaa kuitenkin kysyä lupa kuvan mainoskäyttöön.:)
VastaaPoistaNäin oli jo 15 vuotta sitten, kun olin Budassa vaihdossa. Etnografinen museo on siellä jostain syystä aina vetänyt enemmän väkeä kuin tämä upea museo. Jos museossa ei käy kukaan, onko se tarpeeton? Tarvitseeko se silloin taloudellista tukea? Tai pitäisikö se lakkauttaa kokonaan? Entä jos 20 vuoden kuluttua huomataan, että nyt tämä olisi sittenkin kiva juttu?
VastaaPoistaEipä näy kyllä sisältökään vaihtuneen 15 vuodessa, puitteet vain ovat siistiytyneet... Kerralla nähty siis tämäkin museo :(
PoistaHoksasin kyllä kuvien perusteella oikean vastauksen. Upea paikka, jossa saisi ainakin siis rauhassa fiilistellä. Mutta säälihän se on, jos yleisö ei todellakaan tuonne löydä.
VastaaPoistaKuvaajan näkökulmasta: haluan nimenomaan kuvata tiloja ja asioita, joita tilassa on, en ihmisiä, koen heidät häiritsevinä.
VastaaPoistaEsine- ja rakennuskuvaus ovat omia taiteenlajejaan, joihin ihmisiä ei tarvitse sotkea. Mutta kun puhutaan pressi- tai mainoskuvista, joiden tarkoituksena on saada 1. huomiota 2. kävijöitä, kannattaisi hmisten käyttöä vähintäänkin vakavasti harkita.
PoistaOlemme sosiaalisia eläimiä, jotka menevät helposti sinne, minne muutkin kaltaisemme menevät. Tapaus Bronx Museumia käsittelevässä artikkelissa se perustellaan fiksusti:
"What’s important about these ads is that they are not simply showing what’s on display—as is typical of the genre—but feature WHO is inside, and the who in this case are everyday people: the general Bronx public.
By photographing residents of the Bronx inside the museum having fun, we are working to visually escort viewers though the front doors. Museums—especially contemporary art museums—can be intimidating for the uninitiated, and by working to take the mystery out of the experience we hope to make it more inviting generally: “Hey, that could be me. It looks like fun.
One year later: This campaign—combined with the efforts that the Bronx Museum to remain persistently relevant to the people who live in the Bronx—has doubled museum’s attendance for the year as noted in the New York Times."
http://www.tronviggroup.com/advertising-in-the-facebook-age-bronx-museum-free-campaign/
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEi siellä enää käydä, kun hallitus siirsi keskiaikaisen kuninkaankruunun parlamenttitaloon. Se oli vetonaula.
VastaaPoistaOlen lapsesta asti ollut kiinnostunut historiasta ja päätynyt lopulta opiskelemaan kahta sellaista alaa, joista tyypillisesti työllistytään museoon. En ole kuitenkaan koskaan erityisemmin pitänyt museoissa käymisestä, ja syy tulee näissäkin kuvissa hyvin esiin. Moni museonäyttely muistuttaa lähinnä varastoa. Kovin moni ihminen ei saa pelkästä vitriiniin asetettujen esineiden pällistelystä mitään irti, eivätkä näyttelytekstit tuo esiin sellaista tietoa, joka todella avaisi ja elävöittäisi historiaa. Onneksi tätä on alettu tiedostaa.
VastaaPoista